sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Flunssan selätystä ja juustopastaa karamellisoidun sipulin kera



Krööh... Flunssapotilaana väristessä on kulunut koko viikonloppu jo perjantai-illasta alkaen. Kuume sahailee  edestakaisin ja saa kaatumaan takaisin peiton alle aina kun luulee, että nyt alkaa helpottaa. Niin tylsää! Tuntuu kuin olisi jäänyt koko viikonloppu väliin, kun ei jaksa tehdä mitään :(

Sairastaessa ei oikein ruokakaan maistu, ei varsinkaan mikään missä on lihaa. Eilen tekaisin niin mojovan juustopastan karamellisoidun sipulin kanssa, että se pääsi mun herkkuruokien top10:een välittömästi. Venyvän juuston, makean sipulin ja lempeän pastan liitto oli kuin pieni pala taivasta. En ole koskaan ennen karamellisoinut sipulia, mutta kannatti kokeilla. Jo senkin takia, että taas on takataskussa yksi toimivaksi todettu lihaton vaihtoehto!

Hyvästä ruuasta sain sen verran virtaa, että jaksoin kaivella esiin muutamat Halloween-koristeet. Sen kummemmin ei kotona tänä vuonna Halloweeniä vietettykään, kun kaikki voimat meni sairastamiseen. Eemeli tosin liihotteli koko lauantain viikatemiehen kaavussaan :D Onneksi on sentään koulun Halloween-disko vielä edessä, ettei ihan kokonaan ohi mene!











































Sipulin karamellisointi

1 iso punasipuli
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa

Viipaloi sipuli. Kuumenna reilu 1 rkl margariinia pannulla ja lisää sipuli, sokeri ja suola. Paista pannulla keskilämmöllä 10-15 minuuttia, kunnes sipuli alkaa vähän ruskistua.


Juustopasta kahdelle

200 g pastaa
1 dl valkoviiniä
n. 150 g Emmental-raastetta

Keitä pasta suolatussa vedessä ja valuta kypsä pasta. Paista pastaa hetki pannulla ja kaada sitten takaisin kattilaan odottamaan. Lisää pannulle viini ja juustoraaste ja sekoittele, kunnes juusto sulaa. Kaada taas pasta takaisin pannulle sulaneen juuston joukkoon ja sekoita. Nostele karamellisoitu sipuli pastan päälle.

Tää on tästä lähtien mun lohturuoka sairastaessa :D

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Hyggeilyä chili-suklaalatten seurassa





Arkinen ilta ja koko perhe on kadonnut kukin omiin touhuihinsa. On siis oivallinen hetki nauttia yksinolosta. Ja minähän nautin! Pientä hienosäätöä vain ja järjestän itselleni luksusta arkeen. Tarvitaan vain kolme asiaa: kynttilät, suklainen latte ja sopiva murha Netflixistä. Seurauksena täydellinen hetki silkkaa onnea!

Chili-suklaalatte on helppo ja nopea tehdä kotona eikä vaadi mitään taiturointia.

Yhdelle tarvitset:
3 palaa tummaa suklaata
2 dl maitoa
1 rkl fariinisokeria
Ripaus chiliä
1,5 dl vahvaa kahvia

Laita maito ja suklaa kattilaan ja kuumenna vispaten kunnes suklaa sulaa. Laita isoon kahvimukiin fariinisokeri ja chili. Kaada päälle kuuma maito ja kahvi. Kuuma juoma on valmista nautittavaksi!

Muistakaa hemmotella itseänne!


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Perheloma Tallinnassa


Mitä useammin käyn Tallinnassa, sitä enemmän jää näkemättä. Kuulostaa kummalliselta, mutta näin se on! Joka visiitillä tietoisuuteen putkahtaa uusia käymisen arvoisia paikkoja ja käymättömien kohteiden lista vaan pitenee.



Kesäkuussa ihastuttiin asunnon vuokraamiseen ja koska edellinen asunto oli niin ihana, päädyttiin syyslomalle varaamaan asunto jälleen Tallinn City Apartmentsilta; tällä kertaa kiven heiton päästä Raatihuoneen torista. Sijainti oli ihan loistava! Joulumarkkinoiden aikaan pääsisi markkinahumuun käytännössä heti ovesta ulos astuessa. Asuntokin oli kiva: tilava olohuone levitettävällä sohvalla, reilunkokoinen makuuhuone, keittiö, sauna ja iso kylppäri ammeella. Näissä puitteissa viihtyisi pidempäänkin ja ehdottomasti mieluummin asunnossa kuin ahtaassa hotellihuoneessa!




Toimintalista oli niin pitkä, että jo etukäteen oli selvää ettei kaikkiin paikkoihin muutamassa päivässä ehditä. Sovittiin, että vierailukohteet valitaan hetken mielitekojen ja sään mukaan. Listalta valikoitui Lennu sadam (koska sukellusvene-fani), kylpylä (koska lapsi), shoppailu (koska teini) ja mukavia ravintoloita, koska on kivaa syödä yhdessä! Tämän kertaisista ruokapaikoista on mainittava erikseen Scotland Yard. Teemaravintolat on yleensä aina kivoja ja niin tämäkin; paikka on siis sisustettu vanhaksi Lontoon poliisin päämajaksi. Scotland Yard on virallisesti pubi, mutta päiväsaikaan varsin toimiva ruokapaikka myös lasten kanssa. Ruoka oli hyvää ja syömisen lomassa riitti katseltavaa... sekä häkellyttävä hetki, kun Mikan täysinäinen olutlasi räjähti kädessä! Se katkesi yht'äkkiä puoliksi, ilman sirpaleita edes. Katkeamiskohta oli ihan siisti ja sileä. Mutta voi sitä lainehtivaa pöytää ja hämmentynyttä hiljaisuutta, joka hetkeksi laskeutui koko ravintolaan sen poksahduksen jälkeen! Sen siitä sitten saa, kun yrittää lomalla yhden oluen ruuan seuraksi ottaa :D







Lennu Sadam oli hieno kokemus sekä isälle että pojalle. Minustakin oli mielenkiintoista päästä tutustumaan vanhan sukellusveneeseen Lembitiin, mutta muutoin näyttely ei kuulu omiin mielenkiinnon kohteisiin. Kehuttava kuitenkin on, miten upeasti paikka on toteutettu: sekä rakennus ja sen uskomaton kunnostusurakka, sekä hieno näyttelyalue. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja etenkin, jos sukellusveneet tai sotahistoria kiinnostaa. 9-vuotias oli ihan innoissaan, teiniä jaksoi kiinnostaa hetken, mutta onneksi on wi-fi :D.




Lennu Sadam on satamasta n. 1 km päässä ja sinne on hyvä kävelyreitti. Me käveltiin vanhasta kaupungista ja kyllä kannatti. Löydettiin matkalta meille ihan uusi kaupunginosa toreineen ja viehättävine vanhoine taloineen. Tuli tunne, että koko alue on yhtä suurta Peppi Pitkätossun huvikumpua, mutta paluumatkalla taksikuski kertoi, ettei se ollut ihan koko totuus. Talot on aikoinaan rakennettu läheisen tehdasalueen työläisille, eikä niissä alunperin ollut wc:tä, vettä tai sähköäkään. Lisäksi alueella toiminut vankila veti ympäristöönsä väkeä, jonka vuoksi pimeän aikaan ei kukaan halunnut siellä liikkua. Nyt ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja alue on hipsterien suosiossa ja kehittyy kovaa vauhtia.



Tallinkin Aqua Spassa Mika ja pojat oli käyneet jo pari kertaa, minä olin ensikertalainen. Lapset kai tykkää kylpylöistä aina, kunhan vaan pääsee polskimaan, mutta mua paleli ihan koko ajan. No okei, perinteisessä saunassa lämpisin minäkin. Plussaa annan paikalle siitä, että tilat oli viihtyisät ja saunoja monta erilaista. Mutta miksi ihmeessä ne altaat ja se allasalue ei voi olla lämpimät, kyselee täällä yksi vilukissa? Jos riehuisi altaissa samaan tehtiin kuin lapset, pysyisi lämpimänä. Tai sitten pitäisi istuttaa itsensä sinne lämpimään porealtaaseen selvitäkseen sinertymättä. Onneksi matkassa oli Mika, joka ritarillisesti lähetti mut saunaan ja hoiti polskuttelu-osuuden urhoollisesti! Myönnän kyllä, että mua palelee melkein aina ja kaikkialla, joten ehkä vika oli vaan minussa. Ainakaan muita jääpuikkoja ei allasalueella näkynyt :)

Ostokset hoidettiin pääosin Virukeskuksessa. Itselleni en tarvinut mitään, mutta tuo 16-vuotias kasvaa sellaista vauhtia, ettei mikään viime talven vaatteista mahdu päälle. Nyt on sitten hankittuna uusi toppatakki, sekä housut ja huppareita. Tietää mihin rahansa laittaa, kun asuu teinin kanssa. No ei ainakaan itseensä!



Takana on siis ihana miniloma perheen kesken Tallinnassa. Parin päivän reissuun  mahdutettiin jokaiselle jotakin ja kaikki ovat matkan saldoon tyytyväisiä. Pieni irtiotto tilaisuuden tullen tekee ihmeitä jaksamiselle!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Aurinko armas





Loma! On sää mikä tahansa, lomailu on nautinnollista, mutta kyllä tuo aurinko on melkoinen piristysruiske! Eilen se helotti kirkkaana saaden syksyn hehkumaan vahvoissa väreissä. Tänään taivaalle nousi sellainen punainen pallo, että meillä hihkuttiin ääneen innosta ja melkein pelästyksestä; niin erikoisen näköinen se oli. Harmi, ettei itsellä ole sellaista kameraa, jolla valoilmiöstä olisi saanut kunnon kuvia.



Jo eilen oli tarkoitus haravoida muutama lehti kasaan, mutta homma jäi auringossa istuskeluksi ja haravointijuoman nautiskeluksi. Tänään on sitten haravakin heilunut punaisen auringon hehkussa. 



Uhanan neulemekko lämmitti eilen pihalla haahuilijaa ja toi lämpimästä säästä huolimatta mieleen ensilumen, vaikka mekko taitaa oikeasti olla nimeltään sumu. Oli mikä oli, ihanan pehmeä ja lämmin se on ja sopii täydellisesti mun pehmeään ja lämpimään mielialaan :) Loma jatkukoon!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Minttua kakkuun jos toiseen & Marianne-juustokakku



Liekö tuon perjantaisen Fazer-visiitin vaikutusta, että viikonlopun leivonnaisiin on tarttunut makuja Fazerin nameista, Pätkiksestä ja Mariannesta. 16 v täyttänyt  Santtu, joka ei täytekakuista välitä, toivoi kahvipöytään jotain kuivakakkua. Minä taas en innostunut ihan perinteisestä kuivakakusta, mutta muistin onneksi suklaisen banaani-Pätkiskakun, jonka sitten koristelin ulkona hehkuvan ruskan innoittamana värikkäillä pikkulehdillä.


Toiseksi tarjottavaksi tekaisin ikuisena juustokakkujen ystävänä simppelin version, jonka massaan sekoitin Marianne-crushia. Aika minttuisat tarjottavat oli tällä kertaa, mutta kelpasi kyllä. Ja jäi vielä huomisille lomalaisille päiväkahville pienet herkkupalat :)


Marianne-juustokakku

Pohja:
200 g Digestive keksejä 
75 g margariinia 

Täyte:
2,5 dl kuohukermaa 
2,5 dl Flora Vanillaa
360 g vanilja tuorejuustoa
1/2 pussia Marianne-crushia
6 liivatelehteä
tilkka vettä

Pohja: Murskaa keksit ja sulata margariini. Sekoita keskenään ja kaada irtopohjavuokaan. Tasoita kakun pohjaksi.

Täyte: Vatkaa vaahdoksi omissa astioissaan kuohukerma ja Flora Vanilla. Sekoita vaahdot. Notkista tuorejuusto ja lisää vaahdon joukkoon. Sekoita mukaan myös Marianne crush. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 10 minuuttia. Kiehauta pieni tilkka vettä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota ne sekoittaen kuumaan nesteeseen. Jäähdytä hetki ja sekoita ohuena nauhana täytteeseen. Kaada täyte vuokaan. Nosta jääkaappiin hyytymään yön yli tai vähintään 4 tunniksi.

Irrota vuoka varovasti ja koristele kakku. 

lauantai 14. lokakuuta 2017

Sanokaa Fazer...



Yksi lapsuuden lentäviä lauseita oli mainoksista tuttu: "Sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää!" Johtuuko sitten vahvoista makumuistoista vai mistä, mutta kyllä se mun kohdalla pätee. Lempi suklaa ennen, nyt ja varmaan aina on Fazerin Sininen. Fazerilta löytyy monta muutakin suosikkia, kuten Turkin pippurit, Pätkis ja vihreät kuulat. Ja Omarit ja Geishat! Ja ja ja... slurps! Alkaa vesi herahtaa kielelle :)

Muutaman työkaverin kanssa kävin perjantaina tutustumassa Fazerin vierailukeskukseen. Vaikka Fazer on vuosikymmeniä ollut lasten unelmien luokkaretkikohde, minulle kerta oli ensimmäinen. Ja nykyinen moderni vierailukeskus Vantaalla onkin vasta vuoden vanha, eli käytännössä ihan uusi.


Koska me ollaan jo isoja ja melkein fiksujakin, oltiin varattu alkuun lounas, jonka jälkeen siirryttiin suoraan suklaa-tastingiin. Kaikki maistelussa olleet suklaat oli jo ennalta tuttuja, mutta nyt niitä maisteltiin ajatuksella ja vaaleasta tummempaan siirtyen. Ainoastaan kaakaomassaa en ollut aiemmin maistanut. Hui! Niin tömäkkää tavaraa oli, että multa jäi syömättä, vaikka otin vain pikkuriikkisen palasen. Kyllä maito ja sokeri saa ihmeitä aikaan!



Tastingin aikana kuultiin faktaa kaakaopapujen tuotannosta ja suklaan valmistuksesta. Esimerkiksi sellainen ihmeellinen tieto, että kaakaomassa tulee Suomeen 60-asteisena nesteenä tankkiautoissa. Enpä olisi arvannut!





Maistelun jälkeen tutustuttiin oppaan johdolla Fazerin historiaan; ihmisiin, tuotteisiin, pakkauksiin ja mainoksiin. Tehtiin myös pieni pyörähdys kasvihuoneessa, jossa kasvoi tietenkin kaakaopuu ja sen seurana banaania, appelsiinia, kanelia, inkivääriä ja muita eksoottisia kasveja. Selvisi siinä sivussa banaanikärpäsenkin tehtävä tässä maailmankaikkeudessa. Olin luullut ihan tarpeettomaksi häiriköksi, mutta sen homma onkin pölyttää kaakaopuut. Seuraavan banaanikärpäs-invaasion iskiessä kohtelen niitä vähän kunnioittavammin kuin tähän saakka!



Näyttelyn katseenvangitsija oli ehdottomasti kananmunilla päällystetty jättimäinen jänis. Pupujussiin on käytetty yli 9300 tyhjennettyä munaa; niitä samoja, jotka myydään nougattäytteisinä Mignon munina. Ja päivän teeman mukaisesti pupunenkin oli saanut roosanauhan rintaansa.



Antoisan kierroksen päätteeksi oli sitten lupa syödä karkkeja, kunnes on "valmis". Luulin, ettei se enää näin aikuisena ihmeemmin viehättäisi, mutta kyllähän siinä ehti muutamassa hetkessä aika monta namia suuhunsa työntää. Ja pois lähtiessä melkein paniikki iski, kun huomasin yhden lakusammion pohjalla muiden lakujen alla Turkin pippuri-lakuja, joita en ollut koskaan maistanut. Onneksi seurassa oli toinenkin turkkari-fani ja kauhealla kiireellä kaiveltiin lakut laarin pohjalta ja hotkittiin kiireissämme posket pullollaan muiden siirtyessä jo kaupan puolelle. Mut hei, kannatti maistaa, vaikka tunsinkin itseni ihan lapseksi karkkitehtaalla. Tai ehkä justiinsa siksi :D



Kauppaan päästiin vielä tekemään ostoksia ja lopuksi ostokset ja lahjakassit kainalossa kohti kotia. Mulle käynnistä jäi sellainen olo kuin olisi ollut luokkaretkellä. Sitä paitsi tässä iässä se oli varmaan vielä kivempaa kuin lapsena olisi ollut, koska nyt kiinnosti muutkin asiat kuin karkin syöminen! Kaiken kaikkiaan huippuretki!

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

DIY betonisaappaat ja vähän muutakin




Betonisaappaista tulee ensimmäisenä mieleen mafia ja Kummisetä. Nyt ei kuitenkaan ole kyse sellaisista betonisaappaista, vaan ihan kotoisasta betoniaskartelusta.

Ekan kerran tein betonitöitä loppukesällä, mutta se projekti ei mennyt ihan putkeen. Betonin sekoittaminen kävi työstä, eikä lopputulos ollut sitä mitä olisin halunnut. Nyt tiedän, että laitoin siihen betonierään liian vähän vettä ja pitsiliinatkin oli liian kuivia. Olisi kannattanut lukea etukäteen ohjeita, mutta summamutikassa tekeminen on vaan niin kivaa! Ja yllättävää! :D


Jätin homman vähäksi aikaa jäihin ja projekti odotteli parempaa hetkeä ja motivaation kasvua. Viimeinen sysäys löytyi Sarin kotona -blogin hienoista betoniesineistä ja innostuin ottamaan uuden erän betonisäkkiä vastaan. Todellakin: oikea määrä vettä oli ratkaisu! Betonin sekoittaminenkin sujui näppärästi, kun ämpärin pohjalla ei enää ollut pelkkä kuiva kökkäle.


Mun vaari oli muurari ja betonin tuoksu on mulle yhtä tuttu kuin kattilallinen perunoita. Liekö sitten jäänyt alitajuntaan tuo betonin teko, että liian löysää ei saa olla, paitsi näköjään ASKARTELUSSA! Ei olis meinaan tuo lieju kelvannut vaarille piipun muuraukseen ;)


Koska edellinen kerta oli epäonninen, aloitin nyt maltillisella määrällä kokeillen erilaisia tarvikkeita ja muotoja. Osa onnistui paremmin ja osa huonommin, eikä kokeilut varmasti jää tähän. Nyt kun tekemiseen alkoi löytyi oikea ote, on kiva kokeilla taas uusia juttuja. Ja ehkä myös virittää jo kokeiltuja vähän lisää!