lauantai 30. elokuuta 2014

Aroniat mehumaijassa

Meillä tuoksuu mehu ja mummola! Ei auta mikään: mehumaijassa porisevista marjoista vaan tulee heti mummola mieleen. Niin monta vuosikymmentä siellä ehdittiin keitellä syksyisin mehuja useamman talouden tarpeisiin. Mummolassa marjapensaita oli niin paljon, että poimijoitakin tarvittiin monta. Meillä ei ole yhtään marjapensasta, mutta tänään tein iskun naapurin aroniapensaikkoon ja tuossa ne nyt hellalla muhii. Tänä syksynä olen jatkuvasta törmännyt artikkeleihin aronian terveysvaikutuksista ja runsaasta antioksidanttipitoisuudesta. Jos jutut pitää paikkansa, marja sisältää enemmän C-vitamiinia kuin herukka, auttaa painonhallinnassa, ehkäisee syöpää, suojaa silmiä kuten mustikka ja vaikka mitä muuta. Eiköhän siinä ole syitä kerrakseen säilöä niitäkin. Jostain syystä Suomessa aronia on jäänyt melkein pelkästään koristepensaaksi. Amerikassa ja Kanadassa se kuitenkin kuuluu olevan kovassa suosiossa ravintoarvojensa takia.

Aronia on sen verran kirpakka maultaan, että paljaaltaan minä en sitä ainakaan halua syödä. Smoothieissa se menee kuitenkin oikein hyvin muiden marjojen seuralaisena, joten pakastimeenkin niitä olen muutaman purkillisen jo parina syksynä laittanut. Nyt sitten myös mehuna, hiukan punaherukkaa ja mansikkaa mausteena.

Aronia-marjamehu

8 litraa aroniaa
0,5 litraa punaherukkaa
0,5 litraa mansikkaa
1,5 kg sokeria

Huuhtele marjat ja kaada mehumaijaan kerroksittain sokerin kanssa. Keitä kunnes mehu on irronnut marjoista. Pullota tai pakasta valmis mehu. Käytössä laimenna mehu vedellä.


Kouluruokaa kokeilemassa

Santerilla oli tänään koulupäivä ja etukäteen oli ilmoitettu, että näin lauantaina myös vanhemmat ovat tervetulleita tutustumaan koulun toimintaan. Ja parasta kaikessa: jos vanhempi suorittaa koulupäivän, ei koululaisen tarvi osallistua ollenkaan! En kuitenkaan luvannut olla koulussa koko päivää Santun puolesta, mutta kun tajusin, että 2 ekaa tuntia on teknistä työtä, olin ihan innoissani menossa sinne. Paitsi etten saanut lupaa Santerilta. Eikä lukujärjestystäkään sitten noudatettu. Pöh!

Perjantai-ilta ja lauantaiaamu käytiin keskustelua siitä, saanko mennä kouluun, miten saan siellä käyttäytyä ja mitä järkeä missään on. Viime hetkeen saakka Santtu oli sitä mieltä, että äideillä ei ole mitään asiaa yläasteelle. Ulko-ovea kiinni painaessaan oven raosta kuitenkin kuului: "No jos sun on kerran pakko sinne sun kavereiden kaa lähteä, ni et sit ainakaan puhu mulle." Minun korviini se kuulosti melkein kutsulta! Halusin kuitenkin kunnioittaa nuoren miehen omaa tahtoa ja päätin suosiolla pitää välimatkaa julkisella paikalla. Itse olisin yläasteaikoina yrittänyt välttää tällaisen tilanteen viimeiseen asti!!!

Hiippailin siis toisen äidin kanssa koululle aamupäivällä oppitunnin aikana. Siellä me sitten haahuiltiin hiljaisilla käytävillä etsimässä rehtoria, kun halusin toimittaa Santerin loma-anomuksen samalla käynnillä. Että oli sitten niin kuin oikeaa asiaakin, ettei vaikutettaisi siltä, että ollaan siellä vaan lapsiamme kyttäämässä, niin kuin ne itse tuntuivat kuvittelevan. Kun asia oli toimitettu, katseltiin vähän koulun tiloja kun kellot sitten soi ja lapset valui ulos luokista. Sain todeta, että mullahan menee ihan hyvin: Santeri jopa moikkas mua ohi kulkiessaan!!! Kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Joko lasta ei näkynyt ollenkaan, tai sitten näköetäisyydelle päästyä poika veti lippiksen silmille ja käänsi selän. :D Hei oikeesti! Kuinka noloja me mutsit oikein ollaan?!?! :D :D

Kun kerrankin oli tilaisuus, oli ihan pakko päästä maistamaan sitä paljon parjattua #kouluruokaa. Tarjolla oli lihakeittoa, ruisleipää ja kurkkuviipaleita ja niin siinä sitten kävi, että kerrassaan mitään valittamisen aihetta en löytänyt! Keitto oli tosi hyvää, ruisleipä taivaallisen pehmeää ja tuoksuvaa ja kurkut tuoreita. Mitä ilmeisimmin nuoriso ei kuitenkaan ollut ihan samaan mieltä siitä päätellen, mitä lautasille jäi. Mua alkoi naurattaa jo ruokajonossa, kun mua vastapäätä oli pari teinityttöä tarjottimineen ottamassa ruokaa. Yksi heistä otti ruisleivän käteensä ja totesi nenä kippurissa: "Siis miten tää leipä VOI olla kylmää?! Miks ei meil oo lämmintä leipää?!" No niin, siinäpä vasta kysymys! Olisi varmaan ollut mummouden huipentuma, kun olisin kertonut, ettei meidän aikoina voinut kuvitellakaan saavansa koulussa tuoretta leipää: näkkileivällä pärjättiin tai sitten oltiin pärjäämättä.

Mietin siinä itsekseni, että mistä se kouluruoan huone maine oikein johtuu. Odottaako lapset kodin ulkopuolella saavansa ravintolatason annoksia vai missä on vika? Tänään tarjottu ruoka oli ainakain oikein hyvää perusruokaa. Myös omina kouluaikoina ruoka oli ihan normihyvää. Tottahan se kuitenkin on, että jos oman ikäpolven kanssa muistellaan kouluruokaa, puhe kääntyy armotta niihin inhokkeihin, joita tietenkin myös osui joukkoon. Ollaanko me vanhemmat pilattu kouluruuan maine kertomalla kauhukokemuksia kumiperunoista ja klimppisestä tillilihasta? Ollaanko me unohdettu kokonaan kertoa, että ne oli vaan niitä poikkeuksia, joille voi nyt jo nauraa ja normaalisti me saatiin ihan hyvää ruokaa? Vai saako nykyajan lapset kotona niin mahtavia herkkuja, että koulussa tarjoiltu tavallinen "kotiruoka" onkin nyt sitten muka huonoa? Pienellä rahallahan ruoka on kouluihin hankittava, joten mahdollisuudet on aika rajalliset. Melkoisia taikureita siellä koulujen keittiöissä ollaan, että niillä annoshinnoilla saadaan niin maistuvaa ja momipuolista ruokaa aikaiseksi. Ihailen!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Minttu-brookie

Älyttömän hyvää, vaikka eihän tästä tullut ollenkaan sellaista kuin piti! Ainakaan ulkonäöltään ja koostumukseltaan. Mutta maku on kuitenkin hyvä, niin mitäs noista sivuseikoista... Tätä tehdään toistekin!

Brookie on siis brownien ja cookien risteytys. Brownien päälle pitäisi saada aikaiseksi rapea cookie, mutta tää homma ei nyt mennyt ihan putkeen :D. Cookie-taikina levisi paiston aikana kokonaan tuon brownien päälle. Ja rapeaa se ei ollut nähnytkään: molemmat kerrokset oli jokseenkin yhtä pehmeitä. Mutta kuten sanottu, makua se ei haitannut!

Minttu-brookie (muka)


Brownie-taikina:
2 munaa
1 dl tomusokeria
1,5 dl sokeria
0,5 dl siirappia
75 g margariinia
150 g tummaa minttusuklaata
1,25 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa

Cookie-taikina:
50 g margariinia
1 dl sokeria
0,5 fl siirappia
1 muna
1,25 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Tee ensin brownie-taikina. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri. Lisää siirappi. Sulata margariini ja suklaa mikrossa ja sekoita ne taikinaan. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne taikinaan kevyesti sekoittaen. Kaada taikina uunivuokaan (n. 15x25 cm) leivinpaperin päälle. Jätä odottamaan.

Tee seuraavaksi cookie-taikina. Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Lisää muna vatkaten. Yhdistä vehnäjauho ja leivinjauhe ja sekoita ne taikinaan. Nostele taikina kikkareiksi brownie-taikinan pinnalle.

Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Brownie saa jäädä keskeltä kosteaksi.




sunnuntai 17. elokuuta 2014

Vapaapäivänä ehtii!

Lauantainä käytiin tutustumassa Spurtin tiloihin Eemelin kaverisynttäreitä varten. Eemeli innostui paikasta ihan täysin ja synttäreiden viettopaikka ratkesi siltä seisomalta. Hyvä, että saatiin sälli houkuteltua pois sieltä! Kotiin päästiin lähtemään sopimalla Eemelin kanssa, että ensi viikolla voidaan käydä siellä vielä tutustumassa parkour-tuntiin. Spurtista saa varattua ohjattuja liikunnallisia lasten synttäreitä ja sellaiset on nyt sitten kiikarissa. Eemelillä ainakin käynnistyi moottori saman tien, kun astuttiin saliin. Ottamani kuvat on sen mukaisia, että poika ei pysynyt paikoillaan hetkeäkään!



Pajalan K-marketin pihalla oli tanssitapahtuma ja Anne oli paikalla ohjaamassa puolen tunnin zumba-pläjäyksiä. Olin koko aamupäivän kahden vaiheilla, että uskaltaako sinne mennä (jos joku vaikka näkee), mutta lähdin kuitenkin. Niin siinä sitten kävi, että julkisella paikalla zumbaamisen lisäksi päädyin vielä lavallekin tanssimaan! Kesken kaiken alkoi nimittäin sataa. Pieni ripottelu ei vielä haitannut, mutta kun vettä alkoi tulla oikein kunnolla, ahtauduimme katetulle lavalle, koska kesken lopettaminen ei tullut kysymykseenkään! Mahdettiin me olla melkoinen näky tanssiessa siellä teltan alla keskellä rankkasadetta! Harmi, ettei siitä ole varmaan kellään yhtään kuvaa...

Sade ei kuitenkaan kauaa kestänyt ja zumban jälkeen päästiin lähtemään metsään. Tarkoitus oli sienestää Jaanan kanssa, mutta yhtäkään sientä me ei metsästä tuotu. Missä lie piilottelivat... Metsässä oli kuitenkin muutenkin mukavaa kävellä: aurinko paistoi, metsä tuoksui sateen jäljiltä, eikä itikoitakaan ollut yhtään! Eemelin toiveesta meillä oli pienet eväätkin mukana. Keskeltä metsää me löydettiin jonkun grillipaikka ja siinä oli istumapaikat sen verran mukavasti, että päätettiin evästää siinä. Jostain syystä kahvi maistuu metsässä aina vähän paremmalta kuin sisätiloissa :). Niin ja pillimehu! (sanoo Eemeli).




Koska metsästä tultiin pois tyhjin käsin, oli saalis haettava kaupasta. Sieniä ei kuitenkaan ostettu, koska usko on luja siihen, että niitä vielä ilmaantuu poimittavaksikin. Vadelmia on nyt kuitenkin pakastimessa talven leivonnaisia ja smoothieita varten.



perjantai 15. elokuuta 2014

Munakkaat muffinipellillä

Lounasajan munat-ja-pekoni-keskustelu johti sanoista tekoihin. Arkiaamuisin mulla ei ikinä ole aikaa paistella yhtään mitään, mutta nyt jäin himoitsemaan munia aamuksi. Toive toteutui harvinaisen helposti paistamalla munakkaat valmiiksi illalla! Osa niistä päätyi parempiin suihin jo iltapalalla, mutta aamuksikin riitti vielä vallan mainiosti.

Paistoin siis munakkaat muffinipellillä ja niistä tuli ihan huippuhyviä! Näitä olisi tosi näppärä pakata myös eväsretkelle mukaan.


Muffini-munakkaat (12 kpl)


5 kpl kananmunia
1 dl maitoa
1 tl suolaa
mustapippuria
juustoraastetta
kinkkusuikaleita
kirsikkatomaatteja

Sekoita munat ja maito. Sekoita joukkoon suola ja mustapippuri. Lisää sekaan myös juustoraastetta. Voitele kevyesti muffinipellin kolot. Laita koloihin kinkkusuikaleita ja kirsikkatomaatin puolikkaita. Kaada munaseos päälle ja paista 175 asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia.




I <3 Bodybalance

Huomaan usein bodybalance tunnilla ajattelevani, miten kaunis ihmisen keho voikaan olla! Kyllähän välillä tulee ihailtua jonkun trimmattua vartaloa, mutta bodybalance muuttaa mun silmissä ylipäätään kaiken liikkeen kauniiksi. Varmaan se johtuu paljon siitä mielentilasta, johon bodybalancen aikana virittyy.

Ihailen sitä taitoa, jolla bodybalance tunti kootaan: kaikki ne sulavat liikkeet, jotka virtaa pysähtymättä ja soljuva musiikki osana liikettä. Ja silloin kun kaikki on täydellistä, liikkeet alkaa kuin itsestään osua yksiin hengityksen rytmin kanssa. Yht´äkkiä sitä huomaa olevansa kuin suuren saippuakuplan sisällä, yksin, täydellisessä rauhassa, mutta silti yhdessä, osana jotain suurempaa, kun parikymmentä naista toistaa samoja liikkeitä yhtäaikaisesti pehmeän musiikin siivittämänä. Siinä vaan on jotain niin kaunista!
 

Mulla on vierähtänyt yli vuosi niin, että olen käynyt bodybalancessa vain satunnaisesti silloin tällöin, mutta nyt kroppa alkoi lähettää sellaisia viestejä, että liikkuvuudelle on tehtävä jotain. Kehon jäykistymisen myötä on alkanut myös kolottaa sieltä täältä: hartiat, niska, lonkat, takareidet ja pohkeet välillä särkee, välillä jumittaa muuten vaan. Silloin aikanaan kun kyseisen lajin pariin ajauduin, olin jäykkä kuin rautatanko (kiitos istumatyön!) ja oli mahtavaa huomata, miten liikkuvuus ja notkeus alkoi treenillä palautua. Nyt onkin sitten ikävää huomata, että kun on laiminlyönyt kehon huoltoa, on näinkin pienessä ajassa taas jäykistynyt. Lohduttavaa on se, että nyt tiedän pääseväni siitä jäykkyydestä eroon, jos vain viitsin.

Ja mitä se sitten on? Bodybalance on kehitetty osaksi LesMills tuoteperhettä. Lajin pohjana on tai chi, jooga ja pilates, eli kaikki rauhallisia ja harmonisia lajeja. Liikkeillä lisätään lihasten ja nivelten joustavuutta ja liikkuvuutta venytyksillä, taivutuksilla, selkärangan kierroilla ja lonkkien avauksilla. Myös tasapainoa ja ryhtiä kehitetään. Vaikka kaikki onkin tempoltaan rauhallista, voimaliikkeissä saa lihakset tärisemään, kun vain tekee liikkeet itselleen sopivalla tasolla. Lopuksi on vielä 10 minuutin rentoutus/meditaatio-osuus. Siihen mennessä mieli on jo valmiiksi niin rauhoittunut ja levollinen, että välillä ehdin rentoutuksen aikana käydä unen rajamailla ennen kuin taika raukeaa.


Jokaiselle istumatyötä tekevälle pitäisi sisältyä työviikkoon yksi pakollinen tunti bodybalancea! Kuinka monelta kivulta, säryltä ja sairaslomalta silloin vältyttäisiinkään!

 

tiistai 12. elokuuta 2014

Elokuinen yö täynnä naurua

Takana on tapahtumarikas viikonloppu täynnä naurua, touhua ja toimintaa! Aktiviteetit alkoi jo perjantai-iltana, kun fillaroitiin keskustaan lasilliselle ja kuuntelemaan hetkeksi Street Festissä esiintynyttä Kotiteollisuutta.

Lauantai-ilta saapui sitten pikemmin kuin olisi osannut odottaakaan, mutta onneksi siihen mennessä kaikki oli jokseenkin valmista. Mikan läksiäisiä juhlittiin kahdeksan hengen voimin syöden, juoden, saunoen, uiden, karaokea laulaen ja NAURAEN!!! Helle onneksi hellitti lauantaina vähän, niin ei enää ollut niin tukahduttavan kuuma: vain +24 lämmintä! Elokuiset illat tuntuu ihan erilaisilta, kuin se keskikesän jatkuva valo. Oli ihan täydellistä, kun lämmin ilta pimeni ja pääsi pitkästä aikaa sytyttämään kynttilöitä...! Jee!!! Kohta tulee syksy!

Yhtenä salaattina pöydässä oli tämä:

Savujuustoinen perunasalaatti


800 g keitettyjä perunoita
1 iso suolakurkku
1 kesäsipuli varsineen
suolaa
mustapippuria
1 rkl sinappia
1 prk creme fraichea
1 prk kermaviiliä
75 g kipparijuustoa

Pilko perunat, suolakurkku ja sipuli kulhoon. Mausta. Lisää creme fraiche ja kermaviili ja sekoita. Lisää sekaan pieneksi pilkotut juustopalat ja sekoita.


Alkuun maisteltiin marjaisan kuohuvaa sangriaa:

2 dl mansikka kivennäisvettä
0,75 l mustaherukka-kuohuviiniä
1 dl tummia viinirypäleitä
1 dl pilkottuja mansikoita
jääpaloja

Laita kaikki aineksi kannuun tai pulloon ja kesäinen juoma on valmis!




torstai 7. elokuuta 2014

Panna cottaa shotteina

...ja vielä vähän jälkiruokaa...

Kun viime viikonloppuna oli useampi syöjä kylässä, päätin päästä jälkiruuan suhteen helpolla. Tein panna cottaa Dr. Oetkerin valmiista aineksista. Eipä juuri helpompaa ja nopeampaa voi olla!

Ainekset keitetään kattilassa kuohukerman kanssa koko ajan sekoittaen, kaadetaan tarjoiluastioihin ja laitetaan jääkaappiin hyytymään. Hyytyneen panna cotan päälle kaadetaan loraus valmista karamellikastiketta, joka myös on pakkauksessa mukana.

Käytin jälkiruokaan yhden pussin, josta olisi tullut 4 normaalikokoista annosta. Minä tein jälkkärit shottilaseihin, jolloin pussillisesta tuli kymmenkunta pikkuista jälkiruokaa. Koska pöydän ääressä istui laihduttajia, treenaajia ja periaatteellisia sokerin vastustajia, ajattelin etukäteen, että minikokoiset vaihtoehdot voisi olla hyvä ratkaisu. Ja taisin osua oikeaan :).


Banaani-jälkkäri grillissä

Musta on tullut hirmuinen jälkiruoka-peto! Vapaapäivinä on ihan pakko saada jotain makeaa jälkiruokaa tai vapaapäivän riemusta puolet on poissa... Huolestuttavaa! Koska lämpömittarin lukemat on jo viikkotolkulla näyttäneet +30:ä astetta, ei hellan ääressä ole hirveästi tehnyt mieli heilua. Samoin uunin kuumentamista olen välttänyt viimeiseen saakka. Suurin osa ruuista onkin viime viikkoina valmistettu grillissä. Ihan mainion jälkiruuankin grillissä saa aikaiseksi. Ja se paistuu mukavasti sillä aikaa, kun syödään pääruokaa.

Suklaa-banaanit grillissä

4 banaania
1 levy täytesuklaata

Viillä banaanit veitsellä pitkittäin ja raota kuorta vähän. Työnnä banaanin viiltoon 3 palaa suklaalevystä. Anna paistua grillissä miedolla lämmöllä, kunnes banaani alkaa pehmetä, suklaa sulaa ja kuori tummuu. Tarjoa vaniljajäätön kanssa! Herkkua!