perjantai 26. joulukuuta 2014

Vihdoinkin valoa!








Muutaman päivän löhöämisen ja herkuttelun jälkeen tuntui ihanalta kaivautua esiin vällyistä ja lähteä ulos auringon paisteeseen! Vasta satanut lumi oli niin puhtaan valkoista ja keveää kuin olisi tomusokerissa kahlannut. Vanhankylänniemen maisemat tarjosivat lumipeitteessään mieltä hivelevän näkymän. Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen tämä valo ja kirkkaus tekee ihmeitä sielulle! Täytyy myöntää, että sielunhoito tuli tarpeeseen kuluneen syksyn jälkeen. Rankka työrupeama, pimeys ja terveysongelmat on vieneet motivaation tehdä mitään ylimääräistä. Nyt kun takana on viikko lomaa ja valkeus on vallannut ympäristön, mieli kuplii taas täynnä iloa ja ideoita. Saisipa tämän olotilan säilymään vielä loman jälkeenkin!






lauantai 13. joulukuuta 2014

Glögin kaveriksi aurajuusto-jalapenopiiraita

Glögin kaveriksi pientä suolapalaa!


Aurajuusto-jalapeno piiraat


3 torttutaikinalevyä
1/2 purkkia vihreää pestoa
1/2 pussia aurajuustomuruja
1/2 pussia juustoraastetta
Jalapeno viipaleita
1 kananmuna voiteluun

Leikkaa sulaneet taikinalevyt kolmeen osaan. Paina taikinapalan keskelle painauma lasin pohjalla. Levitä painaumaan pestoa. Voitele taikinapalat munalla. Ripottele peston päälle aurajuustomuruja ja juustoraastetta. Lado pinnalle vielä muutama jalapenoviipale. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia.

Itsenäisyyspäivänä sisko teki näitä vähän eri versiona: ilman jalapenoa, punaisella pestolla ja vähän suurempina: taikinalevyt oli leikattu kahteen osaan.


Ja valkeus tuli!

Tänä aamuna kaihtimien avaaminen aiheutti innostunutta hihkuntaa: lunta oli satanut ainakin 10 cm! Vihdoinkin!!! Tarkoitus oli ollut siivota, mutta lumi aiheutti välittömän suunnitelman muutoksen: lumiukko oli tehtävä, hinnalla millä hyvänsä. Suuri pelko nimittäin on, että huomenna herätessä kaikki on jo sulanut pois...

Kun avasin ulko-oven, hämmästyin ensin ihan pieneksi hetkeksi. En ensin muistanut, kuinka pehmeä lumikerros vaimentaa kaikki äänet! Hetken aikaa maailma kuulosti oudolta ja ihmeelliseltä, kunnes se tuntuikin taas ihan normaalilta. Niin kaunista! Syysmasennus alkoi väistyä välittömästi lumen ja valon vaikutuksesta.

Minä konttasin pihalla ja sain aikaiseksi muhkean lumiukon sillä aikaa, kun Mika ja Eemeli teki lumitöitä. Niin, todellakin: äiti konttaamassa hangessa ja lapsi lumitöissä... Eemelissä elää vanha sielu, joka on välillä järkevämpi kuin minä...