lauantai 25. helmikuuta 2017

Evergladesin kansallispuisto, Gatorpark, Miami


Yhdessä päivässä saatiin tarpeeksemme ja oltiin taas valmiit karistamaan kaupungin tomut harteiltamme. Jo aamusta hypättiin autoon ja suunnattiin kohti Evergladesin kansallispuistoa ja Gatorparkia. Koska Evergladesin räme-alue on valtava, on siellä retkiä tarjoavia toimijoitakin joka sormelle ja varpaalle. Tripadvisorin avulla olin jo aiemmin pongannut Gatorparkin ja kun vielä saatiin sinne alekupongit, oli suunnitelma valmis. Gatorparkiin siis!



Everglades oli aika huikea kokemus. Ensinnäkin jo airboatilla ajelu rämeellä oli ihmeellistä. Ja sitten ne kaikki eläimet! En olisi voinut kuvitella, että voi tulla vastaan niin paljon eläimiä, joita yleensä näkee vain eläintarhassa, ihan siinä luonnollisessa elinympäristössään. Alligaattoreita nähtiin joka kokoa ja niin monta, ettei niitä enää tarvinut laskea. Lisäksi nähtiin kilpikonnia, käärmeitä, kaloja ja erilaisia lintuja. Ihmeellinen paikka!



Airboat-ajelun jälkeen oli vielä mahdollisuus katsoa show, jossa kerrottiin paljon tietoa alligaattoreista, krokotiileista ja Evergladesin eläimistöstä. Parinkympin lipuille sai todellakin vastinetta ja paikkaa voi mieluusti suositella kaikille.



Chillauspäivä Miamissa



Kauhistuttavan kaatosateessa ja ruuhkassa jumitetun päivän jälkeen aamu valkeni kauniina ja ikkunasta aukesi mitä upein näkymä kirkkaana hohtavalle merelle. Pilvetkin olivat muuttuneet harmaasta pehmeän valkoisiksi. Jo aamulla sovittiin pyhästi, että pysytään kokonainen päivä poissa autosta ja otetaan ihan rennosti. Tutustuttiin hotellin ympäristöön, uitiin ja juotiin jopa loman ensimmäiset oluet "vapaapäivän" kunniaksi.


Ranta on ihan mielettömän kaunis! Aamuauringossa, päivän paahteessa, pilvien varjostaessa ja auringonlaskun värjätessä kaiken hennon persikanpunaiseksi. Tunnelma vaihtelee, mutta kauneus ei katoa.



Pakko tunnustaa, että itse Miamista en pidä: liian suuri kaupunki, liikaa autoja, liian korkeita taloja ja kovin kallista. Miamin ympäristössä taas on upeita paikkoja ja edullisia outlet-ostosparatiiseja.

Rannan tuntumassa kohoavat pilvenpiirtäjät jakavat kaksi eri maailmaa. Huikaisevan kauniin rannan, jolta ei löydy yhden yhtä kuppilaa tai kioskia, joissa voisi edes janonsa sammuttaa. Rannalta pois pääsee vain joko oman hotellin avaimella tai satunnaisista kohdista talojen välistä. Myöskään kadun puolella ei mid beachin tai north beachin puolella ole mitään muuta kuin hotelleja. Jalkakäytävät on kapeat ja vieressä suhahteleva liikenne vilkasta, joten alueella ei ole mitenkään mukavaa kävellä jalkaisin. Eipä siellä ole mitään minne kävelläkään, mutta sitähän me ei tiedetty ennen kuin käytiin itse katsomassa.



Miami Beachillä kulkee trolleybussi edestakaisin ja sillä on ilmaista kulkea. Sillä lähdettiin illalla tarkoituksena mennä South Beachin puolelle syömään ja ihailemaan maisemia. Parin kilometrin jälkeen päädyttiin taas ruuhkaan ja tovi odoteltuamme päätettiin hypätä kyydistä pois, koska jono ei edennyt lainkaan. Kävellen saatiin kiinni edellinenkin bussivuoro ja päiviteltiin taas liikennettä; onneksi tällä kertaa ei ollut kiire minnekään eikä tarvinut itse ajaa. Ruokaa saatiin ja siitä hurautettiinkin jo taksilla takaisin hotellille.

Rauhallinen päivä teki hyvää kaikkien viime päivien kokemusten jälkeen ja nyt tuntuu, että voisi vielä vaikka vähän retkeillä. Pari vaihtoehtoa olisi vielä ennen kotiin paluuta!

torstai 23. helmikuuta 2017

Surkeiden sattumusten sarja; Ocoee-Miami


Päivä alkoi mukavasti hotellin aamiaisella ilman kiirettä minnekään. Meillä oli Ocoeesta noin 4 tunnin ajomatka viimeiseen etappiin Miamissa. Googlen mukaan jopa reilusti alle sen. Perille haluttiin ajoissa, koska Mikalla ja Santerilla oli illaksi varattu liput NHL-peliin ja haluttiin sitä ennen tsekata hotelli rauhassa ja katsella vähän uutta ympäristöä. Koska aikaa oli, käytiin vielä aamulla lillumassa hotellin pihalla kuumassa porealtaassa. Ja siis todellakin kuumassa; sen jälkeen olo oli kuin saunassa käyneellä! Olo oli mukavan rento ja valmis pitkään automatkaan.


Säätiedotus oli lupaillut päiväksi vesisadetta ja ensimmäiset raskaat pisarat putoilikin nostaessa matkatavaroita autoon. Sehän ei meitä haitannut; ajattelin ajoituksen olevan oikein sopiva, kun autossa istuttaisiin kumminkin. Lopulta vettä tuli taivaan täydeltä niin, että näkyvyys oli ihan olematon ja jouduttiin ajelemaan hissukseen suurin osa matkasta. Ennen Fort Lauderdalea liikenne jumittui täysin. Muutama onneton yritys kiertää suma pikkuteiden kautta epäonnistui totaalisesti ja aiheutti muutenkin venähtäneeseen aikatauluun tunnin lisäkierroksen. Kun sitten vielä ajettiin kahdesti oikean liittymän ohi (mitä ei siis muina päivinä ole todellakaan tapahtunut kiitos navigaattorin), oltiin siinä tilanteessa, että neljän tunnin automatka vei lopulta aikaa 7 tuntia. Kaikki illan suunnitelmat meni uusiksi ja mietittiin jo, että ajetaan suoraan jäähallille ja jatkan Eemelin kanssa siitä taksilla matkaa hotellille. Kun viimein päästiin North Beachille, pilvenpiirtäjien yllä hehkuva sateenkaarikin lähinnä ärsytti: pitääkö siinä nyt olla niin nättinä, vaikka kaikki on päin persettä! Pojilla ei ollut enää juurikaan mahdollisuutta ehtiä peliin ajoissa ja kiukutuksen määrä oli maksimaalinen.

Huokaistiin jo helpotuksesta, kun viimein nähtiin hotelli. Mutta turhaan! Päivän teeman mukaisesti ajettiin ensin ohi, sitten ei päästy kääntymään takaisinpäin. Kallisarvoisia minuutteja kului, kunnes viimein päästiin kirjautumaan hotelliin sisään... paitsi ettei päästy!!! Hotelli ei ollutkaan hotelli!?!? Meillä olisi pitänyt olla tiedossa huoneen numero ja koodi, jolla huoneen sähkölukon saa auki. No ei todellakaan ollut! Käytiin vielä tiskillä varausvahvistus läpi, mutta ei, ei koodia. Rouva tiskillä totesi vain, että heillä niitä ei ole, vaan asiakkaan piti hoitaa asia itse. Ehkä eniten siinä kohdassa teki mieli istahtaa aulan lattialle ja alkaa itkemään turhautumisesta ja väsymyksestä, mutta eihän äidit niin tee. Äidit rauhoittaa lapset ja toteaa, että kyllä kaikki selviää ja sitten selvitetään. Mika soitti ainokaiseen varauksesta löytyvään puhelinnumeroon ja sieltä tosiaan saatiin sekä huoneen numero, että lukon koodi. Missään ei kylläkään tällaiseen mitään ohjeita ollut. En tiedä vieläkään mikä paikka tämä on, mutta ainakin olen nyt omassa huoneessa lukkojen takana. Ikkunan takana näyttää lainehtivan Atlantti ja ikkunan sisäpuolella lainehtii osa päivän rankkasateesta. Että sekin sitten vielä...

Hotellia vastapäätä löytyi 7-Eleven, josta haettiin Eemelin kanssa iltapalaa muiden lähdettyä kokeilemaan ehtivätkö hallille ennen pelin päättymistä, vai viettävätkö loputkin päivästä kököttäen autossa moittoritiellä. Pimeässä ja väsyneenä ei huvittanut enää yhtään lähteä etsimään ruokapaikkaa, joten päätettiin syödä huoneessa, kun sellainen vihdoin on saatu. Nyt kun nälkä on tainnutettu ja Mikalta tuli viesti, että pääsivät jäähallille reilussa puolessa tunnissa, alan pikkuhiljaa toipua kahjosta päivästä. Taisin jopa hymyillä vähän, kun Eemeli sanoi ulkomailla tykkäävänsä palaneesta paahtoleivästi. (Juu, niinhän me kaikki!) Täysin en pysty rentoutumaan ennen kuin olen saanut koko perheen kasaan saman katon alle. Ehkä huomenna selviää, mihin ollaan päädytty ja miksi. Kiinnostaa myös se, miksi kaikki muut täällä puhuu espanjaa. Siis sekä vieraat että  henkilökunta. Vai onko se edes henkilökuntaa? Kyllä omatoimimatkailu vaan on tarua ihmeellisempää! Lohduttaudun sillä, että vuoden päästä tämäkin päivä on pelkkä muisto, jolle voi jo nauraa!

Disney's Hollywood Studios, Orlando



Viimeistä päivää viedään ennen Miamiin paluuta. Alunperin päätettiin Orlandon retkestä nimenomaan Disney Worldin takia, mutta lopulta vertailussa voiton vei Universal. Kun tiistaiaamu valkeni ilman tarkkaa suunnitelmaa, suunnaattiin  sitten kuitenkin kohti Disneyn teemapuistoja. Itse olisin halunnut Disney Worldiin, mutta enemmistö-äänillä 3-1 mentiinkin Disneyn  Hollywood Studiolle, joka on jonkinlainen behind the scenes-puisto. Varsinaisia huvipuistolaitteita ei juuri ole, mutta leffoihin ja sarjoihin perustuvia esityksiä ym sitten löytyy. Kun perheessä on 3 Star Wars fania, oli pakko niellä pettymyksensä ja nauttia toisten riemusta. (En kuulemma onnistunut kovin hyvin, vaikka kauheasti yritin!) Itselleni Star Wars aiheuttaa lähinnä haukotuksia, mutta kieltämättä oli kivaa seurata lasten innokasta säntäilyä sinne tänne. Ja jedimiekan rakentamista, jonka sai sitten ostaa mukaansa. Itse piristyin siinä vaiheessa, kun päästiin 3CPH:n ohjaamalle lennolle läpi galaksien... tai jotain. Pääasia, että hyppi ja pomppi ja vetkutti aivot hereille!



Pojat osaisi kertoa puistosta monta upeaa asiaa, joista en tajua mitään! Loppupäivästä päästiin vihdoin pariin laitteeseen: Toy Storyssä käytiin Eemelin kanssa ammuskelemassa leluja sillä välin kun isommat kävi Aerosmith-vuoristoradassa. Hurjinta huvia oli Hollywood Tower Hotelin hissi, jonne mentiin kaikki. Muutaman kummittelevan hotellivieraan johdolla ajeltiin pilkkopimeällä hissillä ylös alas sellaista vauhtia, ettei aina ehtinyt edes heti tajuta kumpaan suuntaan mennään. Vapaapudotus-laitteet ei ole olleet mun juttu, mutta tästä tykkäsin. Tunnin jonotuksen jälkeen olisi kyllä toivonut, että itse ajelu olisi kestänyt pidempään.


Muutenkaan Disney ei palveluissaan vetänyt vertoja Universalille. Ruuhkat oli kamalia ja joka paikkaan joutui jonottamaan: vessaan, syömään, istumaan, vesipulloa ostamaan ja laitteisiin varsinkin. Krääsäkauppoja oli enemmän kuin pystyin laskemaan, mutta sopivaa ruokapaikkaa joutui sitten etsiskelemään.



Päivän kruunasi juuri ennen poislähtöä näytös Indiana Jonesin kuvauksista. Hurjia stuntteja, tulta ja savua, ammuskelua ja tappelukohtauksia. Samalla katsojille selitettiin, miten paljon työtä, taitoa ja harjoittelua vaatii saada  elokuvan tapahtumat näyttämään aidoilta. Taas yksi huikea kokemus lisää ja koko perhe oli ihan fiiliksissä.


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Universal Studios, Orlando



Huikea huvipuistopäivä! Orlando tuntuu olevan yksi suuri huvipuistojen rykelmä. Useiden Disneyn teemapuistojen lisäksi kaupungista löytyy kaksi Universalin puistoa. Vertailun jälkeen valitsimme Universal Studiosin sillä perusteella, että siellä oli eniten meille kaikille sopivia laitteita. Kun matkassa on 15-v ja 8-v, ei mielenkiinnon kohteet aina osu ihan yksiin :) . Universal Studios oli kuitenkin onnistunut valinta.


Vaikka ihmisiä oli valtavasti, kaikki oli järjestetty niin loistavasti, ettei edes laitteisiin jonottaminen harmittanut. Tiedettiin jo etukäteen, että suosituimpiin laitteisiin voi olla jopa parin tunnin jono. Niin pitkään ei onneksi jouduttu missään odottamaan. Sitä paitsi jonottamisesta on  tehty osa elämystä: jono ei ole pelkkä jono, vaan se kulkee erilaisten huoneiden/tilojen läpi, jotka valmistelevat edessä olevaa huvitusta.



Ensimmäisenä mentiin Simpson Rideen, jossa ajeltiin vuoristoradassa Simpsoneiden perheen kanssa. Yhdistelmä vuoristorataa ja 3D-elokuvaa oli loistava! Koko perhe tykkäsi! Ja aamutuimaan jonokin oli selvitetty 20 minuutissa. Men in Blackiin mennessä ohitettiin jono ihan vahingossa: tavarat piti jättää säilöön lokeroon ja ihan huomaamattani kävelin lokerolta Express pass-jonoon. Kun siinä sitten kysyttiin lippua, luulin, että kyselevät sisäänpääsylippua ja sanoin jättäneeni kaikki lokeroon. Ystävällisesti meille todettiin, ettei se haittaa ja ohjattiin jonon ohi. Vasta silloin tajusin, että multa oli kysytty Express-lippua, joita ei siis oltu ostettu. Niillä pääsee jonon ohi, mutta maksavat 25,-/hlö/laite, joten oltiin päätetty selvitä ilman. Siinä vaiheessa ei enää alettu erehdystä oikaisemaan, vaan iloittiin onnekkaasta mokasta ja hyvästä palvelusta!


Toinen suosikki oli Harry Potter. Sitä ei oikein osaa edes sanoin kuvailla. Ihan kuin olisi astunut portista sisään ja päätynyt Tylypahkaan. Outoa ja taianomaista! Lisäksi ehdittiin testata Transformers, Muumion kosto, Minionit ja päivän päätteeksi huikea vuoristorata. Siinä kävin Santun kanssa kaksin, kun pelkäsin, että nuorimmainen luisuu turvakaarista läpi. Äänihän siinä sitten lähti, kun tuli kiljuttua ilosta ja kauhusta yhtä aikaa. Vastaavan kokoisessa vuoristoradassa en ole käynyt missään muualla!


Suomalaisiin huvipuistoihin tottuneesta käytyjen laitteiden määrä tuntuu vähältä, mutta kyllä tässä tapauksessa laatu korvaa määrän ja vielä paljon enemmän! Jonotusaika vie osansa, mutta myös "ajelut" kestää pitkään ja on aika huikeita.


Puistosta ylipäätään voisi sanoa, että kaikki toimii loistavasti: ruokapaikkoja on paljon (tosin kalliita), wc:itä on joka kulmalla ja palvelu on ylitsevuotavan ystävällistä. Väenpaljoudesta huolimatta muualla ei tarvinut jonottaa kuin niissä laitteissa. Kokemuksena päivä oli mahtava ja taas kerran koko perhe uuvahti samalla sekunnilla, kun saatiin päät kallistuttua tyynyyn.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Kennedy Space Center, Orlando



Aamulla lähdettiin vuokra-autolla roadtripille kohti Orlandon Kennedy Space Centeriä. Ajomatka kesti lounastauon kanssa moottoritietä nelisen tuntia. Pieni poikkeama tehtiin reitiltä, kun vaihdettiin hetkeksi pikkutielle lähemmäs rantaa parempien maisemien toivossa. Autiot ja nuhjuiset pikkukadut liikennevaloineen sai meidät kuitenkin palaamaan nopeasti takaisin moottoritielle. Onneksi alun betoniviidakon jälkeen matkaa taitettiinkin maalaismaisemassa katsellen rämeisen oloista maastoa. Erilaisuudestaan tosi kaunista!


Liput avaruuskeskukseen oli ostettu etukäteen jo Suomessa. Hinta näytti olevan ihan sama myös paikan päällä, mutta lippujonon sai ennakkoon ostamalla vältettyä. Muuten avaruuskeskuksessa sai kyllä jonotella, vaikka onneksi pitkätkin jonot etenivät aika nopeasti. 5 tuntia vierähti hujauksessa ihmetellessä kaikkea mahdollista avaruuteen liittyvää. Itse tykkäsin eniten raketinlaukaisu-simulaattorista. Laitteessa pääsi kokemaan miltä tuntuisi olla raketissa, joka lähtee avaruuteen; meteliä, rytkytystä, painetta ja yhtäkkinen hiljaisuus ja painottomuuden tunne. Miesväki tykkäsi ylipäätään koko Atlantis-keskuksesta. Paljon jäi vielä näkemättä, mutta väsy alkoi painaa ja sulkemisaika lähestyi. Avaruus-faneille suosittelen varaamaan aikaa koko päivän, mutta meille tämä riitti hyvin.



Yhtenä päivän tärkeimpänä antina oli alligaattorit. Tiedettiin, että niitä täällä on, mutta olihan se hämmentävää, kun niitä lötkötti vesien varsilla samaan malliin kuin kotikulmilla pomppii rusakoita. Harmikseni en saanut niistä yhtään kuvaa, kun pysähtyä ei saanut ja auton ikkunasta yrittäminen oli mitä oli.

Kaiken kaikkiaan loistava päivä, jonka päätteeksi ihanaa kellahtaa hotellin sänkyyn!



sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Fort Lauderdale


Eka lomapäivä aloitettiin hyvin amerikkalaistyylisellä aamiaisella: pannukakkuja ja vohveleita vaahterasiirapilla ja tuoreilla marjoilla, sekä pekonilla ja munilla täytettyjä croissanteja. Ja isot mukilliset maitokahvia. Nam! Lomakiloja tiedossa. Aamiainen ulkona auringossa ja katse kirkkaana hohtavan Atlantin aalloissa sai lomafiiliksen nousemaan! Kyllä aurinko ja kauniit näkymät saa ihmeitä aikaan!



Ja ystävälliset ihmiset! On kummallista, miten täällä ventovuoraat rupattelee niitä näitä: tarjoilijat antaa retkivinkkejä ja ja kyselee Suomesta, motellin omistaja kertoi lapsuudestaan Michiganissa ja vanha rouva pysähtyi kadulla antamaan ravintolasuosituksia ihan muuten vaan. Fort Lauderdalessa tuntuu olevan lämmin pikkukylän henki, mutta pikkukylä tämä ei ainakaan suomalaisessa mittakaavassa ole. Kyllä täällä mukavasti vierähtäisi vaikka koko viikkokin. Hyvää ruokaa, kilometrien mittainen hiekkaranta ja Miamin alueen valtaisat ostosmahdollisuudet pyrähdyksen päässä!


Motelli on ollut mukava sen pari yötä, jotka täällä vietettiin, mutta tänään sanotaan vähäksi aikaa heipat rannikolle ja lähdetään pienelle roadtripille kohti Orlandoa. Vaikkakin rannikkoa pitkin suurin osa matkasta kulkee, joten maisemia saa varmaan ihailla tänäänkin. Joten hyvästit Blarney King Motellin mukavalle henkilökunnalle ja kohti uusia seikkailuja!


lauantai 18. helmikuuta 2017

Helsinki-Pariisi-Miami (all day long)



Florida, Fort Lauderdale. Tänään (tai Suomen eilen) herättiin aamuneljältä ja siitä saakka on tehty matkaa. Nyt olen vihdoin pienessä Amerikkalaisessa motellissa (joo-o, motellissa, kuinka siistiä!). Täällä kello on kahdeksan illalla, Suomessa vuorokausi on jo vaihtunut ja on siis jo kolme aamuyöllä. Saattaa käydä niin, että 24h valveilla ehtii tulla täyteen. American Airlinesin kone ja palvelu oli niin hyvää, ettei pitkä lentomatka tuntunut ollenkaan pahalta. Jalkatilaa oli, tyynyjä ja peittoja riitti kaikille , jokaisella oli oma viihdelaitteisto elokuvia, musiikkia ja pelejä, syötävää ja juotavaa tarjottiin tasaiseen tahtiin ja kaikki kuului lennon hintaan. Harmi vaan, ettei meidän Eemeli saa nukuttua koneessa, joten en saanut sitten minäkään, kun istuttiin koneessa kaksin eri puolella kuin muut. Vaikka lento sujui mukavasti, alkoi sen jälkeen väsy painaa siihen malliin, että vuokra-auton lunastaminen ja sillä suhaaminen Miamista Fort Lauderdaleen ei ollut enää yhtään kivaa. Väsyneenä 7-kaistaisen tien perjantai-ruuhkassa sinne tänne poukkoilu sai sydämen pari kertaa heittämään volttia ihan siinä kartturin paikallakin. Onneksi kuski oli nukkunut lennolla, niin ei ollut yhtä uninen kuin minä.

Maahan tulo vähän jännitti, kun etukäteen oli kuultu kovista ruuhkista ja tiukoista turvatoimista. Sivusta seurattiin, kun yhden perheen Miamin matka tyssäsi jo Pariisin kentälle; heiltä oli jäänyt ESTA-hakemukset täyttämättä, joten heitä ei päästetty edes USA:an lähtevään koneeseen. Kyllä harmitti heidän puolestaan! Meille jännitysmomentti koitti sitten Miamin kentällä: vanhempi poika ei päässyt automaatti-tarkastuksesta läpi, kun passi ei ole voimassa kuutta kuukautta matkan jälkeen. Sama asia todettiin sitten ehkä viidelle maahantuloviranomaiselle, jotka kaikki äärimmäisen ystävällisesti ohjasivat aina seuraavalle henkilölle. Sormenjälkien, valokuvien ja kevyen kuulustelun jälkeen asia oli kuitenkin ihan kunnossa. Olihan Estatkin hyväksytty jo hyvissä ajoin. Mutta kyllä siinä ehti teinillä väri vaihtua kasvoilla muutaman kerran, kun oli juuri nähnyt sen toisen perheen karun kohtalon Pariisissa.


Nyt kuitenkin siis vihdoin perillä ensimmäisessä määränpäässä. Pihalla tuoksuu jasmiini ja pikkuinen uima-allas iltavalaistuksessaan näyttää kivalta. Juniori sammahti jo automatkalla ja tuhisee autuaana lakanoiden välissä. Koneessa kunnon unet nukkunut miesväki lähti etsimään ruokapaikkaa. Mutta mä en enää pystynyt! Tää tilttaa nyt täältä tähän... Zzzzzz...p

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Hyvä mieli jatkuu #yksitekopäivässä

Hyvän mielen helmikuu on jatkunut hyvissä tunnelmissa. Kuun alussa tekemäni päätös päivän hyvien hetkien kertaamisesta ennen nukahtamista on ollut hyvä. Välillä olen ollut nukkumaan mennessä väsynyt ja ärtynyt, eikä päivässä ole tuntunut olevan juurikaan aihetta kiitollisuuteen, mutta mieli onkin muuttunut paremmaksi pienellä vaivalla. Keskittyessä miettimään päivän hyviä hetkiä, niitä onkin löytynyt jokaisesta päivästä monta! Kun on tajunnut sen, on voinut nukahtaa onnellisena ja nukkuakin paremmin.


Jo alkupuolella kuuta olen ehtinyt huomata, että hyvää mieltä ei aiheuta vain itselle tehdyt hyvät teot, vaan myös hyvien tekojen tekeminen muille. Ja kyllä: hyvä teko toiselle voi olla ihan pienen pieni, mutta poikia paljon hyvää mieltä! Eilen meillä ilahdutettiin muita tarjoamalla jälkiruuaksi mutakakkua ja jäätelöä sekä viettämällä perheen yhteistä leffailtaa (Iso kiltti jätti).


Sitä paitsi muille tehdyt hyvät teot tuntuu palaavan itselle. Parasta tällä viikolla on tainnut olla muilta ihmisiltä tullut suora palaute. Asiakkaan sanat "Palvelu on täällä parempaa kuin hyvää!", puolitutulta tullut tekstiviesti "Olet super!", lapsen suusta kuulunut "Äiti mä rakastan sua!" sekä miehen tuomat kukat työpaikalle ovat todisteita siitä, että kannattaa olla kiva. Ja yksi kauhean vaikea juttu: positiivinen palaute! Se on ehdottomasti hyvä teko, jolla voi piristää toisen ihmisen päivää! Hyvin konkreettisesti olen saanut sen tällä viikolla kokea, joten kiitokset niille ihanille ihmisille, jotka ovat kauniilla sanoillaan minua ilahduttaneet.


Eilen luin Me naiset-lehden kampanjasta, jossa haastetaan kaikki ilahduttamaan muita vähintään yhdellä teolla päivässä. Se sopii loistavasti hyvän mielen helmikuuni herättämiin ajatuksiin, joten lupaan olla mukana. Oothan säkin? Me naisten kampanjaan voi osallistua somessa tunnisteella #yksitekopäivässä.

Ollaan kivoja toisillemme!