lauantai 27. lokakuuta 2012

Mascarpone-omenapiirakka testissä

Espanjassa vietetyn viikon jälkeen en ole ihan varma kumpaa oli enemmän ikävä: omassa keittiössä kokkaamista vai treenaamista. Molempia puutoksia on tänään paikattu :). Ennen zumbaan lähtöä tein jälkiruuan valmiiksi odottamaan. Matkalukemisena mukana olleessa Me naisissa oli omena-mascarponepiiraan ohje ja kun jutussa kehuttiin se maasta taivaaseen, oli ohjetta pakko kokeilla heti. Oli se ihan hyvää, mutta mä tykkään omppupiirakassa enemmän pehmeästä mehevästä pohjasta. Tässä on rapsakampi muromainen pohja. Mutta vaniljainen-mascarpone täyte on kyllä herkkua...

Omena-mascarponepiiras


Pohja
150 g margariinia
1 1/4 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

Täyte
1 1/2 dl maitoa
1 ps vanhan ajan vaniljakastikeainesta
1 prk (250 g) mascarponejuustoa
400 g omenoita
1 1/2 rkl siirappia

Vaahdota voi ja sokeri, lisää muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle.

Sekoita vaniljakastikejauhe vispilällä maitoon ja laitaa 10 minuutiksi jääkappiin tekeytymään. Lisää sekaan mascarponejuusto. Levitä täyte piirakkapohjalle. Asettele omenaviipaleet pinnalle.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 45 minuuttia tai kunnes taikina kypsää. Voit laittaa folion uuniin piirakan päälle siinä vaiheessa, kun se on saanut väriä pintaan.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Surkeiden sattumusten sarja

Torstai aamu alkoi ihan normaaliin tapaan. Olin lähdössä Kalastajatorpalle koulutukseen ja sen takia tähtäimessä oli junailu. Koska aikataulu antoi hyvin myöten hoidella molemmat lapset kouluun ja hoitoon, Mika lähti jo aikaisin töihin. Olin kääntymässä autolla kotipihasta tielle, kun ohi pyöräillyt mies huitoi avaamaan ikkunan: auton eturengas oli puhki. Ja todellakin aivan täysin tyhjä. Santun koulun alkuun oli viisi minuuttia ja mun junan lähtöön 20 minuuttia...

Santtu haki fillarin ja vilahti liikkeelle nopeammin kuin mä kerkesin huutaa perään moikat. Oma pää raksutti etsien vaihtoehtoja. Naapurissa oli ikkunat pimeinä ja Mika oli todennäköisesti jo Vantaalla, joten kaivoin itsekin pyörän esiin. Turvaistuin pyörään kiinni, Eemelin kamat pussiin ja vauhdilla liikkeelle. Empun kypäränkin tajusin puuttuvan vasta, kun poika alkoi pyörän kyydissä huutaa, ettei halua poliisilaitokselle! Tuuppasin Empun päiväkodin ovesta sisään, pyysin anteeksi ja jatkoin huohottaen matkaa. Olin vielä valinnut sellaisen junan, joka ei pysähtynyt meidän asemalla, vaan piti polkea keskustaan asti. Kirosin matkalla muutaman mummon mielessäni alimpaan helvettiin, kun ei ne tajunneet ajoissa väistää. Paita liimaantui selkään ja hiki pisaroi otsalla, kun pistelin menemään radan vartta. Jätin pyörän parkkiin ja juoksin raput ylös laiturille. Siellä juna seisoikin sopivasti laiturilla, mutta valitettavasti eri laiturilla kuin minä. Siinä vaiheessa tajusin, että enää oli turha pyristellä. Soitin alistuneena työkaverille ja jäin odottamaan puolen tunnin päästä lähtevää seuraavaa junaa. Joka siis olisi pysähtynyt siihen kodin viereenkin... kele. Pasilassa päätettiin unohtaa julkiset kulkuvälineet ja hypättiin taksiin. Kalastajatorpalle ehdittiin juuri ajoissa! Siinä vaiheessa aamun häslinki alkoi jo hymyilyttää :)

Olin etukäteen odottanut torpan herkkuja, koska aiemmalla kokemuksella sieltä saa tosi hyvää ruokaa. Mutta lounas oli pettymys ja illallinen vielä pahempi pettymys. Osan ruuasta jouduin nielemään veden kanssa väkisin, kun en kehdannut lautasellekaan jättää. Heti kun ruoka oli syöty, lähdin kotiin. Mutta nyt on todettava, että vika ei ollut kokissa, vaan orastavassa taudissa. Aamuyöllä neljältä heräsin tuskanhiki otsalla. Ensin ajattelin, että olin varmaan nähnyt painajaista, mutta sittenes vatsa antoi hälytyksen ja säntäsin vessaan. Siinä menikin loppuyö ja vielä seuraava aamupäiväkin juostessa sängyn ja wc:n väliä. Kotona kihisin kiukusta ja välillä kiroilin yksikseni ääneen, kun suututti niin paljon! Olisin ehdottomasti halunnut osallistua toiseenkin koulutuspäivään. Sitä paitsi hävetti soittaa pomolle töihin, että olenkin kotona. Ja kolmantena kiukun aiheena oli vielä se, että lauantaina oli tulossa vieraita Santun synttäreille ja olisi pitänyt ryhdistäytyä leipomaan.

Onneksi vieraita ei sitten tullutkaan kuin kolme. Muiden kanssa sovittiin ajankohdan siirtämisestä myöhemmäksi. Perjantaina illan suussa sain sitten leipomiset hoidettua ja lauantain vieraatkin hoitui kunnialla, mutta loppupäivä meni sitten taas sängyn pohjalla vatsanväänteissä. Harvoin (jos koskaan?) mä olen vatsakivun takia joutunut ottamaan särkylääkettä, mutta nyt oli pakko. Paskamaisen viikon paskainen loppu. Kirjaimellisesti!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Joogan alkeita

Eilen oli ihana joogatunti! Vakkarimaikka Meiju oli poissa ja sijaisena oli Mette, joka kertoi normaalisti vetävänsä astanga-tunteja. Yleensäkin nautin joogasta ihan hirveästi, mutta tämä oli tosi mukavaa vaihtelua: tunti oli rakennettu vähän erilaiseksi ja osa asennoistakin oli uusia. Ja sitä paitsi huomasin, että lootusasento ja tuettu hartiaseisonta sujuu jo helposti! (Olen siis käynyt ekaa kertaa joogatunnilla elokuussa, joten hyvin alussa ollaan...)

Ennen joogaa ehdin käydä muutaman vuoden bodybalancessa. Sen aloitin, kun huomasin, että vanha notkeus oli tipotiessään. Bodybalance auttoi kyllä asiaa huomattavasti, mutta joogassa huomaan notkistuneeni vielä lisää. On mahtavaa huomata hallitsevansa omaa kehoaan viikko viikolta paremmin. Lapsena sain jalan niskan taakse (ihan muuten vaan), mutta vuosiin en ole voinut kuvitellakaan sellaisesta... No en mä voi nytkään, turha yrittää muuta itselleen uskotella :D :D

Joogaan lähtiessä kuvittelin kehitelleeni maailman helpoimman reseptin. Se meni jota kuinkin näin:
1. Nosta pöydälle valitsemasi raaka-aineet.
2. Sano perheen kuulleen mitä on tarkoitus olla ruuaksi.
3. Lähde jumppaan.
4. Tule kotiin ja syö!

No ei se sitten toiminut. Uusi yritys meni näin.

Meetwursti-pasta

1/2 pussia gnoccheja
200 g meetwurstia
1 dl ruokakermaa
1 dl pastakastiketta
juustoraastetta
paprikaa

Keitä gnocchit ohjeen mukaan. Pilko meetwurstit paloiksi ja laita pannulle paistumaan. Lisää sekaan pastakastiketta ja ruokakermaa. Kiehauta. Sekoita keitetyn pastan joukkoon. Lisää annoksen päälle juustoraastetta ja tuoretta paprikaa.

Ja nyt mä tikahdun nauruun! Kikka Laitinen sanoi just Neljän tähden illallisessa, että sen syömä lasagne on parempaa kuin kaupan valmisruuat! Great! Herra Viikate varmaan pakahtuu ylpeydestä tuosta kehusta!!! Oikeastaan tosta mun meetwursti-pastasta vois kyllä sanoa just niin... Himppusen verran parempaa kuin kaupan valmisruuat, mutta pakko myöntää, ettei ero ole kovin suuri.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Zumbaa ja letkeä lohi-lounas

Välillä alkaa ahdistaa tämä jatkuva kiire... No, sitä saa mitä tilaa! Hektisen viikon jälkeen koitti viimein lauantai ja ansaittu lepo :). Elikkä aamusella kuskasin Santun säbä-treeneihin ja sen jälkeen kuorin peunat kattilaan, jotta ruuan saa pikaisesti valmiiksi zumban jälkeen. Perheelle jätin vastuullisen tehtävän laittaa valmiiksi kuoritut potut kiehumaan tiettyyn kellon aikaan. Ja sitten... tättärärääääää: tää leidi lähti zumbailemaan eli jo vakkariksi muodostuneisiin lauantaitansseihin!

Zumba jos mikä on laji, jossa ohjaajalla on tosi suuri merkitys. Pidin viime talvena muutaman kuukauden tauon ja vaihdoin muihin lajeihin ihan sen takia, kun eri ohjaajan tunneilla tylsistyin niin, ettei vaan enää napannut koko touhu. Sitten päädyin taas sattumalta Annen tunnille ja homma vei mennessään. Fiilis on ihan mahtava, kun tunnin antaa palaa täysillä hyvän musiikin tahdissa! Hiki virtaa, rasva palaa ja hymy on korvissa koko ajan!

Zumbasta kotiuduttua ei tarvinut kuin heittää lohi uuniin, pilkkoa salaatin ainekset ja surauttaa muusi valmiiksi. Sillä aikaa kypsyi kala ja suihkun jälkeen kaikki oli valmista pöytään.

Uunilohi

kirjolohifile
suolaa
Aiolia

Huuhtele ja kuivaa kalafile. Laitaa uunivuokaan nahka alaspäin. Ripottele pinnalle suolaa. Levitä pintaan kerros aioli-kastiketta (eli valkosipulimajoneesia). Paista uunissa 175 asteessa n. puoli tuntia. Tarjoa perunamuusin ja salaatin kanssa.


Illalla tehtiin vielä ruokaisa salaatti, vaikka Mika kyllä yritti väittää haluavansa makkaraa. No ei saanut!

Broileri-grillijuusto salaatti

salaatin lehtiä
keltaista paprikaa
broileria
keitettyjä munia
grillijuustoa paistettuna
kirsikkatomaatteja






Salaatin jälkeen ei todellakaan jäänyt enää nälkä, oli sen verran tuhtia tavaraa. Mikakin selvisi illasta ilman makkaraa :b




maanantai 1. lokakuuta 2012

Sataa sataa ropisee...

Sunnuntai ei oikein tiennyt sataisko vai paistaisko. Molempia tuli sitten vuorotellen. Sateen aikana tehtiin omenamuffineja.

Omenamuffinit ( 12 kpl)

1 kananmuna
1 dl sokeria
2 rkl fariinisokeria
1 tl vanilliinisokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa
50 g sulatettua margariinia
1 omena



Vaahdota munat ja sokeri. Lisää fariinisokeri ja vanilliinisokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon ja rasvan kanssa. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Pese omena ja pilko pieniksi kuutioiksi. Laitan jokaisen muffinin päälle omenakuutioita. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.



Ja kun paistoi, lähdettiin ulkoilemaan. Sade kyllä yllätti meidät kesken kaiken, mutta onneksi ehdittiin juosta rankimman kuuron ajaksi sateen suojaan. Pieni ripottelu ei enää meitä haitannut. Käveltiinkin sitten kotiin tihkuisessa auringonpaisteessa ja yritettiin tähyillä sateenkaaria :).