tiistai 27. joulukuuta 2016

Piipahdus keskiajalla II: Olde Hansa



Kun keskiaikaisiin tunnelmiin oli Tallinnan Legendoja kuunnellessa päästy, päätettiin jatkaa samaan malliin ja nauttia illallinen keskiaikaisessa ravintolassa Olde Hansassa. Tallinnan Legendojen esityksestä sinne on vain kivenheiton matka, jos sitäkään. Itse en ollut siellä aiemmin käynyt, kuullut vain tarinoita sormin syömisestä, litran olutkannuista ja huikeasta tunnelmasta. Meidän 8-vuotias on melkoisen nirso, eikä löytänyt ruokalistalta mitään mieleistään. Koska coca-cola lasketaan Olde Hansassa kuuluvaksi vaarallisiin taikajuomiin, nuoriherra sai tyytyä lasilliseen vettä. Ja sekin lievällä saven maulla höystettynä...



Olde Hansan ruokalista poikkeaa melkoisesti normiravintolan menusta syöminkeineen, mutta ruoka on erittäin hyvää! Olisi ollut todella houkuttavaa kokeilla joku kunnon syöminki alku-, pää- ja jälkiruokineen, mutta lounaaksi syöty tuhti pasta piti järjen päässä ja tyydyin annokseen sienestäjän lohta. (Herkullista!) Sitä paitsi syyllisyys pisteli rinnassa, kun katselin pelkkää vettä hörppivää Eemeliä, joka oli juuri säikytelty henkihieveriin turhan jännittävässä keskiaikaisessa esityksessä. (Voih!!!)



Paikan tunnelma on kyllä ihan vailla vertaa! Valaistuksena oli ainoastaan kynttilöitä, astiat olivat pääasiassa savea ja kalustus muistutti keskiaikaista kievaria. Ja tietysti myös henkilökunnan asut olivat samaa aikakautta. Sormin emme sentään syöneet ja litran tuoppikin jäi minulta kokematta, mutta ei siinä viinilasillisessakaan senttejä mittailtu! Illallinen Olde Hansassa kyllä kruunasi meidän keskiaikaisen teemapäivän. Siitäkin huolimatta, että sieltä matkaa jatkettiin kavilaan etsimään Eemelille juustovoileipää ja lasillista kylmää maitoa! :D


Piipahdus keskiajalla I: Tallinnan Legendat




Meidän perhe vietti Tapaninpäivää Tallinnassa varsin keskiaikaisissa tunnelmissa. Olin lukenet lähelle Raatihuoneen toria auenneesta paikasta, jota kuvaa ehkä parhaiten sanat interaktiivinen historiapläjäys. Mitään selkeää termiä en tähän keksi, koska paikassa yhdistyy teatteri, historia ja kummitusjuna, jossa pitää itse kävellä. Kummallinen, mutta toimiva yhdistelmä!

Olin ennakkoon lukenut, ettei esitystä suositella alle 10 vuotiaille ja suosittelen kyllä ihan samaa. Pidin meidän 8-vuotiasta kovin rohkeana ja otin riskin, mutta kokemus oli vähän liian hurja. Kysyttäessä ei pelottanut yhtään, mutta pienen käden ajoittainen tiukka puristus paljasti tunnelmat. 15-vuotiaalle taas tuli kerrankin historiaa mielenkiintoisessa esitysmuodossa!

Paikka löytyi helposti ihan torin kulmalta ja 40 minuutin esityksen sai valita suomeksi. Lippujen hinta olisi ollut aikuisilta 16,- ja lapsilta 12,-, mutta päästiin jostain syystä alennuksella sisään. Liekö ollut välipäivä ale sielläkin?

400 m2:n tilassa on 9 eri huonetta. Jokaisessa huoneessa kerrotaan joku Tallinnaan liittyvä legenda keskiajalta. Huoneissa tarinaa ohjaa eteenpäin vaihtuva näyttelijä, joka opastaa myös eteenpäin seuraavaan tilaan. Valot ja muut efektit tempaavat mukaan tarinoihin, jotka eivät tosiaan ole ihan kevyimmästä päästä: seiniin muurattuja nuoria tyttöjä, ruttoepidemiaa ja julmia aatelisia. Enpä kerro enempää, etten pilaa joltain elämystä!

Ääni- ja valoefektit oli hyvät, rekvisiitta osittain vähän tökeröä. Tai no, tämä mielipide ehkä johtuu siitä, etten tykkää, että koirista tehdään rumia...

Suosittelen ehdottomasti käymään paikassa, jos keskiaika yhtään kiinnostaa, eikä pelkää kauhistuttavia tarinoita tai ahtaita tiloja. Tallinnan vanhan kaupungin idylliseen tunnelmaan visiitti antaa ihan oman säväyksensä!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Karpalo-valkosuklaa cookiet

Tämä syksy on ollut kummallinen. Erilainen. Olen aina terve, mutta nyt olen sairastellut jatkuvasti. Se on vetänyt vähän mieltäkin matalaksi. Kuukauden tauko liikunnasta on tainnut olla se pahin: sekä ruumiin, että mielen hyvinvoinnille.



Kun ajatukset on olleet muualla (eli ei oikein missään), on joulukin hiipinyt nurkalle ihan varkain. En ole saanut oikein mitään aikaiseksi aikomuksista huolimatta. Ajattelin silti olla itselleni kiltti. Jaksamattomuuteen on syynsä, enkä aio siitä syyllisyyttä kantaa.

Meillä on ollut tapana pitää siskon kanssa  yhteinen leipomispäivä joulun alla. Meinasi mennä sekin ohi tänä vuonna, kun en vaan pysty suunnittelemaan etukäteen mitään. Onneksi sisko on nyt aikaansaavampi kuin minä: tänään vietettiin muutama tunti kahvikuppien ääressä jutellen ja cookieita paistellen. Ja nyt on pakko kehua: nää on aivan mielettömän hyviä!


Karpalo-valkosuklaa cookiet

4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta 
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
150 g margariinia
2 dl sokeria
1 dl siirappia
1 kananmuna
100 g valkosuklaata
1 dl kuivattuja karpaloita

Rouhi valkosuklaa pieniksi. Pilko myös karpalot pienemmiksi.

Sulata margariini. Jäähdytä hetki ja vatkaa joukkoon sokeri ja siirappi. Lisää kananmuna ja jatka vatkaamista, kunnes taikina on kuohkeaa. Sekoita yhteen jauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja suola. Sekoita jauhoseos taikinaan. Lisää lopuksi suklaapalat ja karpalot.

Nostele uunipellille leivinpaperin päälle taikinasta kökköjä. Jätä väliin reilusta tilaa, äläkä litistä kekseiksi ennen paistoa, koska kököt leviävät uunissa reilusti.

Paista 170 asteessa 15-20 minuuttia. Tarkkaile paiston loppuvaiheessa ja ota cookiet pois uunista heti kun alkavat saada väriä. Cookiet saavat jäädä sisältä tahmeiksi.


Kahvila Vellikello; menneen ajan henkeä



Järvenpää on ihana pikkukaupunki. Yksi parhaimpia puolia on Tuusulanjärvi, jonka ulottuu ihan keskustaan saakka. Tuossa lähellä rantaa on vuosikymmeniä seissyt vanha aitta. No, oikeasti viljamakasiini, mutta eikös se käytännössä ole sama kuin aitta? Se kuuluu olevan Järvenpään vanhimpia rakennuksia ja on aikanaan kuulunut Järvenpään kartanoon. Rakennus on pieni, mutta vahva, ylväs ja jykevä. Sellainen, joka tietää mitä on, mutta ei koe tarvetta kuuluttaa sitä muille. Ihan niin kuin viisaat vanhat ihmisetkin. Ohi voi kulkea vuosia kiinnittämättä erityistä huomiota, mutta sitten kun pysähtyy kohdalle, tajuaa miten paljon tarinoita siihen kätkeytyy.



Siellä se seisoi yksinään vuosikymmenen jos toisenkin ja odotti, että joku kiinnostuisi. Ja sitten se joku viimein löytyi! Aitan katolla olevan vellikellon mukaan nimetty kahvila avasi ovensa kesällä 2016. Ja kaupunkilaisten iloksi Kahvila Vellikello on palvellut asiakkaita myös joulukuun viikonloput.



Aittaan ei tule vettä, eikä siellä ole lämmitystä, mutta tunnelmaa on sitäkin enemmän! Ihan loistava idea on ollut asentaa suuren lasiovet molemmin puolin rakennusta. Ne eivät peitä näkymää ulos, mutta suojaavat kuitenkin tuulelta. Ja ovat niin huomaamattomat ladonovien rinnalla, että näyttää kuin ei mitään lasia olisikaan.


Kun ovista astuttiin sisään aitan hämärään, joulun tunnelma hyökyi vastaan. Kuusi, kynttilänvalossa kylpevät kotoisat leivonnaiset ja pehmeä kahvin tuoksu pikkupakkasessa. Ihan huippua! Mietin hetken, että kuinka kylmä meille ehtii kahvitellessa tulla, mutta ei ollenkaan. Tuoleilta löytyi lämmittäviä vilttejä ja kuuma kahvi ja kaakao pitivät vilun loitolla. Ihana paikka! Harmi, että ovet tältä joululta sulkeutuivat jo. Mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Eiköhän Vellikello avaa taas ovensa: viimeistään ensi kesänä!



Jouluinen kahvikakku


Viime viikonlopun visiitti kahvila Vellikelloon herätteli nostalgisia makumuistoja. Ja mikäs sen perinteisempää kuin kunnon kuivakakku! (Voih! Miksi leivonnaiselle on langetettu moinen nimi? Yäh!) Jauhopeukaloa alkoi kuitenkin syyhyttää, eikä tämä jouluinen kahvikakku ei ole mikään kuiva koppura, vaan mehevän mausteinen. Eikä suklaakuorrutus ollenkaan pahenna asiaa.


Jouluinen kahvikakku

250 g margariinia
1 dl kaakaojauhetta
1 dl kahvia
3 dl sokeria
200 g kahvijogurttia
3 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa 
1/2 tl inkivääriä

Sulata margariini. Lisää joukkoon sokeri, jogurtti ja munat. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka. Paista kakkua 200 asteessa n. 50 minuuttia. Kumoa kakku ja anna jäähtyä.

Kuorrutus 
1/2 dl kuohukermaa
100 g tummaa suklaata
25 g margariinia

Kuumenna kerma ja lisää paloiteltu suklaa. Anna suklaan sulaa kerman joukkoon ja lisää margariini. Sekoita sileäksi. Kaada kuorrute varovasti kakun päälle ja koristele.


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Iki-Ihana klassikko: pelti-lihapiirakka



Rakastan vanhanaikaista lihapiirakkaa, joka tehdään uunipellille. Santun kanssa juuri juteltiin siitä, että sitä voisi hyvin tehdä (ja syödä) mihin aikaan vuodesta vaan, mutta mun mielessäni se yhdistyy vahvasti jouluperinteisiin. Lapsuuden mummolassa lihapiirakkaa oli usein tarjolla itsenäisyyspäivänä. Mummon resepti oli täydellisen kostea, mehevä ja kiinteä, mutta valitettavan salainen 😅. Itse sain testailla sopivia aineksia ja mittasuhteita useamman kerran ja useamman vuoden, ennen kuin koostumus ja maku osuivat kohdilleen. Mutta tämä ohje ei ole salainen: Santtu harjoittelee täytteen tekoa jo nyt, niin eiköhän resepti sitten joskus omassa kodissa ole hallussa!


Pelti-lihapiirakka

2 pakettia esikaulittua voitaikinaa
400 g sika-nauta jauhelihaa 
1 sipuli
2 kananmunaa
1dl puuroriisiä
100 g mustapippuri-tuorejuustoa
Suolaa
1kananmuna voiteluun

Keitä kananmunat ja hienonna ne haarukalla. Keitä riisi. Pilko ja kuullota sipulisilppu. Paista jauheliha. Sekoita jauhelihan joukkoon sipuli ja tuorejuusto ja sitten muut ainekset. Mausta suolalla.

Kauli toinen taikina pohjaksi ja levitä täyte sen päälle. Kauli toinen taikina kanneksi ja nosta täytteen päälle. Painele reunat kiinni. Voitele kansilevy kananmunalla ja ja pistele haarukalla. Paista 225 asteessa noin 30 minuuttia. Leikkaa jäähtyneenä neliöiksi.


lauantai 10. joulukuuta 2016

Suklaamurokarkkeja jouluksi



Tää on taas niitä maailman helpoimpia herkku-reseptejä; riittää, että osaa paloitella ja sekoittaa! Silti syntyy mukava yhdistelmä rouskuvaa ja pehmeää, vaahtokarkkista ja suklaista. Lapset varsinkin tykkää pienistä namipaloista. Ja näitä lapset osaa tehdä itsekin.


Suklaiset muronamit

150 g maitosuklaata
3/4 dl kuohukermaa
3 dl suklaamuroja
2 dl pieniä vaahtokarkkeja
20 kpl pieniä paperivuokia

Laita kerma kattilaan miedolle lämmölle ja paloittele suklaa joukkoon. Sekoittele, kunnes suklaa sulaa. Sekoita joukkoon suklaamurot ja vaahtokarkit. Nostele seosta lusikalla paperivuokiin. Koristele halutessasi. Anna jäähtyä, jotta suklaa jähmettyy.

Helppoa ja hyvää!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Operaatio villapaita




Tein keväällä vaalean palmikkoneuleen, jonka sitten käytössä totesin olevan vähän liian lyhyt. Päädyin purkamaan sen osiin, jotta pääsin kutomaan sen vähän pidemmäksi. Kertaalleen valmiiksi saadun työn fiksaaminen olikin sitten tuskien taival: motivaatio oli täysin hukassa. Päätin, että mitään uutta en saa puikoille ottaa, ennen kuin tuo villapaita-projekti on saatettu loppuun. Viikko sitten tuli v-i-h-d-o-i-n valmista. Nyt onkin sitten kutimilla jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt: kirjoneuleen harjoittelua! Ja taaskaan ei ole mitään takeita siitä, että mitä tästä tulee. Tai koska?!?! :D

Kuppikakku huijaus



Nyt on tehtävä tunnustus: taidan olla itsepetoksen mestari! Naurattaa jo itseäkin, kuinka menin itse asettamaani lankaan. Lueskelin eilen töissä jotain vanhaa lehteä, jossa oli ihana kuva mustavalkoisista tähtikoristeisista suklaa-kuppikakuista. Kuva oli tosi kaunis tummanpuhuvine sävyineen, mutta totesin ääneen, etten tykkää, jos suklaata on LIIKAA; leivonnainen alkaa silloin olla jo liian tuhtia. Hienon kuvan takia vilkaisin kuitenkin myös reseptin: Pätkistä! Siis kuppikakkuihin tulikin Pätkistä ja mintun makuinen suklaa tietysti muutti asian täysin. Minttuhan on raikasta, eikä ollenkaan liian tuhtia! Se hemmetin ajatus jäi mun päähäni kytemään, enkä tänään voinut enää vastustaa kiusausta. Leivontahommiin oli ryhdyttävä. Ohjetta sopivasti soveltaen, mutta Pätkistä unohtamatta. Ja ne kauniit koristeet sitten... Niitä en viitsinyt askarrella ;)

Pätkis-kuppikakut

n. 15 kpl Pätkis konvehteja
125 g margariinia
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
0,5 dl siirappia
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta 
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
Pinnalle: 100 g tummaa suklaata ja nomparelleja tms.

Rouhi Pätkikset pieniksi. Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Lisää joukkoon siirappi. Lisää munat ja vatkaa hyvin. Yhdistä kuivat aineet ja lisää jauhoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Sekoita lopuksi taikinaan Pätkis-rouhe.

Lusikoi taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Paloittele kuorrutuksen suklaa ja sulata mikrossa. Lusikoi kuppikakkujen päälle. Koristele nonparelleilla ja anna suklaan jäähtyä.

Hyviä ovat. Ja tuhteja. Yksi riitti hyvin kuittaamaan makean himon :)



sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Itse tehty sokerikuorinta

Silloin tällöin innostun tekemään kotikosmetiikkaa. Jos oikein tosissaan asiaan paneutuisi, löytyy nettikaupoista vaikka mitä ihanuuksia tuotteiden toteuttamiseen. Toistaiseksi olen kuitenkin pitäytynyt helpoissa tarvikkeissa, jotka löytyy omasta kaapista. Tai ainakin lähimarketin hyllyltä.

Talviaikaan kädet kuivuu herkästi ja mä olen onnettoman huono rasvaamaan niitä. Huomaan vasta kun ihoa alkaa kutittaa ja kirveltää, että ai niin, se käsivoide unohtui taas kaappiin. Silloin tällöin tehtävä sokerikuorinta pehmittää ja kosteuttaa korppukäsiä ihanasti!


Sokerikuorinta käsille

0,5 dl kookosöljyä
1,5 dl sokeria
1 tl vihreää teetä
Muutama tippa elintarvikeväriä (jos haluat)

Sulata kookosöljy juoksevaksi ja lisää siihen teen purut ja väriaine. Sekoita sitten joukkoon sokeri. Kuorinta-aine on valmis purkitettavaksi!

Tein kuorinta-aineen tänä aamuna ja kokeilin tietysti heti: nyt on kädet ihanan sileät ja pehmeät!




maanantai 21. marraskuuta 2016

DIY: siemenherkut linnuille


Meidän pienempi potilas on tänään jo pirteämpi ja alkoi valittaa, että kotona on tylsää. Olin jo aiemmin suunnitellut, että teen Eemelin kanssa itse linnunruoka-palleroita meidän pihapuuhun kunhan sopiva aika koittaa. Koska ne on helppoja ja nopeita tehdä, päätin, että se oikea aika koitti nyt. Linnun ruoan kanssa puuhatessa sai sopivasti ajan kulua toipilaspäivään.


Me käytettiin tällä kertaa piparimuotteja, mutta vielä helpompaa on käyttää vaikka jogurttipurkkeja ja valaa ripustusnarukin suoraan siemenpalloon. Silloin ei tarvi nyhertää narujen kanssa enää rasvan kovetuttua.

Linnunruoka pallerot 

siemeniä ja pähkinöitä
kookosrasvaa
rypsiöljyä
(piparimuotteja, muovipillejä ja narua)

Laita kookosrasva kattilaan sulamaan. Lisää sulaneen kookosrasvaa joukkoon suurin piirtein saman verran rypsiöljyä. (Pelkästä kookosrasvasta tulee pakkasessa kivikovaa.)

Rasvan sulaessa päällystä uunipelti tai tarjotin leivinpaperilla ja asettele piparimuotit paperille. Täytä muotit siemenseoksella ja tökkää pätkä pillistä kohtaan, johon haluat reijän ripustusnarulle. Kaada sulanutta rasvaa hitaasti siementen päälle, niin että rasva imeytyy siemeniin ja alkaa jähmettyä. Kannattaa siirtää pelti ulos jähmettymään ja lisätä rasvaa muotteihin kun se ei ole enää ihan juoksevaa.

Kun ruokapallerot ovat kunnolla jähmettyneet, nosta ne sisään. Kun pidät metallista muottia hetken kädessä lämpiämässä, palat irtoaa muoteista helposti. Irrota myös pillin pätkät ja pujota ripustusnarut reikiin. Ruokapallerot on valmiit ripustettavaksi puun oksille odottamaan lintuja!

Helppoa ja kivaa puuhaa lasten kanssa!




lauantai 19. marraskuuta 2016

Vinfabrikenin omenaglögi



Glögi on yksi mun suosikeista joulun odotuksessa. Marraskuusta lähtien kaapista löytyy aina perinteistä punaista marketti-glögiä, mutta myös muita tulee kokeiltua.  Joka vuosi on maistettava vuosikerta-Blossaa riippumatta siitä, miltä pullon sisältö kuulostaa. Pidän tosin enemmän alkoholittomista glögeistä, mutta kyllä niille terästetyillekin aikansa ja paikkansa löytyy.


Torstaina kävin vaatekutsuilla, jossa oli tarjolla vaalea ihanan omenainen glögi. Oli pakko udella mitä se on ja mistä sitä saa ja niinpä suunnistin heti perjantaina töiden jälkeen lähikaupan glögihyllylle. Sinne olikin ilmaantunut mukava rivi valikoimaa, mutta tällä kertaa mukaan ei tarttunut muuta kuin jo valmiiksi maistettu Vinfabrikenin Äppelglögg. Ja ihan yhtä hyvää oli kotona lämmitettynäkin! On muuten kaiken lisäksi luomua. Kylässä ensimaistamalla luulin, että glögi oli tehty itse omenamehupohjaa maustamalla, mutta eipä siis ollutkaan. Äppelglögg onkin tosi mehumainen ja makea ja maistuu hyvin myös lapsille, jotka ei kovin mausteisista glögeistä yleensä välitä. Tämä sopii mainiosti lämpimäksi juomaksi ulkoilun jälkeen koko perheelle! Omenaglögiä tulee varmasti ostettua toistekin!