tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kun mielikuva kohtaa todellisuuden


Tai siis ei kohtaa niin pätkääkään! Jostain syystä luulin, että kun tänään tulen töistä kotiin, keittiö näyttäisi jo vähän edistyneen. Että olisi muutama alakaappi paikoillaan ja voisi jo melkein nähdä millainen siitä tulee valmiina. No ei voi nähdä! Keittiö on täynnä laatikoita ja pökkelöitä, joita kai voisi kaapin rungoiksi kutsua. Olohuoneessa on poikittain pöytätaso, joka on niin pitkä, että voidaan vuokrata sitä kiitoradaksi, kun Hki-Vantaalla on ruuhkaa. Mikä on tietenkin kaikin puolin mahtavaa, koska laskutasoa on kaivattu lisää. Ei sovi tällainen touhu kärsimättömälle ihmiselle ollenkaan! Yritän olla katselematta, että pystyn olemaan koskematta. Kun pitäis saada tehdä 'minä ite' ja 'heti nyt'! (Maltan mieleni, maltan mieleni, maltanmaltanmaltan...)


maanantai 25. huhtikuuta 2016

Päivän horoskooppi: varaudu pettymyksiin


Kun kotona on keittiöremontti ja mieheltä tulee kesken päivän sähköposti, jonka nimi on "haasteet alkoivat", hyytyy hymy aika äkisti. Varsinkin kun on juuri nähnyt horoskooppinsa, jossa on varoiteltu pettymyksistä. Keittiön kaapistot saapuivat aikataulussa, mutta sokkelilaudat puuttui kuormasta. Onneksi hätä ei ollut kummoinen: meidän kaapit saa koottua ilman sokkeleita ja nekin on tulossa perässä ihan kohta. Seinälle saakka ei ensimmäisenä päivänä kuitenkaan päätynyt muuta kuin piirustukset...


Kun kotona vallitsee kaaos eikä ruokaa pysty tekemään, on paras nauttia siitä mistä voi: ulkoruokinnasta!!! Rosson broileripasta maistui tänään erinomaisesti. Ai niin, me siis päätettiin käyttää vanhan keittiön myymisestä saadut rahat tämän viikon ravintola-ruokailuihin. Tuntuu vähän siltä, kuin söisi ilmaiseksi! Ja kun rahat loppuu, voidaan siirtyä käyttämään ne rahat, joita ei nyt tarvikaan käyttää jätemaksuihin. Ei tämä ole itsepetosta, eihän?


sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Ka-boooom! Keittiö räjähti!


No ei se ihan räjähtänyt, mutta tyhjä aukko sen paikalla enää on jäljellä. Ja muutama onnettomana törröttävä putken pätkä... Viikonloppu kuluikin varsin sukkelaan tavaroita pakatessa ja vanhaa keittiötä purkaessa. Itse kaapistot ja kodinkoneet lähtivät uuteen kotiinsa illan suussa. Ne pääsevät korvaamaan 70-luvun kaapistot nuoren miehen ensimmäisessä omassa asunnossa. Torin kautta ostaja löytyi vuorokaudessa ja kun keittiö purettiin pika vauhtia osiin, se oli matkalla määränpäähänsä jo seuraavana iltana myyntiin laittamisesta. Me happy! Sujuisipa vanhan vaihtaminen uuteen aina yhtä jouhevasti!

Vaikka muutto on vielä hyvin tuoreessa muistissa, on taas vaikea tajuta miten paljon tavaraa keittiön kaapit nielee sisäänsä. Kun kaapit on tyhjennetty ja tavarat pakattu laatikoihin, koko koti on nyt kaaoksen vallassa. Kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat on sullottu täyteen kauhoja ja kapustoja (ja taas kerran banaanilaatikoita!). Vaikka vuosi sitten muuton yhteydessä tavaraa karsittiin isolla kädellä, taas löytyi pois heitettävää roinaa. Ja aion karsia vielä uudelleen viikon päästä, kun pääsen laittamaan tavaraa takaisin upouusiin kaappeihin.

Vähän jänskättää mitä sieltä nyt sitten mahtaa tulla, kun uusi keittiö huomenna saapuu. Sattuneesta syystä tää meidän keittiöprojektin aikataulu on venynyt ja paukkunut enemmän kuin Hubba bubba 80-luvulla. Ja vastaukseksi valituksiini tuo mies on vaan höpissyt jotain suutarin lapsista ilman kenkiä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Enää en edes tarkkaan muista mitä on tilattu, niin lopputulos olkoon sitten yllätys!







tiistai 19. huhtikuuta 2016

Juustoaddiktin paljastukset

Juusto auttaa kaikkiin vaivoihin. Eikö? Jos siihen tarpeeksi uskoo, niin voi se toimia. Uskoa vahvistamaan täytin nyhtöleivän juustolla ja paistoin lisäksi mozzarellatikkuja ja cheddarjalapenoja. Ettei vaan nyt loppuis juusto kesken.



Nyhtöleivän tein perinteikkäästä ranskanleivästä: leipä täyteen viiltoja ja viiltoihin valkosipulivoita, mozzarellaa, tomaatin paloja ja basilikan lehtiä. Sitten uuniin 200 asteeseen siksi aikaa, että juusto sulaa.

Jotenkin vaan kävi niin, että unohdin ottaa herkut ajoissa pois uunista. Niinpä leivän pinta tummui vähän liikaa ja mozzarellatikut lässähti. Syytän kaikesta tuota vanhaa uunia, jonka kanssa meillä ei vieläkään oikein kemiat kohtaa. Mutta mitäs siitä: meillä on edessä enää 5 päivää yhteistä taivalta, ennen kuin hellavanhus lähtee autuaammille paistelumaille. Sitten pitäisikin selvitä viikko ilman keittiötä, kääk!


sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kinuskipalat




Äiti on terve kun se leipoo! Ei kuitenkaan tarpeeksi terve selvitäkseen kolmen tunnin zumbasta. Olin odottanut sitä niiiiiin paljon, että tästä ketutuksesta on jokseenkin vaikea päästä yli. Mutta onneksi leipominen helpottaa. Ja 50 keltaista tulppaania!

Kinuskipalat

200 g margariinia
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl jäähtynyttä kahvia

Kuorrutus:
250 g mascarponejuustoa
200 g kinuskikastiketta

Sulata margariini. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää muna-sokeri vaahtoon vuorotellen kahvia, margariinisulaa ja jauhoseosta. Sekoita tasaiseksi. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. (Pellin/vuoan koko n. 20 x 35 cm.)

Vatkaa mascarponejuusto ja kinuskikastike tasaiseksi seokseksi. Levitä jäähtyneen pohjan päälle ja koristele. Minä käytin osassa koristeena karamellisoituja pähkinöitä ja osassa pieniä vaahtokarkkeja.





lauantai 9. huhtikuuta 2016

Haaveita ja ideoita Kevätmessuilla




Lapsi haluaa farmata. Se tarkoittaa sitä, että kasvimaa ei riitä, vaan haaveissa siintää kasvihuone. Pienen pojan into on niin hellyttävää, että ihan tässä alkaa vanhemmatkin pehmetä tälle ajatukselle. Silti yritän houkutella hoitamaan yhden kesän kasvimaata ja miettimään sitten uudelleen riittääkö into kasvihuoneeseen. Kevätmessuilla käytiin kuitenkin katselemassa pieniä kasvihuoneita. Ihan varovasti vaan, ilman ostoaikeita... Messuilla ei oikeastaan ollut montakaan vaihtoehtoa, tai sitten ei vaan huomattu, kun innostuttiin muista asioista. Me kaikki ihastuttiin tynnyrissunoihin ihan täysillä! Johtuisiko sitten siitä, että edessä on ensimmäinen kesä kymmeneen vuoteen ilman vanhan kodin pihasaunaa. Talvella en sitä kaivannut, mutta kun tulee kesä, en tiedä miten tässä selvitään! Saattaa iskeä ikävä! Tynnyrisauna ja palju tai poreamme tuossa pihalla olisi aika täydellinen ratkaisu: taas riittäisi, että kävelee pihan poikki ja voisi leikkiä olevansa kesämökillä.


Messut on kyllä vaarallisia. Saa kaiken maailman ajatuksia päähänsä, vaikka ei olisi mitään oikeaa tarvetta. Nytkin kertyi lista haaveita: kasvihuone, tynnyrisauna, ulkoporeallas, kiipeilyseinä, kylpyamme ja uusi terassi. Ihan vähän vaan laittaa jarruja sellainen pieni rajoittava tekijä kuin raha. Ja hyvä niin! Mitä me niillä kaikilla vempeleillä edes tehtäisiin? Parasta antia messuilla loppujen lopuksi olikin ideat (kuten iglun muotoinen kasvihuone ja ötökkähotelli). Ilman ostoaikeita. Sori kaikki te, joiden pitäisi saada myytyä jotain. Tykkään enemmän ihailla kuin saada omaksi.




perjantai 8. huhtikuuta 2016

Simppelit säärystimet


Sinnikkäästi yritin palata takaisin töihin, mutta eihän siitä mitään tullut. Puolilta päivin oli pakko luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin sairastamaan. Kun en sohvalta juuri jaksanut liikahtaa, oli keksittävä jotain puuhaa, ettei aika menisi ihan hukkaan. Novitan sivuilta löytyi simppeli säärystimien ohje ja pienellä soveltamisella valmista tuli helposti.



keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Carrie, cokis ja caurapuuro


Kerrankin sairastan itse, enkä vaan hoida sairaita poikasia. Aamupäivän pahoinvoinnin ja päänsäryn aiheuttaman itsesäälin velloessa teki mieli huutaa, että kuka tekee nyt mulle pesän!?!? Vaikka oikeasti huonosta olosta huolimatta oli ihanaa levätä yksin hiljaisessa talossa... Ja sitten vielä tallenteista löytyi eka Sinkkuelämää-elokuva! Carrien ja kumppaneiden seurassa pahin olo meni ohi melkein huomaamatta. Enää ei haitannut niin paljon, ettei sisällä pysynyt kuin coca-cola ja kaurapuuro. Olin jo ihan unohtanut, miten ihana toi leffa onkaan!