lauantai 27. helmikuuta 2016

Huono äiti ilmoittautuu





Melkein koko talvi on ehtinyt vilahtaa ohi, ennen kuin meillä kaivettiin sukset esiin. Aina löytyi hyviä verukkeita skipata koko homma ja keksiä parempaa tekemistä. Kun nyt hiihtolomaviikkoa ollaan vietetty, syyllisyys alkoi painaa niin paljon, että oli viimein ryhdistäydyttävä ja sukellettava varaston syövereihin. Eemelin sukset totesin heti liian lyhyiksi. Onneksi varaston kätköistä löytyy isoveljen jäljiltä monenkokoisia urheiluvarusteita. Kun sopivat sukset ja sauvat oli löydetty, totesin ettei pojalla ole monoja laisinkaan. Lähistön urheiludivarista löytyi sopivat monot (ei tosin kommelluksitta). Päädyin tekemään yhdet elämäni surkeimmista kaupoista, mutta yritän unohtaa sen; pääasia, että nyt on lapsella sopivat monot!

Omat sukset oli kahden vuoden takaa niin pölyssä, että melkein nolotti lähteä niillä ladulle. Mutta vain melkein; jos olis oikeesti nolottanut, olisin putsannut ne kotona, mutta nyt annoin lumen hoitaa sen homman.

Kun vihdoin sinne ladulle päästiin, kadutti vähän, ettei aiemmin tullut lähdettyä! Oli tosi kivaa seurata pikkumiehen sinnikkyyttä. Kuvittelin, että muutaman kaatumisen jälkeen Eemeli on valmista kauraa lähtemään kotiin, mutta poika nousikin hymyssä suin kerta toisensa jälkeen! Loppujen lopuksi oltiin hiihtolenkillä pari tuntia ja tultiin kotiin lähipizzerian kautta. Eemelin kanssa sovittiin, että lopputalvi käydään hiihtämässä joka päivä niin kauan kuin nyt lunta vielä riittää. Aurinko porottaa siihen malliin, että kovin kauaa ei varmaan hiihtokeleistä ehditä nauttia!

Ja mitä siitä hiihtämättä jättämisestä nyt sitten seurasi: syyllisyyttä, katumusta ja lapsi, jolla vielä ekaluokkalaisenakaan ei ole hiihtotaito oikein hallussa. Uusiin megaluokan sfääreihin se syyllisyyden määrä nousi, kun tajusin, että Eemelin mielestä hiihtäminen vieläpä on tosi kivaa. Mitä olenkaan mennyt tekemään?!?! Tai siis jättänyt tekemättä. Nyt sitten yritetään paikata lapsen hiihtotaitoa ja äidin syyllisyyttä!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Lumi, ethän sula vielä!





Uuh, mikä väsymys! Tein lumityöt, tein pari lumiukkoa ja yhden lumijäniksen puuhun, kävin zumbassa ja body balancessa. Ja lisäksi tietysti kaikki normaalit viikonlopun pyykinpesut, ruuan laitot ja lapsen viihdytykset. Olen siis syystä väsynyt ja leponi ansainnut. Fyysisen rasituksen jälkeinen väsymys on sitä paitsi ihanaa! Kroppaa kolottaa just silleen mukavasti...

Ja kun vielä sattuu saamaan leivälleen sydämen muotoisia munia ja vaaleanpunaista verigreippi-mansikka smoothieta, ei viikonloppua voisi mukavammissa fiiliksissä lopettaa!


lauantai 13. helmikuuta 2016

Irtokarkkeja ja iskelmätähtiä




Välillä hotelliyö vieraassa kaupungissa voi saada ihmeitä aikaan. Ja tutussakin kaupungissa voi käydä samoin. Käytiin nääs pikavisiitillä Tampereella, koska kutsu kävi Iskelmägaalaan. Aikataulu oli niin tiukka, että ahdisti, mutta päätettiin selvitä ajoissa perille. Ja melkein selvittiinkin. Kellottamalla perjantain aikataulu minuutilleen, oltiin Holiday Innin respassa kirjautumassa sisään 3 minuuttia ennen tervetulotilaisuuden alkua: hyvä me! Tuskan hiki otsalta ei kuitenkaan kuivunut vielä siinä vaiheessa. Meidän piti nimittäin käydä vielä hotellihuoneessa vaihtamassa vaatteet. Muutaman sattumuksen takia en ollut ehtinyt laittaa hiuksiakaan gaalakuntoon ennen lähtöä. Toivoin siis ihmettä tapahtuvaksi, että olisin ehtinyt tehdä niille jotain vielä hotellihuoneessa, mutta se ihme jäi toteutumatta. Vaatteet vaihtui alle kymmenessä minuutissa ja hiukset sutaisin joten kuten välttävän asentoon. Onneksi meikki edes oli jo hoidossa ja Katri Niskasen mekko sai pelastaa loput. Sitten päätin vaan rentoutua; ei sinne kukaan ollut mua tulossa katsomaan, vaan niitä artisteja! Onneksi mulla on ihana mies, joka ulkonäkökriisin iskiessä osaa sanoa juuri oikeat sanat ja saada mut tolkkuihini!

Siispä suunnattiin helmat liehuen hotellin alakertaan tervetulotilaisuuteen ja ehdittiin paikalle sopivasti saadaksemme lasilliset skumppaa ja kirjekuoret, jotka sisälsi kaiken oleellisen loppuillaksi: liput, kutsuvieraskortit ja drinkkiliput. Siinä vaiheessa saattoi jo huokaista helpotuksesta; oltiin saatu kirittyä aikataulu kiinni ja ehdittiin yhteiskuljetukseen hotellilta Tampere-talolle. Ja loppu sujuikin ihan täydellisesti! Syötiin, juotiin, kuunneltiin musiikkia, yllätyttiin ja tavattiin tuttuja.

Katsomossa istuessani totesin, että Iskelmägaala on vähän kuin pussillinen irtokarkkeja. Niissä pusseissahan tulee syötyä ne huonommatkin karkit, joita ei koskaan voisi syödä koko pussillista. Siinä seassa ne kuitenkin menee, eikä ehdi kyllästyä. Vähän samoin kävi gaalassa. Ja kai se on ihan hyvä niin. Ei kaikista voi tykätä. Mutta kuten sanottu, kyllä ne siinä hyvien seassa meni!

Muutama sielua järisyttänyt kai pitää mainita: i-ha-na Chisu (nonni, nyt on sit mentävä konserttisaliinkin), takuuvarma ja/tai yllättävä Apulanta, riipaisevan vakuuttava Laura Voutilainen ja hämmentävän monipuolinen Anssi Kela. Enkä yhtään yritä väittää, että loput oli huonoja. No ei todellakaan ollut!!!! Mutta tällä kertaa nuo neljä kosketti eniten.





Juha Tapion keikka jatkoilla piti toki nähdä loppuun, mutta siinä kohdassa olikin sopiva hetki painua pehkuihin. Hyvin nukutun yön ja herkullisen aamiaisen jälkeen kuppelehdittiinkin sitten Koskikeskuksessa jo ennen kuin kaupat aukesi. Tosin vain pari minuuttia liian aikaisin. Vähän ostoksia, vähän jäätelöä ja vähän kaupungilla kävelyä. Se jo riitti saamaan aikaiseksi täydellisen miniloman!


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Pelipaussi: viihdekäyttö kielletty!



Epelin koulussa vietetään pelipaussia, eli toisin sanoen digipaastotaan. Syytä on vaikea selittää lapselle, joka on syntynyt myöhemmin kuin internet. Tilanne on jokseenkin sama, kuin jos mulle olis ala-aste ikäisenä sanottu, että nyt on sitten sähköpaussi, eikä viikkoon käytetä mitään sähkölaitteita. "-No siksi vaan, kun eihän mummon lapsuudessakaan ollut kodeissa sähköä ja sitten tuli tehtyä monenlaista." Varmaan niin; kun ei kerran ollut sähköä, niin oli pakko! Ennen nettiä meidänkin piti käydä pankissa, kirjastossa, videovuokraamossa, vakuutysyhtiössä ja jopa kirjoittaa kynällä!!! Lasten reissuvihot oli paperisia (ja likaisia, risoja tai hukassa). Telkkaria piti katsoa juuri silloin kun se lempisarja sieltä tuli. Ja pelaamiseen tarvittiin noppia, nappuloita ja kortteja (hukassa nekin oli). Vaan eipä tarvi enää! Paitsi silloin kun on digipaastolla.

Mun elämääni kaiken maailman digi ainakin helpottaa niin paljon, etten suostu mihinkään totaalikieltäytymiseen. En usko siihen muissakaan asioissa, vaan luotan, että kohtuus kaikessa pitää asiat uomissaan. Meidän perheessä päädyttiin siis viikon ajaksi kieltäytymiseen viihdekäytön osalta. Ja koska säännöt sallii tunnin tv:n katselua päivässä, meillä sen saa käyttää Netflixiin, Youtubeen tai Elisa Viihteeseen.

Lähtökohta sinänsä on siis ihan hyvä. Tarkoitushan on, että herätellään lapsia sieltä pelikoneidensa äärestä huomaamaan mitä kaikkea voi tehdä, jos ei ole nenä kiinni ruudussa. Sitä huomaamista helpottamaan koululla vietettiin maanantai-iltana lautapeli-iltaa nyyttäri meiningillä. Lapsilla oli kivaa, aikuisilla oli kivaa, ennakkojärjestelyjä ei tarvittu ja rahallinen panostus oli minimaalinen. Ja mä päädyin taas mummon rooliin!!! Mut mullapa olikin pelilaudan hienoin talo!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Strawberry fields forever (tuorepuuro)


Harhauduin ostamaan Espanjalaisia mansikoita, kun kerran halvalla sai. Tuoksu on huumaava, mutta eihän ne samalta maistu kuin kesällä Suomessa poimitut. Mansikat ei ylipäätään koskaan ole Espanjassakaan hyviä, saati nyt tuollaiset puoliraakana poimitut ja Euroopan yli lennätetyt. Johtunee erilaisesta ilmastosta ja maaperästä, että Espanjassa mansikat on aina vähän kovia ja kirpeitä. Mutta ei sais valittaa: hienoahan se on, että nykyisin on mahdollista ostaa tuoreita mansikoita mihin aikaan vuodesta tahansa!

Ja kun niitä mansikoita nyt on, niistä pitää nauttia! Esimerkiksi tuorepuurossa.

Hedelmäinen tuorepuuro
(2 annosta tai 1 tuhti)

1 prk Ehrmannin pehmeää rahkajogurtti
1 dl Alku sadonkorjuu-puutohiutaleita
1 dl ananasta paloina (tai murskaa)
1 banaani
Mansikoita
Hunajaa

Sekoita jogurtti ja hiutaleet ja anna turvota vartti. Sekoita joukkoon ananas ja pilkottu banaani. Makeuta halutessasi hunajalla. Koristele annokset mansikan paloilla.


Pataleivän kanivahti






Pataleipä ehti muhia mielessä pitkään, ennen kuin se päätyi oikeasti pataan. Kuvittelin sen olevan työläämpi kuin onkaan ja siksi se vaan jotenkin aina jäi. Eilen totesin, että jääkaapissa lojuva hiivan pala on käytettävä ja päähän pulpahti ajatus pataleivästä. Tein taikinan illalla ja paistoin leivän aamulla. Paistoaika oli sen verran pitkä, että nälän kurniessa vatsassa otin leivän uunista vähän liian aikaisin: ei vaan pystytty enää odottamaan! Ensi kerralla varaudun siis paremmin. Leipä oli silti tosi hyvää ja kuori täydellisen rapea! Ja eräs kaniherra hoiti luottamustehtävänsä uunin vahtina hartaudella. Palkkioksi siitä hänelle tarjottiin rapeita leivän murusia, jotka tekivät kauppansa melkoista vauhtia!

Pataleipä

3,5 dl vettä
Nokare hiivaa
1 tl suolaa
2 dl grahamjauhoja
5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja jauhot. Peitä kulho muovikelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan vähintään 12 tunniksi.

Käännä taikinaa muutama kerta kulhossa, ripottele pinnalle jauhoja ja anna kohota vielä puoli tuntia. Laita siksi aikaa kannellinen pata kylmään uuniin ja laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Sivele kuuman padan sisäpinta öljyllä ja nosta taikina pataan. Laita kansi päälle, nosta takaisin uuniin ja paista puoli tuntia. Ota sen jälkeen kansi pois päältä ja jatka paistamista vielä n. 15 minuuttia.

Haistele valmista pehmeää leipää. Kuuntele kuinka kuori rapsahtelee ja kumisee, kun leikkaat sitä. Katsele kuinka voi sulaa lämpimän leivän pinnalla. Nauti hetkestä. Nauti elämästä.


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Jyviä ja akanoita. Ja omenaa, kanelia ja hunajaa!



Kuvittelenko mä vaan, vai onko menossa joku aamiaisbuumi? Vai olenko vaan niin kyllästynyt iän ikuiseen leipäaamiaiseen, että bongaan jatkuvasti uusia ideoita vaihtoehtoiseen aamupalaan? Viikonloppuisin tykkään saada aaimiaisella jotain ekstraa: smoothieta, munakasta, pekonia, hedelmiä, pannukakkuja, puuroja tai muuta ERIÄ kuin arkiaamuina. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että se mikä sopii aamupalaksi, sopii loistavasti myös iltapalaksi. Ainakin tämä ihana siemensotku.

Omenainen siemenpaistos

1 omena
0,5 dl kurpitsansiemeniä
0,5 dl auringonkukansiemeniä
2 tl hunajaa
Kanelia maun mukaan

Pilko omena pieniksi paloiksi. Paista omenan paloja ja siemeniä kuumalla pannulla muutama minuutti.

Lisää pannulle hunaja ja kaneli ja sekoita hyvin sekaisin niin että hunaja sulaa joukkoon.

Seoksen voi syödä sellaisenaankin, mutta mun suosikki on käyttää sitä rahkan tai maustamattoman jogurtin kanssa. Hyvän makuista, mutta parasta on kun saa pehmeän rahkan sekaan jotain rouskuteltavaa.




tiistai 2. helmikuuta 2016

Happamia, sanoi kettu greippismoothiesta




Tähän aikaan vuodesta sitrushedelmät on huikean edullisia. Klementiinejä tulee syötyä jatkuvasti, mutta muitakin hedelmiä on kotona kasoittain, kun niitä melkein ilmaiseksi kaupoissa jaellaan. Aina välillä himoitsen greippiä aamiaiseksi, mutta niitä en viitsi ostaa montaa kerralla, kun olen meistä ainoa, joka syö niitä sellaisenaan. Sekoittamalla makeampia makuja joukkoon, sai punaisesta greipistä kuitenkin huippuhyvän smoothien. Vaikka happamaksi Mika sitäkin sanoi! Ei kylläkään ole!

Smoothie punaisesta greipistä 

1 punainen greippi
2 banaania
5 dl jäisiä mansikoita
2 dl vadelmajogurttia

Prööööööt! = Eli kaikki vaan blenderiin ja kunnon sekoitus!