lauantai 26. syyskuuta 2015

Kodin ja koulun päivä

Perjantaina vietettiin kodin ja koulun päivää. On hieno idea kutsua vanhemmat ja isovanhemmat päiväksi tutustumaan nykykoulumaailman arkeen! Otin sitä varten lomapäivän töistä, vaikka oikeasti meinaan hukkua töihin. Eemelin koulu meni kuitenkin tärkeysjärjestyksessä edelle...

Oli mukavaa lähteä aurinkoisena aamuna kävellen kouluun. Yhtä mukavaa oli huomata kuinka paljon uusia tuttuja Eemelin koulun aloittaminen on tuonut myös minulle. Eemeli on laajentanut kaveripiiriään kesän ja syksyn aikana tosi paljon!

Kouluaamu alkoi ruokalassa ekaluokkalaisten oppimia uusia lauluja kuunnellessa. Musta oli jotenkin tosi liikuttavaa kun huomasin, että pienten laulaessa isompien luokkien oppilaita alkoi kertyä yläkerroksen kaiteelle kuuntelemaan ja katselemaan. Ne oli siellä ylhäällä niin suojelevan oloisia...

Laulujen jälkeen siirryttiin luokkiin ja saatiin seurata oppituntia. Ihan normi oppitunti se ei kuitenkaan ollut. Lähinnä meille vanhemmille esiteltiin erilaisia opetustapoja, joita nykyään käytetään. Oli huvittavaa seurata ekaluokkalaisten touhua luokassa. Kaikki pysyivät suurin piirtein omalla paikallaan, mutta tuolilla istuminen näytti olevan toisille vähän vaikeampaa: joku seisoi, joku makasi mahallaan pulpetilla, joku pyöri sinne tänne ja pudottuaan lattialle totesi vain, että tuoli on liian liukas! Opettaja säilytti hermonsa ihailtavasti!

Välitunti olikin sitten ihan oma lukunsa. Koulun piha on hyvin suunniteltu ja tosi viihtyisä. Siellä on huomioitu hienosti eri ikäisten lasten tarpeet. Lasten käytös sai mut kuitenkin ymmärtämään, miksi oma poika on jatkuvasti mustelmilla ja ruhjeilla ja toivoo, ettei välitunteja olisi niin paljon. Leikit oli tosi rajun näköisiä. Siellä tönittiin ja tuupittiin ja tiputettiin keinusta. Puhuttiin toisille rumasti ja oltiin ilkeitä. Lapsia on pihalla reilusti yli sata ja valvojia kaksi. Eskarissa aikuisia oli yleensä neljää lasta kohden yksi, joten ekaluokkalaiselle muutos on valtava ja näyttää saavan olon aika turvattomaksi. Ei siinä paljon keinuminen enää kiinnosta, kun 20 cm pidempi ja 10 kg painavampi tyyppi tempaisee vauhdissa keinun kettingistä kiinni ja ravistelee kunnes sieltä putoaa. Eikä tarkoitus selvästikään ollut kiusata; se vaan vaikutti olevan ihan normaali tapa ilmoittaa keinuvuoron vaihtumisesta.

Eemeli oli sitä mieltä, että turhan rajuja leikkejä ei missään tapauksessa saa ottaa aikuisten kanssa puheeksi, koska ketään ei kiusata. Välitunnit nyt vaan on kurjia, kun aina sattuu johonkin. Mun mielestä se on väärin, koska välitunnin tarkoitus on olla lapsille hengähdystauko oppituntien välissä, eikä liian usein toistuva painajainen. Pihan touhua ihmetellessäni ajattelin, että kun tulee se päivä kun olen työtön, ilmoittaudun lähimmälle ala-asteelle vapaaehtoiseksi välituntivalvojaksi. Ehkä useamman aikuisen läsnäolo rauhoittaisi leikkejä vähän ja toisi ainakin pienimmille turvallisemman olon.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Sirkuksessa pikkuihmisen kanssa






Olen ollut sirkuksessa viimeksi lapsena. En tykännyt siitä yhtään, enkä siksi ole koskaan aiemmin vienyt omia lapsiani moiseen. Syyt miksi en lapsena siitä pitänyt, oli Suomessa norsu ja Pietarissa karhu: molemmat niin säälittäviä ja kaltoin kohdeltuja olentoja, että itketti vielä pitkään jälkeen päin, enkä ole unohtanut niitä eläinparkoja vieläkään. Onneksi ainakin Suomessa asiat ovat eläinten kohtelun suhteen muuttuneet ja arvelin, että Sirkus Finlandian esitykseen voisin mennä, kun se kotikaupunkiin tulee. Kannatti! Showsta tykkäsi sekä äiti, että poika!

Sirkus Finlandiassa oli kaikki tarpeellinen heti alusta pitäen: värikäs teltta, pop cornin tuoksu ilmassa, hämyisä katsomo ja värivaloja. Puhumattakaan itse esityksistä: klovneja, eläimiä, akrobatiaa ja musiikkia. Oli siinä pikkuihmisellä ihmettelemistä! Me tykättiin ja mennään toistekin!

Koekeittiössä tapahtuu taas


Kun kesällä muutettiin kotiin, jossa on aina valmis kiuas, on saunomisesta tullut viikonloppuaamujen luksusta. On mahtavaa, kun lämpimään saunaan voi mennä vaikka suoraan sängystä! Viime sunnuntaina laitoin saunomisen ajaksi puuron porisemaan ja päästiin saunasta suoraan aamupuurolle. Tänään aamu aloitettiin appelsiini-kardemumma-pannareilla. Ohje on napattu viimeisimmästä Ruoka-Pirkasta. Ohjeen mukaan tästä piti tulla n. 6 kpl, mutta mulla 16 kpl oli kyllä lähempänä totuutta.

Mausteiset pikkupannarit


1 dl maustamatonta jogurttia
1 dl maitoa
2 kananmunaa
1 appelsiini 
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemumma
1 tl ruokasoodaa

Lisäksi öljyä paistamiseen ja valmiiden pannareiden keralle vaikka vaahterasiirappia, rahkaa ja hedelmäpaloja.

Sekoita jogurtti ja maito ja vatkaa joukkoon munat. Raasta appelsiinista kuori ja sekoita taikinaan. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinaan tasaiseksi seokseksi.

Paista öljyssä lettupannulla paksuja pannareita pari minuuttia per puoli. Nauti suosikki lisukkeiden kanssa!

Minä lorautin päälle vaahterasiirappia, pari lusikallista vaniljarahkaa ja appelsiinin kuutioita.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Elossa!







Ihan meinaa tuntua siltä, että voisin kesän jäljiltä taas heräillä eloon. Kuulostaa kummalliselta, mutta kesä oli pitkä ja raskas. Onneksi se on ohi! Vuosi vuodelta huomaan pitäväni syksystä enemmän ja enemmän. On ihanaa, kun illat alkaa hämärtyä, puut ja pensaat notkuu hedelmien ja marjojen painosta ja luonto muuttuu päivä päivältä värikkäämmäksi. Ja tuoksu! Syksyinen metsä tuoksuu kypsältä ja valmiilta, raikkaalta ja kostealta. Olen kuullut sanottavan, että kevät on uusi alku, mutta mun mielestä se ei mene niin; syksy on uusi alku! Syksyllä saa karistaa harteiltaan kaiken vanhan ja käpertyä villasukissa sohvan nurkkaan ja olla rauhassa itsensä kanssa. Saa vihdoin rentoutua kesän jäljiltä, eikä ole pakko yhtään mitään. Kun vihdoin saa pysähtyä, mieli lähtee liikkeelle. Mulla syksy on vuoden luovinta aikaa. Vasta kun kroppa pysähtyy, mieli alkaa pulputa uusia ideoita...