sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Itse tehty sokerikuorinta

Silloin tällöin innostun tekemään kotikosmetiikkaa. Jos oikein tosissaan asiaan paneutuisi, löytyy nettikaupoista vaikka mitä ihanuuksia tuotteiden toteuttamiseen. Toistaiseksi olen kuitenkin pitäytynyt helpoissa tarvikkeissa, jotka löytyy omasta kaapista. Tai ainakin lähimarketin hyllyltä.

Talviaikaan kädet kuivuu herkästi ja mä olen onnettoman huono rasvaamaan niitä. Huomaan vasta kun ihoa alkaa kutittaa ja kirveltää, että ai niin, se käsivoide unohtui taas kaappiin. Silloin tällöin tehtävä sokerikuorinta pehmittää ja kosteuttaa korppukäsiä ihanasti!


Sokerikuorinta käsille

0,5 dl kookosöljyä
1,5 dl sokeria
1 tl vihreää teetä
Muutama tippa elintarvikeväriä (jos haluat)

Sulata kookosöljy juoksevaksi ja lisää siihen teen purut ja väriaine. Sekoita sitten joukkoon sokeri. Kuorinta-aine on valmis purkitettavaksi!

Tein kuorinta-aineen tänä aamuna ja kokeilin tietysti heti: nyt on kädet ihanan sileät ja pehmeät!




maanantai 21. marraskuuta 2016

DIY: siemenherkut linnuille


Meidän pienempi potilas on tänään jo pirteämpi ja alkoi valittaa, että kotona on tylsää. Olin jo aiemmin suunnitellut, että teen Eemelin kanssa itse linnunruoka-palleroita meidän pihapuuhun kunhan sopiva aika koittaa. Koska ne on helppoja ja nopeita tehdä, päätin, että se oikea aika koitti nyt. Linnun ruoan kanssa puuhatessa sai sopivasti ajan kulua toipilaspäivään.


Me käytettiin tällä kertaa piparimuotteja, mutta vielä helpompaa on käyttää vaikka jogurttipurkkeja ja valaa ripustusnarukin suoraan siemenpalloon. Silloin ei tarvi nyhertää narujen kanssa enää rasvan kovetuttua.

Linnunruoka pallerot 

siemeniä ja pähkinöitä
kookosrasvaa
rypsiöljyä
(piparimuotteja, muovipillejä ja narua)

Laita kookosrasva kattilaan sulamaan. Lisää sulaneen kookosrasvaa joukkoon suurin piirtein saman verran rypsiöljyä. (Pelkästä kookosrasvasta tulee pakkasessa kivikovaa.)

Rasvan sulaessa päällystä uunipelti tai tarjotin leivinpaperilla ja asettele piparimuotit paperille. Täytä muotit siemenseoksella ja tökkää pätkä pillistä kohtaan, johon haluat reijän ripustusnarulle. Kaada sulanutta rasvaa hitaasti siementen päälle, niin että rasva imeytyy siemeniin ja alkaa jähmettyä. Kannattaa siirtää pelti ulos jähmettymään ja lisätä rasvaa muotteihin kun se ei ole enää ihan juoksevaa.

Kun ruokapallerot ovat kunnolla jähmettyneet, nosta ne sisään. Kun pidät metallista muottia hetken kädessä lämpiämässä, palat irtoaa muoteista helposti. Irrota myös pillin pätkät ja pujota ripustusnarut reikiin. Ruokapallerot on valmiit ripustettavaksi puun oksille odottamaan lintuja!

Helppoa ja kivaa puuhaa lasten kanssa!




lauantai 19. marraskuuta 2016

Vinfabrikenin omenaglögi



Glögi on yksi mun suosikeista joulun odotuksessa. Marraskuusta lähtien kaapista löytyy aina perinteistä punaista marketti-glögiä, mutta myös muita tulee kokeiltua.  Joka vuosi on maistettava vuosikerta-Blossaa riippumatta siitä, miltä pullon sisältö kuulostaa. Pidän tosin enemmän alkoholittomista glögeistä, mutta kyllä niille terästetyillekin aikansa ja paikkansa löytyy.


Torstaina kävin vaatekutsuilla, jossa oli tarjolla vaalea ihanan omenainen glögi. Oli pakko udella mitä se on ja mistä sitä saa ja niinpä suunnistin heti perjantaina töiden jälkeen lähikaupan glögihyllylle. Sinne olikin ilmaantunut mukava rivi valikoimaa, mutta tällä kertaa mukaan ei tarttunut muuta kuin jo valmiiksi maistettu Vinfabrikenin Äppelglögg. Ja ihan yhtä hyvää oli kotona lämmitettynäkin! On muuten kaiken lisäksi luomua. Kylässä ensimaistamalla luulin, että glögi oli tehty itse omenamehupohjaa maustamalla, mutta eipä siis ollutkaan. Äppelglögg onkin tosi mehumainen ja makea ja maistuu hyvin myös lapsille, jotka ei kovin mausteisista glögeistä yleensä välitä. Tämä sopii mainiosti lämpimäksi juomaksi ulkoilun jälkeen koko perheelle! Omenaglögiä tulee varmasti ostettua toistekin!





keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Marraskuun sana: hygge!

Vielä lokakuussa siitä tiesi vain muutama satunnainen suomalainen. Samoihin aikoihin kun marraskuun puolivälissä superkuu nousi taivaalle pilviverhon taa, nousi suomalaisten huulille myös hyggeily. Ai että mikä vai? No tanskalaisten hygge, se onnelliseksi tekevä juttu, jota kukaan ei osaa selittää! Nautinnollista, kiireetöntä ja mukavaa kotoisuutta! Taitoa nauttia pienistä hetkistä! Juu-u, siis ihan oikeasti nauttia, eikä vaan järjestää tilannetta, josta VOISI nauttia ellei olisi niin kiire. Tai ellei olisi jotain muuta tekosyytä... Kyse on siis asenteesta. Onni pitää itse valita. Sama asia voi olla tosi hygge tai sitten ei yhtään.



Kyllähän suomalaisetkin puhuu kotoilusta, mutta se ei ole sama ollenkaan, kun suomalaisilla on vaan kaamosmasennus ja itsemurhariski ja alkoholismi. Tanskalaiset ovat sentään maailman onnellisin kansa ja siinä on silloin suuri ero, että miltä se viinilasillisen kaataminen työpäivän jälkeen kuulostaa; tanskalaiselle se on nautinnollinen tapa rentoutua kotosalla kynttilän valossa, suomalaiselle askel kohti lumihankea, kirvestä ja viimeistä erhettä. Tai ei sittenkään! Kyllä me hyggeillään, kotoillaan ja nautitaan, vaikka ei oikein osata kehua sillä niin kuin tanskalaiset.





Mitä se suomalaisten hyggeily sitten on? Se on rauhallinen saunailta, kävelylenkki lemmikin kanssa ja hetki sohvalla villasukat jalassa. Se on perheelle rakkaudella valmistettu aamiainen, työkaverille kahvitauolla tarjottu puolikas omasta pullasta ja ystävälle keitetty kahvikupillinen, vaikka sen kanssa ei ollut mitään tarjottavaa. Se on kynttilän valoa ja lempimusiikkia pimeässä illassa. Se on pehmeän kuonon kosketus pöydän alla ja käsi joka livahtaa rapsuttamaan ja tarjoamaan herkkupalan, vaikka ei saisi. Naurua tai hiljaisuutta, kainaloon käpertymistä tai omaan rauhaan vetäytymistä; juuri sitä mikä itsestä hyvältä tuntuu. Nautitaan niistä hetkistä kukin omalla tavallamme. Tärkeintä on huomata arjessaan ne onnelliseksi tekevät hetket, ei se kutsuuko niitä hyggeilyksi vai joksikin ihan muuksi. Nu ska vi hygge oss!





lauantai 12. marraskuuta 2016

Jouluinen pipari-juustokakku



Yllättäen jo marraskuussa ilmaantunut paksu lumipeite ja paukkuva pakkanen herättelevät jouluisia ajatuksia. Varmaan siksi tämän kertainen juustokakkukin maistuu piparilta. Alkuperäinen ajatus oli tehdä isänpäivän jälkiruuaksi tuhti suklainen mutakakku, mutta kun katse osui kaupassa Arlan uuteen piparkakku-rahkaan, asia oli samantien selvä.

Sillä välin kun minä valmistin juustokakkua, meidän keittiössä ahkeroi myös 8-vuotias pikkukokki  oikeiden joulupipareiden kimpussa. Talon täyttikin ihana piparkakun tuoksu! Ensimmäistä kertaa vuosiin meidän taloudessa valmistui piparit ilman minua. Oho! Tätä on pakko vähän ihmetellä! No, paistamisessa sentään autoin, että säästyttiin palovammoilta. Ja ilmaantui se isovelikin sitten loppusuoralla apuun; varmaankin ensimmäisistä paistuneista pipareista kohoavan huumaavan tuoksun houkuttamana.

Meidän nuorimmainen on varsin innokas keittiössä touhuaja toisin kuin isoveljensä. Eemeli oli viime viikolla opettanut isänsäkin tekemään siskonmakkarasoppaa, kun ei Mika ollut osannut käsitellä niitä siskonmakkaroita (tai ainakin oli väittänyt niin?). Ei Eemeli sentään ruokaa vielä itse tee, mutta tarkkailee kyllä muiden tekemisiä silmä kovana, niin on tainnut oppia niksin jos toisenkin.


Ettei liian ruusuinen kuva meidän keittiötouhuista tulisi, on pakko kertoa, että pojat onnistuivat saamaan aikaiseksi mojovan riidan kesken leipomisen. Tiedättehän näitä sisarusten juttuja: kuka on kenenkin tiellä, kenen tekeleet paistetaan ensin, kuka söi enemmän taikinaa ja kumpi nyt vaan on ärsyttävämpi. Meinasi tältä äidiltä palaa käämit täysin, mutta sitten yksinkertaisesti poistuin paikalta. Yllättäen pojat saivatkin sen jälkeen itse sovittua asiansa: leipomukset samalle pellille, molemmille syötäväksi pala taikinaa ja sovitut kaulimis- ja muottivuorot. Kuuntelin viereisessä huoneessa sovinnon hieromista ja totesin, että taidan turhaan sekaantua veljesten kahinoihin. Näyttävät selvittävän ne paremmin ilman minua.

Niin ja ohjeen siihen pipari-juustokakkuun voisi laittaa ylös. Se on aika herkullinen joulun ajan jälkiruoka tai herkkupala kahvin kanssa. Ja helppo tehdä, kun ei tarvi paistamista eikä muita kommervenkkejä. Sen kuin vain sekoittelee ainekset ja antaa hyytyä yön yli jääkaapissa.

Jouluinen pipari-juustokakku

200 g Digestive-keksejä
100 g margariinia

200 g tuorejuustoa
2 prk Arlan piparkakku rahkaa
2 dl vaniljajogurttia
2 tl sokeria
5 kpl liivatelehtiä

Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Sulata margariini ja murskaa sillä välin Digestive keksit muruiksi. Sekoita sulanut margariini keksimurujen joukkoon ja taputtele seos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 5 minuutiksi. Sekoita kulhossa tuorejuusto, rahkat ja jogurtti. Mausta sokerilla ja vatkaa tasaiseksi.

Kiehauta pieni tilkka vettä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja liuota lehdet kuumaan vesitilkkaan. Kaada liemi juusto-rahkaseokseen ja vatkaa tasaiseksi. Kaada täyte kakkuvuokaan murupohjan päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään yön yli tai vähintään 4 tunniksi. Koristele halutessasi kakku vasta hyytyneenä. Me käytettiin koristeena Eemelin tekemiä pipareita ❤️




lauantai 5. marraskuuta 2016

Seinätarrat, so last season?


Keittiöremontin yhteydessä meille tuli yksi keittiönkaappi, joka alkoi nopeasti ärsyttää. Kaappi on korkea, valkoinen ja kiiltävä. Alunperin siihen oli tarkoitus tulla vedin, mutta vedintä ei voinutkaan kiinnittää tai kaapin käyttö olisi hankaloitunut. Ovi olisi kyllä mahtunut aukeamaan, mutta pari senttiä liian vähän niin ettei vetolaatikoita olisi saanut enää vedettyä kaapista ulos. Eleettömyydessään kaappi näytti tylsältä ja muutenkin ihan "väärältä". Kun vielä muutama tuttava kysyi, että onko se lämminvesivaraaja, oli keksittävä jotain. Ja jotain tarkoittaa tässä kohdassa edullista ja ei-lopullista.

Jossain netissä silmiini osui kuva Eiffel-tornista seinätarrana. Se olisi ollut mitoiltaan juuri sopiva, mutta Pariisilaisteema ei tuntunut sopivalta meidän keittiöön. Seinätarrasta ajatus kuitenkin lähti: helppo, halpa ja nopeasti poistettavissa kun alkaa kyllästyttää. Pientä surffailua nettikaupoissa suoritettuani totesin, että tarroja on miljoonia erilaisia, mutta tarpeeksi korkeita ja kapeita ei montakaan. Valinta oli helppo tehdä kun oikea osui kohdalle: romanttinen lyhtypylväs-siluetti piristää mukavasti meidän keittiön mustavalkoisia selkeitä linjoja.


Kärsivällisyyttä kysyttiin, kun lähetystä piti odottaa Hollannista saapuvaksi. Ehdin jo kerran kysellä paketin perään, mutta kehottivat vaan rauhassa odottelemaan. Perjantaina se sitten vihdoin saapui! Lyhtypylväs oli kooltaan juuri sopiva kaapin oveen. Nurmikot ja perhoset jätin suosiolla kiinnittämättä; siinä olisi ollut jo vähän liikaa ripellystä ja romantiikkaa meidän keittiöön, vaikka kauniita olivatkin.





Kun kerran tilaamaan ryhdyin, olin tilannut lyhtypylvään lisäksi myös söpön kissanpennun valokatkaisijaan ja lisäksi silmät, jotka piti kurkistaa wc-pöntön säiliöstä. Tulikin jotain ihan muuta: pöntöllä istuva ukko! Ja siinä teksti: downloading! En kestä! Eemelin mielestä se oli niin hassu, että poika meinasi tukehtua yskäänsä hihittäessään. Mun mielestä se on kyllä ihan kamala, mutta kahden euron tuotteen takia en viitsi nähdä palauttamisen vaivaa Hollantiin. Tyydyin laittamaan reklamaation virheellisestä tuotteesta. Jos haluavat pönttöukkonsa takaisin, niin pitäkööt tunkkinsa. Onneksi tarrat oli edullisia ja se varsinainen tarve tuli täytettyä ihan oikeanlaisena, muuten olisi harmittanut. Nyt kaikki kolme tarraa maksoi postikuluineen vain himpun yli 20,-, joten ehdottomasti tyytyväisen puolelle jäin, vaikka yksi tarroista olikin vääränlainen. Kyllä nyt kelpaa kaappia katsella!