sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uuden vuoden lupauksia



Vuoden vaihtuessa on hyvä hetki tehdä tilinpäätöstä päättyneestä vuodesta ja moni tekee myös lupauksia tulevalle vuodelle. Minäkin niitä joskus tein ja usein vielä kirjasin ne ylös muistutukseksi itselleni. Ei ne lupaukset kirjoitettuna pitäneet yhtään sen paremmin; ennemminkin olivat sitten seuraavan vuoden vaihtuessa ikävä muistutus siitä, että tuotakaan en sitten tehnyt, enkä olisi edes muistanut, ellei se paperilla lukisi. (Niin just, siihen aikaan asiat vielä kirjoitettiin paperille. Kynällä.)

Jos päättyvää vuotta ajattelee, on hyvä etten viime vuoden vaihteessa tiennyt mitä tuleman pitää. Vuosi oli hyvä ja onnellinen, mutta terveyden kannalta jotain ihan muuta. Mutta jos olisin tiennyt kaiken etukäteen, olisin surrut ihan suotta. Nyt olen koko ajan uskonut, että parin viikon päästä kaikki on kunnossa ja mennä porskuttanut samalla uskolla eteenpäin kokonaisen vuoden. Nyt olen kiitollinen siitä, että en vielä tiedä tulevasta vuodesta mitään; luottamus pelkkään hyvään on kokenut kolauksen ja olen valmis ottamaan asiat vastaan silloin kun ne on tullakseen, etukäteen murehtimatta.

Mutta kyllä mä sittenkin edelleen jotain lupaan. Ja nimenomaan lupaan itselleni ja itseäni varten:


1. Syön suklaata silloin kun mieli tekee. Pahaa suklaata en syö, en edes silloin kun mitään muuta ei ole. Enkä varsinkaan syö kohteliaisuudesta, jos ei tee mieli. En suklaata, enkä mitään muutakaan.

2. En opettele sanomaan ei, enkä edes kyllä. Sanon sen, mikä sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Joskus se on ei, joskus se on kyllä. Ja joskus se on ehkä ja joskus en vaan oikeasti tiedä. Silloin harkitsen sen aikaa kuin tarvii. Jos juna meni jo, niin ihan sama. Nyt ollaan 2010-luvulla ja uusia junia tulee niin tiheään, ettei niihin kaikkiin edes huvita mennä.

3. En laihduta, enkä lihota. On kyllä sanottu sekä liian laihaksi, että liian lihavaksi, mutta väärässä ovat kaikki. Olen ihan sopiva. Jos housut puristaa, laitan mekon. Jos laihdun tai lihon, niin laitan silloinkin mekon. Tai bikinit. Ne ei purista ainakaan vatsan kohdalta.

4. Katson Netflixiä. Koska mä voin ja välillä se on kivaa. Voin jatkaa samaa sarjaa vaikka 3 kk:n tauon jälkeen ja siellä se on vieläkin. Ei mennyt yhtään jaksoa ohi. How cool is that?! (Älä unohda, että olen se, jonka nuoruudessa kirjoitettiin paperille. Kynällä. Eli jos ei ollut tv:n ääressä oikeana päivänä oikeaan aikaan, ei tiennyt mitä Dallasissa tapahtui. Paitsi jos joku kaveri kertoi.) Jos on maailmaan Netflix luotu, niin siitä on iloittava.

5. Palaan 5 kk:n tauon jälkeen jumppaan. Kun jouduin viime kesänä laittamaan jäsenyyden tauolle, purskahdin itkuun salin infotiskillä pelkästä turhautumisesta. Ja vielä joku kysyy, miksi on erikseen naisten saleja. No siksi, että siellä edes joku saattaa ymmärtää, että joskus asiat vaan itkettää. Menepä itkemään johonkin seka-salille ja koita tulla sitten seuraavalla kerralla ihan normaalisti treenaamaan. No et tule. Vaihdat mieluummin salia. Eli jatkan naisten salilla, koska en tiedä milloin seuraavan kerran itkettää.

Tiedän ettei näitä lupauksia ole ollenkaan vaikea pitää. Mikään niistä ei aiheuta paineita onnistumisesta, vaan kaikista tulee hyvä mieli jo pelkästä ajatuksesta. Sellaisiahan lupausten pitäisi olla, iloa tuottavia! Muuten lupaus alkaa kuulostaa ennemminkin vaatimukselta. Ja kuulkaas: meiltä vaaditaan tässä maailmassa jo muutenkin niin paljon, että ei kannata asettaa itse itselleen vielä lisää paineita. Elämä on juuri niin mukavaa, kuin sen antaa olla <3

Iloa, onnea ja pieniä nautinnon hetkiä vuoteen 2018 toivotellen

Hanna

lauantai 30. joulukuuta 2017

Kevyesti keskellä päivää: linssisosekeitto



Tämän päivän lenkkeily oli kyllä ihan hullun hommaa! Tiet oli niin liukkaita, että hermot meinasi mennä siihen tepsutteluun! Huono kenkävalinta ei auttanut asiaa yhtään. Plussan puolella huitelevat mittarin lukemat sai laittamaan jalkaan goretex-kengät, jotka ei peilikirkkaalla jäällä juuri pitoa tarjonneet. Luulin olevani fiksu, kun käännyin metsäreitille: aiemmin viikolla metsän poluilla oli vielä hyvä kävellä, vaikka muualla oli liukasta. Nyt metsäpolkukin oli muuttunut luistinradaksi ja päädyin kävelemään polun ulkopuolella hangessa. Ei kivaa, kun kengissä oli lyhyet varret. Harmitusta sentään vähän loivensi upea auringonlasku, joka sai taivaan kotimatkalla hehkumaan kultaisena. Upea näky!


Tukevien jouluisten ruokien jälkeen masukin alkoi jo kaivata jotain kevyempää. Vaikka en perinteisistä keitoista erityisemmin välitä, sosekeitot on kuitenkin mun makuun. Jostain lehdestä olin pyhien alla repäissyt irti linssisosekeiton ohjeen. Olen vaan viime päivinä lukenut niin paljon lehtiä, etten enää muista mistä lehdestä tuo edes oli. Noh, hyvää joka tapauksessa. Siis mun mielestä, valitettavasti ei muiden: liikaa juustokuminaa, liikaa kookosmaitoa :) Maistui siis liikaa ei-suomalaiselle. Minulle tämä on kuitenkin taas hyvä vaihtoehto silloin, kun liha ei maistu. Vaikkakin tänään olisi ollut mahdollisuus myös sienikeittoon, suppilovahveroita kun pukkasi maasta edelleen sulissa paikoissa.



torstai 28. joulukuuta 2017

Maistuva makupari: glögi ja peltilihapiirakka




Joulun vietto alkaa olla loppusuoralla. Yksi olennainen joulun aikaan liittyvä asia oli kuitenkin vielä tekemättä. Nimittäin peltilihapiirakka! Se on mulle jouluperinteisiin liittyvä herkku, jota on vuosittain jossain välissä tehtävä. Usein jo ennen joulua, mutta yhtä hyvin se sopii vaikka uuden vuoden illanistujaisiin. Ja tänään pehmentämään loman loppumista!

Mä olen vielä ihan jouluisissa tunnelmissa: istun kynttilän valossa siemailemassa tuoksuvaa glögiä ja maistelemassa vasta uunista nostettua lämmintä lihapiirakkaa. Tänään glögikin on itse tehtyä: ihan vaan siksi, kun on aikaa :) Työpäivän jälkeen on helpompaa lämmittää valmis kaupan glögi, vaikka eipä tuo omenamehusta keitelty kyllä sen työläämpi ole.

Omenaglögiin tarvitsee vain omenamehua, kanelitangon, mausteneilikoita ja kardemumman siemenkotia (vai miksikä niitä sanotaan?). Mehu kiehautetaan, lisätään mausteet ja annetaan hautua 10 minuuttia. Sitten vaan nauttimaan :)

Glögi on kyllä mulle sellainen ikisuosikki, että siitä en luovu vielä pitkään aikaan, oli joulu tai ei! Eli sekä glögi että peltilihapiirakka on molemmat mulle vähän niin kuin ”pakollisia” makuja, joita ilman joulusta jää jotain puuttumaan. Onko muilla samanlaisia jouluun liittyviä makuja, joita vuodesta toiseen kaipaa?  Mitkä on sun lempparit?


keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Matkakuumeen virittelyä

Kuva napattu ekan motellin esitteestä.

Vasta alkuvuodesta olin sitä mieltä, että matka Miamiin oli kerran elämässä kokemus. Sillä asenteella koluttiin viime helmikuussa Miamin ja Orlandon väliä tukka putkella ja joka hetkestä nauttien. Tekemistä oli niin paljon, että Miamin eteläpuolinen Florida jäi kokonaan näkemättä. Ja se Key West jäi sitten pikkuiseen kaihertamaan. Vuoden mittaan kaiherrus on kasvanut ihan hallitsemattomalle tasolle. Ja... Ta-daa! Nyt on sitten lennot varattu ja majoituskin pariksi ekaksi yöksi (Pikkuinen motelli! Oih!) Reittejä ja majapaikkoja tutkaillaan kiivaasti (siis tuo toinen tutkailee, mä vaan katselen maisemakuvia :D).

Mun tyylillä ei omatoimisesta road tripistä tulisi ikinä mitään. Tai ehkä tulisi, mutta en ikimaailmassa jaksaisi paneutua hotellien etsimiseen ja vertailuun tuollaisella innolla kuin Mika. Jos sijainti ja hinta on yhtään kohdillaan, mä sanon vaan joojoo kaikkeen.

Nyt ei matka ole yhtä täyteen ohjelmoitu kuin vuosi sitten (ainakaan vielä). Alustava suunnitelma on lentää Miamiin, vuokrata auto ja lähteä kohti etelää. Muutama motelli on jo varattu ja ekat päivät vietetään Florida Keysin alueella. Mä pelkään krokotiilejä ja alligaattoreita jo nyt ja sanoinkin, etten uskalla enää pimeällä astua motellin ovesta ulos. Edelliseltä reissulta tiedän, että niitä hirmuisia otuksia vilisee ojan pohjat täynnä, enkä halua sellaista lähietäisyydeltä kohdata. Sittenpähän on aikaa iltaisin lukea kirjoja ja kirjoittaa muistiin päivän tapahtumat :)

Nyt on mukavasti aikaa selvitellä etukäteen mitä kaikkea onkaan mahdollista tehdä ja kokea. Kyllä se lomapäivien kalenteri vielä ehtii vähän täydemmäksi muodostua, mutta tällä kertaa aiotaan jättää vähän tilaa myös rentouttavalle ranta-elämälle. Pieni matkakuume alkaa jo kyteä jossain takaraivossa, mutta hautaan sen vielä toistaiseksi. Loman odottaminen on melkein yhtä ihanaa kun itse loma :)

tiistai 26. joulukuuta 2017

Mistä näitä lahjoja oikein tulee?


Siis meillähän on tehty sopimus, että aikuisten kesken ei enää joululahjoja ostella. Näin kaikilla on yksi stressin aihe vähemmän, kun ei tarvi miettiä mitä kellekin lahjaksi hankkia ja sitten vielä juosta ympäri kauppoja niitä haeskelemassa. Kun ei kukaan oikein mitään haluakaan, ja jos haluaa/tarvii, hankkii sen silloin kun on tarvis. Homma toimii. Ainakin melkein...

Yllättäen niitä lahjoja sitten kuitenkin ilmestyy. Niitä vaan kutsutaan nyt tuliaisiksi ja meniäisiksi :D Sallitaan tämä kuitenkin; tuliaiset koostuu vain syömisistä, juomisista ja kukista, joten kenellekään ei kerry tavarakasaa tai paineita siitä lahjan hankinnasta.

Muutaman muunkin lahjan silti tänä vuonna sain. Ihanat pienet poikaseni oli yhteistuumin hankkineet mulle vohveliraudan. Ja kuulemma täysin ilman mitään taka-ajatuksia: ihan vaan siksi, että olivat varmoja että äiti tykkää paistaa vohveleita. Kyse ei siis lainkaan ole siitä, että pojat tykkäisi niitä syödä ;) Motiiveista viis, lahja oli toivottu ja odotan jo innolla sen käyttöön ottoa, kunhan näistä jouluruuista selvitään!


Loput lahjat olikin sitten kosmetiikkaa ja yhtä innokkaasti odotan niidenkin testailua. Yönaamio huulille pääsi kyllä käyttöön jo heti aattoiltana ja tuntuu toimivan. Tein ensin huulille kuorinnan ja levitin naamion sen jälkeen, mutta huulet on sen jälkeen tuntuneet huomattavasti pehmeämmiltä ja rohtumat ja kuollut ihosolukko on poissa. Huulinaamio jää siis heti säännölliseen käyttöön kuivattavien talvikuukausien ajaksi.

Kokeilua odottaa vielä GlamGlown tuotepakkaus, silmänalusnaamiot ja korealaiset kangasnaamiot. Yllättäen huomasin, että myös GlamGlown matte glow -voide on tehty Koreassa, vaikka kuvittelin sitä täysin amerikkalaiseksi tuotesarjaksi. Kummassa nosteessa tuntuu nyt olevan tuo korea-kosmetiikka ja kiva päästä testailemaan aluksi näin lahjojen myötä. Onko muut huomanneet korealaisen kosmetiikan nousua ja onko tietoa mistä tämä buumi oikein johtuu? Onko kukaan tilaillut nettikaupoista korea-kosmetiikkaa ja onko löytynyt mitään omaa suosikkia? Mä olen tosi utelias näiden uusien tuotteiden suhteen :)

maanantai 25. joulukuuta 2017

Jouluhalko ja hiljaiset hetket



”On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli.”

Ihana, rauhallinen jouluaatto raksutteli viimeiset minuuttinsa loppuun rakkaan joululaulun tunnelmissa. Perheen miesväki otti päivän päätteeksi mittaa toisistaan pleikkarin ääressä ja sain istua hiljaa omassa rauhassani. Kuinka nautinnollista se voikaan olla! Olen sen verran erakkoluonne, että yksinolo on mulle yhtä tärkeää kuin ruoka ja juoma. Ja varsinkin joulun aikaan kaipaan niitä hiljaisia rauhoittumisen hetkiä.


Tämä  joulu onkin ollut silkkaa rentoutumista. Jo toista joulua meillä oli aikuisten kesken lahjojen ostokielto. Huomaan sen olevan yllättävän vapauttavaa. Lahjojen ostaminen aikuisille aiheuttaa aina enemmän päänvaivaa (kun kaikkea on jo!), kun taas lapsille keksisin vaikka mitä hankittavaa. Kohtuus pidetään kuitenkin siinäkin ja lahjojen määrä lapsillekin vähenee vuosi vuodelta. Meidän pojat tosin on jotenkin ihmeellisen tiedostavia ja osaa ajatella maailmaa paljon avarakatseisemmin kuin minä tuossa iässä. Molemmat pojat on sitä mieltä, että turhaa tavaraa ei saa ostaa, koska niin tuhotaan maapallo. Muutaman harkitun ja täsmällisen toiveen toteuttaminen on ilo itsellekin ja lisäksi muutama lahjakortti bonuksena antaa vielä valinnanvaraa saajallekin.



Lahjojen hankinnan helppouden lisäksi pääsin tänä vuonna istumaan siskon valmiiseen joulupöytään. Olin lupautunut tuomaan jälkiruuan mukanani ja sitä sitten värkkäsinkin lähdön hetkeen saakka. Aaton aikatauluun kun aiheutui yllättävä mutka auringonpaisteen muodossa. Pitkien pimeiden päivien jälkeen upeaa säätä ei malttanut jättää hyödyntämättä ja surutta lähdin ennen joulusaunaa lenkille silläkin uhalla, että jälkiruuan valmistus menee viimesekunneille, niin kuin sitten menikin. Jouluhalko ei ole koskaan kuulunut mun jouluperinteisiin, mutta kun tykästyin piparkakkurahkaan, innostuin myös Arlan halko-reseptistä, jossa suklainen kääretorttu täytetään piparin makuisella rahkalla. Koristeluun en ehtinyt paneutua, kun levittelin viimeiset suklaaganachet tortun päälle juuri kun muu perhe alkoi vetää kenkiä jalkaan lähteäkseen joulun viettoon. Mutta hälläväliä; aurinkoinen lenkki voitti moninverroin tässä asiassa :)

Suklainen kääretorttu toteutetaan kolmessa vaiheessa: pohja, täyte ja kuorrutus. Kaikki vaiheet on kuitenkin helppo toteuttaa. Ja oikeastaan kaikkia kolmea voi soveltaa myös muissa leivonnaisissa.

Pohja:
4 munaa
1 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita vähitellen vaahtoon. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina siihen. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia. Kumoa kypsä pohja toisen leivinpaperin päälle ja irrota paistossa ollut leivinpaperi varovasti, ettei taikinalevy repeä.

Täyte:
2 dl kuohukermaa
2 prk piparkakkurahkaa
1 tl sokeria
Vaahdota kerma ja mausta sokerilla. Vatkaa joukkoon rahka. Levitä täyte jäähtyneen pohjalevyn päälle. Kääri napakalle rullalle. Kääri leivinpaperi rullan ympärille ja nosta jääkaappiin.

Suklaa ganache-kuorrute:
1 dl kuohukermaa
150 g tummaa suklaata
Paloittele suklaa kattilaan. Lisää kerma ja kuumenna sekoittaen kunnes suklaa sulaa. Sekoita tasaiseksi ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Vatkaa kuohkeaksi ja kuorruta.

Jos haluat tehdä kääretortusta halon, leikkaa päädyistä viipaleet ja asettele ne tortun päälle oksan kohdiksi ennen kuorruttamista. Mun "halko" oli sen verran nopeasti kyhätty, että oksan kohdat herätti hilpeää hämmennystä: näytti kuulemma siltä, oli joltain oli tipahtanut tortun viipale ja unohtunut siihen :D Ai muka vai?!?! Ihan hienolta sen oli tarkoitus näyttää ;D


torstai 14. joulukuuta 2017

Persimon-grillijuustosalaatti


Etelä-Suomen yllättänyt lumipeite on tehnyt oman lovensa ajankäyttöön lumitöiden muodossa. Meillä on tuon säiden valtiaan kanssa sellainen kepeä kettuilu-suhde, että hänellä on tapana roiskaista lunta ainakin meidän talon päälle aina silloin kun Mika lähtee työmatkalle. Niin kävi nytkin :) Olen vuosien varrella moneen otteeseen todennut, että tykkään lumitöiden teosta. Eräs on laittanut sen korvan taakse ja naureskelee partaansa jossain harmaan pilviverhon takana, kun minä hikoilen yksinäni lumikolan kanssa. Mutta ähäkutti! Tykkäänpäs vaan edelleen!


Ennen lumitöihin ryhtymistä oli kumminkin saatava vatsaan täytettä. Juuston ystävänä tykkään myös grillijuustosta kovin ja lisään sitä mieluusti salaatteihin. Ja nimestä viis; mulle on ihan sama onko juusto paistettu grillissä vai pannulla. Yhdelle riittää tämä:

1/2 paistettuja grillijuuston paloja
4 lehteä jääsalaattia
1/2 persimon
1/2 dl pähkinäsekoitusta
ripaus suolaa
loraus balsamicoa

Grillijuusto maistuu kesät talvet, mutta persimonien aika on parhaimmillaan näin loppuvuodesta. Kannattaa kokeilla :)

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Piparikupit rahkatäytteellä



Tänä jouluna some tuntuu olevan pullollaan uusia ideoita, jotka kilpailevat sen kuumimman jouluhitin paikasta. Perinteiset piparkakut kuuluu mun jouluun ihan itsestäänselvyytenä ja niitä meillä leivotaan joulun alla moneen kertaan, kun tuppaavat aina loppumaan kesken. Tietäähän sen: teinipoikia, päättynyt koulupäivä, pipareita ja kylmää maitoa. Sillä yhtälöllä puoli kiloa pipareita tuhoutuu vartissa! Aiemmin se hirvitti, mutta nyt ajattelen lähinnä, että syötäväksihän ne on tehty ja pääsenpä sitten leipomaan lisää :)

Tänä vuonnakin pipareita on leivottu jo kahdesti. Tällä toisella kerralla piti sitten kokeilla jo muutakin kuin niitä tavallisia. Testiin pääsi mainetta niittäneet piparikupit ja nehän onkin ihan mainio idea! Minä täytin ne Arlan piparkakkurahkalla ja tarjosin jälkiruuaksi; toimii!



OHJE: Piparikuppien tekoon käytetään muffinivuokia. Valmiista piparitaikinasta otetaan muotilla pipareita ja asetellaan muffinivuoan päälle, siis ei siihen kuoppaan, vaan ulkopuolelle pohjan päälle. Sitten paistetaan 200 asteessa n. 10 minuuttia. Jäähtyneet piparikupit irrotellaan varovasti muoteistaan, täytetään  piparkakkurahkalla ja koristellaan.

Piparkakkurahka toimi täytteenä hyvin, mutta kupit voi täyttää maun mukaan millä tahansa, vaikka juustolla ja hedelmäpaloilla. Tai laittaa niihin karkkeja ja kääriä pieniksi lahjoiksi :)

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukiireinen viikko


Viimeinen viikko on ollut mahdottoman täynnä touhua ja joulun ajan tapahtumia. Olo ei siltikään ole ollenkaan kiireinen vaan enemmänkin leppoisan seesteinen pienestä tohinasta huolimatta.


Eemelin kanssa on koluttu läpi Kellokosken ruukin joulumarkkinat ja Jampan joulupolku. Ihania joulutunnelman nostattajia molemmat! Myynnissä oli paljon käsitöitä, mutta mukaan tarttui vain puusta veistetty lettulasta. Eemelin kanssa keskityttiin enemmän tunnelmasta nauttimiseen: ihailtiin ilma-akrobatia esitystä, kohdattiin joulupukki ja maisteltiin kuumaa glögiä, vohveleita ja makkaraa. Kyllä ulkosalla nautituissa herkuissa on aina pieni tunnelma-bonus mukana!




Viikon varrella Eemelin tiedekerhossa oli perhekerta ja pikkujoulut, jonne olin lupautunut auttamaan tarjoiluissa. Olisipa ollut omassa lapsuudessakin mahdollisuus päästä tuollaiseen kerhoon! Perhekerralla saatiin tehdä sorbettia hiilidioksidijään avulla, värjätä kankaita etanolia käyttäen ja tehdä saippuakuplia täynnä höyryä. Niin kivaa!!! Esitin jo toiveen, että keväälläkin olisi kerta, jolloin vanhemmat saa tulla mukaan :D
 


Suomen 100-vuotisjuhlan ansiosta viikkoon osui myös ylimääräinen vapaapäivä. Ehkä sen takia onkin virtaa riittänyt osallistua kaikkeen. Itsenäisyyspäivä kului hyvin suomalaisittain rentoutuen: ulkoilua, päiväsauna, juhla-ateria ja linnanjuhlien pukujen kommentointia. Ehkä tärkeimpänä kuitenkin kiitollisuudella muisteltiin omia isovanhempiamme, jotka ovat rintamalla taistelleet itsenäisen Suomen puolesta. Mun vaaria, joka palasi rintamalta haavoittuneena ja ilman veljeään ja lottana toiminutta Mikan Aili-mummoa, joka joutui jättämään kotinsa rajan taakse. Suuria tekoja, suuria menetyksiä, mutta vielä suurempia voittoja.


Itsenäisyyspäivänä soiva Finlandia-hymni on aina saanut mut herkistymään, mutta tänä vuonna se tuntui vielä piirun verran voimakkaammin. Kiitos Suomi! Kiitos te, joilla oli rohkeutta puolustaa kotimaata! Ja kiitos Sibeliukselle, joka tuon hienon teoksen on säveltänyt. Osui Jannen syntymäpäiväkin tälle viikolle, niin käytiin ohimennessä hänen patsaansa luona onnittelemassa. Komeasti seisoi illan hämärissä joulukuusta katselemassa.

Yhtä hämärässä sainkin kulkea oikeastaan koko viikon, kuten kuvistakin näkyy. Valoisat hetket ovat kuluneet töissä ja melkeinpä kaikki vapaa-aika on kulunut pimeyden vallitessa. Tajusin sen vasta kuvia katsellessa: yhtä pimeyttä koko viikko! Mutta onneksi sentään onnellista pimeyttä :) Vielä jaksetaan vähän aikaa hämärän hyssyä ja kynttilänvaloa. Joulusta on enää hetki siihen, kun päivät alkavat kirkastua!

torstai 7. joulukuuta 2017

Granolaa jouluisin maustein




Mun pöydässä perinteisiä jouluun liittyviä aamiaisia on riisipuuro ja joululimppu. Muuten aamiainen noudattelee läpi vuoden aikalailla samanlaista kaavaa. Arkena nopeaa ja helppoa, viikonloppuisin viitsimisen mukaan vähän enemmän vaihtelua. Granola on herkullista ja terveellistä ja itse tehtynä ehkä vielä kaksin verroin parempaa. Granolaa voi tehdä valmiiksi koska vaan ja sitten siitä ehtiikin nautiskella vaikka kiireisenä arkiaamunakin. Näin joulunalusaikaan granolaan sopii mainiosti piparkakun mausteet, joilla saa loihdittua herkullisen aamiaisen vähällä vaivalla. Siis siemenet sekaisin ja uuniin! Sitten ei tarvi muuta tehdäkään kuin odottaa ja nauttia uunista tulvivasta tuoksusta.



3 dl kaurahiutaleita
1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna
1 pussi (180g) Pirkka salaattisiemensekoitusta
1 purkki omenahilloa
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl rypsiöljyä
2 rkl siirappia
1/2 tl suolaa
1/4 tl kanelia
1/4 tl jauhettua inkivääriä
1/4 tl neilikkaa
1/4 tl pomeranssinkuorta

Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Paista uunissa 150 asteessa 1h 15min ja kääntele vartin välein. Jäähdytä hyvin ja purkita.


Viikonloppuna kävin ostamassa linnuille siemeniä ja siitä se ajatus sitten lähti. Siis että ostin itsellekin ihmisten siemeniä granolaa varten. Vähän kyllä pisti miettimään, että mikä se on se suuri ero linnuille taikka ihmisille tarkoitetuissa siemenissä. Hinnasta päätellen sen täytyy olla jotain mykistävää! Linnulle hintaluokat menee jotakuinkin niin, että 1,5 kg siemeniä maksaa 5,- ja 20 kg maksaa 20,-. No entäs sitten ihmisille? Vitosella saa hädin tuskin 200 g,! En ole ihan varma, onko niissä muuta eroa kuin kuva pussin kyljessä, mutta kyllä hinnasta huolimatta edelleen omani ostan sieltä ihmisten hyllystä :D

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kullankeltaisia joulukuun hetkiä


Mikä uskomattoman upea joulukuun aloitus saatiinkaan tänne Etelä-Suomeenkin! Oli mahtava fiilis herätä lumiseen joulukuun ekaan päivään kaiken vesisateen jälkeen. Valkoiseksi muuttunut maailma oli mulle vähän niin kuin maailman paras joulukalenteri-yllätys :) Tämän sunnuntaiaamun aikana kaikki sitten sulikin jo pois, mutta hetken ilokin on parempi kuin ei mitään.



Lumisen maiseman lisäksi eilen onnen huokailuja ja riemun hihkaisuja aiheutti kultaisena liekehtivä taivas. En tiedä voiko sitä edes sanoa auringonlaskuksi, kun hehku värjäsi taivaan jo iltapäivällä. Kaipa se lasku kuitenkin oli: tuntuu, ettei aurinko tähän aikaan vuodesta muuta teekään kuin nousee vähän ja laskee saman tien pois... Kai, koska viime viikkoina aurinko on viihtynyt paksun pilviverhon takana ja sen olemassa olo on ollut vain vahvan uskon varassa.



Viime viikonloppuna kirpputorilta tarttui mukaan vanha alumiininen kakkuvuoka pilkkahintaan. Mielessä oli heti visio sammal-istutuksesta siihen, mutta pimeinä iltoina sammalen haku olisi ollut aika mahdotonta. Nyt viikonloppuna päiväsaikaan takapihalta löytyi mukavasti muutama kourallinen, jotka hyvin riitti vuokaan. Laitoin pohjalle ensin vähän sepeliä, sitten muutaman kauhallisen multaa ja sen päälle kerroksen sammalta. Koristeeksi kelpasi puolukanvarvut, kuivatut appelsiiniviipaleet ja jemmaan jääneet koristepallot viime vuoden joulukimpusta. Ihan kiva tunnelman tuoja siitä tuli.


Kynttilänvalossa illan hämärinä tunteina ehdin viimein korkata tämän vuoden Blossa-göginkin, jota olin jo muutaman viikon säilönyt kaapin perukalla. Mika sen oli tuonut, kun tietää, että mä olen Blossa-fani. Oli maku mikä tahansa, se on glögi, jota mun vaan täytyy joka joulu maistaa! Tämän vuoden vuosikerta-glögi on räväkästi mangonkeltaisessa pullossa, josta ei joulufiilistä löydy tekemälläkään. Maku on hedelmäinen: mangoa, ripaus chiliä, inkivääriä ja kanelia. Hyvää kyllä, mutta kun Blossan glögeillä on ollut tapana olla hyvinkin voimakkaan makuisia, on tämä vähän kevyempi. Minä tykkään, mutta perinteistä glögiä kaipaavalle voisi olla väärä valinta. Silloin toimii paremmin Blossan alkoholiton versio, joka on vuodesta toiseen yhtä hyvää! Ja punaista :)

Viikonlopusta muodostui kummallisen keltavoittoinen, mutta silti niin jouluinen. Olkoon alkava viikko yhtä ihana 100-vuotiasta Suomea juhliessa!