maanantai 29. syyskuuta 2014

Paras aika vuodesta!

Ja yht´äkkiä heidän ympärillään oli suuri joukko sateenkaaren väreissä loistavia puita!

Siis mulla on viha-rakkaus suhde tuohon meidän pihassa pönöttävään vaahteraan. Siitä varisee syksyisin ihan jumalaton määrä lehtiä maahan ja ne on suuria kuin tiskirätit. Mutta muutaman viikon vuodessa se on ihan mielettömän upean näköinen. Niin kuin juuri nyt!



Vuosi vuodelta mä tykkään syksystä enemmän ja enemmän. Syksy näyttää hyvältä, tuoksuu hyvältä ja maistuu hyvältä! En tiedä minkä harmaiden lasien läpi mä ennen olen maailmaa katsellut, vai eikö eteläisessä Suomessa ennen ollut ruskaa? Tämä on nyt kolmas syksy peräkkäin, kun luonnon värit on niin huikaisevia, että ei voi muuta kuin ihastella. Eilen oltiin pikku-tyypin kanssa Rantapuistossa ihailemassa näkymiä. Siellä oli kyllä vielä paljon vihreääkin, mutta keltaisen sävyt alkoi hiipiä sinnekin pikkuhiljaa. Ja oli kyllä hieno sateenkaari, joka muodostui järvessä olevan suihkulähteen pisaroihin, joita tuuli roiski pitkälle rantaan! Mun kameralla siitä ei vaan kummoistakaan kuvaa saanut... Harmi!

Muutaman hyytävän kylmä päivän jälkeen viikonlopun lämpö oli taas oikein tervetullut yllätys. Aurinkoisessa puistossa oli kiva kävellä ja touhuta. Se on kyllä ihan huippupaikka ulkoiluun! On kävelyreittejä, penkkejä istuskeluun, nurmikkoa pelailuun ja köllöttelyyn ja leikkipuisto lapsille. Minigolf-rataa me sinne kyllä taas haikailtiin. Voi kun sellainen vielä saataisiin!













lauantai 27. syyskuuta 2014

Köksän tunnin piimämuffinit



Vähänkö on siistiä, että tyypillä on alkanut tänä syksynä köksä! Me ollaan saatu nauttia jo tuoreita teeleipiä ja tänään pöytään ilmestyi muffineja. Kyllä kelpaa! Santerin ohjeessa taikinaan olisi pitänyt laittaa piimää, mutta sain pojan uskomaan, että sen voi korvata jogurtilla. Minusta on mukavaa, että Santeri kokkaa koulussa opituilla resepteillä kotonakin: samalla oppii soveltamaan asioita, ellei kotoa löydy ihan samoja aineita.

Piimämuffinit (8 kpl)

1 dl piimää
0,5 dl siirappia
50 g margariinia sulatettuna

0,5 dl sokeria
0,5 tl soodaa
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl kanelia
0,5 tl inkivääriä

Sekoita kosteat aineet kulhossa. Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa astiassa. Yhdistä seokset nopeasti sekoittaen, ettei taikina sitkisty. Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 200 asteessa n. 10 minuuttia.




tiistai 23. syyskuuta 2014

Lajikokeilu: piloxing

Nonnih, taas on uusi laji testattu! Lauantain zumba oli peruttu ja tilalle oli tarjolla kokeilutunti piloxingia. Olen ollut piloxingin suhteen pikkuisen utelias, joten tartuin tilaisuuteen heti!!! Laji yhdistelee pilateksen ja nyrkkeilyn liikkeitä, siitä nimi (piloxing+boxing). Oli sinne sekaan saatu ympättyä vähän tanssillisia osuuksiakin...

En ole koskaan harrastanut itsepuolustuslajeja tai mitään siihen viittaavaa, niin iskut tuntui jotenkin tosi vieraalta. Ajattelin koko ajan, että mähän lyön kuin tyttö! Jos muistin lyödä, unohdin suojauksen. Ja jos muistin suojata, jalat pysähtyi tai meni muuten vaan solmuun :). Vaikka harrastan zumbaa pari kertaa viikossa, ei jalat pysyneet messissä kun samalla piti heiluttaa nyrkkiä. Grrrrrrrr!

Eihän sillä oikeasti ole edes mitään väliä, kun ei kukaan ole lyömässä takaisin, mutta silti! Muutaman kerran kävi mielessä, että JOS olis ollut oikeasti nyrkkeilyä, niin turpaan olis tullut, kun käsi jonka kai piti suojata kasvoja löytyi jostain lantion liepeiltä... Ja tätä kysymystä mä olen miettinyt lapsesta saakka: jos lyödään nyrkillä, niin missä kuuluu pitää peukaloa?!?!

En osaa oikeastaan yhden kerran jälkeen edes sanoa, että tykkäsinkö vai enkö. Tai tykkäsin, mut tykkäsinkö tarpeeksi? Olihan se ihan kivaa ja voin mennä tunnille toistekin paremman puutteessa. Kaikkea ei kuitenkaan kerkee tekemään ja parempaa tekemistä tällä erää on ainakin zumba, body balance ja lenkkeily, eikä niillekään meinaa riittää tarpeeksi aikaa!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Iltarusko päivän kaunistaa!


Siivoamiset, pakkaamiset ja tuliaisten hankinta on suoritettu. Kaikki mahtuu hyvin matkalaukkuun, mutta sen paino hirvittää. Kääk! Käsimatkatavarat meillä ei kuitenkaan paina puoliakaan siitä mitä saisi. Lasten kanssa matkustaessa kun on helpointa, että on mahdollisimman vähän kannettavaa. (Eli kantoon vain evästä ja viihdykettä lennolle!) Nyt voi käydä niin, että aamulla pitää vielä tehdä pieniä muutoksia pakaaseihin.


Joku Afrikkalainen valtio voisi tilata meidän perheen tanssimaan sadetanssia ja kustantaisi siitä ilosta varmaan ilomielin meidän matkat ja oleilun. Me saadaan meinaan sade aikaiseksi kunhan vaan ilmaannutaan paikalle. Täällä on niin kuivaa, että tuolla Orihuelan puolella ollaan pulassa kun mantelipuut kuolee kuivuuteen. Täällä kun ei ole satanut pisaraakaan viime kesäkuun jälkeen, kun me oltiin täällä. Silloinkin saatu sadekuuro oli ensimmäinen pitkään aikaan. Tänään tosiaan tuli ensimmäinen sadekuuro sen jälkeen. No tietenkin; mehän ollaan täällä! Lämpötila pysytteli kuitenkin lähellä +30:ä, joten uimassa käytiin pienestä tihkusta välittämättä. Usein ollaan oltu ainoat altaassa, mutta tällä kertaa oltiin ainoat koko allasalueella!


Iltasyömisten jälkeen jäätiin Santun kanssa mercadonaan tekemään viimeiset ostokset. Sieltä kotia kohti kävellessä ihasteltiin upeaa taivasta! Kävelymatkan aikana väri ehti vaihtua vaalean lilasta kultaisen kautta palavaan punaiseen. Kaunista!








maanantai 15. syyskuuta 2014

Lomakiireitä


Aika rientää siivillä, niin kuin aina lomalla. Lauantaina Jaana pakkasi kassinsa ja lähti kotiin. Aamulla ehdittiin kuitenkin koluta läpi kojuja "pitkän kadun markkinoilla", niin kuin täkäläiset mamut niitä kutsuu. Ostoksiakin tehtiin: ainakin vaatteita ja syötävää lähti matkaan. Ja älyttömästi muovipusseja! On kyllä ärsyttävää, että jokainen asia täällä pakataan muovipussiin, vaikka tuote olisi jo muutenkin muovipussissa. Aina en ehdi edes kieltäytyä niistä, niin nyssyköitä on kertynyt melkoinen määrä.


Jaanan lähtökahveilla ihasteltiin lähimarketin ihania appelsiinijäätelöitä. Himoitsin niitä jo kesällä, mutta en ehtinyt maistaa. No nyt on sitten maistettu! Siitä puheen ollen; olen syönyt täällä jäätelöä joka päivä ja pakko tunnustaa, että tänään söin kaksi. Ihan hirvittää, miten saan ylihuomenna housut mahtumaan jalkaan, kun pitäisi lähteä kentälle ja kotiin...


Eilinen aamupäivä vietettiin taas rannalla. Otin siellä myös hieronnan, jota Eemeli silmä kovana vahti. Sen jälkeen Santeri sai olla koekaniinina, kun Eemeli harjoitteli hierontaotteita. Muutamia pitkiä katseita ja leveitä hymyjä pojat sai osakseen, kun näytti siltä, että Eemeli alkaa kilpailla aasialaisten mummojen kanssa hierontabisneksessä ;)


Kun ilta vielä vietettiin Zenia Boulevard ostoskeskuksessa, oli nuorimmainen niin puhki, että jouduin kantamaan pojan kotiin. Totuus totaalisesta väsähtämisestä kuitenkin paljastui muutaman tunnin nukkumisen jälkeen, kun Eemeli heräsi tulikuumana ja oksentaen. Taisi tehdä liian pitkä auringossa oleilu tepposet. Tänään onkin sitten sattuneesta syystä hengattu kämpillä. Ihan pieni pulaus käytiin uima-altaalla suorittamassa, mutta pysyteltiin kuitenkin visusti varjossa. Ja kun vatsat alkoi kurnia, tehtiin vielä illalla pikavisiitti KFC:hen ja Habanerasin Game-pelikauppaan. Mikäs tässä on nyt sitten loppuilta köllötellessä viihdyttävän kirjan kanssa! Enää ei ole huolta, kun ruoka on tänään pysynyt sisällä ja kuumekin on pysynyt aisoissa.


perjantai 12. syyskuuta 2014

Hei me grillataan!

Niin vierähti tämäkin päivä! Taas on väsy, mutta tuo nuorimmainen ernesti ei meinaa hiljetä millään: tuosta vierestä kuuluu ihan taukoamaton pälpätys ja jouset on koetuksella, kun herra hyörii ympäri sänkyä. Miten lapsessa voi riittää noin paljon virtaa? Luulisi, että kaiken uimisen ja helteessä tallustamisen jälkeen uni tulisi hetkessä, mutta liekö tuo sitten sokerihumalassa, kun jäätelöä ja limua on täällä vähän useammin tarjolla kuin kotona?


Tänään aamulenkki jäi mun osalta väliin, kun sain eilen kantapäähän rakon. Hoidin  sitten Jaanan lenkkeillessä tiskit ja siivosin enimmät sotkut pois. Lenkin jälkeen muut lähti rannalle snorklaamaan ja me poikien kanssa altaalle. Me oltiin altaan ainoat uimarit eikä paikalla ollut muutenkaan meidän lisäksi kuin 6 ihmistä! Ihana rauha! Pojat uiskenteli keskenään ja sain jopa luettua vähän kirjaa (ju-huu!). Isoveljeen iski joku reiluuden puuska ja pojat kävi Santun tarjoamilla jäätelöillä. Kun rantasakki palasi, Jaana marinoi kanat ja pistettiin grilli pöhisemään. Kanan lisäksi pujoteltiin vartaisiin paprikaa ja kesäkurpitsaa. Oli meinaan hyvää! Siinä grillaillessa juhlittiin myös mummon syntymäpäivää. Saisipa Suomessa kukkia samalla hinnalla kuin täällä, niin raaskisi useammin ostaa niitä kotiin!


Syömisen jälkeen oli vatsat niin täynnä, että kellahdettiin hetkeksi ruokalevolle. Uni ei kylläkään tullut, kun siskon kanssa samassa sängyssä pötkötellessä parannettiin maailmaa :) Mutta virkistävää sekin oli!


Ja vielä oli käytävä iltauinnilla. Lämpötila oli enää mukavan lempeä +30, kun altaan reunalla istuskellessa aurinko alkoi laskea. Siitä oli hyvä suunnata lomakotiin vällyjen väliin...

Vamos a la playa!

Aamu aloitettiin siskon kanssa lenkkeilemällä suolajärven rannalla. Lenkin jälkeen oli tarkoitus lähteä Mil Palmerasin uimarannalle. Pojille ostin matkalla suuren renkaan, kun ei oltu kotoa kannettu mitään rantaleluja mukana. Eemelin ämpäri ja lapio odottikin täällä mummolan kaapissa. Merivesi oli ihanan lämmintä: +28 asteista! Ei ollut tällaisella vilukissallakaan vaikeuksia pulahtaa mereen :). Jopa pojat, jotka yleensä haluavat uida vain altaassa, ihastuivat nyt rannan riemuihin. Molemmat pulikoivat vaikka kuinka pitkään. Ja jopa toivoivat, että tänään lähdettäisiin rantaan uudestaan. Saa nähdä mihin päädytään! Iltapäivällä on ainakin tarkoitus grillata ja viettää samalla äidin syntymäpäivää ja Santun nimipäivää.





keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Matkalla lasten kanssa

Tänä aamuna lennähdettiin poikien kanssa lomalle Espanjan Torreviejaan. Mika joutui jäämään töihin ja me ollaan ekaa kertaa poikien kanssa keskenään reissussa kokonainen viikko!

Lento meni poikien kanssa hienosti (ja mä sain pikakertausta yläasteen potenssilaskuista, kun Santtu teki koneessa läksyjä.)

Alicanten kentältä auton nokka suuntasi kohti Torreviejaa. Siellä meitä odotti mukava pikkukaksio, johon Jaana oli majoittautunut jo melkein viikko sitten. Jaanalla oli myös tacot valmistumassa, kun päästiin perille. Aaaaah! Ihanaa saada ihmisten ruokaa lentokoneen jälkeen!

Syömisen jälkeen piti tietenkin päästä uimaan. Ja lepäämään. Ja juomaan sangriaa. Ja vaihtamaan siskon kanssa kuulumisia. Ja uudestaan uimaan. Ja taas syömään. Ja nyt sitten kuuluukin tasainen hyrinä, kun pojat tilttas. Ja mä kanssa, hyvää yötä!

lauantai 6. syyskuuta 2014

Liikunnalliset synttärit Spurtissa


Järvenpään Spurtti osoittautui erinomaiseksi paikaksi viettää 6-vuotis synttäreitä! Kun tuon ikäisi poikia on koossa 9 kappaletta, voi arvata millainen meteli ja meininki siitä syntyy. Meille kotiin en niin montaa lasta kerralla olisi varmaan edes kutsunut. Spurtissa oli kuitenkin mielin määrin tilaa juosta ja peuhata!


Alkuun pojat lämmittelivät leikkimällä hippaa ja polttopalloa. Kun vuorossa oli temppurata, kaikkien posket punoitti jo mukavasti. Pojilla vaikutti olevan tosi kivaa, kun temppuradalla pääsi tekemaan monenmoista; juoksemaan, hyppimään, kiipeilemään ja roikkumaan. Eli kaikkia lasten suosikki-juttuja! Katsellessa huomasi kuinka luonnollista liikkuminen lapsille onkaan: kaikki puhkuivat intoa, vaikka välillä vastaan tuli omille taidoille vaikeitakin juttuja. Kukaan ei kuitenkaan nolostellut tai hermostunut, vaan veti sitten hankalammat osuudet läpi omalla tyylillään.


Temppuradan jälkeen pojat oli niin kuumissaan ja hikisiä, että välillä oli pakko käydä keittiön puolella juomassa vettä. Ja sitten siirryttiinkin alakerran viidakkosaliin! Nimensä sali on selvästikin saanut koko seinän kokoisesta viidakkomaalauksesta apinoineen ja leijonineen. Melkoinen apinalauma siellä pääsikin valloilleen, kun lapsille näytettiin reitti mihin suuntaan salin voi kiertää. Korkean patjakasan päältä pääsi liaanin avulla hyppäämään ison patjan päälle ja sieltä kiertämällä pääsi kiipeilyseinälle, jota pitkin pääsi taas toiseen päähän ja aloittamaan liaaniloikan alusta. Vauhti oli sen verran kova, että patjoja käytettiin jo vähän pötköttelyynkin, kun hiukset ja paidat alkoi olla märkänä rankasta huvittelusta ;).



Ja kyllähän siellä aikuisetkin pikkuisen innostui kokeilemaan... :D



Kun tunti oli vietetty liikkuen ja leikkien, loppui ohjattu aika ja siirryttiin keittiöön juomaan ja herkuttelemaan. Tarjoiluille oli varattu aikaa puoli tuntia ja se riittikin ihan mainiosti. Vesi, mehu ja limu teki kauppansa janoisille pojille, mutta herkutkin maistui. Eemelin toivomuksesta tarjolla oli kinuskisia kuppikakkuja.

Kinuski-kuppikakut (14 kpl)

2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
150 g margariinia
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria
1 rkl kaakaojautetta
1 dl kinuskikastiketta

Kuorrutus:
100 g margariinia
1 tl tomusokeria
1/2 prk kondensoitua maitoa

Koristeeksi karkkeja tai nonparelleja

Vaahdota sokeri ja kananmunat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kaada joukkoon. Sulata margariini ja lisää se taikinaan. Sekoita huolellisesti. Kääntele lopuksi kinuskikastike taikinan sekaan. Annostele taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Kuorrutus: Keitä kondensoitu maito kinuskiksi: keitä avaamatonta tölkkiä vedessä n. 2 tuntia. Tölkin pitää olla kokonaan veden alla. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää puolet kinuskitölkistä ja sekoita hyvin. Levitä kuppikakkujen päälle ja koristele.