maanantai 19. marraskuuta 2018

Kosmetiikka-joulukalenteri... miehelle!



Hupsis, luulin ettei meillä hankita joulukalenteria muuta kuin nuorimmaiselle pojalle, mutta toisin kävi. Lauantaina oltiin Mikan kanssa hoitamassa muutamat pakolliset shoppailut ja ohimennen poikettiin myös Emotioniin, jossa oli kanta-asiakaspäivät. Ihminen kun on luonnostaan utelias, kävin tutkimassa erilaisia kosmetiikkakalentereita. Mika olisi ostanut mulle lahjaksi jonkun niistä, mutta mun linja piti edelleen: en halua turhia purnukoita laatikon pohjalle pyörimään, joten esitin kainon toiveen teekalenterista, tee kun tulee varmasti käyttöön. Sain toiveeni toteutettua, mutta löysin myös jotain muuta: kosmetiikkakalenterin miehille! Mikan laatikossa pyörivät purnukat mua ei haittaa, joten ostin kalenterin lahjaksi. Kalenteri sisältää monenlaisia tuotteita miehelle: after shavea, suihkusaippuaa, body lotionia, kynsiviiloja, kylpykuulia ja vaikka mitä. Toivotaan, että luukkujen avaaminen tuottaa iloa :)


Muutenkin joulun lähestymisen tuntee jo joka solulla. Tuo ihana mies kantaa mulle viikottain joululehtiä ja muiden lehtien joulunumeroita. Niiden selailu on ollut omiaan lietsomaan joulutunnelman valloilleen ihan ennen aikojaan, mutta enää en edes yritä pyristellä vastaan. Joulu on kerran vuodessa vaan, eli ihan liian harvoin, niin nautitaan sitten pitkän kaavan kautta <3

lauantai 17. marraskuuta 2018

Hyi mikä smoothie: avokadomokka



Voi miten hyvältä avokadomokka-smoothie mun mielestä kuulostikaan! Mä tykkään kaikista sen ainesosista, mutta niin se vaan on, että kaikki hyvätkään asiat ei sovi yhteen. (Tämä pätee muuten sekä ruuanlaitossa että ihmissuhteissa.) Sen lisäksi, että pääsin sekoittamaan lempiainesosiani, se kuulosti vielä niin terveelliseltäkin, että olo koheni jo ajatellessa sen nauttimista aamupalaksi. Vaan ei auta: todettava on, että en tee toista kertaa. Vähän irvistellen join annokseni ja kyllä se joka kulauksella maistui vähän paremmalta, mutta ei tarpeeksi.

Olen ihan varma, että jonkun makuun tämä kuitenkin maistuu hyvältä, joku toinen ei välitä mausta koska sehän on terveellistä ja joku kokeilee ihan pelkkää uteliaisuuttaan. Niin, että go for it, jos uskallat :)

Avokadomokkasmoothie yhdelle

1 pieni avokado
1 dl kahvia (kylmänä)
1 dl mantelimaitoa
1 tl vaahterasiirappia

Valmista kahvi ja jäähdytä. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta sileäksi. Onnea matkaan!

perjantai 16. marraskuuta 2018

Kollageenilisät kokeilussa


Apua, mä rypistyn! Sellaisen havainnon tein edellisenä syntymäpäivänä. Onhan niitä ryppyjä kertynyt jo vuosien ajan, mutta alkoi tuntua, että nyt niitä ilmaantui kiihtyvällä tahdilla. Tai sitten syntymäpäivä aiheutti normaalia tarkemman peilikuvan syynäyksen. Ja varmaan aiheuttikin, kun jostain sain päähäni, että puoliväli oli nyt tässä ja matka kohti loppua on alkanut. Jep, todella mieltä ylentäviä ajatuksia!

Kollageenin käyttö ihon hoidossa on ollut pinnalla jo pitkään ja ryppyjen pelästyttämänä tartuin tähänkin oljenkorteen. Ryppyjen siliämiseen en uskonut alkuunkaan, mutta niiden hidastaminen on tässä vaiheessa elämää ihan paikallaan. Lisäksi ihoni kuivuu talvisin koppuraksi, niin toivoin kollageenin tarjoavan apua siihenkin.

No kuinka kävi? Ensin käytin Puhdas+ kollageenikapseleita ja sitten Puhdas+Beautya. Kapselit ajattelin helpoimmaksi itselleni: ei sekoittelua tai mittailua, kapseli vain suuhun, huikka vettä ja homma on hoidettu. Rypyissä en huomannut siliämistä, mutta enhän sitä odottanutkaan. Iho tuntui kuitenkin kosteutulta ja muutenkin hyvinvoivalta. Ihohuokosetkin näyttivät aiempaa pienemmiltä.

I love me -messuilla sitten pongasin hyvän tarjouksen kollageenijauheesta. Jauhe kiinnosti siksi, että olin jostain lukenut sen nesteeseen sekoitettuna imeytyvän nopeammin ja tehokkaammin. Totuutta en tiedä, mutta aina voi kokeilla! Skingain on lisäksi pakattu annospusseihin, joten mittaamisen olen onnistunut välttämään edelleen. Tulokset on olleet ihan positiivisia. Iho on hyvässä kunnossa ja tuntuu, että hiukset ja kynnet kasvaa huimaa vauhtia ja uskon sen olevan kollageenin vaikutusta. Rypyt ei edelleenkään ole kadonneet, mutta hyvinvoivalla ja kosteutetulka iholla ne ei näytä niin syviltä kuin kuivalla iholla. Vähän harmittaa, etten käynyt ihoanalyysissä ennen kollageenilisän aloittamista, jotta nyt olisi muutakin näyttöä kuin peilikuva ja 'musta tuntuu' kertomus. Yksi ystäväni niitä tekee ja monesti on puhuttu, että menisin analyysiin, mutta aina se on jäänyt.

Nyt kun olen kokeillut useampaa kollageenivalmistetta, alan kallistua jauheen puoleen. Seuraavana ostoslistalla on Puhdas+ jauheena. Puhdas+ tuotteet on kotimaisia ja itse annosteltavan jauheen hinta jää huomattavasti Skingainin annospusseja edullisemmaksi.

Kollageenista kun olen viime aikoina paljon lueskellut, on pakko todeta, että ravintolisän lisäksi ihosta ja sen omasta kollageenin tuotannosta kannattaa huolehtia välttämällä sokeria ja tupakkaa ja varmistamalla C-vitamiinin saanti. Sokeri taitaa olla se kaikista pahin vihollinen ihon omalle kollageenille, mutta ainakin mun on sitä vaikea vastustaa varsinkin tähän pimeään vuodenaikaan. Luin kuitenkin, että kollageeni saattaa hillitä myös makeanhimoa, joten siinäpä onkin lisäsyy jatkaa kollageenin nauttimista säännöllisesti!

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Flunssapotilaan pyjamamietteitä

Täällä kärvistellään flunssan kourissa, tänään onneksi jo vähän paremmin voivana. Eilinen meni niin kovassa päänsäryssä, ettei edes lukemisesta tullut mitään. Tänäänkin nousin sängystä vasta puolilta päivin nälän pakottamana, mutta nyt jo sentään viihdykkeenä pystyi lukemaan kirjaa. Kipeä kurkku, kuuma inkivääritee ja sarjamurhien aalto; kyllä niillä yhden keskiviikon selättää.

Kun kerran sairaana ollaan, niin yllätys yllätys, en ole pukeutunut pariin päivään, vaan raahustanut yöt ja päivät läpeensä samassa yöpaidassa. Siitä se ajatus sitten lähti vaeltelemaan yöasuihin ja pinnalla olevaan pyjamamuotiin (vai joko se muoti meni). Oikeasti mun yöpaita on Neulomon tunika/mekko, josta aiheutui hilpeyttä taannoisella Tallinnan matkalla. Eemeli pongasi laivan puffet-ravintolassa erään naisen pukeutuneena kyseiseen mekkoon ja ilmoitti tietenkin heti, että joku on ravintolassa mun yöpaita päällä :)

Gigi Hadid ja Kate Moss  juhlavissa pyjamalookeissaan

Victoria Beckham, Gigi Hadid ja Rihanna hallitsee myös arkisemman pyjamalookin.
(Olikohan Gigi käskenyt turvamiehen laittamaan tuon sairaalapaidan päälle?)

Kuluneen vuoden pyjamamuoti on vähän hämmentänyt mieltä. Siis toki tykkään flanellisista, silkkisistä ja satiinisista pyjamista, mutta en niin paljon, että ulkosalla pyjamassa näyttäytyisin. (No ehkä postilaatikolla, mutta silloinkin toivoisin ettei ihan koko naapurusto olisi liikkeellä samaan aikaan.) Mutta jos maailmantähtien ja trendinenien asukuvia on uskominen, on pyjama mitä loistavin shoppailu- ja biletysasu. Biletyksestä mieleen juolahtikin, ettei mulla ole hajuakaan mitä ensi viikon pikkujouluihin pukisin ja ryhdyin oitis tutkimaan verkkokauppojen pyjamatarjontaa. Ja kyllä, kuumeella oli ehdottomasti osuutta asiaan!



Aikani pyjamatarjontaa tutkailtuani mä aloin ihan innostua! En nyt sentään pikkujouluasua löytänyt, mutta saatanpa tilata uuden pyjaman ihan vaan koti-iltoja varten. Mun mielikuvat pyjamasta ajautuu väistämättä lapsuuden jouluihin, jolloin joulupäivä saatettiin hengata yöpuvuissa koko perhe. Lautapelejä, kuusentuoksua, jouluherkkuja ja leppoisaa yhdessä oloa. (Nonni, nyt mun ON saatava uusi pyjama, jotta voin viettää joulukuun koti-illat se päällä!) Vaikka olisi kyllä hauskaa kokeilla työkaverien reaktio, jos lähtisin sellaisessa töihin. En ole ihan varma mihin tilanne päätyisi: ehkä "hetkeksi lepäämään", mutta olisiko silläkään enää tässä vaiheessa väliä, kun työpaikassa on jäljellä muutama hassu viikko.



Kyllä tämä yöpukuhomma toimii siis kumpaankin suuntaan. Päivävaatteeksi tarkoitettuja asuja voi käyttää yöpukuna, jos se on tarpeeksi mukava ja pyjamaa voi käyttää päivävaatteena, jos se on tarpeeksi... Ööööh... Cool? No okei, jotkut voi käyttää, jos on itse tarpeeksi upea. Mä en voi käyttää, koska vaikka se pyjama olisi miten upea, sijainti ratkaisee: sekä ruokakaupassa, että yökerhossa näyttäisin ihan vaan osastolta karanneelta, eikä upeudesta olisi tietoakaan. Täytyy siis keksiä pikkujouluihin joku muu ratkaisu.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Hyggeilyä ja joulumieltä



Luin alkusyksystä kirjan hyggeilyn syvimmästä olemuksesta ja muutenkin olen lueskellut paljon aiheesta. Mun mielestä onnellisuus on kiinnostavaa ja on siistiä, että onnellisuutta ja siihen johtavia asioita tutkitaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että onni on asennekysymys, mutta tanskalaisen Happines Research Instituutin johtajan Meik Wikingin kirjan luettuani uskon siihen entistäkin enemmän. Tanskalaiset on jo vuosia johtaneet maailman onnellisuustilastoja ja uskon vahvasti sen johtuvan asenteesta. Melkein kaikki asiat, joilla tanskalaiset onnellisuuttaan tai onnettomuuttaan tutkimuksissa perustelevat, ovat Suomessa ihan samoin. Paitsi hygge.

Suomesta ei löydy hygge-sanalle käännöstä, mutta väitän, että käytännössä sen tunnelma on hyvin lähellä sitä, mitä meillä kutsutaan joulumieleksi. Tanskalaiset vain hyggeilevät läpi vuoden ja iltojen pimetessä kiihtyvällä tahdilla läpi syksyn ja kolean talven. Kyselytutkimuksen mukaan tanskalaisten mielestä parasta hyggeaikaa on loka-joulukuu. Meillä joulumieli ja hyvä tahto keskittyy muutamaan viikkoon joulun alla, siis kovin lyhyeen ajanjaksoon.




Meillä ei saa jouluilla liian aikaisin tai saa paheksuntaa osakseen. Vielä marraskuussa puhistaan yhdessä, että joko jossain on mainittu j-sana ja ei kai nyt koristeita vielä voi missään olla ja miten tämä nyt joka vuosi voi alkaa aikaisemmin. Jouluvalojen laittaminen epäilyttää ja kynttilöiden polttelijatkin on vähän arveluttavia.

Pöh, sanon minä! Mihin muuhunkaan marraskuu olisi tarkoitettu kuin elämästä nauttimiseen ja sielun viihdyttämiseen! Ellei sille parempaa sanaa ole kuin hyggeily, niin käytetään sitten sitä eikä sotketa joulua tähän juttuun ollenkaan. Ei sanan lainaaminen tanskalaisia harmita, ovat vaan ylpeitä, jos hygge leviää <3

Kun puut alkaa lehdettöminä näyttää osteoporoosin vaivaamilta luurangoilta ja ulkona sataa tihuttaa pahimmillaan viidettä viikkoa putkeen, voi hyvällä omallatunnolla viettää aikaa sisätiloissa. Silloin elämä on parhaimmillaan lämpöiseen sohvan nurkkaan käpertymistä villasukat jalassa kynttilöiden lepattaessa lämmintä hehkuaan. Joku nauttii kirjoista, toinen leffoista, kolmas käsitöistä. Seuraksi voi ottaa mukillisen glögiä tai lasillisen lempijuomaa. Tuijotella tulta ja antaa ajatusten vaeltaa päämäärättömästi. Rapsutella lemmikkiä, ottaa rakkaimmat lähelle ja antaa onnen tulla. Mä niin aion ottaa ilon irti loppuvuoden pimeistä päivistä!

lauantai 10. marraskuuta 2018

Pehmeää oranssia: Erica sparsa Orange Savannah



Onhan siitä jo hetki ehtinyt vierähtää, kun vaihdoin kotipihan ruukkuihin syksyisempää ilmettä kesäkukkien vedellessä viimeisiään. Nyt kun lehdet on tippuneet puista, pihan pienet väriläiskät huomaa jotenkin uudella tavalla. Tämän sumuisen harmauden keskellä ne pääseekin paremmin oikeuksiinsa ja katse hakeutuu väkisinkin sinne, missä pilkottaa edes vähän väriä.



Kukkia ostaessani ihastuin kovasti Ericaan, jonka nimilapussa luki Orange Savannah. Kukkien väri taipuu pehmeästi oranssiin, mutta pohjalla sykkii kuitenkin se perinteinen purppurainen Erica. Murretut värit on kauniin lämpimiä ja luonnollisia. Minä kun en niistä värjätyistä kanervista oikein innostu, vaikka toki niillekin varmasti paikkansa on.


Ihaillessani kukkien kaunista väriä siinä istuttamisen lomassa mieleeni tuli vanha taulu, joka meillä oli vuosia sitten lastenhuoneessa. Hempeästi oranssiin taittava värimaailma on niin samanlainen, että taulu piti käydä kaivamassa esiin. Ja kyllä: ihan samaa maata ovat!

Lempeää marraskuun viikonloppua!

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Nyt on lähtö


Niin kuin jo totesinkin, niin takana on aikamoinen viikko! Niin hektisiä päiviä, että ihan päässä pyörii. Tein viikko sitten ratkaisun, joka aiheuttaa melkoisen elämänmuutoksen. Itse ratkaisu oli lopulta helppo, mutta siitä kertominen niille, joita se koskettaa... Huh! Viime viikonloppu meni valvoessa ja maanantaina tuntui, että sydän räjähtää ulos rinnasta ellen nyt pääse kakaisemaan päätöstäni kaikille. Pudotin siis töissä pommin viikon alkajaisiksi ja oma olo helpottui saman tien. Irtisanouduin työstäni 22 vuoden jälkeen.

Moni varmaan ajattelee, ettei siinä mitään pommia pitäisi olla: ihmisiä vaihtuu työpaikoilla jatkuvasti. Näin pitkän työsuhteen aikana on kuitenkin muuttunut vähän niin kuin vakiokalustoksi ja itsestäänselvyydeksi, että on aina paikalla ja tietää ja muistaa kaiken sen reilun 20 vuoden varrelta. Osalle lähtöni tuli siis totaalisena yllätyksenä, mutta sitten on se osa, joka oli osannut odottaa ja totesi tämän olleen vain ajan kysymys.



Itse olen hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Toisaalta hirveän helpottunut ja onnellinen, toisaalta haikea ja myös jännittynyt uuden edessä. Mutta tiedättekö mitä: musta on ihanaa aloittaa nollasta! Kaiken tietämisen, osaamisen, pystymisen ja ratkaisemisen jälkeen on ihanaa tietää, että seuraavat kuukaudet saan ihan hyvällä omalla tunnolla olla tietämättä juuri mitään. Miten vapauttava ajatus!

Vaikka uusi työpaikka on tiedossa, en yhtään tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta se on osa tämän hetkistä iloa. Nyt todella tuntuu, että hyppään suoraan syvään veteen tietämättä osaanko edes uida. Olen saanut lohtua ajatuksesta, että voinhan sitten soutaa ja uimistakin voi harjoitella ellei heti suju :)


Ihmettelijöitä on riittänyt niin työssä kuin sen ulkopuolella ja hetkittäin se ihmettely on saanut omankin varmuuden päätöksen järkevyydestä horjumaan. Justhan mut vasta ylennettiin ja projekteja on kesken useampia kuin kahdessa kädessä sormia. Mutta silti. Tuntuu, että tukehdun jos vielä jään. On tullut aika. Lähdön aika.