keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Piraattien matkassa Giftun Islandille








Hurjan tuulen takia harkittiin jo veneretken perumista, mutta onneksi ei peruttu. Kun lähtöaamu koitti, tuuli oli jo laantunut mukavan leppeäksi. Satamassa meitä vastaan ilmaantui muutama merirosvo, jotka ohjeistivat lapsia aarteen etsintään. Jo satamasta lapset löysivät yhden vihjeen merirosvojen aarteen kätköpaikasta ja matkan varrella vihjeitä etsittiin lisää. Jokainen vihje opasti aina seuraavan vihjeen luo. Matkan päämääränä oli Giftun Island ja venematkan aikana lapset askarteli ohjaajien kanssa itselleen silmälaput ja miekat, joten vanhemmat sai hetken nauttia merellä olosta ihan rauhassa. Saarelta löytyi lisää vihjeitä ja lopulta myös kulta-aarre. Ja kultakimpaleiden sisältä suklaata! Lapsilla oli ihan suunnattoman hauskaa, kun pääsivät saamiensa vesipyssyjen kanssa jahtaamaan merirosvoa anastaakseen kulta-aarteen.

Giftun Island oli kaunis. Siis jos pitää valkohiekkaisista rannoista, joilla ei kasva mikään. Minä pidän. Saari oli tosiaan pelkkää hiekkaa, eikä siellä kasvanut mitään. Ihan rannan tuntumassa alkoi koralliriutta, mutta snorklattuaan siellä Mika sanoi sen olevan surkea näky verrattuna paikkoihin, joissa viime kerralla käytiin paikallisten kanssa. No varmaan niin, kun tälle saarelle rahdataan kaikki turistit. Sekin vahvisti ajatusta, että jos tänne vielä tullaan, retkeillään mieluummin paikallisten kuin matkatoimiston opastamana. Väkeä saarella tosiaan oli kuin pipoa ja kaikki olivat pakkautuneet samaan rykelmään lähelle koralleja. Yllättäen saarella näkyi paljon japanilaisia, joita en maissa nähnyt ollenkaan.

Takaisin palatessa vastassa ei enää ollut merirosvoja, vaan pari karvaisempaa tyyppiä!








Pyyhetaidetta hotellissa






Viikon siivoojamme Tariq jaksoi joka päivä yllättää meidät pyyheluomuksillaan. Varsinkin Eemeli oli niistä innoissaan ja ryntäsi aina huoneeseen palatessa ensimmäisenä sisään nähdäkseen mikä siellä odottaa. Ehkä viikon hienoin viritys oli norsu, joka ehti hajota ennen kuvaamista... Muutaman kyyneleen vuodattamisen jälkeen Eemeli piti päivittäin huolen valokuvan otosta ennen kuin hotellihuoneessa sai tehdä mitään muuta.




Turistin pakollinen shisha





Egyptissä shisha-piipun polttelu kerta kaikkiaan kuuluu asiaan. Alkoholia ei käytetä, vaan drinkit sekoitetaan erilaisista hedelmämehuista ja päivittäin istuskellaan kahviloissa ja terasseilla mehuja siemaillen piipun kiertäessä ringissä. Myös piippu ladataan hedelmäisillä mauilla. Minä INHOAN tupakkaa, enkä polta IKINÄ. Silti hedelmäinen shisha kelpaa, kylläkin vain muutamat savut ja useamman vuoden välein. Illalla hämyisällä terassilla istuskellessa tilattiin sitten pöytään kaunis valkoinen vesipiippu ja tupakkalistalta valittiin mansikka. Ei sillä kyllä varsinaisen tupakoinnin kanssa ollut mitään tekemistä. Tärkeämpää oli tunnelma ja tuoksu.


tiistai 24. helmikuuta 2015

Kaupunkikierroksella

Vai oliko se sittenkin mukavasti naamioitu pakko-ostoskierros? Alan kallistua siihen, että matkatoimisto huijaa enemmän kuin paikalliset basaarikauppiaat. Paikalliset yrittää saada tuotteistaan parhaan mahdollisen hinnan ja asiakkaat tietää sen, niin ei kai se silloin ole huijaamista? Mutta miksi matkatoimisto veloittaa omista retkistään eurooppalaisen hinnan ja varoittelee maksamasta paikallisille? Eikös se ole iso huijaus, että tuodaan tänne turisteja nauttimaan paikallisista olosuhteista, mutta rahat menee ulkomaisille natkatoimistoille ja hotelliketjuille?

Me oltiin jo Suomessa varattu opastettu kaupunkikierros, kun ajateltiin että niin saa parhaan kokonaiskuvan kaupungista ilman että päätyy lasten kanssa johonkin syrjäkujille. Ensimmäisenä käytiin ihailemassa moskeijaa ulkopuolelta, koska sisään ei saa mennä. Hieno oli. Sitten mentiin basaarialueelle ja käytiin oppaan kanssa paikallisessa maustekaupassa. Sekin oli kiva vierailu; ihana tuoksu, sammioittain mausteita ja halvat hinnat. Jonkun aikaa saatiin myös kiertää basaarialuetta omin päin ennen kuin alkoi painajainen. Me istuttiin lähes kaksi tuntia kuuntelemassa myyntipuheita paikassa, jossa myytiin tuoksuöljyjä ja papyrusta. Ihan hirveää! Kaikki oli olevinaan aidompaa kuin muiden myymät ja hinnat tietysti sen mukaiset. Ajan kuluksi mun kahjo perheeni meni retkuun ja osti 4 pulloa öljyjä, jotka todennäköisesti parin vuoden päästä heitetään käyttämättöminä pois. Kaksi öljyistä on miesten tuoksuja, yksi santelipuuöljyä ja yksi jotain outoa, joka auttaa flunssaan ja avaa tukkoisen nenän. Ja isot pullot tietysti, että tulee halvemmaksi! En kestä!!!

Viimeisenä käveltiin läpi New Marinan satama-alueen. Harmitti, ettei sen hauskan näköisiin ravintoloihin ja kahviloihin jäänyt yhtään aikaa, kun oli pitänyt kupeksia tuntikausia siellä urpolassa menettämässä rahansa. Muuten kierros oli ihan kiva, mutta se öljyputiikki ja siihen käytetty aika oli ihan painajainen!










Älä usko opasta!!!

Ekana päivänä matkatoimiston opas piti kummallisen tervetulopuheen. Opas varoitti kaikesta mahdollisesta ja lähes tulkoon totesi, että täällä ei kannata tehdä mitään TAI KÄY HUONOSTI! Ei kannata mennä taksiin tai tulee ryöstetyksi, ei kannata mennä bussiin tai ei tiedä minne päätyy, ei kannata syödä tai sairastuu ja vaikka ei mitään söisikään niin todennäköisesti sairastuu silti. Sukeltaa ei kannata eikä osallistua paikallisten retkille, eikä missään tapauksessa ottaa spassa mitään hoitoja. Siinä sitten ihmettelin, että onpas täällä asiat muuttuneet viime käynnin jälkeen ikävään suuntaan. Pari päivää meni sulatellessa oppaan sanoja ja hengaillessa hotellin alueella (joka onneksi on valtavan suuri).

Ja sitten lopulta kyllästyin paikoillaan oloon ja kävin juttelemassa toisen oppaan kanssa, jolla onneksi oli täysin toisenlainen käsitys paikan turvallisuudesta. Siihen loppui hotellilla nyhjääminen. Kadulta napattiin taksi, joka ei kyllä tainnut edes olla oikea taksi, mutta vei meidät kuitenkin sinne minne haluttiin ja haki vielä sovittuna aikana poiskin. Siis tinkimisoperaation jälkeen tietenkin. Oppaalta saamani vinkin mukaan maksettiin kyllä kyydistä lähes tuplahinta, mutta kuitenkin vapaasta tahdosta ja suomen hintoihin nähden kyyti oli halpa.

Kyyti saatuamme käytiin tutustumassa Hurghadan Grand Aqariumiin, joka oli kyllä näkemisen arvoinen paikka. Se on ihan uusi ja opas epäili, ettei se ole vielä edes auennut, mutta mulla oli Trip Advisorin kautta muuta tietoa: ja auki oli! Akvaariomaailma on rakennettu tosi kivan näköiseksi. Kaloja siellä oli sekä Niilistä että Punaisesta merestä. Kalojen lisäksi siellä oli muutamia muitakin eläimiä (lepakoita, emuja ja kilpikonna) ja kierroksen päätteeksi tarjottiin virvokkeita beduiiniteltassa. Hinta oli kyllä täkäläiselsi ihan huikea: 25,-/aikuinen. Meidän kuski oli kyllä etukäteen ohjeistanut, että turisteille on paljon kalliimpi hinta kuin paikallisille ja kehotti meitä sanomaan asuvamme Hurghadassa. Ihan kuin meitä kukaan olisi uskonut!








lauantai 21. helmikuuta 2015

Body balance rantahiekalla

Kahtena edellisenä päivänä kävin aamuyhdeksältä rannalla body balancessa. Oli aika mahtavaa! Aurinko paistoi, tuuli tuiversi ja aallot kohisi... Tasapaino-osio oli tosi haastava, kun alustana oli pehmeä upottava hiekka ja navakat tuulenpuuskat pääsi välillä yllättämään. Joogamattokin liehui tuulessa miten sattuu ja ohjaaja juoksi välillä pitkin rantaa oman mattonsa perässä. Sekin oli näissä olosuhteissa pelkästään hauskaa: pieni eksoottinen lisä.

Loppurentoutus oli piste iin päällä; tai ainahan se on, mutta nyt oltiin ihan uusissa sfääreissä. Kun olisi pitänyt laittaa silmät kiinni, en voinut. Yleensäkin kuvittelen siinä kohdassa itseni paljaan taivaan alle ja nyt olin siellä oikeasti, niin mitä järkeä olisi ollut ummistaa siltä silmänsä. Näin vain sinisen taivaan, kirkkaat auringon säteet ja kuulin aaltojen kohinan ja lintujen liverryksen. Ei voisi päivää paremmin aloittaa!



Noina aamuina lähdettiin aamiaisellekin ajoissa ennen kahdeksaa ja herkuteltiin kaikessa rauhassa. Tänään pojat nukkui pitkään eilisestä retkeilystä väsyneenä ja osuttiin sitten aamiaiselle pahimpaan ruuhka-aikaan. Jopa pojat oli sitä mieltä, että siirrytään taas normaaliin aikatauluun ja herätään jatkossa edelleen seitsemältä, jotta saadaan olla rauhassa muilta turisteilta!







perjantai 20. helmikuuta 2015

Lomalla viimeinkin (aion ottaa iisimmin)

Olen todennut tämän ennenkin: mennään me lomalle mihin vaan, saadaan vesisade aikaiseksi. Viimeksi järjestettiin vettä kesän kuivuudesta kärsineeseen Espanjaan ja silloin totesin, että joku Afrikkalainen valtio voisi maksaa meille paikalle tulosta. No, kukaan ei meille maksa, mutta Afrikassa ollaan! Ensimmäiset vesipisarat putoilivat taivaalta samalla hetkellä kun astuttiin ulos lentokoneesta. Onnea Egypti, perheeni on taas täyttänyt tehtävänsä! 

Eka päivä meni sitten vilusta värjötellessä ja vähän huolestuneena siitä, että jos sää jatkuu samanlaisena, meiltä loppuu pitkät vaatteet alkuunsa. Onneksi huoli näyttäisi olleen turha: tänään on päästy uimaan ja alettu muutenkin päästä lomatunnelmaan pienen alkukankeuden jälkeen. Sitä paitsi tää hotelli on ihan mahtava! Eilen kierrettiin aluetta pienessä tihkusateessa ja ankeassa harmaudessa, mutta todettiin, että kun sää olisi kohdillaan, tää paikka olisi ihan täydellinen. En keksi mitään mitä voisin lisäksi kaivata (no okei, toimivaa nettiyhteyttä). Ei olla vielä keksitty myöskään mitään, mihin saisi kulumaan rahaa, kun meillä on all inclusive ja ostaminen on tinkimisen takia niin työlästä. Ostettavaa täältä kyllä löytyisi: kauniita käsitöitä, nahkaa, kiveä ja papyrusta, mutta kun en edes tarvi mitään. Rahaa on kuitenkin jossain välissä pakko käyttää, että paikallisille jää jotakin. Muuten jää liian huono omatunto täällä oleilusta.

Just nyt kaikki mitä ympärillä näen, on niin kaunista, että en voi muuta kuin vain olla onnellinen tästä hetkestä. Vähäksi aikaa yritän unohtaa mitä on hotellialueen ulkopuolella ja kuitata syyllisyyden tunteen sillä, että matkailu tuo tänne tuloja ja on paikallisille tärkeä elinkeino. Vaikka mä olen kyllä ihan hirveän huono unohtamaan sellaista...








maanantai 9. helmikuuta 2015

Ekat pisamat hankittu!

En kyllä ymmärrä miten ne pisamat onnistui ilmaantumaan, vaikka hirmuisen tuulen takia olin melkein koko ajan kasvot peitettynä. Aurinko kyllä porotti niiiiiin kirkkaasti, että näköjään se teki tehtävänsä nopeasti. Eemeli treenasi hiihtämistä, mutta se oli kyllä hirveän vaikeaa, koska latu oli ihan peilikirkasta jäätä. Siihen yhdistettynä navakat tuulenpuuskat takasivat sen, että kaatumiskertojen määrä oli lukematon. Vakuutin kyllä Eemelille, että kaatuilu johtui pelkästään olosuhteista. Sukset otettiinkin pois jalasta melko lyhyen matkan jälkeen ja jatkettiin molemmat kävellen.

Viimasta huolimatta oli mukava ulkoilusää. Maisema on edelleen uskomattoman kaunis, vaikka tuuli onkin jo tiputtanut enimmät lumet alas puiden ja pensaiden oksilta. Auringon hehku oli sitä luokkaa, että se lämmitti tuulesta huolimatta. Pitkän pimeän kauden jälkeen huikaiseva kirkkaus saa muitenkin olon ihmeen energiseksi. Vaikkakin muutaman kuukauden hämärässä elämisen jälkeen silmillä oli totuttelemistä, kun lumihankikin loisti kuin peili. Kyllä ulkoilu vaan on mukavaa!












sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Sidontahommia

Eilen sidoin possun. En muista koskaan ennen sitoneeni mitään lihaa, mutta hyvinhän se sujui! Ja ihan hyvääkin siitä tuli, vaikka oli kyllä liian kauan uunissa. Kävi meinaan niin, että kun olin pistämässä possurullaa uuniin ja siihen olisi pitänyt tuikata paistomittari, tajusin mittarin hajonneen jouluna kinkun paiston yhteydessä. Heitin sen silloin pois, etten vaan enää vahingossa käytä sitä, enkä tietenkään ole muistanut ostaa uutta. Possusta tuli siis vähän kuivakkaa, mutta onneksi muu ruoka oli niin hyvää, että pelasti tilanteen.


Ja varmaan ulkoilun jälkeinen nälkäkin sai antamaan ruualle osan anteeksi. Oltiin ennen ruokaa kahden perheen voimin Paavonpolulla pulkkamäessä. Alunperin tarkoitus oli lähteä sinne jo valoisalla, mutta aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Tällä kertaa se olikin tosi hyvä niin: oli paljon kivempaa olla nuotion ääressä, kun ympärillä oli jo ihan pimeää. Me kannettiin kotoa nuotiopuut ja sytykkeet, mutta perille päästyämme nuotio loimottikin jo valmiina, eli sytyttelemään ei jouduttu. Paavonpolulla pimeys ei häiritse mäenlaskuakaan, kun pulkkamäki on valaistu. Sitä paitsi pimeän turvin siellä kehtasi juoda ihan vähän olutta... Mikä on siis tosi tuhmaa, mutta maistui mäenlaskun jälkeen hikisenä sairaan hyvältä! Oli aika hauska fiilis kökkiä siinä tulen loimussa pussikaljalla ystäväpariskunnan kanssa, kun pojat vielä jatkoi mäenlaskua. Voi ei! Kuulostaa ihan kamalalta! Kyllä me ollaan kuitenkin ihan kunnon vanhempia kaikki!!! :D



Täytetty porsaan filee

n. 1 kg porsaan fileetä
100 g yrtti tuorejuustoa
1 dl aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja
Suolaa
Pippuria
Puuvillanarua

Leikkaa porsaan file sivuilta auki niin, että siitä tulee ohut levy. Ripottele pinnalle molemmin puolin suolaa ja pippuria. Levitä pintaan tuorejuusto ja tomaatit. Kääri tiukaksi rullaksi ja sido rulla narulla. Ruskista pinta pannulla ja kääri rulla folioon. Paista 175 asteisessa uunissa, kunnes paistomittari näyttää 70 astetta. Anna olla vielä hetki foliossa ennen viipalointia.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Lumitöillä bikinikuntoon




Joulusta lähtien elämä on ollut sellaista sutinaa, että huhheijaa! Tiesin kyllä mitä odottaa ja olin psyykannut itseäni sitä varten, että tästäkin taas selvitään. Hyvin on selvitty, mutta pikkuhiljaa alkaa puhti loppua. Onneksi loma lähestyy...

Myös tämän viikon sää on tuonut kummasti virtaa: meillä on ihan uskomattoman kaunista!!! On aika kummallista miten paljon maisema voi muuttua tuossa parinkymmenen kilometrin työmatkan varrella. Vantaallakin on lunta maassa, mutta se ei ole mitään verrattuna tänne meille maalle. Eilen aamulla tuli melkein liikutuksen kyyneleet pelkästään auton ikkunasta katselemisesta. Voi kun tämä ei loppuisi!

Olen sitä mieltä, että hyvään oloon ja onnen tunteeseen vaikuttaa paljon myös se liikunnan määrä, jonka tuo lumimäärä väkisinkin aiheuttaa. Lunta on tullut viime päivinä lykittyä tunti jos toinenkin; niin paljon, että oikea olkapää alkoi kipeytyi niin, että loput lumihommat oli jätettävä Mikan vastuulle. Hikeä on kyllä virrannut vähintäänkin zumbatunnin verran kerralla. Ja onhan lumitöiden jälkeen tietenkin pitänyt kiirehtiä vielä jumppaan. Huomasinkin aamulla, että painoa on huomaamatta tippunut pari kiloa. Mikäs sen hassumpaa, kuin saada itsensä lumitöillä bikinikuntoon!