maanantai 16. lokakuuta 2017

Aurinko armas





Loma! On sää mikä tahansa, lomailu on nautinnollista, mutta kyllä tuo aurinko on melkoinen piristysruiske! Eilen se helotti kirkkaana saaden syksyn hehkumaan vahvoissa väreissä. Tänään taivaalle nousi sellainen punainen pallo, että meillä hihkuttiin ääneen innosta ja melkein pelästyksestä; niin erikoisen näköinen se oli. Harmi, ettei itsellä ole sellaista kameraa, jolla valoilmiöstä olisi saanut kunnon kuvia.



Jo eilen oli tarkoitus haravoida muutama lehti kasaan, mutta homma jäi auringossa istuskeluksi ja haravointijuoman nautiskeluksi. Tänään on sitten haravakin heilunut punaisen auringon hehkussa. 



Uhanan neulemekko lämmitti eilen pihalla haahuilijaa ja toi lämpimästä säästä huolimatta mieleen ensilumen, vaikka mekko taitaa oikeasti olla nimeltään sumu. Oli mikä oli, ihanan pehmeä ja lämmin se on ja sopii täydellisesti mun pehmeään ja lämpimään mielialaan :) Loma jatkukoon!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Minttua kakkuun jos toiseen & Marianne-juustokakku



Liekö tuon perjantaisen Fazer-visiitin vaikutusta, että viikonlopun leivonnaisiin on tarttunut makuja Fazerin nameista, Pätkiksestä ja Mariannesta. 16 v täyttänyt  Santtu, joka ei täytekakuista välitä, toivoi kahvipöytään jotain kuivakakkua. Minä taas en innostunut ihan perinteisestä kuivakakusta, mutta muistin onneksi suklaisen banaani-Pätkiskakun, jonka sitten koristelin ulkona hehkuvan ruskan innoittamana värikkäillä pikkulehdillä.


Toiseksi tarjottavaksi tekaisin ikuisena juustokakkujen ystävänä simppelin version, jonka massaan sekoitin Marianne-crushia. Aika minttuisat tarjottavat oli tällä kertaa, mutta kelpasi kyllä. Ja jäi vielä huomisille lomalaisille päiväkahville pienet herkkupalat :)


Marianne-juustokakku

Pohja:
200 g Digestive keksejä 
75 g margariinia 

Täyte:
2,5 dl kuohukermaa 
2,5 dl Flora Vanillaa
360 g vanilja tuorejuustoa
1/2 pussia Marianne-crushia
6 liivatelehteä
tilkka vettä

Pohja: Murskaa keksit ja sulata margariini. Sekoita keskenään ja kaada irtopohjavuokaan. Tasoita kakun pohjaksi.

Täyte: Vatkaa vaahdoksi omissa astioissaan kuohukerma ja Flora Vanilla. Sekoita vaahdot. Notkista tuorejuusto ja lisää vaahdon joukkoon. Sekoita mukaan myös Marianne crush. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 10 minuuttia. Kiehauta pieni tilkka vettä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota ne sekoittaen kuumaan nesteeseen. Jäähdytä hetki ja sekoita ohuena nauhana täytteeseen. Kaada täyte vuokaan. Nosta jääkaappiin hyytymään yön yli tai vähintään 4 tunniksi.

Irrota vuoka varovasti ja koristele kakku. 

lauantai 14. lokakuuta 2017

Sanokaa Fazer...



Yksi lapsuuden lentäviä lauseita oli mainoksista tuttu: "Sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää!" Johtuuko sitten vahvoista makumuistoista vai mistä, mutta kyllä se mun kohdalla pätee. Lempi suklaa ennen, nyt ja varmaan aina on Fazerin Sininen. Fazerilta löytyy monta muutakin suosikkia, kuten Turkin pippurit, Pätkis ja vihreät kuulat. Ja Omarit ja Geishat! Ja ja ja... slurps! Alkaa vesi herahtaa kielelle :)

Muutaman työkaverin kanssa kävin perjantaina tutustumassa Fazerin vierailukeskukseen. Vaikka Fazer on vuosikymmeniä ollut lasten unelmien luokkaretkikohde, minulle kerta oli ensimmäinen. Ja nykyinen moderni vierailukeskus Vantaalla onkin vasta vuoden vanha, eli käytännössä ihan uusi.


Koska me ollaan jo isoja ja melkein fiksujakin, oltiin varattu alkuun lounas, jonka jälkeen siirryttiin suoraan suklaa-tastingiin. Kaikki maistelussa olleet suklaat oli jo ennalta tuttuja, mutta nyt niitä maisteltiin ajatuksella ja vaaleasta tummempaan siirtyen. Ainoastaan kaakaomassaa en ollut aiemmin maistanut. Hui! Niin tömäkkää tavaraa oli, että multa jäi syömättä, vaikka otin vain pikkuriikkisen palasen. Kyllä maito ja sokeri saa ihmeitä aikaan!



Tastingin aikana kuultiin faktaa kaakaopapujen tuotannosta ja suklaan valmistuksesta. Esimerkiksi sellainen ihmeellinen tieto, että kaakaomassa tulee Suomeen 60-asteisena nesteenä tankkiautoissa. Enpä olisi arvannut!





Maistelun jälkeen tutustuttiin oppaan johdolla Fazerin historiaan; ihmisiin, tuotteisiin, pakkauksiin ja mainoksiin. Tehtiin myös pieni pyörähdys kasvihuoneessa, jossa kasvoi tietenkin kaakaopuu ja sen seurana banaania, appelsiinia, kanelia, inkivääriä ja muita eksoottisia kasveja. Selvisi siinä sivussa banaanikärpäsenkin tehtävä tässä maailmankaikkeudessa. Olin luullut ihan tarpeettomaksi häiriköksi, mutta sen homma onkin pölyttää kaakaopuut. Seuraavan banaanikärpäs-invaasion iskiessä kohtelen niitä vähän kunnioittavammin kuin tähän saakka!



Näyttelyn katseenvangitsija oli ehdottomasti kananmunilla päällystetty jättimäinen jänis. Pupujussiin on käytetty yli 9300 tyhjennettyä munaa; niitä samoja, jotka myydään nougattäytteisinä Mignon munina. Ja päivän teeman mukaisesti pupunenkin oli saanut roosanauhan rintaansa.



Antoisan kierroksen päätteeksi oli sitten lupa syödä karkkeja, kunnes on "valmis". Luulin, ettei se enää näin aikuisena ihmeemmin viehättäisi, mutta kyllähän siinä ehti muutamassa hetkessä aika monta namia suuhunsa työntää. Ja pois lähtiessä melkein paniikki iski, kun huomasin yhden lakusammion pohjalla muiden lakujen alla Turkin pippuri-lakuja, joita en ollut koskaan maistanut. Onneksi seurassa oli toinenkin turkkari-fani ja kauhealla kiireellä kaiveltiin lakut laarin pohjalta ja hotkittiin kiireissämme posket pullollaan muiden siirtyessä jo kaupan puolelle. Mut hei, kannatti maistaa, vaikka tunsinkin itseni ihan lapseksi karkkitehtaalla. Tai ehkä justiinsa siksi :D



Kauppaan päästiin vielä tekemään ostoksia ja lopuksi ostokset ja lahjakassit kainalossa kohti kotia. Mulle käynnistä jäi sellainen olo kuin olisi ollut luokkaretkellä. Sitä paitsi tässä iässä se oli varmaan vielä kivempaa kuin lapsena olisi ollut, koska nyt kiinnosti muutkin asiat kuin karkin syöminen! Kaiken kaikkiaan huippuretki!

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

DIY betonisaappaat ja vähän muutakin




Betonisaappaista tulee ensimmäisenä mieleen mafia ja Kummisetä. Nyt ei kuitenkaan ole kyse sellaisista betonisaappaista, vaan ihan kotoisasta betoniaskartelusta.

Ekan kerran tein betonitöitä loppukesällä, mutta se projekti ei mennyt ihan putkeen. Betonin sekoittaminen kävi työstä, eikä lopputulos ollut sitä mitä olisin halunnut. Nyt tiedän, että laitoin siihen betonierään liian vähän vettä ja pitsiliinatkin oli liian kuivia. Olisi kannattanut lukea etukäteen ohjeita, mutta summamutikassa tekeminen on vaan niin kivaa! Ja yllättävää! :D


Jätin homman vähäksi aikaa jäihin ja projekti odotteli parempaa hetkeä ja motivaation kasvua. Viimeinen sysäys löytyi Sarin kotona -blogin hienoista betoniesineistä ja innostuin ottamaan uuden erän betonisäkkiä vastaan. Todellakin: oikea määrä vettä oli ratkaisu! Betonin sekoittaminenkin sujui näppärästi, kun ämpärin pohjalla ei enää ollut pelkkä kuiva kökkäle.


Mun vaari oli muurari ja betonin tuoksu on mulle yhtä tuttu kuin kattilallinen perunoita. Liekö sitten jäänyt alitajuntaan tuo betonin teko, että liian löysää ei saa olla, paitsi näköjään ASKARTELUSSA! Ei olis meinaan tuo lieju kelvannut vaarille piipun muuraukseen ;)


Koska edellinen kerta oli epäonninen, aloitin nyt maltillisella määrällä kokeillen erilaisia tarvikkeita ja muotoja. Osa onnistui paremmin ja osa huonommin, eikä kokeilut varmasti jää tähän. Nyt kun tekemiseen alkoi löytyi oikea ote, on kiva kokeilla taas uusia juttuja. Ja ehkä myös virittää jo kokeiltuja vähän lisää!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Kurpitsakarnevaalit Koiramäen pajutallilla Tuusulassa





Kurpitsakarnevaaleista on jo muodostunut meille joka syksyinen perinne. Äkkiseltään se kuulostaa vähän Amerikan meiningiltä, mutta useamman vuoden kokemuksella se onkin ottanut paikkansa meidän perheen perinteenä. Ja jos sillä nyt on jo vakaa paikka mun sydämessä, voin arvata, että Eemelille kurpitsakarnevaalit tulee olemaan yhtä rakas lapsuuden juhlaperinne kuin vaikka pääsiäinen.




Suomalaisessa syksyssä on niin vähän varsinaisia juhlapäiviä, että tosi mieluusti lisään omaan kalenteriin vähän karnevaali-tunnelmaa. Upean värisiä ja muotoisia kurpitsoita ihastellessa alkoi Halloweenin odotuskin nostaa päätään. Siihen on kuitenkin vielä niin pitkä aika, että tämä kurpitsajuhla oli oivallinen välipysäkki odotellessa!




Koiramäen pajutallin miljöö on ihan nappipaikka tällaisen tapahtuman viettoon. Mukava paikka se on muulloinkin vierailla, mutta ihan erityisesti kurpitsakarnevaalien aikaan, jolloin pihalla on myös karuselli, alpakoita ja monen moisia herkkuja myynnissä. Vanhan maalaistalon pihapiiri on valjastettu taitavasti tehtäväänsä. Päärakennuksessa on pikkuinen kahvila ja sisustusliike, joka jatkuu myös yhdessä piharakennuksista, joka nyt oli remontissa. Saas nähdä mitä sinne ilmestyy!? Pihalla on museoaitta vanhoine tavaroineen ja kalusteineen ja lasten aitta, jossa voi leikkiä. Pajusta taiteiltuja rakennelmia, eläinhahmoja ja peikkoja voi pongailla sieltä täältä ja varsinkin peikkopolulta, joka on pienten lasten suosikki. Ja koska se kuuluu meidän perinteisiin, peikkopolku kävellään aina läpi, iästä viis!



Mun oma suosikki taitaa kuitenkin olla tuo pupula. Siellä on kaneille rakennettu niin viihtyisän näköiset puitteet, että melkein voisi itsekin viihtyä kristallikruunun loisteessa omassa pajumajassa.

Ihana paikka ja ihana tapahtuma! Me niin ollaan paikalla taas ensi vuonna!



tiistai 26. syyskuuta 2017

Paahdettua lehtikaalia salaatissa




Jostain syystä lehtikaali on näyttänyt ja kuulostanut vähän liian terveelliseltä ollakseen hyvää. Muutama viikko sitten tarvitsin sitä johonkin reseptikokeiluun ja hämmästyin: se onkin oikeasti tosi hyvää! Ihastuin sen makuun vähän paahdettuna. Silloin ekalla kerralla paistoin pannulla ja nyt uunissa. Valmistin lehtikaalista syksyisen salaatin ja sen seuraksi juustoista nyhtöleipää. Molemmat valmistui näppärästi samalla pellillä.


150 g lehtikaalia
100 g vaaleaa leipää
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
1 dl kuivattuja karpaloita
1 omena
1 mozzarellapallo
sitruunaa
vaahterasiirappia

Revi lehtikaalista lehdet ja kuutioi leipä. Pyörittely öljyssä ja suolassa ja kumoa uunipellille. Paista 175 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Viipaloi sillä välin omena ja revi mozzarella. Ota lehdet ja leivät uunista ja nostele tarjoiluastiaan. Lisää omenat, karpalot ja juusto ja sekoita. Purista päälle mehua sitruunasta ja pirskottele vähän vaahterasiirappia. Herkuttele!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Uunilohta, pinaattia ja aurinkoa




Onpahan ollut viikko! On sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, niin hyvässä kuin pahassa. Miten voikin olla niin, että kun auto hajoaa, myös polkupyörä hajoaa samalla viikolla? Koko vaihdepakka on niin mutkalla, ettei ole toivoaakaan päästä sillä enää liikkeelle. Käsittämättömän huonoa onnea! Viikonloppu on ollut kuitenkin niin täynnä touhua, että kaikki arkiset murheet on hetkeksi unohtuneet.


Sää on ollut niin upea ja lämmin, että sekä lauantaina että sunnuntaina on tullut ulkoiltua. Paljon! Lauantaina olin metsässä yksin, sunnuntaina sain seuraksi pari 9-vuotiasta. Silloin pakattiin oikein eväät mukaan. Molemmilta päiviltä kotiintuomisina oli kasa suppilovahveroita, joita tänä vuonna tuntuu olevan metsät pullollaan!

Metsässä saalistamisen lisäksi nostettiin tänään Eemelin kanssa perunat maasta. Oman maan pottuja käytettiin saman tien päivän ateriaan uunilohen seuraksi. Vaihtelun vuoksi kokeilin tänään uunilohta vähän uudella tavalla.



1 lohifilee 
70 g pinaattia
2,5 dl ruokakermaa
1 sitruuna
suolaa

Merilohi-fileen latoin uunivuokaan ja maustoin suolalla. Päälle kasasin keon tuoreita pinaatinlehtiä. Sitten valuttelin vuokaan purkillisen ruokakermaa (rosmariini-valkosipuli). Viimeiseksi ladoin pinnalle viipaloidun sitruunan ja peittelin koko komeuden foliolla. Lohi uuniin 200 asteeseen n. 20 minuutiksi. Hyvää ja terveellistä!

Tosin muu perhe ei pinaatista innostunut ja oli sitten siitä hyvyydestä vähän toista mieltä, mutta se joka kokkaa saa päättää, eiks vaan :D