lauantai 15. kesäkuuta 2013

Porkkanapiirakka

Aamupäivällä Emppu vaikutti niin nuhaiselta ja yskäiseltä, että annoin pojan rauhassa hautautua sohvalle tv:n ääreen. Sillä aikaa sain leivottua hirmu hyvän porkkanakakun. Vaikka piirakkaa se enemmän muistuttaa...




Porkkanakakku
300 g porkkanoita
100 g margariinia
4 kananmunaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Kuorrutus:
50 g margariinia
180 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 dl tomusokeria
1 appelsiinin raastettu kuori

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Sulata sillä aikaa margariini. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon porkkanaraaste ja sula margariini. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sulata kuorrutusta varten margariini ja anna jäähtyä. Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään tasaiseksi massaksi ja levitä kakun päälle. Anna jähmettyä hetki ja leikkaa kakku/piirakka paloiksi.

Syömisen jälkeen Emppukin jo vähän piristyi ja jälkiruokaa nautittiinkin jo sitten pihalla. Aurinkoi paistoi, tuuli suhisi puissa, kahvi ja piirakka maistui ja naapurista kantautui laulu ja kitaransoitto. Oli ihan huikean ihana fiilis nauttia kesäpäivästä! Pihalla istuskellessa pusikoista tulla tuhisteli siili, jolle myös tarjottiin evästä: kissanruokaa onneksi löytyi kaapista. Se oli aikamoinen arkajalka, mutta ruuantuoksun houkuttamana palasi kupille aina takaisin, vaikka oli jo pari kertaa pelästyttyään lähdössä.




Illalla pyöräiltiin vielä Rantapuistoon syöttämään sorsia. Vaikka aurinkoi paistoi, kävi varjossa jo viileä tuuli, eikä enää tehnyt mieli jäädä pitkäksi aikaa paikoilleen. Sorsatkin oli jo rannoilla nukkumassa, mutta heräsivät kyllä syömään Empun tarjoaman iltapalan.


Ja juhannusruusu kukkii!


Ja mun hiukset lyheni eilen niin paljon, että Mikalla on varsin pahoja sopeutumisvaikeuksia :D :D :D. Mulla itsellä on nyt ihanan kevyt olo, kun selässä ei koko ajan ole se kuuma peite. Ärsyttävintä oli, kun tukkaa sai nykia jostain selän ja tuolin välistä, että pystyi edes kääntämään päätä. Ja kuivattaminen kesti ikuisuuden. Nyt tuntuu hyvältä, mutta saa nähdä, tuleeko pitkiä hiuksia vielä ikävä. Onneksi se on uusiutuva luonnonvara! Eikä tämä nykyinenkään nyt NIIN lyhyt ole, ettei sen kanssa voisi elää!


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Raparperikakkua kotiinpaluun kunniaksi

Tänään haettiin Santtu leiriltä ja kotiin paluuta juhlittiin Pirkan raparperikakulla.

Raparperikakku 

150 g margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
ripaus kanelia
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 dl raparperia pieninä paloina

Päälle:
1,5 dl vispikermaa
2 tl sokeria
mansikoita

Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka (24 cm). Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Jatka vatkaamista vielä hetki. Lisää ripaus kanelia. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon. Sekoita jauhoseos taikinaan ja kaada taikina vuokaan.

Levitä raparperinpalat tasaisesti taikinan pinnalle, painele osa paloista taikinaan. Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia, kunnes pinta on saanut vähän väriä. Anna kakun jäähtyä.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, mausta sokerilla ja levitä jäähtyneen kakun pinnalle. Koristele mansikoilla.



Santun poissaollessa viikko vierähti tooooosi nopeasti! Niin kuulemma leirilläkin... Se on kummallista, miten ihanaksi ja kiltiksi lapsi muuttuu, kun saa olla viikon erossa perheestä. Yleensä meidän pojilla on jatkuva nahina päällä milloin mistäkin, mutta tänään kaikki sujui tappelutta. Mitä nyt Eemeli kerran pamautti Santtua kaukosäätimellä, kun ei mielestään päässyt tarpeeksi nopeasti vessaan, mutta se olikin sitten ainoa yhteenotto. Santulta saatiin vaan kuulla, kuinka kivoja ollaan ja kuinka mukavaa kotona on. Ja ruokakin on hyvää ;).

Vikaa kertaa kanoilemaan... vai mitä se nyt oli?
Waterzone ja oma ase!
Paikallinen biojätelaitos
Hiljaa nyt!
Veljekset kuin ilvekset! Santtu osti viimeisillä rahoillaan Empulle jäätelön ja jalomielisenä Emppu lupasi kotona antaa Santulle lisää rahaa. Ei antanut. Meni jo!
Vielä hetki miekkailua...
Trullien telttakylä on jo tyhjä
Leirin parrakas nainen?
Eksynyt kumiankka
Kamat kasaan ja kotiin!
Viimeinen käytännön pila seuraaville leiriläisille: jos se teltta vaikka romahtais...
Kesä on kaunis!