lauantai 27. toukokuuta 2017

Sagrada Familia ja Montejuicin linna



Ensimmäinen aamu Barcelonassa alkoi reippaasti metroilemalla suoraan kaupungin kuuluisimmalle kirkolle tyhjin vatsoin. Ikuisesti keskeneräinen Sagrada Familia kohosi kohti pumpulipilviä turistimeren ja rakennustelineiden keskeltä. Turistimäärästä huolimatta yllätyimme, kun liput olisi saanut ostettua vasta seuraavalle päivälle. Noh, minulle riitti kuuluisan kirkon ihastelu ulkopuolelta ja Mika oli käynyt kirkossa jo aiemmin, joten ei ollut paha pettymys. Nautittiin sitten rauhassa aamiaista kirkon liepeillä ja jatkettiin matkaa muutaman pakollisen turisti-kuvan jälkeen.


Barcelonan metro osoittautui loistavaksi! Joskus isoissa kaupungeissa metrot tuntuu jotenkin ahdistavilta ja hankalilta, sekavilta ja sokkeloisilta, mutta Barcelonan metro oli helppo ja näppärä. Muutamassa minuutissa hurautettiin kaupungin ali Paral-lelin pääteasemalle lähemmäs meren rantaa. Suunta oli sieltä ylös vuorelle Montejuicin linnoitukseen ja sitä ympäröivään puistoon, jonka alueella myös olympialaiset aikanaan on olleet. Metrolipulla sai vielä vaihdettua pieneen "mäkijunaan", joka vei vähän matkaa vuoren rinnettä ylöspäin. Seuraavaksi ostettiin liput gondolihissiin, jolla pääsi vuoren huipulle saakka. Hissimatkalla oli aika huikeat näkymät yli koko kaupungin!



Montejuicin linnoitus oli sellainen kuin vanhat linnat nyt on. Tuli vahvasti mieleen Hämeenlinna, mutta näkymät ylhäältä vuorelta yli kaupungin ja kimmeltävän meren oli ihan omaa luokkaansa. Eli historian havinaa, upeaa maisemaa ja jylhiä linnanmuureja tykin aukkoineen saatiin ihailla.



Tarkoitus oli kierrellä vielä puistossa tsekkaamassa muutama olympialaisten mesta, mutta kuumuus teki tehtävänsä ja viilentävän juoman ja kuivien sämpylöiden myötä jatkettiin yhtä soittoa rinnettä alas ja etsittiin lähin metroasema ja suunnattiin hotellille kattoterassin uima-altaalle viettämään pientä siestaa ennen seuraavaa kaupunkikierrosta.





perjantai 26. toukokuuta 2017

Kristallihäät Barcelonassa


Meillä taitaa olla viisivuotissuunnitelma. Sen useammin ei päästä miehen kanssa kaksin maailmalle. Eipä kai tarvisikaan; meidän lasten kanssa matkustaminen on tosi kivaa! Ja kun lähdetään Mikan kanssa harvoin kahdestaan, se onkin sitten ihan luksusta. 5 vuotta sitten vietettiin pitkä viikonloppu Pariisissa ja 10 vuotta sitten Milanossa. Nyt on kulunut 15 vuotta hääpäivästä, joten kristallihäiden kunniaksi on taas aika karata kaksin. Tällä kertaa määränpäänä aurinkoinen Barcelona.


En ole koskaan ennen lähtenyt matkalle yhtä vähin valmisteluin: heitin tavarat laukkuun vasta kaksi tuntia ennen lähtöä. Heittäydyin kevällä hurjaksi ja hain opiskelemaan, joten viime päivät oli kuluneet pääsykokeisiin lukiessa. Nyt on sekin rykäisy ohi ja voin rentoutua ihan täysin. Ja viikonloppu lämpimässä ilman lapsia: mitä ihminen muka tarvii? Lähinnä aurinkolasit (jotka jäi kotiin), passi ja luottokortti :D Ja se mies siinä rinnalla ❤️


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivänimeni: pusutteleva eräirma




Face on nykyisin täynnä kaikenmaailman nimigeneraattoreita. Yleensä ne ei kiinnosta, mutta kun tästä pystyi ihan vaan katsomaan äitienpäivänimensä klikkaamatta mitään, tulin uteliaaksi. Pusutteleva eräirmahan sieltä sitten osui kohdalleni :D Voiskohan tässä tapauksessa sanoa, että nimi on enne? Metsään meinaan oltiin Eemelin kanssa suuntaamassa ja tottakai on myös pusuteltu!


Tuusulanjärven yksi kivoimpia eväsretkipaikkoja on länsirannan Sarvikallio, jota pikku-Koliksikin kutsutaan. Yleensä me ollaan oltu siellä ainoat, vain satunnaisesti ollaan kohdattu muutama muu kulkija. Hämmästys olikin suuri, kun metsänlaidalla oleva parkkipaikka oli täynnä autoja. Uskaltauduttiin kuitenkin jättämään auto tien varteen ja palatessa todettiin, että meidän esimerkkiä seuraten niin oli tehnyt jo moni muukin. Joko viimein lämmennyt kevätsää oli saanut ihmiset kaivautumaan esiin kodeistaan tai Sarvikallio on saanut julkisuutta retkikohteena.


Paikalla oli perheitä eväineen, pariskuntia termospulloineen ja yksinäisiä kulkijoita kameroineen. Autoilijoiden lisäksi paikalle saapui ihmisiä myös polkupyörillä. Ihmisten määrän lisäksi mua hämmensi eväiden määrä. Niitä näytti olevan kassitolkulla! Me sentään pysyttiin kohtuudessa ja oltiin otettu mukaan vaan kaakao, latte ja juustokakkua. Tarkoitus oli siis hoitaa ruokailu kotona, mutta ensi kerralla taidetaan pakata mukaan koko lounas!


Sarvikalliolta on hieno näköala järvelle. Kallion korkein kohta nousee jyrkkänä 25 m pinnan yläpuolelle. Pienten lasten kanssa saa olla tarkkana; mikään leikkipaikka kallio ei ole! Mulla oli turvamiehenä Eemeli, joka huomautteli useampaan kertaan reunan yli kurkkimisesta. Sarvikallion aluetta hallinnoi Uudenmaan virkistysalueyhdistys ja osa on luonnonsuojelualuetta. Parkkipaikalta on ehkä kilometrin verran kävelymatkaa kalliolle pientä hiekkatietä pitkin. Missään pöpelikössä ei siis tarvi tarpoa. Kallion kupeessa on jopa pieni huussi, jos yllättävä hätä iskee kesken retken.


Äitienpäivä sujui siis leppoisasti pikkumiehen kanssa kahden. Pieniä paineita tosin oli tainnut olla, kun perinteeksi muodostunut äitienpäivän aamiainen piti hoitaa ihan yksin ilman isoveljen tai isän apua. Hienosti sujui 8-vuotiaalta!! Kahvinkeitin ja vedenkeitin tosin oli menneet sekaisin, mutta mitäs pienistä :) Mua oli silti odottamassa ihana aamiainen, parikin korttia ja rakkaudella siemenestä saakka kasvatettu ruusupavun taimi. Ihanaa olla äiti!


Rakkaudella Eräirma ;D