maanantai 26. marraskuuta 2012

Kanelipurkkaa, nam!

Ihana lapsuusmuisto, kanelipurkka! Espanjassa iski himo, kun näin pussin kaupan hyllyssä. Sikäläinen versio on niin tulista, ettei lapset tykkää, joten mä saan nautiskella siitä ihan yksin. Ihanaa!!! Myydäänköhän sitä enää Suomessa, kun ei ole tullut ostettua?

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

TIKKAna

Viikonloppuna teki mieli syödä jotain mausteisempaa ja kun tikka masalan ohje oli jäänyt mielen perukoille, oli kaiveltava kaappeja, josko ainekset löytyisi. Lähestulkoon kaikki tarvittava löytyikin ja loppuun päätin käyttää soveltuvia korvikkeita. Kerman korvaaminen kermaviilillä teki kyllä kastikkeesta melko paksua, joten ehdottomasti käytän mieluummin kermaa.


Kanaa tikka masala


n. 500 g broilerin rintafileitä
4 rkl turkkilaista jogurttia
4 rkl keltaista currytahnaa (Pirkka)

kastike:
 200 g paseerattua tomaattia
2 dl kermaa (korvasin kermaviilillä)
3 murskattua valkosipulinkynttä
2 rkl situunan mehua
1 rkl hunajaa
inkivääriä
kanelia
mustapippuria
suolaa

Paloittele liha reilun kokoisiksi paloiksi. Sekoita jogurtti ja currytahna ja upota lihapalat seokseen maustumaan. Jos ehdit antaa maustua pari tuntia, niin hyvä, (jos et, niin hyvää se on silti.) Laita broilerit mausteseoksineen 275-asteiseen uuniin grillivastuksen alle n. 10 minuutiksi. Pinta saa vaikka vähän ruskistuakin.

Laita kaikki kastikeainekset kattilaan ja keitä hiljalleen n. 20 minuuttia. Lisää lopuksi kastikkeen joukkoon grillatut kanat ja hauduta vielä n. 5 minuuttia. Tarjoa basmatiriisin kanssa.

torstai 22. marraskuuta 2012

Puuropäivä

Mä en syö puuroa aamiaiseksi kuin poikkeus tapauksissa, koska mulla on muuten kiljuva nälkä jo aamu kymmeneltä. Mä olen aina ihmetellyt juttuja siitä, että puuro pitää nälkää, kun mulla tuntuu olevan just päinvastoin. Alku syksystä luin jostain lehdestä artikkelin, jossa selitettiin, että se onkin tosi henkilökohtainen juttu: eri ihmisillä elimistö käsittelee eri aineita eri tavoin ja jutussa oli joku hieno selitys sille, miksi joillain ihmisillä puuro ei pidä nälkää ja joillain taas pitää tosi pitkään. Sitä selitystä en enää muista, mutta ei haittaa. Mulle riitti jo tieto siitä, että en ole epänormaali enkä luulosairas nälkäkurki. Oikeastaan hymyilytti kovasti yksi keskustelupalstoilla käyty kiivas väittely siitä, pitääkö puuro nälkää vai ei. Ja jos ei pidä, onko puuro väärin valmistettu. Hassu riidan aihe sinänsä: kai jokainen itse tuntee onko nälkä vai ei, riippumatta siitä pitäisikö jonkun muun mielestä olla vaiko ei.

No, joka tapauksessa: mun mielestä puuro on tosi hyvää. Ennen mulla oli tapana pitää kerran viikossa töissä puuropäivä, mutta se on jotenkin jäänyt. Kotona kuitenkin teen aina silloin tällöin puuroa. Lasten suosikkeja on riisipuuro, mannapuuro ja helmipuuro. Itse asiassa ihan samat oli munkin herkkuja lapsena. Mikaa kyllä aina yököttää ajatus, että pitää syödä perunasta tehtyä puuroa... :D

Helmipuuro neljälle


8 dl maitoa
2,5 dl Helmi-perunasuurimoita
suolaa

Kiehauta maito ja ripottele suurimot joukkoon. Anna kiehua hiljalleen sekoitellen 10 minuuttia ja hauduta vielä toiset 10 minuuttia. Mausta suolalla. Kanelin ja sokerin kanssa on tosi hyvää ja toki seuraksi käy myös marjat ja hillot tai voisilmä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Dagen efterin iltapala

Eilen vietettiin työporukan kanssa pikkujouluja. Vaikka aamulla heräsin pirteänä siivoamaan ja pyykkäämään, iltapäivällä edellisyön vähäiset unet vaativat veronsa. Alkoi hirmuinen unetus. Lisäksi aloin himoitsemaan pekonia, josta en normaalisti edes tykkää. Kun olin vienyt perheen anoppilaan, oli aika nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta ja antaa periksi himoilleen. Paistoin pekonia ihan vaan itselleni. Ja vähän muutakin siinä sivussa.

Dagen efter-leipä ja salaatti


2 viipaletta paahtoleipää
2 viipaletta amerikan pekonia
1 kananmuna
Polar juustoa
voita
suolaa

salaatin lehtiä
kirsikkatomaatteja
fetaa
viinirypäleitä

Pilko salaatin ainekset suoraan lautasella. Paista pannulla voissa paahtoleipäviipaleet, pekonit ja muna. Ripottele munan pinnalle suolaa. Kokoa täytteet lautaselle leipäviipaleiden väliin.

Pikkujouluja vietettiin raakapurjealus Gerdalla, tukevasti Halkolaiturissa kiinni tosin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos peruspippalot ravintolassa on jo nähty! Vuonna 2011 Best of Helsinki-verkkoäänestyksessä raakapurjehdus Gerdalla palkittiin parhaana kokouselämyspaikkana. Enkä ihmettele! Fregatti Oy:n sivuilta löytyy muitakin mielenkiintoisia vaihtoehtoja.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Pastamainen kiire

Pasta on meillä kiireisen arjen pelastaja. Siitä saa nopeasti hyvää perusruokaa. Niin kuin tänään.

Broileri-paprika-pasta



penne-pastaa
suolaa
oliiviöljyä

broilerin filesuikaleita (valmiiksi maustettuja)
keltainen paprika
ruokakermaa
oliiveja
juustoraastetta

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Lorauta sekaan vähän öljyä. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan.

Paista suikaleet kypsiksi. Heitä joukkoon suikaleiksi leikattu paprika. Kaada joukkoon ruokakerma ja hauduta hetki. Valmiin annoksen päälle ripottele reilusti juustoraastetta ja muutama oliivi.  Valmista seuraksi salaatti. Kyllä tällä yhden keskiviikko illan selviää...

tiistai 13. marraskuuta 2012

Koukussa kahviin

Mulla oli haalea aavistus omasta riippuvuudestani jo vuosia sitten. En kuitenkaan suhtautunut siihen kovin vakavasti, koska en pitänyt sitä ongelmana. Kahvi sinänsä ei ole ongelma vieläkään, vaan työpaikalla alkanut kieltolaki. Niinhän sitä sanotaan, että onnensa tajuaa vasta kun sen menettää. No niin kävi mulle: ymmärsin syvän rakkauteni kahviin vasta, kun en saa sitä enää!!! Ennen itsestään selvältä tuntunut kahvihetki on enää kaunis muisto. Murrrrrr.... (toi oli olevinaan kiukkuista ärinää).

Ennen mä nautin työpaikan aamuhetkistä: kun tulin työpaikalle, kiipesin portaita ylös ja tuoreen kahvin tuoksi leijui nenään.... Aaaaah! Takki pois. Tietokoneeseen virta, naps! Sillä aikaa kun kone käynnisteli itseään, hain kupin kuumaa, tuoksuvaa kahvia ja sen ääressä tein pikaisen tsekkauksen päivän töistä. Voiko työpäivä paremmin alkaa? Ja iltapäivällä; tiedättehän sen lakisääteisen jutun, jota kahvitauoksi kutsutaan... No, tauko meillä on vieläkin, mutta ei kahvia... Voi  kirosanan kirosanan kirosana!!!!!

Kun johtoryhmä päätti, ettei työpaikalle enää hankita kahvia, sopeuduttiin siihen hankkimalla kaappiin oma kahvipaketti ja luultiin, että homma on sillä selvä. No ei ollut. Kahvit käskettiin viedä pois, koska kahvin KEITTÄMINEN on kielletty. Nyt sitten vietetään KAHVItaukoa kiukutellen, sadatellen, kiroten, haaveillen kahvista ja keksien erilaisia keinoja, miten saataisiin kierrettyä kieltoa.

On meille hankittu kahvin tilalle korvike-automaatti. Siitä saa ainetta, jonka nimeksi on annettu innovatiivisesti "kahvi". Se on kädenlämpöistä nestettä. Väriltään se näyttää lasipurkilta, joka on seissyt talven yli parvekkeella puolillaan tupakantumppeja ja sitten keväällä sinne satanut lumi on sulanut ja se on kaadettu mukiin. Haju: tupakantumppi. Maku: en ole koskaan maistanut mitään vastaavaa. Jos sama asia voi olla mautonta ja pahaa, niin tämä on. Lisänä tulee vielä se sakka, jota jää kerros kupin pohjalle. Jos ei juodessa tule itku, niin viimeistään silloin, kun näkee sen puuron kupin pohjalla ja miettii, mitä ihmettä onkaan mahtanut itselleen sitä nielemällä aiheuttaa.

Olen yrittänyt toimittajalta selvittää, mitä aine sisältää, mutta selvyyttä siihen en ole saanut. Automaatin tuoteselosteesta tämä "kahvi" puuttuu kokonaan. Kahvilaaduksi on kerrottu "erityisesti kahvilaitteisiin kehitetty ainutlaatuinen kahvi". Just. No on todella ainutlaatuinen: kuten kerroin, en ole maistanut mitään vastaavaa.

No, tokihan kahvia saa sitten juoda kotona. Mutta kun mä en ennen ole juonut kahvia kuin aamulla tai päivällä, niin nyt kun juonkin kiintiökupilliseni illalla, niin arvaahan sen vaikutuksen yöuniin. Ehkä elimistö tottuu pikkuhiljaa, eikö vaan?

Ärtymystäni kasvattamaan luin vielä tänään tutkimustuloksia kahvin vaikutuksista. Toivoin, että tajuaisin kahvin olevan tosi vaarallista ja kohta olisinkin kiitollinen työnantajalleni terveyteni varjelemisesta. Mutta ei. Minulle selvisi, että kahvi vähentää sydäntautiriskiä, suojelee syövältä, antaa energiaa, tekee iloisemmaksi ja valppaammaksi, nopeuttaa lihasten palautumista liikuntasuorituksen jälkeen, suojaa aivoja kolesterolin haittavaikutuksilta ja pienentää riskiä sairastua Alzheimerin ja Parkinsonin tautiin. Uskokoon ken haluaa! Mä haluan kahvia!!!!!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Paisti iseille

Hiphei! Viimeinkin mä onnistuin paistamaan paistin juuri sopivaksi! En mä kyllä kauhean montaa kertaa ole yrittänyt, mutta hyvä, että nyt onnistui, kun oli lauma isejä pöydässä...

Naudan paisti kermakastikkeella


1 kg naudan paistia valmiiksi marinoituna

Ota paisti huoneen lämpöön tunti ennen uuniin laittamista. Ruskista pinta paistinpannulla joka puolelta. Laita paistin kokoiseen vuokaan tai jos vuoka on isompi, laita vuokaan foliota ja käännä reunat ylös paistin viereltä. Laita sisälämpömittari lihan paksuimpaan kohtaan. Paista 125 asteessa, kunnes sisälämpö on n. 65 astetta. (70 asteinen on sisältä täysin kypsä, 60 asteinen on mehevä, ei ihan kypsä ja voisko tätäkään enää tyhmemmin sanoa?) Ota paisti uunista ja kääri folioon. Anna vetäytyä folion sisällä vajaa puoli tuntia. Leikkaa ohuiksi siivuiksi ja tarjoa kermakastikkeen kanssa.

Kermakastike


naudan paistista irronnut liemi
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl vettä
1 Fond du chef-kuutio
2 dl ruokakermaa

Kaada paistin liemi kattilaan. Vispaa joukkoon 2 rkl vehnäjauhoja. Kuumenna. Lisää vesi ja Fond du chef. Kiehauta. Lisää ruokakerma, sekoita ja hauduta n. 15 minuuttia.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isänpäivän jälkiruoka

Tämä kakku vei kielen mennessään valmistusvaiheessa. Valkosuklaa, kermavaahto ja minttu-dominot on kaikki mun herkkuja! Saa nähdä, miltä maistuu niiden yhdistelmä, kun valmista kakkua pääsee maistamaan. Mä tiedän, että jotkut ei tykkää kermavaahdosta yhtään, mutta mun mielestä se on ihan järjettömän hyvää. Se maistuu puhtaalle, raikkaalle ja.... no, lapsuudelle! Ehkä se on se nostalgia, mikä sen saa maistumaan niin hyvältä. Lapsena kun kermavaahtoa oli mummolassa tarjolla melkein kaiken kanssa... (Mä taidan kuulostaa ihan Valion mainokselta :D)

Valkosuklaa-juustokakku


175 g Domino-keksejä (minttu)
70 g sulatettua margariinia

Leikkaa irtovuoan pohjalle pohjan kokoinen pala leivinpaperia, jotta valmis kakku on helpompi siirtää tarjoilualustalle. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu margariini. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle.

5 liivatelehteä
200 g valkosuklaata
0,5 dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota kerma. Sulata suklaa. Sekoita tuorejuusto sulaneeseen suklaaseen. Sekoita vaahdot joukkoon. Liota liivatelehtiä 5 minuuttia kylmässä vedessä.  Purista niistä ylimääräinen vesi pois. Kiehauta mikrossa ruokalusikallinen vettä. Liuota siihen liivatelehdet. Sekoita hyvin. Lisää nauhana täytteeseen hyvin vatkaten.  Kaada täyte pohjan päälle. Hyydytä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai mielellään yön yli. Pinnan voit koristella esim. valkosuklaalastuilla.

PS. Teinkin kakun pinnalle kiilteen glögistä. Hyvää oli! Kiilteeseen tarvii 2 dl glögiä ja 1 dl hyytelösokeria. Valmista hyytelösokerin pakkauksessa olevan ohjeen mukaan.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Monsterit voittoon, hurraa!!!!

Mun oma pikku monsterini oli tänään taas pelaamassa ja niiden joukkue voitti molemmat pelit! Go, Monsters, go!!! Hieno saavutus, kun jengi on pelannut yhdessä vasta tästä syksystä! Kun Mikalta tuli viesti voitoista,  päätettiin Eemelin kanssa heti, että voittokahveille pitää saada jotain herkkua. Koska me haluttiin saada leivonnaiset nopeasti valmiiksi ennen kuin sankarit saapuu kotiin, piti valita jotain pikaisesti valmistuvaa. Ja kun kaapista vielä löytyi joukkueen värisiä (oransseja) paperivuokia, valinta oli selvä: muffineja. Perusmuffinitaikinaan sekoitettiin joulupiparimurskaa ja valmiit muffinit koristeltiin suklaamoussella.


Pipari-muffinit (12 kpl)

50 g margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 dl maitoa
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
4 kpl piparkakkuja.

Kuorrutus:
1 pussi suklaanmakuista kakkumousseainesta
2,5 dl maitoa

Sulata margariini ja vatkaa sokerin kanssa. Vatkaa sekaan muna. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää taikinaan. Vatkaa sekaan vaniljasokeri ja maito. Murkaa piparkakut ja sekoita murska taikinan joukkoon.

Aseta paperivuoat muffinipellille ja täytä taikinalla. Paista 175 asteessa 15 minuuttia. Valmista sillä aikaa suklaamousse, eli vatkaa vaahdoksi mousseainekset ja maito. Kun muffinit ovat vähän jäähtyneet, pursota päälle moussea.

Ja kun sitä moussea tuosta pussillisesta jää yli ainakin puolet, saa siitä vielä sopivasta jälkiruuan seuraavalle aterialle...



keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Vispilänkauppaa

Järvenpäähän avattiin marraskuun alussa uusi leivontatarvikkeisiin erikoistunut myymälä Vispilänkauppa. Kooltaan se on aika pikkuinen, mutta tavaraa sinne on saatu mahtumaan ihan kiitettävästi. Ja pikkuisia sisustustuotteita ja koriste-esineitäkin oli mahdutettu joukkoon. Tänään ohi kulkiessa oli käytävä kurkistamassa sisään ja mukaan tarttuikin pieni ostos: Kitchen Craftin koristelusetti. Santeri hinkuu jo leipomaan muffineja, että pääsis koristelemaan....


Ja lisäksi hyllystä löytyi ihanissa väreissä mun haaveilema yleiskone, jota en kumminkaan raaski ostaa: Kitchen Aidin Artisan.
Kitchen Aidin värivalikoima























Saa nähdä jaksetaan vatkaimeen enää tarttua, kun tullaan kotiin. Lupasin meinaan viedä lapset Mäkkäriin. Mulla on vähän kummallisia nää vaihtoehdot: olisin halunnut käydä kahvakuulatreenissä, mutta kun se ei onnistunut, niin sitten mennään syömään roskaruokaa!

maanantai 5. marraskuuta 2012

Halloween-huumaa ja currybroileria

Hassun hauskaa halloweenia vietettiin Lopen synkeässä metsässä sankan sumun ympäröimänä. Juhlat olivat siis mökillä ja iltaan oli panostettu kovasti. Sekä järjestäjät että vieraat olivat varustautuneet asianmukaisesti. Vieraat oli kutsuttu paikalle porrastetun aikataulun mukaan ja kaikki kiersivät joko yksin tai pareittain "kauhujen polun" totuutta etsien. (Paitsi ne, jotka oli valjastettu tehtäviin reitin varrelle...) Minä olin yksi illan avustajista ja kyykötin pimeässä metsässä nuotion ääressä. Kun kulkijat sinne asti löysivät, tarjosin heille valittavaksi totuuden tai valheen kortit. Totuuden kortin valinneet neuvoin reitille ennustajan luokse. Valheen kortin valinneet päätyivät illan isännän tupaan, jossa heille ennustettiin Musta Pekka-korteista ;). Onneksi siellä metsässä ei tarvinut ihan yksin olla, olis meinaan alkanut jo itseäkin pelottaa. Mika oli mulla seurana ja hyökkäsi pirun asussaan kiven takaa ajamaan kulkijoita matkoihinsa, kun olin saanut heille ohjeet annettua.


Ennustaja katsoi tarot-korteista mennyttä ja tulevaa ja menneen osalta asiat pitivät kumman hyvin paikkansa... Tulevaisuus taas näytti mun korteissa niin hyvältä, että toivon todella, että sekin vielä totetuu :).

Illan aikana tarjolla oli monenmoisia herkkuja: apinanaivo- boolia, verisiä sormia, poronpapana-salaattia, keitettyjä kastematoja, paholaisen palleja tikussa, kurpitsapiirakkaa kärpäsillä ja vaikka mitä muuta, joita en nimeltä edes muista.



Ruokaa oli viikonloppunakin tehtävä ja lautasilta löytyi thaimaalaista curry-broileria ja jasmiiniriisiä.

Currybroileri ja jasmiiniriisi


n. 1 kg broilerin koipireisiä
1 dl keltaista currytahnaa (Pirkka)
1,5 dl turkkilaista jogurttia

Ota koivet lämpenemään. Sekoita kulhossa currytahna ja jogurtti. Katkaise koivet nivelen kohdalta ja tee pintaan muutamia viiltoja. Lado koivet laakeaan uunivuokaan ja lusikoi curry-jogurttiseos päälle. Anna maustua tunnin verran. Paista 200-asteisessa uunissa vajaa tunti.

Keitä jasmiiniriisi ohjeen mukaan ja tarjoa salaatin kanssa. Hyvää on, mutta lasten makuun himpun verran liian tulista.

torstai 1. marraskuuta 2012

Riiiiiivatun tenava!!!

Penteleen ipana oli salaa molskauttanut mun kännykän vessanpönttöön! Puhelin oli niin siististi kuivattu päältäpäin, etten huomannut yhtään mitään ennen kuin yritin vastata soivaan puhelimeen. Puhelimesta ei enää kuulunut mitään ja vesi alkoi valua sisältä! Siinä vaiheessa Eemelikin ymmärsi, että on turha yrittää kiistää tapahtunutta. Puhelin kuivui yön yli osina ja heräsi taas tänään henkiin. Ihme vekotin! Se taitaa tietää, että on menossa vaihtoon, niin nyt se yrittää esittää kilttiä...
Noh, ruokaakin oli saatava. Koska äiti on vähän väsynyt (taas), lähetin kerrankin Mikan kauppaan. Listan kanssa toki, mutta yllätyksia odottaen ;). Kuten odottaa saattoi, yllätyksiä löytyi ostoskassista enemmänkin, mutta ensimmäisenä pannulle pääsi naudan sisäfilepihvit.

Sisäfilepihvit

2 naudan sisäfilepihviä
margariinia

 Anna pihvien lämmetä huoneen lämmössä vähintään tunti. Meillä pihvit oli valmiiksi pippuroitu, joten muuta niille ei tarvinut tehdäkään. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja lisää margariini. Paista pihvejä pannulla, kunnes raaka puoli alkaa hikoilla. Käännä pihvit ja vähennä vähän lämpöä. Kun kypsä puoli alkaa hikoilla, pihvit ovat valmiit (medium+). Annan lihan vetäytyä hetki ennen tarjoamista. (Laita päälle vaikka folio, ettei jäähdy.)

Lohkoperunat


4 isohkoa perunaa
oliiviöljyä
suolaa
barbecue maustetta
mustapippuria

Pese perunat ja pilko pituussuunnassa lohkoiksi. Laita kulhoon ja kaada sekaan loraus öljyä. Sekoita vähän, jotta öljyä on perunoiden pinnoilla. Lisää sekaan mausteita maun mukaan ja sekoita. Mausteet tarttuun hyvin perunoiden öljyiseen pintaan. Levitä lohkot tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle. Paista uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Viva España!

Niinhän se menee, että kun näistä Suomen koleista syyskeleistä pääsee hetkeksi aurinkoon lämmittelemään, on kesää vietettävä vaikka väkisin! Meikäläisille +25 oli ihan kesä, vaikka paikalliset jo pukeutui syksyyn: pitkiä housuja, karvareunaisia nilkkureita ja syystakkeja vilisi katukuvassa. Me kuitenki nöyrryttiin suosiolla turisti-rooliimme ja porhallettiin sortseissa niin kauan kuin aurinko näkyi... Onneksi eka päivä oli niin aurinkoinen ja kuuma, että päästiin heti uimaan. Illalla olo oli niin semi seco, että oli korkattava skumppa-pullo. Lomakotimme lasivalikoima oli aika hauska. Toi pullon viereinen lasi toi mun mieleeni Puumanaisessa Julesin käyttämän "viinilasin" ;), joten tokihan se pääsi käyttöön.

Torstaina vietettiin aikaa läheisellä Zenian rannalla. Meri oli ihanan lämmin ja aallokossa remuaminen oli hauskaa kaikkien mielestä!

Perjantaina Eemeli jäi hoitoon ja me muut lähdettiin shoppailemaan Orihuelaan avattuun ostoskeskukseen La Zenia Boulevardiin. Ou jee! Kauppoja piisaa! Santulla Burger King on aina pakollinen ohjelmanumero, joten välillä käytiin siellä syömässä. Ostoksiakin kertyi, enkä ehtinyt edes kiertää paikkaa kokonaan. Aurinko vetäytyi uhkaaviin pilviin, mutta Santtu hinkui vielä ostosten jälkeen rannalle. Sinne sitten suunnistettiin, vaikka uimaan ei uskaltautuneet kuin Santtu ja Mika.
Ja jotta ei loma ihan löysäilyksi menisi, me lähdettiin vielä illalla Mikan kanssa Torreviejan keskustaan syömään. Pieni shoppauskierros piti tehdä sielläkin... Syömään päädyttiin samaan paikkaan kuin tasan vuosi sitten. Ja yhtä hyvää oli kuin silloinkin!
Lauantaina tehtiin vielä lastenkin kanssa kierros keskustassa. Rantakakadulla käytiin syömässä lounaaksi tapaksia ja aallonmurtajalla jäätölöannoksia.

Sunnuntain markkinaretki jäi lyhyeksi sateen takia. Markkina-alue oli todella iso ja nähtävää (ja syötävää!) olisi ollut vaikka kuinka paljon. Koska oli lämmin, sade sinänsä ei haitannut, ennen kuin vesi tuli kengistä läpi. Jalat märkänä ja kuraisena homma ei houkuttanut enää ollenkaan. Lomakotiin viemisiksi ostettiin lihavartaita ja ihania täytettyjä munakoisoja. Markkinalounas syötiin siis kotoisasti oman pöydän ääressä kuivissa olosuhteissa.

Loman lopuksi vietettiin vielä yksi rento rantapäivä "rantakakkuja" ja hiekkaenkeleitä tehden ja lueskellen. Mikäs sen mukavampi päätös lomalle...