sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Minttusuklaamoussea jälkkäriksi

Elämäni kiireisin joulukuu alkaa olla takana päin. Vuoden viimeinen päivä on huomenna... Kaiken arkikiireen keskellä joulun valmistelukin jäi vasemmalla kädellä huitaisuksi, joka on tosi surullista. Hädin tuskin sain jouluruuat ja leivonnaiset tehtyä, puhumattakaan, että niistä olisi jotain ehtinyt päivittää... Mutta mitäs siitä, joulu on taas ensi vuonna ja jouluruuat taas samat!

Joo, myönnän: mä olen niitä ihmisiä, joka haluaa vuodesta toiseen joulupöytäänsä kinkkua ja laatikoita ja muita joulun perinneruokia. Jotain uuttakin pitää joka vuosi kokeilla. Tänä vuonna se oli superhelppo jälkiruoka: jäädytetty minttusuklaamousse.

Jäädytetty minttusuklaamousse


2 dl kuohukermaa
3 keltuaista
2 levyä Pandan minttutäytesuklaata

Koristeluun:
1 dl kuohukermaa
koristerakeita/nonparelleja

Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa keltuaiset vaaleaksi. Sulata paloitellut minttusuklaalevyt mikrossa välillä sekoittaen. Kaada suklaa keltuaisten joukkoon ja vatkaa seos sileäksi. Sekoita joukkoon kermavaahto.

Annostele laseihin/tarjoiluastioihin, laita lasit tarjottimelle ja pakastimeen. Anna jäätyä seuraavaan päivään.

Ota jälkiruuat pakastimesta ja koristele, tarjoa heti.

Jälkiruuan jälkiruuaksi maisteltiin glögiä. Mä tykkään glögistä hirveästi, mutta aina punaisena. Nyt hankin sitten vaihteeksi vaaleaa: Blossaa. Ehkä ennakkoluuloista johtuen ensimausta en tykännyt. Maistui siltä, kuin olisi hörpännyt kuumaa sokeroitua vettä, jossa on liotettu viikko katajanoksia. Seuraava kulaus maistui jo hyvältä ja voin ehdottomasti juoda tätä toistekin!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Luumurahka
















Jouluinen jälkiruoka, josta sitten tulikin iltapala.

Luumurahka

2 dl kuohukermaa
250 g rahkaa
1 dl luumuhilloa

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon rahka ja luumuhillo. Koristele annokset esim. rusinoilla ja ripauksella kanelia.

Banaanikakkua jouluisin maustein

Mä tykkään banaanikakusta, kun se ei ole ollenkaan kuivaa. Kuivakakulla on muuten typerä nimi: kuka nyt haluaisi syödä KUIVAA kakkua! Mun mielestä ne on parhaita nimenomaan kostean mehevinä. Ja banaanikakku on juuri sellainen. Koska kulhossa oli banaaneja, jotka alkoivat uhkaavasti tummua, oli banaanikakkua ihan pakko tehdä. Tähän aikaan vuodesta se tietenkin sai seurakseen jouluiset mausteet.

Banaani-maustekakku


150 g margariinia
2 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
4 ylikypsää banaania
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl piparkakkumaustetta
2 tl kanelia
2 tl vanilliinisokeria
0,5 dl kylmää vahvaa kahvia
korppujauhoja kakkuvuokaan

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita joukkoon soseutetut banaanit ja kahvi.  Sekoita mausteet jauhojen joukkoon ja lisää seos taikinaan. Kaada korppujauhotettuun vuokaan ja paista 180 asteessa noin tunti.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Nopeaa arkiruokaa sunnuntaiksi ;)

Olin varannut kirpputoripöydän ja tänään piti käydä pistämässä tavarat pöytään. Aamupäivä menikin sitten hintalappuja kirjoitellessa. Tavaraa lähti myyntiin sen verran halvoin hinnoin, että toivottavasti niillä saa edes pöytämaksun kuitattua... Huolestuttaa vähän tämä ajankohta: ihmisillä saattaa olla jo ihan muut ostokset mielessä kuin kirpputorilöydöt. Mutta voitolle ei tarvikaan päästä. Pääasia on, että kaapit on taas käyty läpi ja että turhakkeista pääsee eroon. Ja nimenomaan niin, että ne päätyisi jatkokäyttöön jollekin muulle. En yhtään tykkää kuormittaa kaatiksia käyttökelpoisella tavaralla, jota sitten tuotetaan lisää ja lisää ja lisää... Kierrätys kunniaan siis!

Hintalappu-touhun ja kaappien koluamisen lomassa ruokaan ei ollut paljon aikaa uhrattavaksi, mutta lopputulos oli HYVÄÄ!

Tonnikalapasta


300 g spagettia
2 purkkia tonnikalaa öljyssä
1 punasipuli
1 suippopaprika
2 valkosipulinkynttä
sitruunan mehua
suolaa
mustapippuria
juustoraastetta

Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan.

Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota öljyssä pannulla. Lisää murskattu valkosipuli ja renkaiksi leikattu paprika. Kuullota vielä hetki. Lisää joukkoon valutettu tonnikala. Mausta sitruunan mehulla, suolalla ja mustapippurilla.

Valuta spagetti ja sekoita tonnikalaseoksen joukkoon. Tarjoa juustoraasteen kanssa.

Riisipuuro maistuu joululta

Pikkuhiljaa hiivitään kohti joulua. Mielessä on sata muuta asiaa hoidettavana, mutta silti huomaan, että joulumieli leviää vääjäämättä. Ensin luulin, etten ehdi kaivaa edes joulukoristeita esiin, mutta nyt niitä onkin ripoteltu sinne tänne :). Ja yksi iso joulukoriste on tuo pihan peittävä valkoisena hohtava hanki. Se taisi olla se, joka kytki mulle jouluvaihteen päälle. Joulu on ihanaa aikaa! Ja riisipuuro maistuu ihan joululta...


Riisipuuro (4 hlö)

3 dl vettä
1,5 dl riisiä
7 dl maitoa
vajaa tl suolaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Kiehauta vesi ja lisää riisi. Keitä kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Anna kypsyä 45 min pienellä lämmöllä välillä sekoittaen.

torstai 6. joulukuuta 2012

Suklaamurucookiet työkavereille

Pullien leipominen ei tietenkään riittänyt pitämään perinteitä yllä. Kyllähän YKSIÄ juttuja voi leipoa koska tahansa, mutta itsenäisyyspäivänä kuuluu tehdä jotain enemmän. Mutta kun mieli ei ollut tänä vuonna niin kovin juhlava, oli muutkin leivonnaiset simppeleitä. Perjantaista työpäivää piristämään vien suklaamurupipareita. Ne on tosi isoja ja suklaisia; yksi riittää tyydyttämään makean himon. Ainakin hetkeksi :).

Suklaamurucookiet


250 g margariinia
2,5 dl sokeria
2,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
7 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 tl valilliinisokeria
1 tl soodaa
200 g murskattua taloussuklaata

Sekoita hyvin margariini sokerit, munat ja vanilliinisokeri. Lisää joukkoon muut ainekset.

Tee lusikalla kekoja leivinpaperille. Jätää varaa leviämiselle. Paista 8-10 minuttia 190 asteessa.

Lumi on jo peittänyt.... talviset pullat

Meillä on aina leivottu itsenäisyyspäivänä yhdessä ihan lapsesta asti. Pienenä me kokoonnuttiin mummolaan ja leivottiin perinteisiä torttuja, joulupipareita, kuivakakkuja ja lihapasteijoita. Viimeiset vuodet me ollaan siskon kanssa leivottu meillä milloin mitäkin, usein uusia reseptejä kokeillen. Tänä vuonna kummallakaan ei oikein ollut ideoita leivonnaisten suhteen, joten peruslinjalla mentiin. Mutta perinteistä ei luovuta!

Talviset kierrepullat


50 g hiivaa
5 dl maitoa
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 tl suolaa
n. 14 dl vehnäjauhoja
100 g margariinia

Täyte:
n. 1 dl Flora Culinessea
1 dl sokeria
2 rkl valilliinisokeria
kanelia

Pinnalle:
1 kananmuna
lumihiutale-koristeteita
nonparellaja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon muna, sokeri ja suola. Alusta jauhot taikinaan ja lisää margariini jauhojen lisäämisen loppuvaiheessa. Alusta taikinaa, kunnes se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Kohota liinan alla lämpimässä paikassa puolisen tuntia.

Vaivaa taikinaa ja jaa se kahteen osaa. Kauli puolikkaat n. 40x40 cm paloiksi. Levitä pinnalle Flora Culinessea, keskenään sekoitettuja sokereita ja kanelia. Taita taikina puoliksi.

Leikkaa taikinalevyistä n. 2 cm leveitä suikaleita. Kierrä suikaleita päistä vastakkaisiin suuntiin ja kiepauta kerälle. Käännä hännät pullan alle. Kohota pullia liinan alla ja voitele sitten kananmunalla. Paista uunissa 225 asteessa n. 10 minuuttia.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Aina voi yrittää... toffeetakin.

Ruoka&Matka lehden herkulliset kuvat sai mut taas kerran kokeilemaan toffeen tekoa. Eikä taaskaan menny niinku Strömsössä.


Toffee-palat

8 dl sokeria
5 dl kermaa
2 dl siirappia
100 g voita

Laita aineet kattilaan ja keitä keskilämmöllä sekoittaen. Kun toffeemassa on 120-asteista, ota kattila pois levyltä ja jäähdytä vesihauteessa. Kun toffee alkaa saostua kattilan pohjalle, ota kattila vesihauteesta ja vatkaa sähkövatkaimella n. 5 minuuttia. Kaada massa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Anna kovettua jääkaapissa ja paloittele.

Eli näin sen PITÄISI mennä. Ja huom! Ratkaiseva tekijä on toi 120-astetta. Ei alle, eikä yli. Mulla ei ole sokerilämpömittaria, mutta en malttanut odottaa enää hetkeäkään, joten päätin luottaa näppituntumaan. Tämä osoittautui erittäin huonoksi ratkaisuksi. Toffee ei siis vielä ollutkaan ihan tarpeeksi kuumaa, mutta se varmistui liian myöhään. Kuutioiksi sitä ei saanut leikattua. Tai sai, mutta kuutiot alkoi plörähtää epämääräisiki läjiksi heti leikkaamisen jälkeen. Tsiisus mikä pettymys! No mitäs siitä. Onneksi pakastimessa oli jäätelöä. Vaniljajäätelön ja paksun toffeen yhdistelmä oli superhyvää!

Ja menihän tämä yritys huomattavasti paremmin, kuin ne lapsuuden toffeeviritelmät. Silloin päätettiin Sannan kanssa keittää kinuskia. Ohjeessa sanottiin, että aineita piti keitellä kunnes seos alkaa ruskistua. Me päätettiin nopeuttaa ruskistumista kaakaojauheella...... Lopputulos olikin sitten ruskeaa lirua, joka jäähtyessään jähmettyi  kauhoihin ja pannuihin kivikovaksi pinnoitteeksi. Eikä äiti tainnut hyppiä riemusta kotiin tullessaan :).

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kanelipurkkaa, nam!

Ihana lapsuusmuisto, kanelipurkka! Espanjassa iski himo, kun näin pussin kaupan hyllyssä. Sikäläinen versio on niin tulista, ettei lapset tykkää, joten mä saan nautiskella siitä ihan yksin. Ihanaa!!! Myydäänköhän sitä enää Suomessa, kun ei ole tullut ostettua?

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

TIKKAna

Viikonloppuna teki mieli syödä jotain mausteisempaa ja kun tikka masalan ohje oli jäänyt mielen perukoille, oli kaiveltava kaappeja, josko ainekset löytyisi. Lähestulkoon kaikki tarvittava löytyikin ja loppuun päätin käyttää soveltuvia korvikkeita. Kerman korvaaminen kermaviilillä teki kyllä kastikkeesta melko paksua, joten ehdottomasti käytän mieluummin kermaa.


Kanaa tikka masala


n. 500 g broilerin rintafileitä
4 rkl turkkilaista jogurttia
4 rkl keltaista currytahnaa (Pirkka)

kastike:
 200 g paseerattua tomaattia
2 dl kermaa (korvasin kermaviilillä)
3 murskattua valkosipulinkynttä
2 rkl situunan mehua
1 rkl hunajaa
inkivääriä
kanelia
mustapippuria
suolaa

Paloittele liha reilun kokoisiksi paloiksi. Sekoita jogurtti ja currytahna ja upota lihapalat seokseen maustumaan. Jos ehdit antaa maustua pari tuntia, niin hyvä, (jos et, niin hyvää se on silti.) Laita broilerit mausteseoksineen 275-asteiseen uuniin grillivastuksen alle n. 10 minuutiksi. Pinta saa vaikka vähän ruskistuakin.

Laita kaikki kastikeainekset kattilaan ja keitä hiljalleen n. 20 minuuttia. Lisää lopuksi kastikkeen joukkoon grillatut kanat ja hauduta vielä n. 5 minuuttia. Tarjoa basmatiriisin kanssa.

torstai 22. marraskuuta 2012

Puuropäivä

Mä en syö puuroa aamiaiseksi kuin poikkeus tapauksissa, koska mulla on muuten kiljuva nälkä jo aamu kymmeneltä. Mä olen aina ihmetellyt juttuja siitä, että puuro pitää nälkää, kun mulla tuntuu olevan just päinvastoin. Alku syksystä luin jostain lehdestä artikkelin, jossa selitettiin, että se onkin tosi henkilökohtainen juttu: eri ihmisillä elimistö käsittelee eri aineita eri tavoin ja jutussa oli joku hieno selitys sille, miksi joillain ihmisillä puuro ei pidä nälkää ja joillain taas pitää tosi pitkään. Sitä selitystä en enää muista, mutta ei haittaa. Mulle riitti jo tieto siitä, että en ole epänormaali enkä luulosairas nälkäkurki. Oikeastaan hymyilytti kovasti yksi keskustelupalstoilla käyty kiivas väittely siitä, pitääkö puuro nälkää vai ei. Ja jos ei pidä, onko puuro väärin valmistettu. Hassu riidan aihe sinänsä: kai jokainen itse tuntee onko nälkä vai ei, riippumatta siitä pitäisikö jonkun muun mielestä olla vaiko ei.

No, joka tapauksessa: mun mielestä puuro on tosi hyvää. Ennen mulla oli tapana pitää kerran viikossa töissä puuropäivä, mutta se on jotenkin jäänyt. Kotona kuitenkin teen aina silloin tällöin puuroa. Lasten suosikkeja on riisipuuro, mannapuuro ja helmipuuro. Itse asiassa ihan samat oli munkin herkkuja lapsena. Mikaa kyllä aina yököttää ajatus, että pitää syödä perunasta tehtyä puuroa... :D

Helmipuuro neljälle


8 dl maitoa
2,5 dl Helmi-perunasuurimoita
suolaa

Kiehauta maito ja ripottele suurimot joukkoon. Anna kiehua hiljalleen sekoitellen 10 minuuttia ja hauduta vielä toiset 10 minuuttia. Mausta suolalla. Kanelin ja sokerin kanssa on tosi hyvää ja toki seuraksi käy myös marjat ja hillot tai voisilmä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Dagen efterin iltapala

Eilen vietettiin työporukan kanssa pikkujouluja. Vaikka aamulla heräsin pirteänä siivoamaan ja pyykkäämään, iltapäivällä edellisyön vähäiset unet vaativat veronsa. Alkoi hirmuinen unetus. Lisäksi aloin himoitsemaan pekonia, josta en normaalisti edes tykkää. Kun olin vienyt perheen anoppilaan, oli aika nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta ja antaa periksi himoilleen. Paistoin pekonia ihan vaan itselleni. Ja vähän muutakin siinä sivussa.

Dagen efter-leipä ja salaatti


2 viipaletta paahtoleipää
2 viipaletta amerikan pekonia
1 kananmuna
Polar juustoa
voita
suolaa

salaatin lehtiä
kirsikkatomaatteja
fetaa
viinirypäleitä

Pilko salaatin ainekset suoraan lautasella. Paista pannulla voissa paahtoleipäviipaleet, pekonit ja muna. Ripottele munan pinnalle suolaa. Kokoa täytteet lautaselle leipäviipaleiden väliin.

Pikkujouluja vietettiin raakapurjealus Gerdalla, tukevasti Halkolaiturissa kiinni tosin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos peruspippalot ravintolassa on jo nähty! Vuonna 2011 Best of Helsinki-verkkoäänestyksessä raakapurjehdus Gerdalla palkittiin parhaana kokouselämyspaikkana. Enkä ihmettele! Fregatti Oy:n sivuilta löytyy muitakin mielenkiintoisia vaihtoehtoja.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Pastamainen kiire

Pasta on meillä kiireisen arjen pelastaja. Siitä saa nopeasti hyvää perusruokaa. Niin kuin tänään.

Broileri-paprika-pasta



penne-pastaa
suolaa
oliiviöljyä

broilerin filesuikaleita (valmiiksi maustettuja)
keltainen paprika
ruokakermaa
oliiveja
juustoraastetta

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Lorauta sekaan vähän öljyä. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan.

Paista suikaleet kypsiksi. Heitä joukkoon suikaleiksi leikattu paprika. Kaada joukkoon ruokakerma ja hauduta hetki. Valmiin annoksen päälle ripottele reilusti juustoraastetta ja muutama oliivi.  Valmista seuraksi salaatti. Kyllä tällä yhden keskiviikko illan selviää...

tiistai 13. marraskuuta 2012

Koukussa kahviin

Mulla oli haalea aavistus omasta riippuvuudestani jo vuosia sitten. En kuitenkaan suhtautunut siihen kovin vakavasti, koska en pitänyt sitä ongelmana. Kahvi sinänsä ei ole ongelma vieläkään, vaan työpaikalla alkanut kieltolaki. Niinhän sitä sanotaan, että onnensa tajuaa vasta kun sen menettää. No niin kävi mulle: ymmärsin syvän rakkauteni kahviin vasta, kun en saa sitä enää!!! Ennen itsestään selvältä tuntunut kahvihetki on enää kaunis muisto. Murrrrrr.... (toi oli olevinaan kiukkuista ärinää).

Ennen mä nautin työpaikan aamuhetkistä: kun tulin työpaikalle, kiipesin portaita ylös ja tuoreen kahvin tuoksi leijui nenään.... Aaaaah! Takki pois. Tietokoneeseen virta, naps! Sillä aikaa kun kone käynnisteli itseään, hain kupin kuumaa, tuoksuvaa kahvia ja sen ääressä tein pikaisen tsekkauksen päivän töistä. Voiko työpäivä paremmin alkaa? Ja iltapäivällä; tiedättehän sen lakisääteisen jutun, jota kahvitauoksi kutsutaan... No, tauko meillä on vieläkin, mutta ei kahvia... Voi  kirosanan kirosanan kirosana!!!!!

Kun johtoryhmä päätti, ettei työpaikalle enää hankita kahvia, sopeuduttiin siihen hankkimalla kaappiin oma kahvipaketti ja luultiin, että homma on sillä selvä. No ei ollut. Kahvit käskettiin viedä pois, koska kahvin KEITTÄMINEN on kielletty. Nyt sitten vietetään KAHVItaukoa kiukutellen, sadatellen, kiroten, haaveillen kahvista ja keksien erilaisia keinoja, miten saataisiin kierrettyä kieltoa.

On meille hankittu kahvin tilalle korvike-automaatti. Siitä saa ainetta, jonka nimeksi on annettu innovatiivisesti "kahvi". Se on kädenlämpöistä nestettä. Väriltään se näyttää lasipurkilta, joka on seissyt talven yli parvekkeella puolillaan tupakantumppeja ja sitten keväällä sinne satanut lumi on sulanut ja se on kaadettu mukiin. Haju: tupakantumppi. Maku: en ole koskaan maistanut mitään vastaavaa. Jos sama asia voi olla mautonta ja pahaa, niin tämä on. Lisänä tulee vielä se sakka, jota jää kerros kupin pohjalle. Jos ei juodessa tule itku, niin viimeistään silloin, kun näkee sen puuron kupin pohjalla ja miettii, mitä ihmettä onkaan mahtanut itselleen sitä nielemällä aiheuttaa.

Olen yrittänyt toimittajalta selvittää, mitä aine sisältää, mutta selvyyttä siihen en ole saanut. Automaatin tuoteselosteesta tämä "kahvi" puuttuu kokonaan. Kahvilaaduksi on kerrottu "erityisesti kahvilaitteisiin kehitetty ainutlaatuinen kahvi". Just. No on todella ainutlaatuinen: kuten kerroin, en ole maistanut mitään vastaavaa.

No, tokihan kahvia saa sitten juoda kotona. Mutta kun mä en ennen ole juonut kahvia kuin aamulla tai päivällä, niin nyt kun juonkin kiintiökupilliseni illalla, niin arvaahan sen vaikutuksen yöuniin. Ehkä elimistö tottuu pikkuhiljaa, eikö vaan?

Ärtymystäni kasvattamaan luin vielä tänään tutkimustuloksia kahvin vaikutuksista. Toivoin, että tajuaisin kahvin olevan tosi vaarallista ja kohta olisinkin kiitollinen työnantajalleni terveyteni varjelemisesta. Mutta ei. Minulle selvisi, että kahvi vähentää sydäntautiriskiä, suojelee syövältä, antaa energiaa, tekee iloisemmaksi ja valppaammaksi, nopeuttaa lihasten palautumista liikuntasuorituksen jälkeen, suojaa aivoja kolesterolin haittavaikutuksilta ja pienentää riskiä sairastua Alzheimerin ja Parkinsonin tautiin. Uskokoon ken haluaa! Mä haluan kahvia!!!!!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Paisti iseille

Hiphei! Viimeinkin mä onnistuin paistamaan paistin juuri sopivaksi! En mä kyllä kauhean montaa kertaa ole yrittänyt, mutta hyvä, että nyt onnistui, kun oli lauma isejä pöydässä...

Naudan paisti kermakastikkeella


1 kg naudan paistia valmiiksi marinoituna

Ota paisti huoneen lämpöön tunti ennen uuniin laittamista. Ruskista pinta paistinpannulla joka puolelta. Laita paistin kokoiseen vuokaan tai jos vuoka on isompi, laita vuokaan foliota ja käännä reunat ylös paistin viereltä. Laita sisälämpömittari lihan paksuimpaan kohtaan. Paista 125 asteessa, kunnes sisälämpö on n. 65 astetta. (70 asteinen on sisältä täysin kypsä, 60 asteinen on mehevä, ei ihan kypsä ja voisko tätäkään enää tyhmemmin sanoa?) Ota paisti uunista ja kääri folioon. Anna vetäytyä folion sisällä vajaa puoli tuntia. Leikkaa ohuiksi siivuiksi ja tarjoa kermakastikkeen kanssa.

Kermakastike


naudan paistista irronnut liemi
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl vettä
1 Fond du chef-kuutio
2 dl ruokakermaa

Kaada paistin liemi kattilaan. Vispaa joukkoon 2 rkl vehnäjauhoja. Kuumenna. Lisää vesi ja Fond du chef. Kiehauta. Lisää ruokakerma, sekoita ja hauduta n. 15 minuuttia.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Isänpäivän jälkiruoka

Tämä kakku vei kielen mennessään valmistusvaiheessa. Valkosuklaa, kermavaahto ja minttu-dominot on kaikki mun herkkuja! Saa nähdä, miltä maistuu niiden yhdistelmä, kun valmista kakkua pääsee maistamaan. Mä tiedän, että jotkut ei tykkää kermavaahdosta yhtään, mutta mun mielestä se on ihan järjettömän hyvää. Se maistuu puhtaalle, raikkaalle ja.... no, lapsuudelle! Ehkä se on se nostalgia, mikä sen saa maistumaan niin hyvältä. Lapsena kun kermavaahtoa oli mummolassa tarjolla melkein kaiken kanssa... (Mä taidan kuulostaa ihan Valion mainokselta :D)

Valkosuklaa-juustokakku


175 g Domino-keksejä (minttu)
70 g sulatettua margariinia

Leikkaa irtovuoan pohjalle pohjan kokoinen pala leivinpaperia, jotta valmis kakku on helpompi siirtää tarjoilualustalle. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu margariini. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle.

5 liivatelehteä
200 g valkosuklaata
0,5 dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota kerma. Sulata suklaa. Sekoita tuorejuusto sulaneeseen suklaaseen. Sekoita vaahdot joukkoon. Liota liivatelehtiä 5 minuuttia kylmässä vedessä.  Purista niistä ylimääräinen vesi pois. Kiehauta mikrossa ruokalusikallinen vettä. Liuota siihen liivatelehdet. Sekoita hyvin. Lisää nauhana täytteeseen hyvin vatkaten.  Kaada täyte pohjan päälle. Hyydytä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai mielellään yön yli. Pinnan voit koristella esim. valkosuklaalastuilla.

PS. Teinkin kakun pinnalle kiilteen glögistä. Hyvää oli! Kiilteeseen tarvii 2 dl glögiä ja 1 dl hyytelösokeria. Valmista hyytelösokerin pakkauksessa olevan ohjeen mukaan.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Monsterit voittoon, hurraa!!!!

Mun oma pikku monsterini oli tänään taas pelaamassa ja niiden joukkue voitti molemmat pelit! Go, Monsters, go!!! Hieno saavutus, kun jengi on pelannut yhdessä vasta tästä syksystä! Kun Mikalta tuli viesti voitoista,  päätettiin Eemelin kanssa heti, että voittokahveille pitää saada jotain herkkua. Koska me haluttiin saada leivonnaiset nopeasti valmiiksi ennen kuin sankarit saapuu kotiin, piti valita jotain pikaisesti valmistuvaa. Ja kun kaapista vielä löytyi joukkueen värisiä (oransseja) paperivuokia, valinta oli selvä: muffineja. Perusmuffinitaikinaan sekoitettiin joulupiparimurskaa ja valmiit muffinit koristeltiin suklaamoussella.


Pipari-muffinit (12 kpl)

50 g margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 dl maitoa
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
4 kpl piparkakkuja.

Kuorrutus:
1 pussi suklaanmakuista kakkumousseainesta
2,5 dl maitoa

Sulata margariini ja vatkaa sokerin kanssa. Vatkaa sekaan muna. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Lisää taikinaan. Vatkaa sekaan vaniljasokeri ja maito. Murkaa piparkakut ja sekoita murska taikinan joukkoon.

Aseta paperivuoat muffinipellille ja täytä taikinalla. Paista 175 asteessa 15 minuuttia. Valmista sillä aikaa suklaamousse, eli vatkaa vaahdoksi mousseainekset ja maito. Kun muffinit ovat vähän jäähtyneet, pursota päälle moussea.

Ja kun sitä moussea tuosta pussillisesta jää yli ainakin puolet, saa siitä vielä sopivasta jälkiruuan seuraavalle aterialle...



keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Vispilänkauppaa

Järvenpäähän avattiin marraskuun alussa uusi leivontatarvikkeisiin erikoistunut myymälä Vispilänkauppa. Kooltaan se on aika pikkuinen, mutta tavaraa sinne on saatu mahtumaan ihan kiitettävästi. Ja pikkuisia sisustustuotteita ja koriste-esineitäkin oli mahdutettu joukkoon. Tänään ohi kulkiessa oli käytävä kurkistamassa sisään ja mukaan tarttuikin pieni ostos: Kitchen Craftin koristelusetti. Santeri hinkuu jo leipomaan muffineja, että pääsis koristelemaan....


Ja lisäksi hyllystä löytyi ihanissa väreissä mun haaveilema yleiskone, jota en kumminkaan raaski ostaa: Kitchen Aidin Artisan.
Kitchen Aidin värivalikoima























Saa nähdä jaksetaan vatkaimeen enää tarttua, kun tullaan kotiin. Lupasin meinaan viedä lapset Mäkkäriin. Mulla on vähän kummallisia nää vaihtoehdot: olisin halunnut käydä kahvakuulatreenissä, mutta kun se ei onnistunut, niin sitten mennään syömään roskaruokaa!