perjantai 26. tammikuuta 2018

Vihreää lasissa ja lautasella



Kalenterin mukaan keväästä ei ole vielä tietoakaan, mutta lisääntyvän valon myötä mieli vaeltelee jo keväisissä asioissa. Tänään yllättäen huomasin, että töistä lähtiessä oli valoisaa! Kivaahan valo pimeän jakson jälkeen on, vaikka tykkäänkin ihan hirveästi myös siitä pimeydestä. Mun mielestä se on vähän sellainen etuoikeus täällä pohjoisella pallonpuoliskolla ja pieni ylpeyden aihe. Eipä vaan kuka tahansa tällä pallolla selviäisi kuukausia vaeltaen aamuin illoin työmatkaansa pilkkopimeässä nähden ainoan vilahduksen auringosta silloin tällöin ikkunan takaa. Mun mielestä se on upeaa, vaikka saatan kahelilta kuulostaakin :)

Olisko sitten tämän keväisen olotilan aiheuttamaa vai mitä, mutta sekä lautasella että lasissa on viime päivinä vihertänyt. Jääkaapissa majailee nytkin sekä lehtikaalia, että pinaatinlehtiä. Pikkuhiljaa molemmat on hiipineet mun lemppareiden joukkoon, vaikka vielä muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään moisia vihreitä kummallisuuksia ostaa. No nyt ostan ja ehkä ensi kesänä saan aikaiseksi kasvattaa niitä itsekin. No, nähtäväksi jää, kun viime kesänä kasvimaalla oli jokseenkin hiljaista.

Lehtikaali maistuu parhaiten pannulla paistettuna ja suolalla ja mustapippurilla maustettuna. Herkullisen rapsakan salaattipohjan siitä saa aikaiseksi, mutta tykkään napsia suolaisia kaalilastuja myös sellaisenaan.

Tämän viikon uusi yllätys oli kuitenkin pinaatilla terästetty mehu! Kuulostaa ällön terveelliseltä, mutta onkin hyvää kuin mikä! Olen muutenkin tänä talvena kokeillut alkoholittomia moctaileja ja tykästynyt. Niitä kun voi hyvillä mielin juoda useamman peräkkäin ja vaikka kaikkea sekaisin :)

Vihreä pinaattipommi

2 dl kuuden hedelmän nektaria (Pirkka)
Kourallinen pinaatinlehtiä
1/2 sitruuna
Jääpaloja

Sekoita sauvasekoittimella nektari ja pinaatinlehdet mehuksi. Laita lasiin jääpaloja ja kaada mehu niiden päälle. Pese sitruuna ja leikkaa kuoresta suikaleita koristeiksi. Purista sitruunan mehu lasiin juoman sekaan.

Valmiina on drinkki vailla vertaa: jäätävän kylmä, sitruunaisen raikas ja lisäksi terveellinen. Kippis ja kivaa perjantai-iltaa!


torstai 25. tammikuuta 2018

Kaupungin kuumin possu



Viime viikonloppuna käveltiin järvelle ja pieni pyrähdys jäälläkin. Vähän kuitenkin hirvitti jään kestävyys ja käännyttiin pian takaisin kohti rantaa onnekkaasti samaan aikaan päiväkävelyllä olevan Juti-possun kanssa. Jutista on tullut paikallinen julkkis; niin erikoinen ilmestys puistossa ulkoileva possu meidän kulmilla on. En ollut aiemmin tavannut Jutia ja mietinkin, että miten possun kanssa toimitaan. Juti heilutti häntäänsä niin vilkkaasti, että piti oikein kysyä tarkoittaako se samaa kuin koiran hännän heilutus. No kuulemma ei tarkoita oikein mitään. Juti heiluttelee häntäänsä milloin mistäkin syystä. Ihan huomaamattani kyykistyin samalle tasolle Jutin kanssa, niin kuin yleensä teen koirien kanssa ja se tuntui toimivan. Juti röhki ja vinkui innokkaasti, antoi rapsuttaa ja kuvata ja oli muutenkin kovin sosiaalinen epeli! Possu-herra poseerasi kameran edessä kuin vanha tekijä, mutta taitaakin olla jo tottunut siihen, että vastaantulijat haluaa kuvata. Tai sitten siihen, että kuvauspalkkioksi emännän tassusta löytyi herkkuja :) Niin tai näin, Juti on aika mahtava tyyppi!

tiistai 23. tammikuuta 2018

Hetkessä valmis appelsiinikiisseli




Appelsiinisesonki on nyt kuumimmillaan! Ja kaikkien muidenkin sitrushedelmien. Tältä ilosanomalta ei ole voinut välttyä, jos on avannut minkä tahansa aikakauslehden. Ja eipä siinä, hyvähän sitrusten puolesta onkin hehkuttaa: on niissä niin paljon hyviä ominaisuuksia pakattuna pieneen pakettiin. Verigreippi on mun tän hetkinen suosikki, mutta kyllä se appelsiini on kuitenkin tutumpi ja yleisemmin käytetty. Ja vieläkin enemmän kannattaisi syödä, koska se suojaa syövältä ja sydäntaudeilta, helpottaa masennusta ja stressiä, puhdistaa ruuansulatuskanavaa, uudistaa ihoa ja korjaa vahingoittuneita kudoksia. Siinäpä sitä onkin yhdelle hedelmälle hommaa! Voisi ajatella, että appelsiinejä syömällä ei lääkkeitä enää tarvitsekaan :)

Tästä kiisselistä on kyllä käsittelyiden myötä suurin osa terveysvaikutuksista hävinnyt, mutta hyvää se kuitenkin on. Ja jos kaipaa jälkiruokaa, niin ainakin mun vatsa tykkää tästä vaihtoehdosta enemmän kuin leivonnaisista.

5 dl appelsiinitäysmehua
1 dl vettä
4 rkl perunajauhoja
1-2 appelsiinia

Kiehauta appelsiinimehu kattilassa ja siirrä kattila pois levyltä. Sekoita perunajauhot kylmään veteen ja lisää suurus ohuena nauhana kuumaan appelsiinimehuun koko ajan hyvin sekoittaen. Siirrä kattila takaisin levylle ja kuumenna, kunnes kiisseli pulpahtaa muutaman kerran. Kaada kulhoon jäähtymään.

Leikkaa appelsiinin palat kalvottomiksi ja lisää sopivina paloina kiisselin sekaan.

Aika retrolta tämä näyttää ja maistuu, mutta väliäkös sillä! Alkoi muuten just nyt tehdä ihan sikana mieli appelsiinia...


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Talvi tuli: huopatossuja ja lämpöpusseja



Päivät pitenee miltei kohisten. Etelä-Suomeenkin viimein levittäytynyt lumipeite tekee oman osansa siihen, että maailmassa tuntuu taas olevan valoa. Talvi alkaa olla upeimmillaan, vaikkakin järven jään vahvistumista vielä odotellaan ja ladutkin puuttuu lähireiteiltä, kun lunta ei ole vielä ihan riittävästi. Luistelemaan kuitenkin jo pääsee, vaikkei sinne järvelle vielä. Molemmat pojat on ehtineet viettää luistimilla tunteja ja itsekin olen ehtinyt jäälle jo pari kertaa.




Eemeli tuli eilen kotiin niin märkänä ja jäisenä, että päästiin ottamaan käyttöön Dermosililtä hankitut lämpöpussit. Toimii! Lapsena meillä oli lämpöpusseja aina kotona ja niillä sai nopeasti lämmitettyä palelevat sormet ja varpaat, mutta en ole vuosikausiin nähnyt niitä missään myynnissä. Niinpä tilasinkin niitä heti, kun huomasin ne Dermosilin esitteessä. Pussit on pieniä yksittäispakattuja pussukoita täytettynä rautajauheella. Kun pakkauksen avaa, pussi alkaa kuumeta ja sen voi sujauttaa vaikka lapasten tai villasukkien sisään. Pussi pysyi kuumana yllättävän pitkään; illasta seuraavaan aamuun saakka riitti lämpöä. Kun kohmeinen lapsi oli sulatettu, käytin pussia yön yli itselläni selkäsärkyyn ja lämpö auttoi kyllä siihenkin. Aiemmin viikolla käyty zumba-tunti sai parin päivän viiveellä selän vihoittelemaan, mutta ei onneksi kovin pahasti.Yksi huonosti nukuttu yö on vielä pientä!



Onneksi itse pysyn yleensä lämpimänä ulkonakin. Harvemmin tulee siihen malliin hangessa rymyttyä, että kengät, lahkeet, hihat ja huput olisi täynnä lunta niin kuin noilla lapsilla välillä. Nyt sain vielä onnekkaasti lainattua Vaatepuusta Arctips huopatossut, jotka on ihan täydelliset näihin pakkaspäiviin. Olen jo pitkään himoinnut testikäyttöön keltaisia huopatossuja, mutta koskaan ne ei osu kohdalle oikealla säällä. Nyt nappasin sitten mukaani harmaat, mutta yhdistin ne kuitenkin keltaiseen asuun. Eli melkein sama asia ;D Huopikkaissa kävin perjantaina töissäkin ja aion käyttää niitä nyt niin paljon kuin sää sallii. Vaatteet on siis valittava sen mukaan, että asun pystyy yhdistämään huopatossuihin. Parin päivän käyttökokemuksella mä olen jo ihan myyty: nää on mukavat jalassa, lämpimät, kevyet, eikä joudu liukastelemaan. Mutta auts, minkä hintaiset! Onneksi on Vaatepuu ja ihanat kanssasisaret, joidan kanssa voi käyttää yhteistä vaatekaappia!

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Pikkupakkasessa purolla



 

Ihana päivä! Loistava viikko! Mä olen ollut koko viikon niin täynnä energiaa etten pitkään aikaan. Ehkä se johtuu tekemistäni lupauksista tälle vuodelle. Tai ennemminkin niiden pitämisestä: olen syönyt suklaata ja katsonut Netflixiä IHAN JOKA PÄIVÄ. Ja päässyt aloittamaan jumpat, kun tauolla ollut kuntokeskuksen jäsenyys on taas voimassa. Vaikka ajatus oli aloittaa rauhalliseen tahtiin, näyttää HeiaHeia tämän viikon saldoksi reilut 9 tuntia liikuntaa. Eli oikeasti se energinen olo taitaa johtua siitä liikunnan määrästä, sekä siitä ilosta, että liikunta on taas mahdollista. Liikunnan laadun nyt kuitenkin pidän hyvin rauhallisena näin alkuun ja kuulostelen miten kroppa reagoi.




Pitkän odotuksen jälkeen pieni pakkanenkin saatiin tänne Etelä-Suomeen. Lunta ei ole kuin sentti, mutta pääasia että sitä on. Auringosta ja valkoisesta maisemasta innostuneena käytiin Eemelin kanssa metsäretkellä. Hyvin pienellä, mutta kuitenkin. Kaakaot termarissa ja muutama pipari mukana. Niin pienillä asioilla rakennetaan niitä isoimpia muistoja! Puron vartta kulkiessa nähtiin aika upea luonnon taideteos. Puro pärskii vettä sen varteen kallistuneille oksille ja pakkanen on jäädyttänyt ne ihmeellisiksi puikkomuodotelmiksi. Oli kyllä kaunis näky! Harmi, ettei auringon säteet ihan yltäneet metsän takaa purolle saakka, mutta hienolta näytti näinkin.