maanantai 30. toukokuuta 2016

Kesäkukkia




Lähdin tänään hakemaan ihan vaan yhden pussin lisää multaa, että kukkapenkkien siirtoa voi jatkaa. Sitten näin basilikan taimia eurolla, niin pitihän niitä nyt pari ottaa. Ja vastaan tuli vaaleanpunainen pelargonia, joka oli tosi söpö. Mutta ei sitä voi yksinään mihinkään laittaa, joten otin sille pari kaveria. Ja sitten huomasin, että eihän se yksi pussi multaa niille kaikille riitä. Otin sitten kolme säkkiä. Painavaa säkkiä. Onneksi myyjä tykkäsi mun Kaino-mekosta ja sanoi, ettei se päällä voi kantaa multaa ja toi säkit mulle autolle saakka. Itse sain kipsuttaa kukkien kanssa. Tuli kyllä hyvä mieli; mekosta, kukista ja palvelusta!

Sekalainen sakki kesäkukkia pääsi kotona yhtä sekalaiseen sakkiin ruukkuja; oli sinkkivati, saviruukku, rottinkikori ja keraaminen ruukku. Siellä ne nyt ovat sulassa sovussa pihalla, mun monenmoiset löytöni.



sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Pihalla pakertaminen jatkuu




Uuuh mikä viikonloppu! Nyt ois niinkun väsy. Olen joogannut, zumbannut, kaivanut, istuttanut, kitkenyt ja kastellut. Intouduin perkaamaan noita kukkapenkkejä niin, että lahjoitin ylimääräisiä taimi vieraille ihmiselle Facebookin kautta: neljä juhannusruusua  ja varmaan parikymmentä vuorenkilpeä lähti uuteen kotiin. Yksi rouva toi mukanaan tilalle talviota, jotka odottelee pihalla huomista istutusta. Tänään en millään enää jaksanut. Naapurista sain pussillisen kuunliljoja. Ne oli kaivettu maasta jo useampi päivä sitten, mutta toivotaan että jaksavat vielä lähteä kasvuun. Taimien vaihtelu on hauskaa! Ja mulle ihan uutta...


Huomasin vasta sisään iltapalalle tullessa, etten ole syönyt tänään lämmintä ruokaa ollenkaan. Puutarha vei mennessään; ei huomannut nälkää eikä janoa. Tuorepuuroa marjoilla ja hedelmillä terästettynä kävin sentään välipalaksi syömässä. Herkkua oli!


Pihalla puuhatessa tajusin, miten etuajassa kevät tänä vuonna onkaan. Jopa juhannusruusu puhkesi tänään kukkaan! Ihan omituista! Välillä olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että juhannuksena olisi edes muutama kukka auki ja nyt se sitten kukkii jo toukokuun lopulla. Viinimarjoissa on jo kunnon raskileet, samoin karviaisessa ja mustikassa. Varmaan marjasatokin on sitten etuajassa, saa nähdä kuinka käy!



lauantai 28. toukokuuta 2016

Löydöt Miikon ystävämyynnistä


Miikon ystävämyynti oli ja meni, mutta onneksi ehdin käväistä siellä. Vaikka yritänkin vältellä tavaran ostamista, tein pari pientä löytöä: kotiin lähti leikkuualusta, jota koristaa ketun kuva, sekä nahkainen Häive-käsikoru. Toi leikkuualusta on kiva; en tiedä raaskinko sen päällä edes leikata mitään, mutta sitä voi käyttää myös tarjoilualustana tai vaikka tauluna. Sitä paitsi ketut on suloisia! Nyt keittiössä häärätessä mun sisäinen kettutyttöni hymyilee aina kun katse osuu tuohon kuvaan.


Miiko on pieni yritys täällä Järvenpäässä, jonka kaikki tuotteet on valmistettu Suomessa. Tuotteiden materiaalit ovat lähinnä vaneria, nahkaa ja villaa. Ostamani leikkuualusta onkin koivuvaneria ja rannekoru maailman pehmeintä hirvennahkaa. Miiko tuli tietoisuuteeni alun perin Vaatepuun kautta; Korento-nahkahame on mun suosikkeja (tosin hankala saada, kun se on aina lainassa) ja Häive-rannekorukin on ollut mulla käytössä muutaman kerran. Nyt on sitten omakin. Korento-hame jäi kyllä mietityttämään. Ystiksessä käydessäni sain vähän vihiä, että syksyllä voisi olla muuttomyynti tulossa. Ehkäpä se Korento siellä odottelee.



Hot jooga; miten paikallaan olo voi sattua?


Pari viime kuukautta on ollut kauheaa kiirettä sekä töissä että kotona. Ja mistäpä sitä ensimmäisenä luopuu, kun aika ei tunnu riittävän? No itsestään huolehtimisesta! Oikeasti omasta ajasta pitäisi pitää kynsin hampain kiinni juuri silloin. Liikunta ja hyvä olo tuo niin paljon energiaa, että kiireettä ja stressiäkin kestää paremmin. Niin siinä vaan kävi, että liikunta on viimeisen parin kuukauden aikana kadonnut kalenterista ja kroppa alkaa jumittua pelottavaa vauhtia.


Olen ollut niin väsynyt, että ajattelin aloittaa tauon jälkeen rauhallisesti joogalla. Valinta oli ihan oikea, mutta kivulias! Käsittämätöntä miten pienessä ajassa lihakset alkaa tuntua siltä kuin ne olisi päällystetty sementtikuorella!?!? Liikkeet, jotka ennen oli mulle helppoja ja mukavia, sai nyt kropan anelemaan armoa. Kiristi, sattui ja jokainen säie vartalossa tuntui pistävän vastaan, kun niitä yritti venyttää. Puolen tunnin jälkeen salin lämmössä tapahtui kuitenkin jotain: tunsin ihan fyysisesti, miten kroppa alkoi antaa periksi ja kireitä lukkoja aukesi. Ihan kuin joku kireä vanne olisi irrotettu reisistä ja pakaroista. Lihakset alkoi rentoutua ja alun kipu katosi. En edelleenkään taipunut samoin kuin ennen, mutta tiedän, ettei se ole ollenkaan mahdotonta. Ja tärkeimpänä kaikesta: se on kiinni vain minusta itsestäni ja siitä mihin aikani käytän.


Kun aamupäivän on kuluttanut joogasalissa jossain tuskan ja nirvanan välimaastossa, ei oikein osaa kytkeä itseään kiire-vaihteelle takaisin. Isot miehet on pelimatkalla ja nuorimmainen lähti kaverin synttäreille, joten mulla on täydellinen hetki viettää lisää aikaa itseni kanssa. Lohisalaattia, kahvia ja ruudulla pyörivä puutarhaohjelma, josta ei tarvi ymmärtää mitään: riittää kun silmien edessä rullaa kauniita kasveja ja värikkäitä kukkia. Siivoaminen saa odottaa, koska joskus vaan on hyvä pysähtyä.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Hullu paljon töitä tekee


Viisas pääsee vähemmällä. Niinhän sitä sanotaan. Nyt on pakko tunnustaa, etten taida lukeutua niiden viisaiden joukkoon. Kun vuosi sitten ostettiin nykyinen koti, yksi sen ihanimpia puolia oli valmis piha. Edelliset asukkaat olivat asuneet tässä 30 vuotta ja olivat tehneet pihasta helppohoitoisen: selkeät istutusalueet, rajatut kukkapenkit, ei leikattavia pensaita. Nurmikon leikkaus ja lannoitus piti riittää. Nautiskelin jo ajatuksesta, että omalla pihalla voi viettää kesää ihan vaan rentoutuen. Ja kuinkas kävikään?



Tänä keväänä on laitettu maahan perunaa, sipulia, punasipulia, ruohosipulia  (lisäksi siirretty muutama vanha ruohosipuli), hernettä, tilliä, persiljaa, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, avomaankurkkua, porkkanaa, krassia, kehäkukkaa ja mansikkaa. Kadun varressa kasvoi aitana vanha kartanoruusu, joka rehotti vähän joka suuntaan. Se oli vuosien saatossa levinnyt niin valtavasti, että Mikalta meni 2 viikkoa aikaa kaivaa se ylös. Ja edelleen se yrittää puskea pintaan uusia alkuja. Nyt se on kuitenkin näkyviltä osin poissa ja tilalle on tänään istutettu 23 kpl smaragdituijia. Projekti on vielä sen verran kesken, että maata uuden aidan ympäriltä on siistittävä ja kylvettävä nurmikkoa. Ensin täytyy kuitenkin kerätä pois läjä kiviä, jotka kaivuu-urakan aikana nousi pintaan.



Ja ettei vaan tekemisen puutetta tulisi, on laudat uuteen terassiin tilattu. Siitä taas seuraa se, että terassin tieltä on siirrettävä pois 2 kukkapenkkiä. Nyt on vasta toukokuu, mutta tänään jo huomasin ajattelevani, että ehkä sitten ensi kesänä on aikaa levätä...


lauantai 21. toukokuuta 2016

Kukkia ja pörriäisiä



Olenkohan mä aiemmin pitänyt toukokuussa silmiä kiinni? Vai enkö ole kiinnittänyt huomiota, kun omassa pihassa ei ole ollut tuollaisia omenapuita? Vai kukkiiko omenapuut tänä vuonna enemmän kuin ennen?

Ne on niin kauniita, että pökerryttää! Olen viettänyt jo jonkun verran aikaa omenapuiden juurella ihastelemassa näkyä, tuoksua ja yllätykseksi myös ääntä! Tuoksu on mieto, kevyt, mutta tuon huikean kukkamäärän ansiosta huumaava. Kun on puiden juurella hiljaa, kuulee myös tasaisen pehmeän surinan. Kymmeniä, ellei satoja erilaisia pikku pörriäisiä uurastaa kukkien kimpussa! Super-ihanaa! Pitkään tästä ei kuitenkaan voi nautiskella; ensimmäiset terälehdet varisee jo maahan...



keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Parasta mitä työkaverin kanssa voi tehdä




Takana on mahtava päivä Vauhtifarmilla Perttulassa! Päivän aikana selvisi sekin, mikä on parasta mitä työkaverien kanssa voi tehdä; no ampua niitä!!! Olen vuosia salaa haaveillut värikuulasodasta ja viimein pääsin kokeilemaan. Oli ihan huippuhauskaa! Hiki virtasi ja nyt huomaan, että takareisissä alkaa tuntua jomotusta ja jäykistymistä. Taitaa johtua siitä kyyristelystä ja syöksyilystä? Nautin joka hetkestä! Ainoa ikävä puoli oli se että sen maskin kanssa oli tosi raskasta hengittää, kun olen siitepölyn takia tosi tukossa lääkkeistä huolimatta.


Päivän kruunanneen sodan lisäksi ehdittiin aamupäivällä tehdä muutakin: jousiammuntaa, farmracea tehtävän ratkaisuineen ja vaijeriliukua, joka myös oli kiva kokemus. Muitakin lajeja Vauhtifarmilla on tarjolla ja vaihtoehtoja on sekä railakkaampaan menoon että rauhallisemmasta pitäville; on joogaa, luontopolkua, armyrataa, varjoliitoa ja itsepuolustusta. Välineitä löytyy myös lasten koossa, joten aktiviteetteja löytyy ikään ja kokoon katsomatta.

Ruoka oli hyvää, sää mainio, paikka mukava ja seura... kelpasi ainakin ammuttavaksi! Kaikella ystävyydellä ;)


maanantai 16. toukokuuta 2016

Työllä on jäätelönsä ansaittava




Meinasin joskus, että pitäis ryhtyä maanviljelijän vaimoksi. Ei löytynyt sopivaa, ei kelvollista eikä edes muokattavissa olevaa. Mutta saattaa olla, että pääsenkin vielä maanviljelijän äidiksi! Sen verran touhukas pikkumies tuolla pihalla kuokkii, haravoi, kylvää ja kastelee. Ja kun on tauon aika, voi heittäytyä selälleen nurmikolle ja katsella taivasta. Ja tietysti syödä jäätelöä!




sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Äidin kasvimaalla, raparperin alla


Vanhan kodin pihalla raparperi ei jostain syystä viihtynyt. Joka kevät se alkoi kasvaa, teki muutaman pienen varren ja nahistui sitten pois. Ilo oli suuri, kun täällä pihalla rehotti tukeva ja hyvin voiva raparperi! Jo aikaisin keväällä se alkoi tunkea mullasta kirkkaan punaista päätään ja tänään päästiin itse asiaan: nauttimaan sadosta. Ensimmäiseksi tein raparperipiirakan ikiaikaisella lempireseptilläni. Aika makoisaa oli pitää puutarhatöiden lomassa kahvitaukoa auringossa istuskellen ja piirakkaa maistellen!




Lapiohommia



Varma keino tyhjentää aivot turhista ajatuksista on tarttua lapioon ja alkaa hommiin. Viime päivinä olenkin viihtynyt hyvin lapion kanssa. Aika hujahtaa huomaamatta, vaikka juuri mitään ei tapahdu! Maan sisään on päätynyt perunaa, herneitä ja sipulia. Ruohosipulit on vaihtaneet paikkaa ja viime kesän lipstikka onkin tänä vuonna kolme lipstikkaa. Aurinko on paistanut ja vettä on satanut. Siinä ne perusedellytykset kasvulle onkin. Minä vaan valitsen paikat, mihin mitäkin haluaisin kasvavan. Ja heilutan sitä lapiota. Ja asettelen perunoita, sipuleita ja siemeniä sieviin riveihin. Katselen ja ihailen. Hengitän ja haistelen. Olisipa kaikki yhtä yksinkertaista.


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Emmä kestä!


Tässä kävelen pihan poikki. Toisessa kädessä muki kuumana tuoksuvaa kahvia ja toisessa kipollinen jäätelöä, jonka aurinko uhkaa sulattaa pikavauhtia. Valkovuokot hohtaa metsän rajassa ja lämmin multa odottaa jatkoa aamupäivän perunan kylvölle. Linnut livertää ja aurinko lämmittää ihoa. Tuli olo, että mulla on kaikki. Nyt just, ihan tässä, käden ulottuvilla. Nuo ihanat pojat, jotka äitienpäivän kunniaksi laittoi mulle aamiaisen valmiiksi ja mies, joka suosiollisesti siinä hommassa avusti myöhään valvotusta yöstä huolimatta. Koti, jonka pihalla on omenapuita, marjapensaita ja ihan kohta myös kasvimaa. Kyyhkynen kujertaa selän takana ja multa tuoksuu tuoreelta. Emmä kestä miten täydellinen päivä!



perjantai 6. toukokuuta 2016

Kesä yllätti autoilijat



Yllättäen alkanut kesä on saanut ajatukset kääntymään kohti lomaa. Kohta, ihan kohta saa valita lomalukemista ja pakata bikinit ja sandaalit matkalaukkuun. Kukkia pukkaa maasta ja puiden silmut poksahtelee auki niin, että harmaa maailma on äkkiä muuttunut villiksi vihreydeksi. Naapurustossa tuoksuu tirisevä grilliruoka, ruohonleikkurit pärisee ja linnut livertää kuin viimeistä päivää.

Lapset on kasvaneet talven aikana niin paljon, että viime kesäiset vaatteet on jääneet pieniksi. Oli pakko hankkia jotain säähän soveltuvampaa vaatetusta, ettei lapsiparat tikahdu kuumuuteen. Poikien kanssa tehtiin Willa-retki ja hankittiin uusia kesävaatteita ja käytiin pitsalla. Ohimennen löysin itsellenikin jotain; bikinit, rantahatun ja aurinkolasit. Jei, kesä on täällä!