keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Smoothien viemää











Syksyllä marjoja oli niin paljon sekä tuoreena että pakastimessa, että smoothieita tuli tehtyä harva se päivä. Joulua kohti tahti alkoi niiden osalta hidastua, kun loppuvuodesta on ollut niin paljon kaikkea muuta. Kun tänään selailin syksyisiä kuvia, aloin taas himoita paksuja, täyteläisiä, lusikoitavia smoothieita. Onneksi pakastimessa on vielä niin paljon tavaraa jäljellä, että hyvällä omalla tunnolla voi tehdä sekoituksia marjoista ja hedelmistä. Eli kevyitä herkkuhetkiä tiedossa!

tiistai 29. joulukuuta 2015

Minä. Haluan. Paremman. Keittiön.





Muuton jälkeen elämä uuden kodin keittiön kanssa asettui uomiinsa pienen totuttelun jälkeen. Eikä siinä ulkoisesti mitään pahempaa vikaa olekaan; ihan pätevä peli, jonka kanssa voisi halutessaan elää vielä muutaman vuodenkin. Mutta kun en halua! Kun tiedän, että keittiö on vaihtumassa, en näköjään enää viitsi pitää kaappien sisältöäkään järjestyksessä. Ja kun kaapit on sekaisin, alkaa tuskastuttaa vielä enemmän! Huoh.

Viimeisimmät tuskastelun hetket koin lasagnea tehdessä. Siinä patoja ja pannuja hämmentäessa ehdin mielessäni koota listaa nykyisen keittiön ongelmista.

1: liian matala! Talon edellinen emäntä oli mua huomattavasti lyhyempi ja kaapistojen mitoituksessa se on huomioitu. Tasojen ääressä työskennellessäni olen koko ajan pienessä kumarassa ja sekös on ärsyttävää.

2: valaistus on huono. Siitä kylläkin saamme syyttää itseämme; keittiössä OLI hyvä valaistus, mutta osa katon valaisimista jäi kattopaneelien uusimisen yhteydessä pois. Vinkiksi vaan kaikille remontoijille: älä koskaan ikinä vähennä valaisimia missään tilassa. Valaisimia saisi olla vähintään viisi per huonetila, jotta valaistus on helposti valittavissa tilanteen ja tunnelman mukaan.

3: vanhat kodinkoneet. Siis ihan kaikki niistä. Vanhaan kotiin jäi muutaman kuukauden ikäinen astianpesukone, jota on vähän ikävä. Kylmälaite alkaa vedellä viimeisiään. Laite sinänsä on laadukas kotimainen Huurre, mutta kompressori on jo kertaalleen vaihdettu ja nyt vehje käy koko ajan. Toivottavasti se kestäisi vielä pari kuukautta, ettei jouduta pulaan ennen keittiöremonttia. Liesi on ikivanha ja tietää sen itsekin. Laitteista suurin ärsyttäjä on kuitenkin liesituuletin: se ei ime käryjä kunnolla ja lisäksi se on keittiön mitoituksen takia niin matalalla, että hellan ääressä on aina pieni vaara pään kolautuksesta. Jos haluan nähdä takimmaisella levyllä olevaan kattilaan, joudun joko työntämään pääni liesituulettimen alle tai siirtämään kattilan pois levyltä. Ei kiva.

Ja nyt tuli niin suunnattoman huono omatunto tästä vikojen listaamisesta, etten voi edes jatkaa loppuun saakka. Alkaa kuulostaa siltä kuin kaikki keittiössä olisi huonosti, vaikka ei ole. Kuten sanoin (ja sisäänmuuttaessa ajattelin), voisi tämän keittiön kanssa hyvinkin elää vielä muutaman vuoden eteenpäin. Mutta jostain kuulin, että ansaitsen paremman keittiön... Olisko kaikki ton esiliinan syytä?!?

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Loman viime hetket





Viimeinen lomapäivä alkaa kallistua iltaan. On tullut vietettyä ihania leppoisia päiviä ja myös päiviä täynnä touhua, ihania nekin. Mikan mielestä mun häärääminen näyttää joulustressiltä, mutta ei se sitä ole. Olen tehnyt paljon, mutta nauttinut kaikesta! Viihdyn keittiössä ja pidän pilkkomisesta, vatkaamisesta, vaivaamisesta, tirinästä pannulla, porinasta kattilassa ja uunista tulvivista tuoksuista. Ja siitä hetkestä kun katan pöydän ja saan kutsua muut syömään!

Jotain jäi kyllä tekemättäkin; mun jouluperinteisiin kuuluu myös sohvan nurkkaan käpertyminen pyjamassa, vieressä rasia vihreitä kuulia ja suklaata ja ruudulla pyörivä romanttinen komedia. Voisihan senkin ehtiä vielä tänään toteuttaa...

Yksi pikku mies meillä kyllä ehti viettää pyjamapäiviä. Eemeli vietti ison osan pyhistä pukeutumatta, kääriytyen tarpeen tullen vilttiin. Äitini sanoikin, että Eemeli on varmaan aiemmassa elämässään asunut jossain, missä pukeudutaan kaapuihin; sen verran tottuneesti kääriytyminen sujui. Kauan kaivattu lumisade kuitenkin sai pojan innostumaan niin, että vaatteetkin saatiin päälle ikkunasta ihailun jälkeen.

Siskon syntymäpäivilläkin ehdittiin tänään käydä herkuttelemassa. Ihanaa suklaakakkua!


 


lauantai 26. joulukuuta 2015

Porkkanahummus



Juuri joulun alla tein porkkanahummusta levitteeksi patongin kanssa. Kun sitä oli vielä niin paljon jäljellä, nostin sen tarjolle myös joulupöytään. Kun raaka-aineena on porkkanaa ja herneitä, eikös ne sovi ihan mukavasti myös suomalaiseen jouluun? Ainakin se teki kauppansa myös joululimpun kanssa.

Porkkanahummus

2 isoa porkkanaa
1 tlk kikherneitä
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl tahinia
Juustokuminaa
Mustapippuria

Kuori porkkanat. Paloittele ne ja keitä kypsäksi. Valuta kikherneet ja ja kuori ja pilko valkosipulin kynsi. Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella.

Porkkanahummus toimii levitteenä ja myös dippinä. Oli kyllä tosi hyvää tuoreen patongin kanssa!

lauantai 19. joulukuuta 2015

Banaani-Pätkiskakku





Joululoma alkoi pitkään nukutulla aamulla. Ihana aamu meinasi kääntyä ahdistukseksi kaikkien "pitäis sitä ja tätä" ajatusten keskellä. Kiireisen työviikon ansiosta keittiö oli sotkuinen, pesemättömiä pyykkejä oli kokonainen vuori, jääkaappi oli tyhjä, viikkosiivous odotti tekijäänsä, joulukoristeet oli jossain kaapin perällä ja lapset valitti, kun ei ole tehty piparkakkutaloa. Aloitin. Sain jotain aikaiseksikin, kunnes tajusin, että ulkona paistaa aurinko. Jätin siivoukset sikseen, vaikka velvollisuudentunto harasi vastaan. Lähdin Eemelin kanssa metsään kävelylle ja nautin valosta, vihreydestä ja tuoksusta. Siivota voi sitten pimeällä ja sateellakin...

Ulkoilun jälkeen oli sopiva hetki leipoa Mikalle synttärikakku ja rentoutua saunan lämmössä. Koska Mika ei tykkää täytekakusta, piti päivänsankarille keksiä jotain ihan muuta...

Banaani-Pätkiskakku

2 banaania
1 ps (tai n. 130 g) Pätkis paloja
100 g margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1,5 tl vaniljasokeria 
1,5 tl leivinjauhetta

Kuorrutus:
1 ps (tai n. 130 g) Pätkis paloja
25 g margariinia

Muussaa banaanit haarukalla ja pilko pussillinen Pätkiksiä pieneksi.

Vaahdota sokeri ja pehmeä margariini. Lisää munat joukkoon hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi muussatut banaanit ja suklaamurut.

Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun suorakaiteen muotoiseen vuokaan. Paista 175 asteessa vajaa tunti. Anna jäähtyä hetki.

Sulata mikrossa pussillinen Pätkiksiä margariinin kanssa ja sekoita tasaiseksi. Levitä kakun päälle ja koristele.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Maapähkinävoi-piiras



Eemelin koulussa pidettiin ekaluokkalaisille vanhempineen lautapeli-ilta nyyttäriperiaatteella. Töiden jälkeen piti leipoa nopeasti jotain mukaan otettavaa. Mukaan käärittiin maapähkinävoi-piirasta. Tämä sopii enemmän aikuisten kuin lasten makuun, koska ei ole mitään supermakeaa.

Taikina:
200 g tummaa suklaata
200 g margariinia
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa

Päällinen:
1 dl maapähkinävoita
2 rkl sokeria

Sulata rasva kattilassa ja paloittele joukkoon suklaa. Sekoita, kunnes sullakin sulaa. Lisää joukkoon muut ainekset ja sekoita tasaiseksi.

Sekoita sokeri maapähkinävoin joukkoon. 

Vuoraa uunivuoka (n. 25x30 cm) leivinpaperilla ja kaada taikina vuokaan. Laita lusikalla maapähkinävoista kökköjä taikinan pinnalle. Kuvioi veitsellä.

Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia. Leikkaa paloiksi.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Vuorossa pehmeä porkkanalaatikko






Pakko myöntää; olen tapojen orja ja perinteiden vaalija, ainakin juhlapyhiin liittyen. Pidän jouluruuista ja vaikka lehdet ja netti pursuaa vaihtelunhaluiselle ihania reseptejä joulupöytään, mä en pysty. Aattona on saatava ne perinteiset laatikot  ja kinkku! Laatikkoruokien määrät on kuitenkin tähdätty niin, että niitä syödään tasan aattona ja muina joulunpyhinä pääsee herkuttelemaan toisenlaisella menulla. Vaikka olisihan siinäkin puolensa, jos koko jouluna ei tarvisi laittaa mitään ruokaa, ottaisi vaan kaapista ja lämmittäisi...

Eilen valmistusvuorossa oli porkkanalaatikko. Ja kylläpä tuli hyvää!

Porkkanalaatikko
(8-10 annosta, 2 kpl 0,85 l foliovuokaa)

1 kg porkkanoita
Vettä keittämiseen
1 tl suolaa
1,5 dl puuroriisiä
2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
1 muna
0,5 tl suolaa
0,5 dl siirappia
Ripaus valkopippuria

Kuori ja pilko porkkanat. Keitä suolalla maustetussa vedessä niin, että porkkanat juuri peittyvät veteen. Porkkanat saa jäädä puolikypsiksi. Ota keitinvesi talteen ja keitä siinä riisit kypsäksi.

Riisien kiehuessa soseuta porkkanat. Lisää joukkoon kerma ja maito. Sekoita joukkoon myös muna ja mausteet. Lisää lopuksi kypsät riisit ja sekoita hyvin.

Kaada seos vuokiin ja ripottele pinnalle korppujauhoja. Kuvioi pinta lusikalla.

Paista 200 asteessa 45 minuuttia.

Jos porkkanalaatikon valmistaa vasta aattona, se kannattaa toki paistaa uunivuoassa, joka tarjolle laitettaessa näyttää paljon paremmalta kuin nuo foliorasiat. Itse kuitenkin hoidan nämä etukäteen ja laitan pakastimeen; siihen tarkoitukseen foliovuoat ovat erinomaisia!

Porkkanalaatikon voi myös pakastaa raakana ja paistaa vasta aattona, jolloin se on kuin vasta tehtyä!

Ja kun porkkanahommissa ollaan, on yksi luppakorvainen kaveri aina valmis auttamaan <3



keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Peuranpaisti näppituntumalla






Itsenäisyyspäivää edeltävällä viikolla meidän perheessä elettiin minuuttiaikataululla, henkihieverissä, kieli vyön alla ja kaikkea muuta kamalaa. Ruokaostoksiin oli aikaa lauantaiaamuna tasan puoli tuntia ennen lähtöä Funparkiin (ja siis pikkujouluillasta heränneenä...). Ostoslistan laatimiseen taas ei ollut aikaa lainkaan. Siksipä kaupasta tarttui mukaan sitä sun tätä, millä tiesin saavani perheen pidettyä hengissä seuraavaan viikkoon. Montaa ajatusta itsenäisyyspäivän illalliseen en ehtinyt uhrata.

Peuranpaisti oli toimitettu perjantaina suoraan työpaikalle ja niin sitten aloin sunnuntaina kaivella kaappeja sillä silmällä, että mitäköhän kummaa sen peuran kanssa sopisi tarjota. Ajatuksenjuoksu kulki kutakuinkin reittiä: itsenäisyyspäivä - Suomi - peruna -- *muusi*! Yksi ongelma ratkaistu, lapsille kelpaa aina muusi! Peuran kaveriksi uuniin pilkoin vuoallisen kaapista löytyneitä vihanneksi; parsaa, kesäkurpitsaa ja kirsikkitomaatteja ja päälle juustokermaa ja rutkasti juustoraastetta. Salaattiaineksetkin oli kutakuinkin vähissä, mutta taas yksinkertaiset asiat nousivat arvoon arvaamattomaan. Syntyi maailman yksinkertaisin kolmen aineksen salaatti: jäävuorisalaattia, granaattiomenaa ja kurkkua.

Mutta sitten se peura. Kaikki ihanaiset peuran kanssa sopivat mausteet olivat tyystin finaalissa. Ja paista nyt sitten lihaköntti tietyn asteiseksi, kun hajonnut paistomittari on heitetty hevon kuuseen. Suolalla, pippurilla  ja näppituntumalla siis mentiin, mutta lopputulos oli JUST HYVÄ! Meillä siis oli kuin olikin varsin herkullinen itsenäisyyspäivän juhlaillallinen!

Simppeli peuranpaisti


n. 800 g peuranpaistia
voita
suolaa
pippuria
chilijauhetta
valkosipulista yrttimausteseosta

Suolaa paisti. Ruskista verkotettu paisti pannulla joka puolelta voissa käännellen. Poista verkko ja aseta paisti vuokaan. Ripottele pintaan reilusti mausteita. Paista 100 asteisessa uunissa, kunnes sisälämpötila on 55 astetta (tai kun tuntuu sopivalta ottaa paisti pois uunista ;) ). Anna vetäytyä hetki folion sisällä. Viipaloi tarjolle.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Ideoiden metsästystä


Kiihkeää kartoitusta ja sulavaa salapoliisityötä on suoritettu keittiömyymälöissä. Kuvastoja on selattu, hylätty ja kaivettu uudelleen esiin. Nyt tiedän mistä pidän ja mistä en pidä. Jotain on löytynyt myös "pakko saada"-listalle. Täsmävalintaa ei kuitenkaan ole vielä tehty. Maallikon silmin tarjonta on oikeastaan joka paikassa melko samantyyppistä, koska keittiötrendit tietenkin seurailee vahvasti muuta sisustamista. Pitkään pinnalla ollut mustavalkoisuus jatkaa, mutta kirkkaat värit ja ripaus retroa rikkoo mukavasti simppeliä linjaa. Ja ikuisia puun ystäviä löytyy aina... Edellisessä kodissa 10 vuotta pyökkiovien kanssa eläneenä meille tulee kuitenkin jotain ihan muuta!

Vähän on alkanut mietityttää, käykö tämän keittiöprojektin kanssa lopulta samoin kuin makuuhuoneen tapetin kanssa. Menin rautakauppaan varmana siitä, että olen ostamassa valkoista kuviollista tapettia. Intuitio kuitenkin ratkaisi ja nappasin hyllystä mukaan mustat rullat. Makuuhuoneesta on sen ansiosta tullut mun suosikkihuone! Nytkin olen ollut kovin varma valkoisista kaapistoista ja huomaan kuitenkin pysähtyväni aina mustan kohdalla. Keittiö on kuitenkin pitkäikäisempi valinta kuin tapetit, joten vähän epäilyttää, kuinka vahvasti uskaltaa mennä vaiston varassa...


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Isi tuli kotiin! Happy Halloween!






Pojat on poteneet pientä isi-ikävää viime aikoina ja isin kotiinpaluun kunniaksi pojatkin innostui keittiöpuuhiin. Yhdessä tehtiin hurjia halloween-tarjoiluita: muumionakkeja, ötökkäleipiä ja hämähäkkikakku. Kakulle tosin kävi vähän köpelösti; lakukastiikkeesta kakun pintaan tehty seittikuvio suli ja valui muodottomaksi. Vaan eipä tuo makuun vaikuttanut! Sitruunan ja lakritsin liitto oli oikein toimiva!

Kaikki meidän tekemät halloween-herkut oli helppoja ja nopeita tehdä. Nakit kiedottiin valmiista voitaikinasta leikattuihin suikaleisiin. (Laiskoina jätettiin silmätkin askartelematta.) Lämpimät voileivät koristeltiin oliiveista leikellyillä ötököillä. Juustokakkuun sekoitettiin sitruunan makuista tuorejuustoa, sitruunarahkaa ja kermaa ja hyydytettiin liivatteella. Kivaa ja niin helppoa, että onnistuu hyvin lapsiltakin!

lauantai 31. lokakuuta 2015

Ihana karmiva Halloween







Mun ihana pieni haamulapseni nautti Vanhiksen halloweenista täysin siemauksin! Karkin etsinnästä, silmämunien syömisestä ja hauskan karmivasta tunnelmasta. Lapsen ilo on lopulta niin pienen vaivan takana. Ja oikeastaan meidän aikuistenkin. Me isot vaan usein luullaan, että pitäisi olla jotain ihmeellisen hienoa, vaikka lopulta hyviin hetkiin vaaditaan aika vähän.

Tänään ihanan karmivaan tunnelmaan päästiin hienon ympäristön, kivojen koristeiden ja ystävällisten ihmisten ansiosta. Niin ja pullan tuoksun! Huomasin tänään, että tuoreen pullan ja kanelin tuoksu sopii juhlaan kuin juhlaan; se kuuluu juhannukseen ja jouluun ja näköjään myös halloweeniin. Me ollaan ihan fiiliksissä päivän touhuista! Eikä aiota lopettaa halloweeniä vielä...!

perjantai 30. lokakuuta 2015

Ikävä


"Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?  Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?"

Niin tutut sanat vuosien takaa ja yht'äkkiä tajusin, etten koskaan ole kuullut mitä Pave Maijasen Ikävä-kappaleessa sanotaan. Siinä kerrotaankin ohi menneestä elämästä ja toteuttamatta jääneistä haaveista. Ihan järkyttävän surullinen ja koskettava tarina. Kun se aukeaa, ei enää käsitä miten ei ole aiemmin ymmärtänyt sen sisältöä.

"Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee ettet huomaakaan? Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista et koskaan saanut otettakaan."

Kenellekään ei saisi käydä niin. Omien unelmien ja tavoitteiden toteuttamista ei saa jatkuvasti lykätä pidemmälle tulevaisuuteen tai lopulta havahtuu päivään, jolloin on liian myöhäistä. Jos huomaa odottaneensa turhaan ja haaveilleensa tyhjästä, saattaa tuntea elämänsäkin turhaksi ja arvottomaksi. Silloin vaihtoehdot on vähissä. Voi joko masentua tai voi tarkistaa haaveensa uudelleen ja miettiä onko sittenkin onnellinen, vaikka käytännössä valitsikin jotain muuta kuin haaveidensa toteuttamisen. Ehkä ne haaveet olikin jo matkan varrella muuttuneet, mutta sitä ei ole tietoisesti tullut ajatelleeksi. Joskus voi olla oikein hyvästellä joku haave ja todeta, ettei sen saavuttaminen ollutkaan tärkeää. Tilalle on voinut tulla jotain merkityksellisempää ja kauniimpaa.

Liian usein ihmiset elää sitku-elämää: sit ku on rahaa, sit ku lapset on isoja, sit ku on loma, sit ku on töitä, sit ku sitä ja tätä. Unelmointi on hienoa, eikä kaikki unelmat ole edes tarkoitettu toteutettaviksi. Välillä voi vaan hetkeksi paeta pilvilinnaansa tietäen ettei koskaan edes halua sen muuttuvan todeksi. Kaikista haaveistaan ei kuitenkaan saa luopua tai elämä ajaa ohi ja jää tyhjin käsin.

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään mitä oikeasti haluaa. Haluaako enää sitä, mitä on uskonut haluavansa. On hyvä nauttia tästä hetkestä. On hyvä miettiä mistä nauttisi huomenna ja kulkea sitä kohti. Joskus on hyvä jättää täyttämättä muiden odotukset, jos ne ei tunnu oikeilta. On turha täyttää niitä, jos se johtaa omien tarpeiden hylkäämiseen ja pahimmillaan katkeruuteen.

"Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan..."

Tähän on todettava: mene ja etsi se paikka!!! Jos jäät odottamaan oikeaa hetkeä, olet jo väärällä reitillä; suunnan voit muuttaa vain sinä.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Ruumis jätesäkissä








Olen pussittanut tänä iltana koulun halloween-diskoa varten 53 pussia popcornia. Ja tietenkin ne piti ensin poksutella. Väsyttää. Parikymmentä pussillista odottaa vielä pussitusta. Saavat odottaa huomiseen...

Kesken popcorn urakan päätin kokeilla millaisen jätesäkki-ruumiin saisin aikaiseksi. Inhan idean olen pongannut joskus Pinterestistä ja se oli jäänyt mieleen muhimaan ja odottamaan sopivaa hetkeä toteutukselle... Koulun halloween juhlien kammokujalle se on varmaan ihan sopivaa rekvisiittaa. Ruumista tehdessä mua nauratti lopulta niin paljon, että lapset tuli kysymään itkenkö mä. Ennen jätesäkkiin laittamista vartalo alkoi näyttää niin oikealta, etten meinannut enää uskaltaa koskea siihen...

Hienohan siitä tuli; mun hienoin askartelu pitkään aikaan! Tarvikkeet "ruumiiseen" löytyy kotoa keneltä tahansa. Vartalona on tyyny ja jalkoina farkut, jonka lahkeisiin työnsin löyhästi rullatut kylpypyyhkeet. Tyynylle puin hupparin, jonka hihoihin laitoin myös pyyherullat. Pää on pallo, jonka laitoin t-paidan sisään ja paidan helmat työnsin hupparin kaula-aukosta sisään, jotta pää pysyy paikoillaan. On se kyllä hieno. Mun tekisi niin mieli nostaa se auton takapenkille huomiseksi ja odottaa huomaisiko kukaan sitä työpaikan parkkipaikalla!

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Hui kauhistus!




Eemelillä ei ole koskaan ennen ollut juuri häntä varten ostettua halloween-asua. Aina tarvittaessa kaapista on kaivettu esiin jotain isoveljelle pieneksi jäänyttä. Nyt haave toteutui ja poika pääsi valitsemaan ihan oman puvun! Mustia kaapuja on ilmeisesti käytetty tarpeeksi, kun valinta osui valkoiseen luurakohaamuun. Onhan se ihanan karmaiseva! Alkavalla viikolla onkin tiedossa niin paljon halloween-hulinaa, että puvulle todella tulee käyttöä. Saa nähdä montako käyttökertaa se säilyy valkoisena. Hih!