lauantai 25. maaliskuuta 2017

Pääsiäishyasintti?



Hyasintti on mulle joululta tuoksuva tunnelman tuoja, niin kuin varmaan monelle muullekin suomalaiselle. Keski-Euroopassa se on kuitenkin pääsiäiskukka ja ottaa siinä tehtävässä pikkuhiljaa jalansijaa Suomessakin. Keltaisena hyasintti onkin pirteän keväinen. Viime viikonloppuna ihastuin kuitenkin pikkuruiseen hennosti vaaleanpunertavasn nuppurykelmään ja kotiutin sen heti! Viikossa kukat jo aukesivat ja pehmeä hyasintin tuoksu alkoi leijailla kotona. Tässä sitä sitten ollaan: mun tekee mieli joulutorttuja!


Ikävämpi puoli on se, että taidan olla tuolle suloisuudelle allerginen. Viime jouluna aloin epäillä, että pärskiminen ja silmien kutina johtui hyasintista. Olin jo ehtinyt unohtaa epäilykseni, mutta nyt kai sitten epäilys on todistettu todeksi. Eilen kun kukat oli auenneet, aloin aivastella ja niiskuttaa. Hyasintti sai siis tänään siirron pihalle ja nuha alkoi muutamassa tunnissa helpottaa. Harmi, etten voi pitää sitä sisällä, mutta kaunis se on pihallakin narsissien kaverina!



lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kukkia ja cookieita


Lauantai! Ihan parasta! Tällä viikolla siivosin jo torstaina ihan vaan siksi, että viikonloppuna olisi kaikki mahdollisuudet rentoutumiseen. Eli pääsin aloittamaan vapaapäivät perjantaina siistissä kodissa!


Loistavaan lauantaihin kuuluu mun lempiasioita: kukkia, leipomista ja joogaa. Ja kaikki niistä on tänään toteutettu :) Vaaleanpunaiset leinikit on tänä keväänä päässeet mun suosikkikukkien listalle. Ne on niin suloisia ja keväisiä.





Heräsin aamulla jo valmiiksi innoissani edessä olevasta joogatunnista. Nykyisen opettajan myötä jooga ei ole enää pelkkää liikuntaa, vaan olen innostunut maailmoja syleilevästä joogafilosofiasta. Siinä on jotain niin kaunista ja lämmintä: puhdasta hyvyyttä! Pidän siitä tunteesta, kun tunnin ajaksi pääsee sisään siihen hyvyyden kuplaan ja samalla voi haastaa itsensä fyysisesti. Hauskaa!

Joogan jälkeen olin päättänyt uppoutua pitkästä aikaa taikinaterapiaan. Leipominen on mulle tapa rentoutua, mutta viime kuukausina aika ei ole siihen riittänyt. No, valintakysymys sekin ja tänään halusin valita mukavia asioita. Lopputuloksena oli ihanan tahmaisia cookieita ja nautinnollinen kahvihetki lehtiä lueskellessa. Mä alan oppia tän hyggeilyn taidon ;)


Ja ohje muistiin:

175 g voita
2 dl sokeria 
1 dl siirappia
2 tl vaniljasokeri
1 muna
5,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
3 dl suklaata paloiteltuna

Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon sokerit, siirappi ja muna. Yhdistä kuivat aineet ensin keskenään ja lisää sitten taikinaan. Lisää viimeisenä suklaapalaset.

Nostele taikinakökkäreitä pellille ja jätä kunnon leviämisvara. (Jos haluat isoja amerikkalaistyylisiä cookieita, taikinasta tulee 16 kpl ja yhdelle pellille mahtuu 8 kpl ilman että ne levähtää toisiinsa kiinni.) Paista 200 asteessa 7-10 minuuttia. Tarkkaile paiston loppuvaiheessa, ettet paista cookieita liian kuiviksi. Nämä ovat parhaita, kun pinta on rapea ja sisus pehmeän tahmea.

Ja hei, kun noi leinikit on niin ihania, osallistun näillä myös kukkailotteluun Mansikkatilanmailla.


tiistai 14. maaliskuuta 2017

Arkiherkku: avokadopasta


Kokoliha ei meinaa edelleenkään maistua. Perheen miehet sitä kuitenkin kaipailee, niin teen välillä kahta eri ruokaa. Avokadopasta on niin helppo ja nopea, että siitä ei ole edes ylimääräistä vaivaa. Varsinkaan kun lopputulos on niin herkullinen! Tänään paistelin pojille pihvejä ja sillä välin valmistui itselleni aina takuuvarma pasta.


Avokadopasta yhdelle:
1 avokado
1 valkosipulinkynsi
1 pieni chili
oliiviöljyä
Grano padano juustoraastetta 
spagettia
basilikaa 

Keitä spagetti ja pilko sillä välin muut ainekset suoraan syvään lautaseen tai kulhoon. Pilko chili pieneksi silpuksi, murskaa valkosipuli ja kuutioi avokado kuoressa ja irrota kuutiot lusikkaa apuna käyttäen. Lorauta sekaan oliiviöljyä. Sekoita joukkoon keitetty spagetti ja lopuksi juustoraaste ja vielä kunnon sekoitus. Viimeistele tuoreella basilikalla, jos sattuu löytymään!

Mun mielestä tää on vaan ihan törkeen hyvää! Eikä paljon huonommaksi jäänyt poikien iltapalalle toivomat köyhät ritarit. Melkoinen herkku-päivä tästä kehkeytyi!

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Rentoilua


Oikeastaan koko mennyt viikko oli aika ihana. Ehdin pitkästä aikaa istuskella kahvilassa useammallakin lounaalla. Naisten päivän kunniaksi käytiin muutaman työkaverin kanssa kylpylässä rentoutumassa. Flamingon spa-puolelle pääsi koko viikon 2 naista yhden hinnalla ja me päätettiin hyödyntää tarjous. Tehtiin päätös niin nopealla aikataululla, ettei saatu mitään hoitojakaan varattua, mutta eipä se lopulta ollut tarpeenkaan. Ilta vierähti mukavasti lämpimissä vesissä ja saunojen höyryissä höpötellessä. Syötiin, juotiin ja juteltiin. Rohkeana uskaltauduin maistamaan vihersmoothieta, joka sisälsi pinaattia, mangoldia ja levää. Ennakkoluuloistani huolimatta levällä terästetty juoma olikin tosi hyvää! Taas kannatti kokeilla uutta!


Pieni arjesta irrottautuminen keskellä viikkoa oli loistava idea! Olo oli rento koko loppuviikon ja talven kuivattama ihokin pehmeni kerrasta varmaankin mineraalialtaan ansiosta. Hyvillä mielin jaksoi taas paahtaa työn ja kodin väliä. Vaikka eihän siitä lomastakaan ole kuin hetki!


Rentoutuminen ja rauhoittuminen on muutenkin vähän tämän kuun teemana. Olen joutunut harjoittelemaan pysähtymistä ja hiljentymistä. Meditaatio on siihen oiva apu, mutta tällaiselle säntäilevälle pölkkypäälle kovin vaikeaa. Koko ajan pitäisi saada jotain aikaiseksi ja mieli poukkoilee minne sattuu, kun yrittää olla hiljaa paikoillaan. Pienin askelin etenen ja olen jo huomaavinani pientä edistystäkin. Työtä se kuitenkin vaatii.


Viikonloppuna ehdin tehdä pitkän kävely-lenkin Mikan kanssa. Kävely johti kylläkin kahvilaan rahkapullan ääreen, mutta mikäs sen ihanampaa. Kävelyn jälkeen maltoin jopa istahtaa kirjan kanssa nojatuoliin ja nauttia rauhallisesta jouten olosta. Vielä puoli vuotta sitten sellainen ei olisi tullut kuuloonkaan, koska pyykit tai tiskit tai imuri tai mikä lie olisi vaatinut hommiin. Nyt olen tajunnut, ettei ne mitään vaadi, vaan vaatimuksia esittää vaan muun oma mieleni. Kirjan lukemista keskellä päivää voi siis pitää jo hyvänä edistysaskeleena, eikös! Toivottavasti alkanut viikko soljuu yhtä rennoissa tunnelmissa!😘

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Pari sanaa ruuasta


Matkailu Ameriikan ihmemaassa sai miettimään ruokaa. Tai oikeastaan kotiinpaluu sai miettimään, matkalla mielessä oli niin paljon muuta sulateltavaa. Miamin ja Orlandon liepeillä oli erilaisia pikaruokapaikkoja pilvin pimein. Toki tiesin sen etukäteen ja olin asennoitunut niin, että kaikkiin teinin haaveilemiin pikaruokaketjuihin voidaan poiketa, koska Suomessa ne ovat saavuttamattomissa. Viikon pikaruokakuuri ei meitä tappaisi, kun kotona voidaan taas palata normaaliin ruokavalioon. Kun viikon syö vuoroin Taco Bellissä, Wendy'sillä, KFC:ssä ja Dunkin Donutsilla ja niiden lisäksi ei löydä juuri muuta syötävää kuin pitsaa, pekonia ja pannukakkuja, alkaa kaivata jotain tuoretta ja raikasta. (Paitsi mereneläviä, joita olisi löytynyt laidasta laitaan, mutta kun... No ei vaan pysty!) Jopa teini alkoi haaveilla kunnon ruuasta.



Ihan varmasti asiaan vaikutti se, että me pyörittiin koko matkan ajan paikoissa, jotka vetää puoleensa joukoittain matkailijoita. Ja niissä paikoissa tunnetusti tarjolla oleva ruoka on nopeaa, helppoa ja halvalla tuotettua eli enimmäkseen pikaruokaa. Ja niinhän se on, että ihminen syö sitä, mikä on halpaa ja helposti saatavilla. Eikä pelkästään reissatessa, vaan nimenomaan arjessa.


En enää yhtään ihmettele Amerikkalaisten ylipainoisuutta, kun rasvaista mättöä on tarjolla joka nurkalla puoli-ilmaiseksi, mutta "oikeassa" ravintolassa neljän hlön ruuat maksoi 160,- eikä se edes ollut erityisen hyvää, saati että tuohon hintaan olisi vielä sisältynyt vaikka viinipulloa. Tai edes minkäänlaista salaattia, mikä tuntui ihan käsittämättömältä. Floridan ilmastossa luulisi vihanneksia ja hedelmiä kasvavan helposti ja halvalla monta satoa vuodessa! Ja kasvaakin, mutta ehkä ne sitten lennätetään poisjoismaihin syötäväksi.


Suomessa viralliset ravintosuositukset puhuttaa nykyisin kovasti. Totta on, ettei kaikille sovi sama ruokavalio, mutta miksi pitäisikään. Pidän silti sekä ruokasuositusten olemassa olosta, että niihin kohdistuvasta kritiikistä. On hyvä, että suosituksia laaditaan ja yhtä hyvä, että niitä kritisoidaan, koska eriävät mielipiteet usein haastaa ihmisiä pohtimaan asiaa tarkemmin. Ihminen on sitä mitä syö, joten on todellakin paikallaan myös miettiä sitä mitä suuhunsa laittaa.


Itselläni lomaviikon rasvakertymä johti siihen, että tällä viikolla olen kuitannut useamman aterian pelkällä smoothiella tai salaatilla. Pelkkä ajatus rasvaisesta ruuasta tai lihasta on vienyt nälän mennessään ja tuhti smoothie on riittänyt hyvin. En ole mikään terveysintoilija ja ehdottomasti nautin satunnaisista roskaruoka-aterioista, mutta liika on liikaa ja silloin kroppa pistää selkeästi vastaan. Eiköhän ensi viikolla voisi jo palata kultaiselle keskitielle!

lauantai 25. helmikuuta 2017

Evergladesin kansallispuisto, Gatorpark, Miami


Yhdessä päivässä saatiin tarpeeksemme ja oltiin taas valmiit karistamaan kaupungin tomut harteiltamme. Jo aamusta hypättiin autoon ja suunnattiin kohti Evergladesin kansallispuistoa ja Gatorparkia. Koska Evergladesin räme-alue on valtava, on siellä retkiä tarjoavia toimijoitakin joka sormelle ja varpaalle. Tripadvisorin avulla olin jo aiemmin pongannut Gatorparkin ja kun vielä saatiin sinne alekupongit, oli suunnitelma valmis. Gatorparkiin siis!



Everglades oli aika huikea kokemus. Ensinnäkin jo airboatilla ajelu rämeellä oli ihmeellistä. Ja sitten ne kaikki eläimet! En olisi voinut kuvitella, että voi tulla vastaan niin paljon eläimiä, joita yleensä näkee vain eläintarhassa, ihan siinä luonnollisessa elinympäristössään. Alligaattoreita nähtiin joka kokoa ja niin monta, ettei niitä enää tarvinut laskea. Lisäksi nähtiin kilpikonnia, käärmeitä, kaloja ja erilaisia lintuja. Ihmeellinen paikka!



Airboat-ajelun jälkeen oli vielä mahdollisuus katsoa show, jossa kerrottiin paljon tietoa alligaattoreista, krokotiileista ja Evergladesin eläimistöstä. Parinkympin lipuille sai todellakin vastinetta ja paikkaa voi mieluusti suositella kaikille.



Chillauspäivä Miamissa



Kauhistuttavan kaatosateessa ja ruuhkassa jumitetun päivän jälkeen aamu valkeni kauniina ja ikkunasta aukesi mitä upein näkymä kirkkaana hohtavalle merelle. Pilvetkin olivat muuttuneet harmaasta pehmeän valkoisiksi. Jo aamulla sovittiin pyhästi, että pysytään kokonainen päivä poissa autosta ja otetaan ihan rennosti. Tutustuttiin hotellin ympäristöön, uitiin ja juotiin jopa loman ensimmäiset oluet "vapaapäivän" kunniaksi.


Ranta on ihan mielettömän kaunis! Aamuauringossa, päivän paahteessa, pilvien varjostaessa ja auringonlaskun värjätessä kaiken hennon persikanpunaiseksi. Tunnelma vaihtelee, mutta kauneus ei katoa.



Pakko tunnustaa, että itse Miamista en pidä: liian suuri kaupunki, liikaa autoja, liian korkeita taloja ja kovin kallista. Miamin ympäristössä taas on upeita paikkoja ja edullisia outlet-ostosparatiiseja.

Rannan tuntumassa kohoavat pilvenpiirtäjät jakavat kaksi eri maailmaa. Huikaisevan kauniin rannan, jolta ei löydy yhden yhtä kuppilaa tai kioskia, joissa voisi edes janonsa sammuttaa. Rannalta pois pääsee vain joko oman hotellin avaimella tai satunnaisista kohdista talojen välistä. Myöskään kadun puolella ei mid beachin tai north beachin puolella ole mitään muuta kuin hotelleja. Jalkakäytävät on kapeat ja vieressä suhahteleva liikenne vilkasta, joten alueella ei ole mitenkään mukavaa kävellä jalkaisin. Eipä siellä ole mitään minne kävelläkään, mutta sitähän me ei tiedetty ennen kuin käytiin itse katsomassa.



Miami Beachillä kulkee trolleybussi edestakaisin ja sillä on ilmaista kulkea. Sillä lähdettiin illalla tarkoituksena mennä South Beachin puolelle syömään ja ihailemaan maisemia. Parin kilometrin jälkeen päädyttiin taas ruuhkaan ja tovi odoteltuamme päätettiin hypätä kyydistä pois, koska jono ei edennyt lainkaan. Kävellen saatiin kiinni edellinenkin bussivuoro ja päiviteltiin taas liikennettä; onneksi tällä kertaa ei ollut kiire minnekään eikä tarvinut itse ajaa. Ruokaa saatiin ja siitä hurautettiinkin jo taksilla takaisin hotellille.

Rauhallinen päivä teki hyvää kaikkien viime päivien kokemusten jälkeen ja nyt tuntuu, että voisi vielä vaikka vähän retkeillä. Pari vaihtoehtoa olisi vielä ennen kotiin paluuta!