sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Smooth sunday

Ihana, lempeä viikonloppu on lopuillaan. Aurinko pilkistelee viimeisiä säteitään sateesta pisaroivien puiden välistä. Maailma on kaunis! Vaikka räntää on ripsinyt vähän väliä ja aamulla heräsin melkein säikähtäen lumen peittämää maata, tuntuu kevään läsnäolo silti vahvana.

Kun luonto ei vielä paljasta kirkkaimpia värejään näillä leveysasteilla, voi värit koota lautaselleen. Tällä viikolla smoothiet ovatkin maistuneet monessa muodossa.


Hedelmäinen mango smoothie

1 pakastettu banaani
1 banaani
1 syöntikypsä mango
4 ananasrengasta
2 dl mangojogurttia


Pehmeä avokado smoothie

1 avokado
1 banaani
2 dl vaniljajogurttia
1 tl juoksevaa hunajaa
3 jääpalaa

Molemmat smoothiet valmistuu parissa minuutissa. Kaikki ainekset mitataan blenderiin ja sekoitetaan tasaiseksi.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Kinderkakku ja suklaaöverit



Mikäs pääsiäisen jälkiruuaksi paremmin sopisi kuin suklainen kinderkakku. No monikin asia! Leipominen houkutteli niin, että oli ihan vaikea valita, mitä tällä kertaa jälkiruuaksi tekisikään. Päädyin lopulta kinderkakkuun, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Kakun sai tehtyä eilen jääkaappiin odottamaan ja tänään keskityin vain ruokaan. Ainoastaan kakun kuorrutus ja koristelu jäi tälle päivälle.


Pohja:
200 g Digestive keksejä
50 g margariinia

Täyte:
200 g tuorejuustoa
2 rkl sokeria
1 keltuainen
2,5 dl kuohukermaa
145 g valkosuklaata
5 liivatelehteä
0,5 dl maitoa
70 g tummaa suklaata

Kuorrutus:
1 dl kuohukermaa
145 g tummaa suklaata

Tee pohja: sulata margariini ja murskaa keksit. Sekoita keskenään ja kaada muruseos irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle. Taputtele kevyesti tasaiseksi.

Paloittele valkosuklaa ja sulata se mikrossa. Vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuusto ja vatkaa sen joukkoon sokeri ja keltuainen. Vatkaa juustoseokseen sulatettu valkosuklaa ja viimeisenä kermavaahto. Kuumenna maito mikrossa. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota liivatteet kuumaan maitoon. Kaada täytteen sekaan ja sekoita hyvin.

Ota täytteestä 3 dl erilleen ja kaada loput pohjan päälle. Nosta hetkeksi jääkaappiin.

Sulata tumma suklaa mikrossa ja sekoita eroon ottamaasi täytteeseen. Ota kakku jääkaapista ja kaada suklaatäyte valkosuklaatäytteen päälle varovasti, jotta kerrokset pysyvät erillään. Nosta jääkaappiin hyytymään yön yli (tai ainakin pari tuntia).

Kuorrutus: kaada kerma kattilaan ja paloittele suklaa sekaan. Kuumenna ja sekoittele niin, että suklaa sulaa ja saat kuorrutteesta tasaisen. Kaada varoen kakun päälle ja anna valua vähän reunojen yli. Koristele kakku.


Kukkia, sidontaa ja sinisiä hetkiä



Torstai-iltana poikkesin Pitkäsen kukkakauppaan hakemaan kotiin jotain keväistä ja kaunista. Kaupassa olikin kukka-workshop, jossa asiakkaat sai itse sommitella kimpun valitsemistaan kukista myyjän opastamana. Iskin saman tien silmäni sinisen sävyisiin kukkiin ja unohdin pirteät pääsiäisvärit. Kauppa oli auki enää reilut 20 minuuttia, mutta pistin hihat heilumaan ja ehdin kuin ehdinkin valita kukat ja tehdä niistä kimpun. Ei sitä ihan sitomiseksi voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta kimppu kuitenkin syntyi.



Koska aikaa miettimiselle tai asettelulle ei juuri ollut, kimpusta kehkeytyi rento kuin kesäpäivä. Mun mielestä se näyttää kesäisen kävelyretken varrelta poimitulta nipulta niittykukkia! Ja koska mielleyhtymä vei juhannuksen kautta mökkeilyyn, päädyin laittamaan kukat vanhaan maitohinkkiin. No, voi olla, että kukat siirtyy vielä toisenlaiseen maljakkoon, mutta oli hauskaa edes hetki fiilistellä kesäisiä tunnelmia!




#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Maalauskuume kiihtyy


Turkoosi. Väri, johon palaan yhä uudelleen. Kai sitä voisi voimaväriksi kutsua. Se ei ole lempiväri, e-hei! Lempiväri vaihtelee, turkoosi pysyy. Se on enemmän kuin lempiväri; osa minua. Vaikka pyristelen siitä eroon, huomaan, että se onkin kärkkynyt koko ajan jossain piiloutuneena ja räjähtää sitten silmille kaikessa loistossaan ja upeissa sävyissään.


Turkoosi on raikas, kuulas, rauhoittava, räiskyvä, pirteä ja samalla seesteinen. Turkoosi on kaikki. Juuri kun luulin hankkiutuneeni eroon fiksaatiosta turkoosinsiniseen, löysin itseni rautakaupasta vertailemassa värilastujen erilaisia petroolin- ja turkoosinsinisiä sävyjä. Ajatus oli kytenyt päässä jo pitkään, mutta kun sain värilastut käteeni, epäilys alkoi hälvetä.


Suunnitelma on selvä. Enää täytyy vakuuttaa Mika siitä, että mun suunnitelma voisi toimia! Sen jälkeen voisi laittaa taas pensselin heilumaan. Se on tää kevät, joka saa mulle aina maalauskuumeen aikaiseksi!

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Nyhtöleipää ranskanleivästä


Kaupassa käydessä katse osui ranskanleipään, joka aiheutti välittömän mielleyhtymän sulaneeseen juustoon. Tuo lapsuuden arkinen vehnäpötkylä, tutummin ranskis, alkaa olla melko nostalginen klassikkoherkku. Kukapa 70-luvulla syntynyt ei olisi lapsuudessaan nautiskellut koulun jälkeen ranskanleipää, lauantaimakkaraa ja kylmää maitoa? Aku Ankan kera, tietenkin!


Vähän modernimmin mentiin tällä kertaa kuitenkin, ja ilman lauantaimakkaraa. Ranskiksesta kehkeytyi kahden juuston nyhtöleipä. Tällaiselle juustohirmulle ihan vastustamaton kiusaus!

Nyhtikseen tarvitset:
1 ranskanleipä
1 mozzarellapallo
Juustoraastetta
Margariinia

Leikkaa leipään ristikkäisiä viiltoja ja laita niihin vähän margariinia. Täytä viillot juustoraasteella ja mozzarellaviipaleilla. Paista 200 asteessa n. 10 minuuttia. Voila! Ihanan juustoinen herkku on valmis!


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Palmusunnuntai; raikas lime pie

 


Tänään se iski: kevät! Pientä pyristelyä on ollut jo pitkään, mutta tänään kevät tuntui ensimmäistä kertaa todelliselta. Auringon paistetta, päiväkahvit pihalla, mullasta päättäväisenä puskevat raparperin alut ja iloisina kiertelevät pienet noidat. Ja taustalla taukoamaton lintujen sirkutus!



Tuntui oikeastaan vähän haikealta, kun aavistelen, ettei meillä enää montaa kertaa virpomisoksia askarrella. Pojat taitaa lopettaa nuo noitahommat vähän pienempänä kuin tytöt? Kummipoika oli meillä viikonlopun hoidossa ja pojat askarteli oksia keskenään. Ensimmäisen kerran vuosikausiin minä olin siinä hommassa tarpeeton. (Ehkä se haikeus johtuikin siitä?)

Pääsiäinen tuntuu olevan jo ihan nurkalla, tunkee kotiin melkein väkisin. Muuten meillä ei paljon pääsiäiskoristeita esiin laitella, mutta keväisiä kukkia on siellä täällä: narsisseja, helmililjoja ja pajunkissoja. Ja tietysti tuo meidän oma pääsiäispupu Romeo :)


Kahvillakin herkuteltiin keväisen raikkaalla lime piellä eli limepiiraalla. Ainakin itse yhdistän kepeän värin ja kirpsakan limen maun vahvasti kevääseen. Ihanaa, täällä se nyt on: kevät!


Lime pie

Pohja:
200 g Digestive keksejä
75 g margariinia

Täyte:
4 keltuaista
1 prk kondensoitua maitoa
3 limeä

Sulata margariini ja murenna sillä välin keksit hienoksi. Sekoita keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 175 asteessa n. 8 minuuttia.

Valmista sillä välin täyte. Sekoita keltuaisten rakenne rikki ja vatkaa joukkoon kondensoitu maito. Purista ilmeistä mehu ja raasta kuori. Lisää mehu ja raaste täytteeseen ja vatkaa tasaiseksi. Kaada täyte pohjan päälle ja paista n. 15 minuuttia.

Jäähdytä ja siirrä sitten jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai vaikka yön yli. Koristele kermavaahdolla ja limeviipaleilla.

Lime pie on raikasta, mutta tosi makeaa. Jo pieni palaa riittää tyydyttämään makean nälän!

Näillä keväisillä kuvilla olen mukana myös kukkailottelussa Mansikkatilan mailla :)





lauantai 8. huhtikuuta 2017

Sumuisen päivän pajunkissat


Pikkuihmisen kanssa oli sovittu, että haetaan yhdessä pajun oksia virpomis-askarteluihin. Eemelille ilmaantui kuitenkin tärkeämpää tekemistä ja päädyin kävelylle yksin. Meidän kulmilla rakennetaan junarataan uutta raidetta ja sen takia radan varresta oli juuri kaadettu pajukkoa pitkältä matkalta. Kaadetuista pikkupuista sai kerättyä oksia hyvällä omalla tunnolla kyselemättä lupaa keneltäkään.



Usvaisen aamun harmaassa hiljaisuudessa oli jotain tosi rauhoittavaa. Ja kun olin yksin, sain käytellä kameraakin ihan rauhassa ilman että joku hoputtaa.


Olen aina tykännyt kuvaamisesta, mutta kamera oli vuosia tauolla. Nyt on alkanut houkuttaa uuden kameran hankinta. Katselen kuitenkin rauhassa; olen meinaan yhtä nopea kyllästymään kuin innostumaankin. Mutta kyllä nuo kosteista pisaroista pörheät pajunkissat enemmän innostumisen puolelle vaakaa kallistaa!


lauantai 1. huhtikuuta 2017

Pizzatoimintaa



Jep, on siinä oikeasti pizzatoiminto. Tää on taas niitä juttuja, että Mikaa kiinnostaa kaiken maailman sähköiset vempeleet ja mulle riittäisi simppelimpikin. Sitten intopäissään Mika hankkii niitä vempeleitä ja mä joudun opettelemaan niiden käytön. Enimmäkseen mulle riittää vempeleitten perustoiminnot ja sitten ne hienot "uuni-tekee-kaiken-puolestasi"-toiminnot jää käyttämättä. Tähänkin AEG:n Competence uuniin olisi sisältynyt joku "kokkikoulu", missä uunia olisi voinut opetella käyttämään. Liian haastavaksi osoittautui ajan varaaminen siihen koulutukseen... Niin että jatkan edelleen tällä on-off linjalla; osaanhan mä sentään säätää lämpötilaa :D. Vaikka mieluusti kyllä menisin opettelemaan uunin muitakin toimintoja ja niitä ruokajuttuja, jos sinne paikat vielä järjestyisi!


Koska en ole niihin laitteen hienouksiin perehtynyt, en oikein tiedä mitä tuo pizzatoiminto tekee toisin kuin ihan vaan uuni, mutta sama se, hyvää tulee. Ainakin se puhaltaa niin kuumaa niin kovasti, että juusto pinnalla alkaa tummua nopeasti ellei ole tarkkana. Hyvä puoli on se, että kolmekin pellillistä pizzaa paistuu samalla kertaa. Tuli sekin tänään testattua ja kaikki kypsyivät. Meidän perheen pizzalistalla oli tänään kana-feta, kinkku-ananas ja tonnikala-pepperoni pizzoja. Oikeastaan tein vähän vahingossa niin paljon pizzaa kerralla, mutta hyvä niin; eipä niistä paljon yli jäänyt. Jotenkin vaan sitä taikinaa yht'äkkiä olikin kolmen pizzan verran ja sitten piti kehitellä niihin tarpeeksi täytteitä :D 




GlamGlown taikaa: seksikäs iho?

Hei nyt oikeesti jotain rajaa! Kasvonaamiota kaupitellaan termillä seksikäs iho :D Mikä ihme se sellainen on? Nyt taitaa mainoslause olla suunnattu jonnekin ihan muiden maiden typyköille, eikä tällaiselle suomalaiselle järkinaiselle. Ja sitten on vaan surutta käännetty se teksti suoraan suomeksi. Mun mielestä toi on aika hassua :) Mutta Hollywoodistahan tuo GlamGlow on kotoisin, niin kaipa siellä sitten voi ihokin olla seksikäs. Toista on täällä pohjolassa... :D

No ostinko? -Ostin! Mutta en seksikkään ihon takia, vaan... Naamion kerrotaan olevan niin tehokasta että se nipistelee ihoa. Ja koska AINA on opetettu että kauneuden eteen pitää kärsiä, niin nipistelyn täytyy olla tosi tehokasta ja kaunistavaa ja nuorentavaa, eikö vaan? (Se siitä järkinaisesta :D )


Oikeasti olen halunnut jo pitkään tuon GlamGlown mustan purkin, Youthmudin, mutta hinnan takia en ole raaskinut. Nyt kun Emotionin 3+1 päivillä GlamGlow naamiot oli vain 13,90 (pieni purkki) kävin heti keskiviikkona hakemassa omani. Vaikka eipä kai nuoruusmudan perässä juokseminen kuulosti yhtään pätkää viisaammalta kuin seksikkään ihonkaan. 
Tuo turkoosi purkki, Thirstymud, on kuitenkin vakuuttanut mut ihanan kinuskisella tuoksullaan. Ja ensisijaisesti sillä, että kun sen jättää kasvoille koko yöksi, on iho aamulla herätessä pehmoinen kuin vauvan peppu!

No entäs Youthmud sitten? Nipistelikö? -No todellakin! Iho oli niin liekeissä, etten uskaltanut pitää naamiota kasvoilla sitä ohjeen mukaista 10 minuuttia. En meinaan ollut ihan varma, että tuliko mulle joku allerginen reaktio vai oliko kuumotus ihan asiaan kuuluvaa. Pesin naamion pois jo parin minuutin jälkeen ja iho kyllä näytti taisaisemman sävyiseltä ja jotenkin hehkuvalta. Ei näkynyt mitään allergiaan viittaavaa ja kuumotuskin loppui heti kun pesin naamion pois. Ensi kerralla uskallan siis pitää naamiota vähän pidemmän vaikutusajan. Ties mikä kaunotar musta sitten kuoriutuukaan! Jos jo muutamassa minuutissa iho näytti paremmalta, luulisi 10 minuutissa tapahtuvan taikoja!

Mitenkään miellyttäväksi tuota Youthmudia ei voi kuitenkaan käytössä kehua. Tunne oli vähän sellainen, kuin olisi kaatunut naama edellä nokkospuskaan. Nyt ollaan kuulkaas asian ytimessä kauneuden ja kärsimyksen suhteen!