sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Leipomis-lakko

Joo-o, näin on. Olen leipomis-lakossa. Ihan koko viikonlopun. Sainpahan sitten valmiiksi muutaman keskeneräisenä roikkuneen asian.

Eteisen kaappi on nyt valmis. Ainakin melkein... Eli ennen ruskea, nyt mustavalkoinen.

Converseille piti saada kaveriksi iloisen pinkki rannekoru. Nyt on sekin tehty.


Yksi kaulakoru oli odottanut valmistumistaan kaapissa puoliksi pujoteltuna jo talvesta saakka. Sekin tuli tänään valmiiksi.

Lisäksi oli hetki aikaa maata riippumatossa ihailemassa krookuksia ja lehtien puhkeamista koivuihin.

Tänä viikonloppuna tehdyt ja hankitut korut on niin eri tyylisiä, että melkein on vaikea uskoa niiden kaikkien olevan saman ihmisen käyttöön :)


En ole ihan varma johtuuko tämä puuhastelu leivonta-lakosta, ikkunanpesun välttelystä vai Monstereiden turnauksen jännittämisestä. Todennäköisesti niistä kaikista yhteensä. Ja N-Y-T tuli Mikalta viesti, että pojat voittivat päivän neljännen pelinsä ja EDESSÄ ON FINAALI! JEEEEAAAAH! Itkettää kun en ole paikan päällä...

Kevätmarkkinat

Aina ei viitsi tehdä eikä syödä "oikeaa" ruokaa. Nämä leivät vie silloin nälän mennessään. Meillä oli leipänä sekä tumma että vaalea versio. Ja oli muuten hyvää!

Kana-pekonileivät

4 viipaletta ruisleipää (tai jotain muuta leipää)
4 ohutta kanafilettä
4 kananmunaa
8 viipaletta pekonia
4 viipaletta cheddar-juustoa
herneen versoja
Aiolia (valkosipulimajoneesi)
Paista kanafileet, kananmunat ja pekonit. Paahda leivät paahtimessa ja voitele halutessasi. Kokoa kerroksittain.

 

Lauantaina herkkuleipien jälkeen pyörähdettiin Mikan ja Eemelin kanssa Järvenpään kevätmarkkinoilla. Kojuja näytti olevan yhtä paljon kuin Puisto Bluesin aikaan ja lämpimän sään ansiosta myös asiakkaita tuntui riittävän. Muutamia ostoksiakin tarttui matkaan: metrilakua nyt tietysti, kesän grilliruokien seuraksi pullo chili-inkivääri pirskotetta ja lisäksi haikailemani lusikasta tehty kaulakoru (joka meni ihan täysin yli Mikan ymmärryksen...) :D Mutta enhän mäkään aina sen ostoksia ymmärrä!


Kävelykadulla kahviteltiin auringon paisteessa ja kotona saikin sitten siivousjuomaksi maistaa Golden Capin vadelmasoodaa. Nimi ja väri mut sai sitä maistamaan... Jos olisin heti lukenut etiketin takaa, että se on maustettua omenasiideriä, niin pullo olis kyllä jäänyt avaamatta, mutta onneksi ei jäänyt. Ei maistu yhtään siiderille, eikä edes alkoholille. Hyvää!!! Olispa tästä myös alkoholiton versio!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kauneus on katsojan makuaistissa?

Kun kääretortun täytteeseen meni pelkkiä keltuaisia, piti valkuaisille keksiä toinen käyttötarkoitus. Helpoin ratkaisu oli marengit. Pursottimesta oli osat hukassa, eikä homma sitten mennyt ihan putkeen. Hyvältä ne kuitenkin maistuu, niin mitäs siitä, vaikka näyttävätkin vaaleanpunaisen elefantin kikkareilta.

 

Marengit


2 kpl munanvalkuaisia
4 rkl sokeria
pari tippaa elintarvikeväriä

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kiinteäksi vaahdoksi lisäten sokeria vähän kerrallaan. Lisää väriaine. Pursota massa kikkareiksi leivinpaperilla. Paista n. 180 asteessa n. 1,5 tuntia ja anna jäähtyä.




maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pikkuisen pääsiäistä

Meillä tiput seisoivat tänä vuonna ylväänä haarniskat päällä...

...ja vartioivat kuhisevaa ankkalampea.

Kukaan ei enää usko munia jättävään pääsiäispupuun, mutta aamulla
 kuulin, että unilelut on yöllä synnyttäneet ja tuloksena oli tämä!
Ulkoroihun teline pääsi keväisempään käyttöön,
...narsissit helottivat auringossa...


...ja valkovuokot puhkesivat kukkaan!
Eemeli treenaili pyöräilyä...
...osallistui omenapuiden leikkaamiseen...
...ja möyri hiekkalaatikolla. Vaatteet väheni päivä päivältä :D

Kahvikääretorttu (gluteeniton)

Tänään taas vieraita, eli hyvä syy leipoa. Jeeeeeh! Koska kylään oli tulossa keliaakikko-laktoosi-intolerantikko, ei pöytään voinut kattaa mitä tahansa. Kääretorttu on tosi hyvä ratkaisu, joka maistuu kaikille, eikä siis tarvi tehdä erityisruokavalioisen tarjoiluista mitään numeroa, kun kaikki voi syödä samaa. Tässä kääretortussa ei siis ole ollenkaan vehnäjauhoja, ainoastaan perunajauhoja.

Kahvi-kääretorttu (gluteeniton)


Pohja:
5 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
ripaus vaniljasokeria

Täyte:
100 g margariinia
1 rkl pikakahvia
1 rkl vettä
2 dl tomusokeria
2 munankeltuaista

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne taikinaan varovasti käännellen. Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista uunin alatasolla 180 asteessa n. 20 minuuttia. Jäähdytä.

Valmista täyte. Sekoita pikakahvi veteen. Lisää pehmeä margariini, tomusokeri ja munankeltuaiset ja vatkaa hyvin.

Levitä täyte jäähtyneen torttupohjan päälle ja kääri rullalle. Käännä kääretortun saumapuoli alaspäin ja nosta hetkeksi jääkaappiin ennen tarjoilua.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Auringonpaistetta ja tivolitouhuja

Mahtava aurinkoinen päivä! Lämpöaalto tuli niin yllättäen, että tuli kiire kaivaa esiin kesäkengät, -takit ja lippikset, kun lähdettiin tivoliin kummipojan perheen kanssa. Ja kerrankin tivolissa sai viettää aikaa palelematta! Perinteinen tivolisää on mun mielikuvissa tihkusade ja järveltä puhaltavaa hyytävä tuuli... Hyväntuulisuutta kohotti vielä se, että kun lapsille oli saatu rannekkeet ostettua, tuo ihana mies työnsi setelin kouraan ja lähetti äidit keskenään Huilin terassille skumpalle. Kun oli saatu Heidin kanssa lasit eteen, oli keväinen tunnelma aika kohdillaan!








perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen juustokakku

Nonnih, kotona taas! Takana on tämän kevään eka juoksulenkki, josta selvisi ilman ulkovaatteita! On tätä jo odotettukin. Vihdoinkin mittari alkaa näyttää keväisiä lukemia ja aurinko on porottanut koko päivän. Tiistaihin saakka on ennustettu +18 astetta, enkä kyllä valita yhtään! Aurinkoisen pitkäperjantain kunniaksi herkuteltiin pitkästä aikaa juustokakulla. Myös poikien lapintuliaisiksi saamat tipu-vaahtokarkit pääsi herkkupöytään.

Pääsiäisen juustokakku

Pohja:
200 g Digestive keksejä
100 g margariinia
Täyte:
6 liivatelehteä
2,5 dl Flora Vanilla vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 rasia Pirkka appelsiinituorejuustoa
0,5 dl sokeria
0,5 dl vettä
Pinnalle:
1 liivatelehti
2 purkkia Mango-Pilttiä
2 rkl vettä
Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Murskaa keksit hienoksi ja sulata margariini. Sekoita ne keskenään ja taputtele seos irtopohjavuoan pohjalle tasaiseksi.
Laita täytteen liivatelehdet kylmään veteen likoamaan noin 10 minuutiksi. Vatkaa sillä välin vaniljakastike vaahdoksi ja sekoita sen joukkoon tuorejuusto. Mausta sokerilla maun mukaan. Kiehauta vesi ja liuota liivatelehdet siihen. Sekoita huolellisesti täytteen joukkoon. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle ja siirrä jääkaappiin. Anna hyytyä yön yli tai vähintään 4 tuntia.
Tee pintaan hyytelö vasta kakun hyydyttyä. Liota liivatelehti kylmässä vedessä. Laita pieneen kattilaan pari ruokalusikallista mango-Pilttiä ja lisää sen verran vettä, että Piltistä tulee löysää. Kiehauta ja liuota liivatelehti sekaan. Kaada loput Piltit kulhoon ja sekoita joukkoon liivate-Piltti. Kaada kakun pinnalle ja laita vielä tunniksi jääkaappiin.
Koristele halutessasi.
Mä ajattelin tällä kertaa laittaa pohjaan vähemmän margariinia (75 g) ja pohjasta tuli liian mureneva. Hyvin sitä sai leikattua ja siirrettyä lautasellekin, mutta se ei ollut yhtä kaunis, kuin sellainen napakasti koossa pysyvä rasvaisempi versio.





Mikä ihana tekosyy!

Torstaina oli tarkoitus viettää laatuaikaa itseni kanssa. Oikeastaan se toteutuikin, mutta toisin kuin olin suunnitellut. Olin ajatellut meneväni kampaajan kautta Lady Linelle; ensin lenkki, sitten kahvakuula ja infrapunasauna. Hiusten leikkauksen jälkeen Taru kuitenkin teki mulle niin kiva letin, etten raaskinut mennä pilaamaan sitä! Eli en voinut tehdä mitään missä saattaa hikoilla! Jes! Ja pöh! Voiko olla parempaa (ja turhamaisempaa!) tekosyytä jättää treeni väliin... Tukka tötteröllä lähdin sitten rautakauppaan hakemaan lisää maalia ja eteiseen uudet matot. Takaisin kotona olin jo kymmenen jälkeen aamulla ja olin todellakin ehtinyt käydä kampaajalla, rautakaupassa,
kukkakaupassa, pääsiäismunakaupassa ja patonkikaupassa. Ja ne kaikki oli ihan oikeasti eri kauppoja! Aika tehokasta lomapäivän käyttöä, vai mitä?


Koska olin jo päättänyt, etten sittenkään lähde treenaamaan, päätin ottaa toooooosi rennosti: kahvitellen, tv:n ääressä köllötellen ja maalaillen. Illalla ei enää tarvinut varjella hiuksiakaan, joten pääsin sentään päättämään päivän hot joogalla :) Takana on siis hyvän mielen lomapäivä ja monta on vielä edessä!

Yksin kotona!
No okei, toisen kanssa.

Mitäköhän tästäkin tulee?
Isoveljen jutut on käsittämättömän hauskoja!

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Lapsimessuilla

On taas se aika vuodesta, että käynnissä on Lapsimessut. Pidin perjantain töistä lomaa ja lähdin Eemelin kanssa heti aamusta kohti messukeskusta. Alussa ensin ihmetteltiin, että mistäs aloitettais, kun halli oli niin täynnä kaikkea: meteliä, väriä ja touhua. Aamupäivä meni sitten uutuustuotteita maistellessa, kun niitä osui siihen matkan varrelle. Eemeli löysi monenmoista herkkua, joita voidaan hankkia kotiinkin. Suosikkeja oli Fazerin kaurapuikulat ja Valion Onni-jogurttivälipala, vaikka kotona Eemeli ei suostu syömään jogurttia ollenkaan. Toivotaan, että tämä maistuisi vielä jatkossakin.


Maistiaisten jälkeen käytiin muumitalossa ja tutustumassa poliisiautoon, jossa Eemeliltä otettiin sormenjäljet. Poliisin kanssa maijan takapenkille meno oli sen verran jännittävää, että sinne piti ottaa äiti mukaan. Paloautoon Eemeli jo uskaltautui yksin. Sieltä sai laskea ulos liukumäkeä pitkin ja jos olisin päätynyt autoon mukaan, olisin varmaan jäänyt siihen mäkeen jumiin :)

Merirosvoilta me käytiin ostamassa hattaraa. Myynnissä oli monta eri kokoa, kaikki samaan hintaan. Eemeli tilasi "liian ison", mutta äiti toivoi siitä keskikokoista. Lopputulos oli oikein sopiva ja siitä riitti hyvin meille molemmille.


Hattaraa syödessä Eemeli sai rohkeutta kokeilla kasvomaalausta (tai oikeastaan käsimaalausta...). Monessa paikassa sitä on ollut tarjolla, mutta jostain syystä se ei ole Eemeliä houkuttanut ollenkaan. Mutta nyt sitten komea merihirviön kuva koristaa käsivartta!
Viime vuonna me molemmat ihastuttiin Sea-Lifen osastolla olleeseen käärmeeseen ja nyt me haluttiin tavata se uudelleen. Käärme ei kuitenkaan tänä vuonna ollut tullut mukaan messuille, mutta akvaariossa oli nähtävillä muita ötököitä: meritähtiä, merisiilejä ja muutama kala. Osastolla sai myös osallistua kilpailuun, jossa sai muovailla merestä tutun eläimen muovailuvahasta. Eemeli teki upean mustekalan! 

 

Välillä käytiin tankkaamassa lihapullia ja muusia messukeskuksen ravintolassa ja sitten sain houkuteltua Eemelin vähäksi aikaa mukaan Kädentaito-messuille. Itsekseni olisin saanut sielläkin aikaa kulumaan pidempäänkin, mutta Eemeliä ei oikein jaksanut kiinnostaa. Paitsi helmet! Joita sitten piti ostaa muutama nauhallinen. Jospa vaikka tänä iltana saisin muutaman rannekorun väkerrettyä, kun Converset kaipaa parikseen jotain pinkkiä... 

Kädentaidosta siirryttiin seuraavaksi ModelExpoon. Siinä vaiheessa totesin, että nämä messut taitaa jo ensi vuonna vaihtua isin ja pojan retkeksi. Eemeli ihastui pienoismalleihin ja muihin härpäkkeisiin ihan täysin. Ja mun juttu ne ei todellakaan ole! Eemeli oli ihan myyty katsellessaan rc-autojen (niitäköhän ne on?) kisaa, enkä meinannut saada poikaa millään jatkamaan matkaa. Ja seuraavaksi jumituttiin katsomaan kauko-ohjattavia laivoja/veneitä... 


Lisäksi oli lentokoneita, leijoja, legoista rakennettuja vaikka mitä, lento-simulaattori ja kaikkea mistä mä vaan en tajua yhtään mitään. Mä olin niin väärässä paikassa kuin olla voi, mutta Eemeli nautti täysin siemauksin! Ai niin, eikä sovi unohtaa tuota kuvassa olevaa Star Wars-juttua. Hieno oli ja onneksi Eemeli ja pöydän takana seissyt mies vaikuttivat olevan samaa mieltä asioista, kun mä en osannut siitäkään kertoa Eemelille mitään.


Vekara-lavalla käytiin katsomassa esitys Viirun syntymäpäivät. Eemeli tykkäsi siitä hirveästi ja muutenkin oli mukavaa päästä vähäksi aikaa istumaan.


Minä tykästyin jo päivällä Varuste.net in osastolla hienoon krokotiili-kypärään ja kun kotiin lähdön aika koitti, käveltiin vielä osastolle takaisin. Siinä vaiheessa Eemeli kuitenkin teki nopeasti oman ratkaisunsa ja halusikin ehdottomasti valkoisen kallo-kypärän. Hieno sekin oli ja se meidän matkaan sitten päätyi. 

 

Messupäivä oli taas kerran ihan huippuhauska! Tämä oli kolmas vuosi peräkkäin, kun oltiin Eemelin kanssa kahden kesken messuilemassa. Ensi vuonna ehkä keskitytään jo enemmän sinne ModelExpoon ja PetExpoon ja niille voidaan ottaa Santerikin mukaan.