sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Vispipuuro punaherukoista


Punaherukoita on pensaissa niin paljon, että mehukiintiö alkaa olla niiden osalta täynnä. Loppuja pakastan pienissä rasioissa talven varalle. En pidä niistä pelkällään, enkä smoothiessakaan, kun ovat niin kirpeitä, mutta niistä saa taivaallista vispipuuroa! Mun mielestä herukoista tehty vispipuuro voittaa jopa perinteisen puolukkapuuron!

Vispipuuro 

7 dl vettä
5 dl punaherukoita
0,5 dl sokeria 
0,5 tl suolaa
1,5 dl mannasuurimoita

Keitä vettä ja marjoja 10 minuuttia. Mausta sokerilla ja suolalla. Siivilöi marjat pois liemestä (ei ole pakko, mutta meillä lapset ei tykkää "niistä pisteistä"). Vispaa mannasuurimot kiehuvaan liemeen. Keitä 10 minuuttia ja jäähdytä. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi.


Hei hei, heinäkuu!







Tänään on nautittu upeasta vaihtelevasta säästä. Helteinen aamupäivä vaihtui iltapäivän kaukaiseen ukkosen jymyyn ja muutamaan pirteään sadekuuroon. Ja sitten taas aurinkoisen illan pehmeään lämpöön. Tuntuu, että viimeisillä hetkillään heinäkuu tarjoaa parastaan!

Ennen sadetta kävin vähän metsällä; saaliina vadelmia, mustikoita ja mustia torvisieniä. Sade sitten hätyytteli pois metsästä kesken kaiken. Tai oikeastaan sateelle en antanut periksi, mutta miehelle, joka tuli sateenvarjon kanssa hakemaan, oli pakko heltyä. Sadekuuron ajan lämmiteltiin saunaa ja pelattiin lautapelejä.

Sauna ja uiminen veikin sitten loppuillan. Vesi oli niin lämmintä ja auringonlaskun punerrusta heijasteleva järvi niin kaunis, ettei sieltä ollut kiire pois. Ja kun rantasauna on itselle niin harvinaista herkkua, oli siitä otettava kaikki ilo irti.

Nuotion ääressä vietettiin vielä viimeiset hetket yön laskeutuessa ympärillä. Siilit tuhisi, lepakot kiiti veden pinnan yllä, nuotio rätisi ja paistuva chorizo tuoksui nenään. Miten yksinkertaiset asiat voikaan olla niin täydellisiä!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kukkia ja herukoita








Aamu oli pitkästä aikaa ihan erityisen lämmin. Istuin kahvikupin kanssa vaahteran varjossa ja katselin perhosten lepattelua ympäriinsä. Näyttivät olevan kiireisiä kavereita; eivät pitkään pysy paikallaan. Krassit ja kehäkukat hohti aurinkoisen oransseina ja kesäkurpitsan kukat näytti niiden rinnalla valtavan suurilta. Rauhallisen aamuhetken jälkeen onkin ollut vuorossa marjan poimintaa ja mehun keittoa. Kaksi mehumaijallista punaherukka-vadelmamehua on valmiina,  jeiiii! Vielä on muutama pensas, jotka odottaa poimijaansa. Kun ne on hoideltu, alkaakin seuraavaksi kypsyä ensimmäiset omenat. Ei tosiaan ehdi käydä aika pitkäksi tähän aikaan vuodesta :)

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kokataan kotona


Ihana, ihana vapaapäivä! Käytiin Willassa kahvilla ja vaihtamassa ystävien kanssa kuulumisia (ja palauttamassa lainalapsi!). Siinä sivussa tehtiin rento kierros kaupoissa. Valikoimasta päätelleen syksy lähestyy...



Illalla tehtiin ruokaa koko perhe yhdessä. Se sujuu näpsäkästi, kun jokaisella on omat tehtävät. Tortillat valmistui rennolla otteella, kun kaikki hoiti osuutensa ja taustalla soi Spotifyn Mexican party kooste. Eemelin tanssijalkaa rennot rytmit vipatti niin kovin, että tomaattien pilkkomisen lomassa piti käydä olohuoneen puolella veivaamassa lannetta. Itselläkin alkoi tulla ikävä zumbatunteja ja pari tanssiaskelta taisin siinä hellan edessä ottaakin.



Tortillat oli sairaan hyviä; yhdessä tekeminen taitaa parantaa makuakin parin asteen verran! Ruuan jälkeen kaadettiin irtokarkit kulhoon ja keräännyttiin koko porukka television ääreen katsomaan leffaa. Big hero oli jäänyt meiltä kaikilta näkemättä ja nyt kun se oli ilmestynyt Netflixiin, oli aika kuitata aukko animaatio-sivistyksessä. Kaikki tykkäsi! Aika jännä se oli pikkuihmiselle, mutta ei liian. Täydellinen elokuva perheen yhteiseen leffailtaan, kun sitä jaksoi katsoa kaikki: pikkuihminen, teini ja aikuiset. Ja täydellinen lauantai! Mukavaa tekemistä, hyvää ruokaa, kivoja ihmisiä ja yhdessä oloa. Tykkään!




keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Yksin kotona

Vanhempi poika täyttää syksyllä jo 15 ja ensimmäistä kertaa hänen syntymänsä jälkeen vietän muutaman päivän yksin kotona. Mykistävää. Onhan lapset joskus hoidossa olleet, mutta silloin mies on ollut kotona tai ollaan oltu yhdessä jossain reissussa. Satunnaisia iltoja ja öitäkin olen ollut yksin, mutta en näin "pitkää" aikaa.

Ihmetys iski jo aamulla töihin ajellessa, että mitäs sitä sitten töiden jälkeen tekisi. Ilmoitinkin töihin mennessä, että jos olisin sinkku, hankkisin koiran. Heti. Onneksi mulla on maailman paras koiran korvike Romeo, joka jaksoi lähteä mukaan iltakävelylle.


Entäs kesälesken illallinen? Noh, mun luottotölkit ei avatessa sihahda. Nälkä lähti, ei tullut juurikaan tiskiä, eikä kukaan valittanut, että ruoka olisi pahaa.


Sitten piti valita, mitä kaikkia niistä yksinäisistä suunnitelmista ehtisi toteuttaa . Ööh, no ainakin taittelin paperista origamin, josta tuli kippo kirsikoille.


Kesän alennusmyynnit ei ole juuri kiinnostuneet, mutta nyt oli oiva hetki tehdä pieni kierros ja katsoa mitä kauppoihin on jäänyt jäljelle. No olihan siellä; valkoinen pitsi toimii aina ja edullista laatukosmetiikkaa on vaikea vastustaa. Emotionin myyjä nauroi, kun kävelin purnukoitten kanssa kassalle kysymään, että maksaako nää oikeasti näin vähän! Kyllä ne maksoi! Ja sain vielä vinkin, että alen loppurysäys alkaa ihan juuri ja tavarat on laitettu jo järjestykseen, että saadaan ne kohta esille. Se rysäys-päivä vaan unohtui jo, kun olin niin ihmeissäni edullisista hinnoista.



Tarkoitus oli tehdä vielä pitkä pyörälenkki, mutta hiljainen koti houkutti lopulta enemmän. Käperryin sohvan nurkkaan kani kainalossa ja nicecream vanhassa Arabian kupissa. Samanlaisessa, josta mummo joi kahvia jo ennen syntymääni <3



sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Makeaa pizzaa

Ihana, rentouttava viikonloppu alkaa olla takana. Puolet perheestä on remunnut maailmalla ja Eemelin kanssa saatiin viettää leppoisa aikatauluton kotiviikonloppu. Yhdessä on luettu, katsottu elokuva, käyty kesäteatterissa, jahdattu ulkosalla Pokemoneja ja herkuteltu!



Järvenpään kesäteatterissa oli lauantaina viimeiset esitykset Peppi Pitkätossua ja kun sää näytti aamupäivällä lupaavalta, lähdettiin ex-tempore paikalle. Eemeli vähän epäili, että Peppi olisi liian lapsellinen niin isolle pojalle, mutta tykkäsi sitten kuitenkin. Ihan liian harvoin on tullut vietyä lapsia teatteriin, tai suoraan sanoen harvoin tulee nykyään käytyä itsekään.

Tarina oli tuttua Peppiä ja Huvikummun lavastus hauskan kotikutoinen niin kuin pikkukaupungin kesäteatterissa kuuluukin. Mutta mä niin tykkäsin siitä Herra Tossavaisesta! Apinalla ei ollut yhtäkään vuorosanaa, mutta sen ilmeet ja kehonkieli oli kyllä ihan parasta! Myös pojat ilmoittivat kotimatkalla suosikkinsa olleen Herra Tossavainen, joten kyllä siinä apinassa jotain taikaa oli!


Illalla tehtiin Eemelin kanssa pizzoja. Viime kesänä maistettiin Espanjassa Nutella-pizzaa ja siitä saakka on kytenyt ajatus, että makeaa pizzaa pitäisi kokeilla itsekin tehdä. Nyt päätettiin tehdä ruuaksi muutama suolainen pikkupizza ja sitten lopusta taikinasta makea versio. Ja kun me tykätään ihan eri täytteistä, tehtiin loppujen lopuksi 4 erilaista suolaista pizzaa ja 2 erilaista makeaa. Taikinan kokoa voi muokata sen mukaan, montako pizzaa haluaa tehdä.


Pizzataikina (6 pikkupizzaa)

2 dl vettä
3 tl kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
n. 5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon suola. Lisää vehnäjauhot vähän kerrallaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopussa öljy. Kohota taikinaa liinan alla puolisen tuntia.

Jaa taikina kuuteen osaan ja kauli soikeita pizzapohjia.

Jos teet suolaisia pizzoja, päällystä pohjat haluamallasi täytteillä ja paista 230 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Makeat pizzat:

1)
Nutellaa
Banaania
Kinuskikastiketta
Suklaarouhetta

Tai

2)
Nutellaa
Tuoreita marjoja
Pistaasipähkinöitä

Jos teet makeita pizzoja, paista pelkkiä pohjia 230 asteessa n. 15 minuuttia. Anna pohjien jäähtyä hetki.

1) Levitä päälle Nutellaa. Lado pinnalle banaaniviipaleota. Valuta kinuskikastiketta raidoiksi ja ripottele pinnalle suklaarouhetta.

2) Levitä päälle Nutellaa. Ripottele pinnalle reilusti marjoja ja koristele pistaasipähkinöillä.

Molemmat oli mun mielestä ihan älyttömän hyviä! Lapsen makuun upposi paremmin banaani-versio.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Kun ukkonen väistyy



Vaeltelin illalla ukkosen jälkeen kotipihalla pienessä tihkusateessa. Kumpparit jalassa ja hameen helmat märkää maata viistäen. Tuoksui tuore nurmikko, kostea multa, kasvimaan vihannekset, raikkaat havut. Luonto oli märkänä ihan älyttömän kaunis! Kimmeltäviä pisaroita, syvää vihreyttä, kukkien kuultavan pehmeitä puuterivärejä ja mehevää kirkkautta sekä hiljalleen laskeutuva hämärä.



Innostuin napsimaan kuvia pitkin pihaa. Yritin vangita sitä mitä näin. Sadunomaisia hetkiä, ihan siinä silmien edessä, mutta joista yleensä kuljetaan ohi näkemättä niitä. Tunsin itseni onnekkaaksi, kun sain kääriytyä ympäröivien puiden turvallisuuteen ja uskoa hetken, ettei maailmaa sen ulkopuolella ole. Kun irtauduin kamerasta ja palasin tähän maailmaan, palasi mieleen myös Nizzan tapahtumat. Luulen, että ihminen, joka voi toimia noin, ei ole koskaan katsonut luontoa sateen jälkeen. #benice




keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Vegaanin suklaamoussekakku


Nyt alan ihan justiinsa saada tarpeekseni näistä vegaani leipomuksista. Lihaa en kaipaisi, mutta tulisi ikävä juustoa, kermaa ja munia. Hyvä kuitenkin huomata, että myös ilman niitä saa halutessaan aikaiseksi herkullisia leivonnaisia.

Ennen sunnuntain juhlia olin heittänyt itselleni haasteen; tavoite oli saada aikaiseksi herkku, joka kävisi sekä laktoosittomaan, gluteenittomaan että vegaaniseen ruokavalioon. Loppujen lopuksi toteutus olikin yllättävän helppo!



Suklaamoussekakku (vegaani)

Pohja:
200 g Gluteenittomia Digestive-keksejä
100 g kasvimargariinia 

Täyte:
4 dl Alpro vispiä
250 g maidotonta tummaa suklaata
0,5 dl sokeria

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Sulata margariini ja murskaa keksit. Sekoita keskenään ja levitä vuoan pohjalle. Tasoita, mutta älä tiivistä liikaa, ettei pohjasta tule liian kova.

Vatkaa Alpro Vispi vaahdoksi. Paloittele ja sulata suklaa mikrossa. Lisää sulanut suklaa Vispi-vaahtoon ja mausta sokerilla. Kaada suklaavaahto vuokaan pohjan päälle ja laita jääkaappiin. Anna jähmettyä yön yli. Irrota kakku varoen vuoasta ja siisti reunat tarvittaessa. Koristele.

Mä vatkasin alun perin tuota Alpro Vispiä 6 dl, mutta siitä tuli niin paljon vaahtoa, ettei se mahtunut edes kakkuvuokaan. Yli jääneestä suklaavaahdosta tein hätävaraksi pikkuvuokaan toisen kakun. Siihen ei kuitenkaan riittänyt gluteenittomia keksejä, niin tein pohjan suklaa-Dominoista. Molemmat versiot oli tosi herkkuja ja keräsivät kiitoksia syöjiltä.

Pikkukakku syötiin siskon ja äidin kanssa lohdukkeeksi, kun ei sieniretkellä löytynyt yhtäkään kanttarellia. Mustikoita ja vadelmia olikin kyllä sitten ihan hurjasti! Niillä olikin hyvä koristella kakku kotiin palatessa. Eikä reunojen siistimiselläkään ollut mitään väliä, kun kaipasin lohturuokaa!





lauantai 9. heinäkuuta 2016

Banaanikakku, vegaanin versio


Perinteisistä kuivakakuista mun lemppari on banaanikakku! Olen tehnyt siitä montaa eri versiota ja oikeastaan kaikki niistä on olleet hyviä. Nytpä kehitin vielä vegaanisen version vanhasta suosikista. Vähän jänskätti miten kakku pysyy koossa ilman kananmunaa, mutta banaani näyttää pitävän kakun hienosti kasassa.

Suklaa-banaanikakku

3 banaania
0,75 dl kaakaojauhetta
2 dl mantelimaitoa
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
50 g kasvimargariinia
3 dl sokeria
1 tl ruokasoodaa
5 dl vehnäjauhoja

Muussaa banaanit soseeksi. Sekoita joukkoon kaakaojauhot. Lisää mantelimaito, suola ja sokerit ja vatkaa tasaiseksi. Vatkaa joukkoon sulatettu margariini. Lisää vielä ruokasooda ja vehnäjauhoja vähän kerrallaan vatkaten.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa n. 1 tunti. Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista.


perjantai 8. heinäkuuta 2016

Vegaaniset kasvistahna-hyrrät



Tänään pääsin pitkästä aikaa leipomaan. Löysin kaupasta kasvipohjaista juustoa, jota piti toki kokeilla. Paljaaltaan se oli ihan mautonta, mikä oli kyllä pettymys. Hyvin maustetun kasvistahnan parina se oli kuitenkin ihan kelvollista ja raasteena se toimi yhtä hyvin kuin normijuusto.

Normaalisti olisin laittanut näihin taikinahyrriin pestoa ja juustoraastetta, mutta nyt kun halusin kokeilla vegaania versiota, vaihdon myös peston: käytin sen tilalla Pirkan Välimeren tahnaa, jossa ei ole parmesania kuten pestossa.

Kasvishyrrät (V, L)

5 kpl torttutaikinalevyjä
1 purkki Pirkka Välimeren tahnaa
200 g Violife (vegaanista) juustoa

Sulata taikinalevyt ja raasta juusto valmiiksi. Kauli taikinalevyjä vähän ohuemmiksi. Voitele taikinalevyt kasvistahnalla ja ripottele päälle juustoraastetta. Kääri napakalle rullalle lyhyestä reunasta. Leikkaa n. 1 cm paksuisia viipaleita. (Yhdestä levystä tulee 5 viipaletta.) Nosta viipaleet pellille ja paina litteämmäksi. Taikinan "hännänpään" voi taittaa hyrrän alle, niin se ei lähde uunissa aukeamaan. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Huomasin vasta jälkikäteen, että Pirkan arabbiata pestossakaan ei ole eläinperäisiä aineita, eli siitä saa sitten tehtyä hot-versioita.

Täytin vielä muutaman ylijääneen taikinalevyn tuorejuustolla, tonnikalalla ja juustoraasteella. Ne voitelin myös kananmunalla, kun muuten ne jäisi paistossakin aika valjun värisiksi. Hyviä tuli molemmista!



torstai 7. heinäkuuta 2016

Mustang: lemmikkiponi vai kesäkissa


Nyt olen kohdannut huonoista selityksistä  huon... Ei kun parhaan! Tai ehkä epätoivoisimman. Mies osti auton kertomatta asiasta etukäteen mitään. Pienen nieleskelyn jälkeen alkoi siten kertoa hankinnastaan kuin suurtakin tunnustusta tehden. Ilmeisesti ennakkokäsitys oli, että saattaisin hermostua moisesta ostoksesta, koska se oli epätoivoisesti yritetty naamioida romanttiseksi eleeksi. "No kun se on valmistettu samana vuonna kuin me alettiin seurustella!" Haahhahhaa! Oli kyllä hauskaa! Pakko oli ottaa kertomuksen ajaksi tuima ilme, että olisin saanut puristettua ulos lisää meheviä selityksiä. Taisi se mies sitten huomata, ettei selitys mennyt läpi. Ja taisi huomata senkin, ettei olisi tarvinut selitellä ollenkaan.

Siellä se Mustang nyt seisoo pihalla sateessa. Mies käy kurkkimassa sitä ja kutsuu sitä pikku ponikseen. Puolileikillään harkitsee sen kanssa nukkumista; jos sitä vaikka jännittää ensimmäinen yö uudessa kodissa. Ysäri levyjä pitää kaivella esiin, kun autossa pitää säilyttää oikea tunnelma... Nyt jo mietinnässä on myös, että mihin sen ensi kesänä vaihtaisi. Totesinkin, että se taitaa sittenkin olla kesäkissa, jos sitä on tarkoitus vain tämä kesä pitää. Ajelulla käydessä soittimesta löytyi Modern Talkingin Back for good. Yleensä mies kieltää heti, jos alan laulaa autossa. Nyt sain laulaa ihan rauhassa 😂