sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Hokkuspokkus siemennäkkäri





Sään äkillinen kylmeneminen aiheutti akuuttia kotiin käpertymistä. Mutta eeeeeeiii..... Ei pelkkää sohvan nurkassa muhimista, vaan teho-kotoilua :D Uusia reseptejä, tuoreen leivän tuoksua, suklaisia kahvikupillisia, vanhoihin valokuviin uppoutumista ja hiljaa kiliseviä kutimia. Siis justiinsa sitä, mitä koleat syysillat voi parhaimmillaan olla!

Yksi uusista kokeiluista on ollut siemennäkkäri; jotain niin helppoa, ettei sitä kyllä millään kehtaa edes leipomiseksi sanoa. Lopputulos on kuitenkin helppoudestaan huolimatta niin hyvä, ettei uskoisikaan. Meillä sitä on rouskuteltu glögin kaverina jo useampana iltana.


Maailman helpoin siemennäkkäri

1 pussi (180 g) Pirkan salaattisiemensekoitusta
1 dl kuorittuja seesaminsiemeniä
1 dl vaahterasiirappia
1 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl suolaa

Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Levitä seos leivinpaperin päälle uunipellille tasaiseksi levyksi. Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia. Paloittele. Hokkuspokkus - valmista tuli!

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Juurileipä



Meidän jääkaapissa asuu juuri, leipäjuuri! Ruotsissa on kuulemma juurihotellejakin, joihin voi viedä leipäjuurensa hoitoon oman matkansa ajaksi :D Jäisi multa kyllä viemättä, mutta enpä ole kuullut Suomessa juurihotelleja olevankaan. Juurihotelli-juttua lukiessa tuli kyllä mieleen, että itse osaisin hoitaa paremmin vaikka koiria, kuin laumaa leipäjuuria. Luulen, että hoitovirheeseen kuolleita leipäjuuria saattaisi löytyä, mutta koirien kanssa pärjäisin kyllä. Katsotaan nyt, kauanko saan tuon oman ainokaisen pysymään hengissä ja toimintakykyisenä. Tai kauanko ylipäätään riittää intoa ruokkia sitä.

Hapanjuureen leivottu leipä on ollut hyvää ja tuntuu säilyvän pidempään kuin kotitekoinen leipä yleensä. Hapanjuureen leivottu leipä kuuluu olevan myös terveellisempää, koska sen hiilarit imeytyy hitaammin kuin ilman juurta tehdyn leivän. Tuo mun tekemä juuri ei kylläkään nostata taikinaa niin paljon kun toivoisin, vaikka olen käyttänyt taikinassa kaupan hiivaakin lisänä. Juuren tekoonkin on monenlaisia ohjeita ja taidan testata jotain muuta, ellei tuo jääkaapissa elelevä tyyppi ala tehdä mitä siltä odotetaan. Mutta olisko tässä sama juttu kuin koirienkin kanssa: yleensä vika ei ole koirassa, vaan siellä hihnan (vispilän?) toisessa päässä :D

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Flunssan selätystä ja juustopastaa karamellisoidun sipulin kera



Krööh... Flunssapotilaana väristessä on kulunut koko viikonloppu jo perjantai-illasta alkaen. Kuume sahailee  edestakaisin ja saa kaatumaan takaisin peiton alle aina kun luulee, että nyt alkaa helpottaa. Niin tylsää! Tuntuu kuin olisi jäänyt koko viikonloppu väliin, kun ei jaksa tehdä mitään :(

Sairastaessa ei oikein ruokakaan maistu, ei varsinkaan mikään missä on lihaa. Eilen tekaisin niin mojovan juustopastan karamellisoidun sipulin kanssa, että se pääsi mun herkkuruokien top10:een välittömästi. Venyvän juuston, makean sipulin ja lempeän pastan liitto oli kuin pieni pala taivasta. En ole koskaan ennen karamellisoinut sipulia, mutta kannatti kokeilla. Jo senkin takia, että taas on takataskussa yksi toimivaksi todettu lihaton vaihtoehto!

Hyvästä ruuasta sain sen verran virtaa, että jaksoin kaivella esiin muutamat Halloween-koristeet. Sen kummemmin ei kotona tänä vuonna Halloweeniä vietettykään, kun kaikki voimat meni sairastamiseen. Eemeli tosin liihotteli koko lauantain viikatemiehen kaavussaan :D Onneksi on sentään koulun Halloween-disko vielä edessä, ettei ihan kokonaan ohi mene!











































Sipulin karamellisointi

1 iso punasipuli
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa

Viipaloi sipuli. Kuumenna reilu 1 rkl margariinia pannulla ja lisää sipuli, sokeri ja suola. Paista pannulla keskilämmöllä 10-15 minuuttia, kunnes sipuli alkaa vähän ruskistua.


Juustopasta kahdelle

200 g pastaa
1 dl valkoviiniä
n. 150 g Emmental-raastetta

Keitä pasta suolatussa vedessä ja valuta kypsä pasta. Paista pastaa hetki pannulla ja kaada sitten takaisin kattilaan odottamaan. Lisää pannulle viini ja juustoraaste ja sekoittele, kunnes juusto sulaa. Kaada taas pasta takaisin pannulle sulaneen juuston joukkoon ja sekoita. Nostele karamellisoitu sipuli pastan päälle.

Tää on tästä lähtien mun lohturuoka sairastaessa :D

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Hyggeilyä chili-suklaalatten seurassa





Arkinen ilta ja koko perhe on kadonnut kukin omiin touhuihinsa. On siis oivallinen hetki nauttia yksinolosta. Ja minähän nautin! Pientä hienosäätöä vain ja järjestän itselleni luksusta arkeen. Tarvitaan vain kolme asiaa: kynttilät, suklainen latte ja sopiva murha Netflixistä. Seurauksena täydellinen hetki silkkaa onnea!

Chili-suklaalatte on helppo ja nopea tehdä kotona eikä vaadi mitään taiturointia.

Yhdelle tarvitset:
3 palaa tummaa suklaata
2 dl maitoa
1 rkl fariinisokeria
Ripaus chiliä
1,5 dl vahvaa kahvia

Laita maito ja suklaa kattilaan ja kuumenna vispaten kunnes suklaa sulaa. Laita isoon kahvimukiin fariinisokeri ja chili. Kaada päälle kuuma maito ja kahvi. Kuuma juoma on valmista nautittavaksi!

Muistakaa hemmotella itseänne!


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Perheloma Tallinnassa


Mitä useammin käyn Tallinnassa, sitä enemmän jää näkemättä. Kuulostaa kummalliselta, mutta näin se on! Joka visiitillä tietoisuuteen putkahtaa uusia käymisen arvoisia paikkoja ja käymättömien kohteiden lista vaan pitenee.



Kesäkuussa ihastuttiin asunnon vuokraamiseen ja koska edellinen asunto oli niin ihana, päädyttiin syyslomalle varaamaan asunto jälleen Tallinn City Apartmentsilta; tällä kertaa kiven heiton päästä Raatihuoneen torista. Sijainti oli ihan loistava! Joulumarkkinoiden aikaan pääsisi markkinahumuun käytännössä heti ovesta ulos astuessa. Asuntokin oli kiva: tilava olohuone levitettävällä sohvalla, reilunkokoinen makuuhuone, keittiö, sauna ja iso kylppäri ammeella. Näissä puitteissa viihtyisi pidempäänkin ja ehdottomasti mieluummin asunnossa kuin ahtaassa hotellihuoneessa!




Toimintalista oli niin pitkä, että jo etukäteen oli selvää ettei kaikkiin paikkoihin muutamassa päivässä ehditä. Sovittiin, että vierailukohteet valitaan hetken mielitekojen ja sään mukaan. Listalta valikoitui Lennu sadam (koska sukellusvene-fani), kylpylä (koska lapsi), shoppailu (koska teini) ja mukavia ravintoloita, koska on kivaa syödä yhdessä! Tämän kertaisista ruokapaikoista on mainittava erikseen Scotland Yard. Teemaravintolat on yleensä aina kivoja ja niin tämäkin; paikka on siis sisustettu vanhaksi Lontoon poliisin päämajaksi. Scotland Yard on virallisesti pubi, mutta päiväsaikaan varsin toimiva ruokapaikka myös lasten kanssa. Ruoka oli hyvää ja syömisen lomassa riitti katseltavaa... sekä häkellyttävä hetki, kun Mikan täysinäinen olutlasi räjähti kädessä! Se katkesi yht'äkkiä puoliksi, ilman sirpaleita edes. Katkeamiskohta oli ihan siisti ja sileä. Mutta voi sitä lainehtivaa pöytää ja hämmentynyttä hiljaisuutta, joka hetkeksi laskeutui koko ravintolaan sen poksahduksen jälkeen! Sen siitä sitten saa, kun yrittää lomalla yhden oluen ruuan seuraksi ottaa :D







Lennu Sadam oli hieno kokemus sekä isälle että pojalle. Minustakin oli mielenkiintoista päästä tutustumaan vanhan sukellusveneeseen Lembitiin, mutta muutoin näyttely ei kuulu omiin mielenkiinnon kohteisiin. Kehuttava kuitenkin on, miten upeasti paikka on toteutettu: sekä rakennus ja sen uskomaton kunnostusurakka, sekä hieno näyttelyalue. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja etenkin, jos sukellusveneet tai sotahistoria kiinnostaa. 9-vuotias oli ihan innoissaan, teiniä jaksoi kiinnostaa hetken, mutta onneksi on wi-fi :D.




Lennu Sadam on satamasta n. 1 km päässä ja sinne on hyvä kävelyreitti. Me käveltiin vanhasta kaupungista ja kyllä kannatti. Löydettiin matkalta meille ihan uusi kaupunginosa toreineen ja viehättävine vanhoine taloineen. Tuli tunne, että koko alue on yhtä suurta Peppi Pitkätossun huvikumpua, mutta paluumatkalla taksikuski kertoi, ettei se ollut ihan koko totuus. Talot on aikoinaan rakennettu läheisen tehdasalueen työläisille, eikä niissä alunperin ollut wc:tä, vettä tai sähköäkään. Lisäksi alueella toiminut vankila veti ympäristöönsä väkeä, jonka vuoksi pimeän aikaan ei kukaan halunnut siellä liikkua. Nyt ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja alue on hipsterien suosiossa ja kehittyy kovaa vauhtia.



Tallinkin Aqua Spassa Mika ja pojat oli käyneet jo pari kertaa, minä olin ensikertalainen. Lapset kai tykkää kylpylöistä aina, kunhan vaan pääsee polskimaan, mutta mua paleli ihan koko ajan. No okei, perinteisessä saunassa lämpisin minäkin. Plussaa annan paikalle siitä, että tilat oli viihtyisät ja saunoja monta erilaista. Mutta miksi ihmeessä ne altaat ja se allasalue ei voi olla lämpimät, kyselee täällä yksi vilukissa? Jos riehuisi altaissa samaan tehtiin kuin lapset, pysyisi lämpimänä. Tai sitten pitäisi istuttaa itsensä sinne lämpimään porealtaaseen selvitäkseen sinertymättä. Onneksi matkassa oli Mika, joka ritarillisesti lähetti mut saunaan ja hoiti polskuttelu-osuuden urhoollisesti! Myönnän kyllä, että mua palelee melkein aina ja kaikkialla, joten ehkä vika oli vaan minussa. Ainakaan muita jääpuikkoja ei allasalueella näkynyt :)

Ostokset hoidettiin pääosin Virukeskuksessa. Itselleni en tarvinut mitään, mutta tuo 16-vuotias kasvaa sellaista vauhtia, ettei mikään viime talven vaatteista mahdu päälle. Nyt on sitten hankittuna uusi toppatakki, sekä housut ja huppareita. Tietää mihin rahansa laittaa, kun asuu teinin kanssa. No ei ainakaan itseensä!



Takana on siis ihana miniloma perheen kesken Tallinnassa. Parin päivän reissuun  mahdutettiin jokaiselle jotakin ja kaikki ovat matkan saldoon tyytyväisiä. Pieni irtiotto tilaisuuden tullen tekee ihmeitä jaksamiselle!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Aurinko armas





Loma! On sää mikä tahansa, lomailu on nautinnollista, mutta kyllä tuo aurinko on melkoinen piristysruiske! Eilen se helotti kirkkaana saaden syksyn hehkumaan vahvoissa väreissä. Tänään taivaalle nousi sellainen punainen pallo, että meillä hihkuttiin ääneen innosta ja melkein pelästyksestä; niin erikoisen näköinen se oli. Harmi, ettei itsellä ole sellaista kameraa, jolla valoilmiöstä olisi saanut kunnon kuvia.



Jo eilen oli tarkoitus haravoida muutama lehti kasaan, mutta homma jäi auringossa istuskeluksi ja haravointijuoman nautiskeluksi. Tänään on sitten haravakin heilunut punaisen auringon hehkussa. 



Uhanan neulemekko lämmitti eilen pihalla haahuilijaa ja toi lämpimästä säästä huolimatta mieleen ensilumen, vaikka mekko taitaa oikeasti olla nimeltään sumu. Oli mikä oli, ihanan pehmeä ja lämmin se on ja sopii täydellisesti mun pehmeään ja lämpimään mielialaan :) Loma jatkukoon!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Minttua kakkuun jos toiseen & Marianne-juustokakku



Liekö tuon perjantaisen Fazer-visiitin vaikutusta, että viikonlopun leivonnaisiin on tarttunut makuja Fazerin nameista, Pätkiksestä ja Mariannesta. 16 v täyttänyt  Santtu, joka ei täytekakuista välitä, toivoi kahvipöytään jotain kuivakakkua. Minä taas en innostunut ihan perinteisestä kuivakakusta, mutta muistin onneksi suklaisen banaani-Pätkiskakun, jonka sitten koristelin ulkona hehkuvan ruskan innoittamana värikkäillä pikkulehdillä.


Toiseksi tarjottavaksi tekaisin ikuisena juustokakkujen ystävänä simppelin version, jonka massaan sekoitin Marianne-crushia. Aika minttuisat tarjottavat oli tällä kertaa, mutta kelpasi kyllä. Ja jäi vielä huomisille lomalaisille päiväkahville pienet herkkupalat :)


Marianne-juustokakku

Pohja:
200 g Digestive keksejä 
75 g margariinia 

Täyte:
2,5 dl kuohukermaa 
2,5 dl Flora Vanillaa
360 g vanilja tuorejuustoa
1/2 pussia Marianne-crushia
6 liivatelehteä
tilkka vettä

Pohja: Murskaa keksit ja sulata margariini. Sekoita keskenään ja kaada irtopohjavuokaan. Tasoita kakun pohjaksi.

Täyte: Vatkaa vaahdoksi omissa astioissaan kuohukerma ja Flora Vanilla. Sekoita vaahdot. Notkista tuorejuusto ja lisää vaahdon joukkoon. Sekoita mukaan myös Marianne crush. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 10 minuuttia. Kiehauta pieni tilkka vettä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois ja liuota ne sekoittaen kuumaan nesteeseen. Jäähdytä hetki ja sekoita ohuena nauhana täytteeseen. Kaada täyte vuokaan. Nosta jääkaappiin hyytymään yön yli tai vähintään 4 tunniksi.

Irrota vuoka varovasti ja koristele kakku.