tiistai 19. kesäkuuta 2018

Mustikkapiirakka ilman vehnäjauhoja



Meinasin sanoa, että kesä on herkuttelun aikaa, mutta eihän se niin mene. Elämä on herkuttelun aikaa! Joskus voi kuitenkin yrittää tehdä herkuistakin astetta terveellisempiä. Tässä piirakassa ei ole ollenkaan vehnäjauhoja ja sokeriakin on vain muutama lusikallinen. Lapset olisi kaivanneet makeampaa, mutta jäätelöpallon kanssa piirakka kelpasi hyvin. Itse valitsin jäätelöpallon tilalle keon maustamatonta jogurttia. Ja heti tuntui terveellisemmältä :)


Mustikka-kaurahyve

3 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia
0,5 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
1 dl mantelirouhetta
2 dl maitoa
1 kananmuna
25 g margariinia
3 dl pakastemustikoita
1 rkl perunajauhoja
3 rkl sokeria

1. Sekoita kaurahiutaleisiin mantelirouhe, mausteet ja leivinjauhe.
2. Sekoita eri astiassa maito, muna ja sulatettu margariini.
3. Sekoita keskenään jäiset mustikat ja perunajauhot. Kaada 2/3 marjoista vuokaan.
4. Levitä marjojen päälle kuiva seos ja ripottele sen päälle sokeri.
5. Kaada päälle munamaitoseos ja loput mustikat.
6. Paista 200 asteessa n. 35 minuuttia.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kupliva kesä


Sky: rautua, kuningasrapua ja koivua
Musta on tuntunut koko kesän kuin olisin lomalla. Oikea loma alkaa vasta muutaman viikon päästä, mutta lämpimät kesäillat ja helteiset viikonloput on hellineet siinä määrin, ettei elämä tunnu arjelta ollenkaan. Silloin voi kai sanoa, että elämä on yhtä juhlaa :)

Nolla: rapea sienivohveli/tryffelijuustoa ja sipulirelissiä

Sky: poroa, mäntyistä punajuurilientä ja puikulamysliä

Vanhan Porvoon jäätelötehdas: ruskistettu voi ja hasselpähkinä

Meillä on ollut jo useamman vuoden kesäinen perinne käydä Taste of Helsinki-tapahtumassa herkuttelemassa. Nytkin perjantai-iltana suunnistettiin sinne. Electroluxin vieraana on hyvä olla; heidän alkupaloistaan on näppärä aloittaa ja juomasta ei tarvi huolehtia: kaikkea on ja sitä varmasti riittää, kunhan muistaa huolehtia saamastaan lasista loppuun saakka. Itse pitäydyin muutamassa skumppalasillisessa ja nautiskelin kuplista lasissa, auringosta iholla ja ympärillä leijuvista ihanista ruuan tuoksuista. Tunnelma oli mahtava, kun sääkin tänä vuonna oli mitä loistavin. Annokset ei tällä kertaa ihan osuneet nappiin omien makumieltymysten kanssa. Mun makuun oli vähän liikaa kaikkea raakaa... Mutta tottakai ihania herkkupalojakin löytyi. Mikan kanssa otettiin aina eri annokset, niin päästiin maistelemaan tosi monta eri annosta. Lopulta vatsa kuitenkin täyttyi jäätelöllä :) Viime vuonna muhun teki lähtemättömän vaikutuksen Vanhan Porvoon jäätelötehtaan valmistama ruskistetun voin makuinen jäätelö ja sitä oli onneksi tarjolla nytkin. Nautiskelin jäätelöä niin tuhdin annoksen, että kielikin kangistui kylmästä herkusta :D Mutta oli se sen arvoista!

Huvila: Gyros


Lauantaina nuorimmainen lähti yllättäen mökkeilemään pikkuserkkunsa kanssa ja meillä oli aidan rakentelupuuhien jälkeen TAAS tilaisuus treffi-illalle. Kun täkäläinen uusi taksifirma Petax vielä tarjosi ilmaiset taksikyydit koko illaksi, ei maltettu jättää tilaisuutta käyttämättä. Pöräytettiin siis Petaxilla keskustaan syömään. Tällä kertaa vatsat täyttyi ihan siitä yhdestä annoksesta niin, että iltakävely rannan kautta oli oikein hyvä sulattelu siihen päälle. Jälkiruuaksi riitti auringonlaskun ihastelu lämpimässä kesäillassa ja takaisin kotiinkin ehdittiin hyvissä ajoin. Ja edelleen on fiilis kuin lomalaisella. Viikonloppu on ollut täynnä hyvää ruokaa, aurinkoa, pihatöitä, kuplivia lasillisia ja ihmeellisen hyviä hetkiä. Kesä jatkukoon!


lauantai 9. kesäkuuta 2018

Syötävän hyvä mansikka-kauranaamio



Mä olen jo kauan ollut kiinnostunut kotikosmetiikasta. Kovin usein sitä ei tule tehtyä, kun kaupastakin saa kaikkea ihanaa, mutta kotikosmetiikan luonnonmukaisuus viehättää aina vaan enemmän. Kesäaika varsinkin innostaa kokeilemaan raikkaalta tuoksuvia luonnonantamia kauneuden hoidossa. Vanhassa pihasaunassamme oli juuri se oikea tunnelma lämmitellä kesäiltoina vettä padassa ja tuoksutella koivua, ruusun terälehtiä ja erilaisia yrttejä ja tehdä iholle tai hiuksille pieniä taikoja :) Vaan eipä siihen pihasaunaa tarvita; kyllä kotikosmetiikka valmistuu ihan yhtä lailla modernimmassa keittiössäkin.

Muutama viikko sitten tapahtui yksi juttu, mikä veti hiljaiseksi ja sai miettimään, että mistä se kiinnostus oikeastaan kumpuaakaan. Onko se opittua, perittyä, hetken hurmaa vai voiko se olla kulkenut mukanani jo vuosisatojen ajan? Uteliaisuuttani kävin nimittäin regressioterapiassa ja kokemuksen sulattelussa on mennyt useampi viikko. Tai oikeastaan itse tapahtuma ei ole vaatinut niinkään paljon sulattelua kuin se, että voiko siitä kenellekään edes kertoa. Tiedän kyllä miten epäluuloisesti itse suhtautuisin, jos joku kertoisi ehkä päässeensä kurkistamaan menneeseen elämäänsä. Noh, se olisi pidempi tarina, joka saa jäädä myöhemmäksi!

Joka tapauksessa aikainen kevät on saanut ihon siirtymään kesämoodiin ja pintakuiva iho on paljon rasvaisempi kuin talviaikana. Mansikan ihoa virkistävät ja ihohuokosia supistavat ominaisuudet onkin olleet ihan omiaan kesäisinä saunailtoina. Ja mikä taivaallinen tuoksu mansikasta lähteekään! Naamion hyvää tekevistä ominaisuuksista huolimatta se ei sisällä mitään kemikaaleja ja on niin hyvää, että ylijäävän osuuden voi surutta syödä :D



Mansikka-kauranaamio
1 mansikka
1 rkl kaurahiutaleita
1 tl hunajaa
1 tl kookosöljyä

Murskaa mansikka ja sekoita muut ainekset sekaan. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Jos naamiosta tulee liian juoksevaa, laita se hetkeksi jääkaappiin.

Levitä naamio puhtaalle iholle silmänympärysihoa välttäen. Hiero varovasti pyörivin liikkein. Anna vaikuttaa 10-15 minuuttia ja huuhtele pois.

Iho on naamion jälkeen pehmeä ja kuulas ja hyvin kosteutettu. Mansikan pitäisi myös kiinteyttää veltostunutta ihoa, mutta sitä en uskalla luvata! Olen joskus lukenut jostain lausahduksen vihanneksista ja marjoista, että vihreät syödään terveydelle, punaiset kauneudelle. Ehkä se pätee myös ulkoisesti nautittuna :)

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kesämuistoja Haarajoen kotieläinpihalla




Viikonlopun helle houkutteli rannalle, mutta Eemelin perjantaisen pyöräonnettomuuden jäljiltä päätettiin pysyä pari päivää poissa vedestä, jotta haavat ehtii vähän arpeutua. Nahkaa kun kuoriutui irti useammasta paikasta, eikä haavojen tulehtuminen olisi ollenkaan kiva juttu. Poikaa laastarit ja kipeät paikat harmitti niin, että kiukkusi jo koko kesäloman olevan pilalla heti ensimmäisenä päivänä. Jotta kesälomatunnelmaa olisi saatu vähän kohotettua lupasin Eemelille, että hän saa valita sunnuntain retkipaikan. Eläinrakkaana Eemeli valitsi Haarajoen kotieläinpihan, jonne ei matka meiltä kauaa kestäkään, mutta siltikään ei aiemmin ole tullut poikettua.

Etukäteen vähän epäilytti, että onkohan Eemeli jo vähän liian iso kyseiseen huvitukseen ja ajatus vain vahvistui parkkipaikalla, kun muilla perheillä oli matkassa alle kouluikäisiä nappuloita. Epäilys oli kuitenkin ihan turha! Itselle tuli ihan mieleen lapsuuden kesät mummolassa ja Eemeli iloitsi eläinten näkemisestä, iästä viis :) Myönnettävä on, että alle kouluikäisten kanssa paikassa vierähtäisi pidempikin aika, kun voisi leikkiä hiekkalaatikolla, leikkimökissä ja keppihevosilla ja traktorissa istuminenkin olisi jännää. Nyt traktorissa kävin vain minä, muille se oli liian lapsellista :D




Kotieläinpiha on pienen maatilan yhteydessä ja muistutti kyllä hyvin paljon mummolan naapurustoa omasta lapsuudesta. Eläimiä ei ole kauhean paljon ja tunnelma on hyvin kotoisa. Tilalla on lampaita ja vuohia, minipossuja ja aaseja, hevosia ja poneja, kaneja ja marsuja, kanoja ja ihana rapsutuksia rakastava Oona-koira. Eläinvalikoima on siis kyllä ihan riittävä, varsinkin pienen lapsen kanssa vieraillessa. Kaikki eläimet näyttivät todella hyvin hoidetuilta ja tyytyväisiltä oloihinsa. Belgianjättikanit tosin taisivat tunnistaa, että nyt on kani-ihmisiä paikalla ja yrittivät esittää olevansa nälkäkuoleman partaalla :D No eivät siis todellakaan olleet, mutta aina kannattaa vähän esittää muutaman herkkupalan toivossa! Kyllä mä niin tahtoisin meille seuraavaksi tuollaisen jättiläisen...


Apuaaaa! Joku laittoi tähän aidan!!! Antakaa ruokaa!


Maatilalla kiertelyn jälkeen poikettiin vielä kahvituvalle ja juotiin kahvit ja mehut aurinkoisella pihamaalla. Tuoretta pullaakin oli emäntä leiponut ja myös omien eväiden kanssa olisi pihamaan pöytäryhmiin saanut parkkeerata. Asiakkaiden käytössä oleva mikrokin löytyy, jos tarvii vaikka vauvanruokaa tai maitopulloa lämmitellä. Meidän kohdalla ne ajat tosin on jo autuaasti ohi :)


Jotenkin kuuma kesäpäivä ja maalaismaisema sai mut niin lapsuuden kesien fiiliksiin, että jatkoin samaa tunnelmointia vielä kotonakin. Keräsin mummon vanhaan maitohinkkiin kimpun juhannusruusuja ja niiden tuoksussa keittelin kiisselin mansikoista ja raparperista. Se on  ollut yksi kesäpäivien vakkarijälkiruokia mummolassa! Lapsuuden kesien tuoksunuistoja on myös puhtaat matot (eli käytännössä mäntysuopa). Pesinkin vielä omalla terassilla yhden maton siinä toivossa, että helle sen nopeasti kuivaa.


Melkoinen nostalgiapläjäys koostui sunnuntaille ja mikäs sen mukavampaa. Olo oli nukkumaan päästessä kuin olisi pienen kesäloman viettänyt <3

maanantai 28. toukokuuta 2018

Hortoilun huumaa: nokkoskeitto



Hortoilu (eli villiyrtteily) on jo muutaman vuoden ollut pinnalla. Villiyrtti-kursseja järjestetään siellä sun täällä ja tässä kotikylän liepeilläkin hortoiluretkiä järjestää useampikin taho. Kovasti ne on kiinnostaneet, mutta on jäänyt kuitenkin käymättä, kun ei ole aikaa. Muka! Oikeasti aikaa on juuri siihen, johon valitsee aikansa käyttää! Itse olen käyttänyt luonnon antimia enemmän kauneuden hoitoon kuin ravinnoksi. Vanhan kodin pihasaunassa oli kesäiltoina valoa ja tilaa haudutella koivunlehtiä, nokkosta, kehäkukkaa ja milloin mitäkin.

Tänä vuonna kevät muuttui kesäksi ennen aikojaan ja sellaisella rytinällä, ettei tätä vieläkään meinaa uskoa todeksi. Yhtäkkiä voimalla kukkaan puhjennut koivu sai meidän perheessä valitettavasti meidän normi-allergikkojen lisäksi myös Eemelin sairastumaan. Muutaman kotona sairastupalaisena vietetyn helteisen päivän aikana ehdin sitten poimia pihalta nokkosia keittotarpeiksi. Vihdoinkin! Eemeli toivoi kaverin suosituksesta nokkoskeittoa jo viime kesänä, mutta koska kesä silloin oli jo pitkällä, jätin tekemättä. Olen kuullut, että paras maku on nokkosen keväisissä tuoreissa versoissa.



Nyt on sitten kokeiltu ja ihan hyväähän keitosta tuli; maku on hyvin lähellä pinaattikeittoa. Ravintoarvoltaan nokkonen on kuitenkin reippaasti pinaattia parempi vaihtoehto. Rautaa on moninkertainen määrä ja sen lisäksi nokkonen sisältää C-vitamiinia, kalsiumia ja piitä ja on myös hyvin kuitupitoinen. Nokkosen kerrotaan alentavan verenpainetta, parantavan munuaisten toimintaa ja auttavan virtsavaivoihin sekä suolisto-ongelmiin. Kokeilun helppoudesta ja hyvien vaikutusten pitkästä listasta innostuneena keräsin tänään ison kasan lisää nokkosta kuivumaan. Suunnittelen jo kokeilevani nokkoslettuja ja nokkosteetä sekä nokkosen lisäämistä leipätaikinaan ja smoothieen. Saas nähdä mitä saan aikaiseksi :)


Nokkoskeitto, 2 annosta

7 dl nokkosta
15 g margariinia
1/2 dl vehnäjauhoja
2,5 dl maitoa
2,5 dl vettä
1 dl ruokakermaa (yrtti)
1/2 rasiaa tuorejuustoa (valkosipuli)
1/2 tl suolaa

Kiehauta ja valuta nokkosen lehdet. Hienonna pieneksi.

Sulata margariini kattilassa ja lisää nokkoset. Kuumenna sekoittaen ja ripottele sitten jauhot lehtien päälle. Sekoita ha anna kiehahtaa. Lisää maito hyvin sekoittaen ja keitä muutama minuutti. Lisää vesi, tuorejuusto ja kerma. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna. Nauti vaikkapa tuoreen leivän kanssa.


lauantai 28. huhtikuuta 2018

Sokerikuorinta simasuille: L'Oreal Smooth Sugars




En malta olla kertomatta L'Orealin uudesta sokerikuorinnasta, vaikka olen käyttänyt vasta meidän salilla jaossa olleita näytepakkauksia. Näytteiden ansiosta kuitenkin löysin kuorinnan, joka sopii myös mun herkäksi muuttuneelle iholle, jolle mekaaniset kuorinta-aineet on yleensä liian rajuja ja saa ihon punoittamaan. Smooth Sugers glow scrub on rakenteeltaan niin hienojakoinen ja kuorivat rakeet sulaa lämpimällä vedellä hieroessa, että tämä kuorinta ei raavi eikä aiheuta punoitusta. Lopputuloksena on pehmeä ja tasaisen hehkuva iho. Jes! Ja tällä voi kuoria myös huulet samalla!

Kumpaa siihen simaan nyt sitten laittais?


Eikä johdu pelkästään lähestyvästä vapusta, että kuorinnasta tulee mieleen sima. Kuorinnan väri ja rakenne muistuttaa fariinisokeria ja tuoksussa on aavistus sitruunaa, joten mielleyhtymää simaan ei voi välttää. Ihan täydellinen kuorinta ennen vappurientoja siis :)



Simat meillä on jo tehty ja odottaa valmiina jääkaapissa. Oikeastaan se ei kuulu meillä kenenkään suosikkijuomiin, mutta kyllä muutama lasillinen on vapun kunniaksi saatava. Mua kiinnostaisi kokeilla myös raparperisimaa, mutta raparperit on vasta pieniä punaisia alkuja kasvimaan reunalla. Kunhan kevät etenee, saatan vielä raparperisiman valmistustakin kokeilla. Siman lisäksi munkit kuuluu meidän vappuperinteisiin. Omatekoiset munkit on ihan toista maata kuin kaupasta ostetut ja pieni vaivannäkö niiden eteen kyllä kannattaa. Vielä ei ole munkkeja ehditty tehdä ja pojat halusikin siman kanssa kaupan pikkudonitseja. Hyvin pääsi niilläkin virittelemään vapputunnelmaa.

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Keittiön tuolien uudistus kalkkimaalilla

Melkein valmista

Ennen ja jälkeen

Meidän keittiö remontoitiin kaksi vuotta sitten. Siitä saakka vanha tummanruskea keittiönpöytä tuoleineen näytti mustavalkoisessa keittiössä kuin toiselta planeetalta tupsahtaneelta. Kalusteet oli ostettu edelliseen kotiin pitkän etsinnän tuloksena; silloin haettiin umpipuuta ja mahdollisimman tummaa puun sävyä. Periaatteessa väri oli edelleen hyvä, mutta ei sopinut uusien kaapistojen kanssa yhteen ollenkaan. Tarkoitus oli maalata sekä pöytä että tuolit jo ajat sitten sitten, mutta jo totuttuun tapaan suunnitelmat tyssäsi eriävään näkemykseen väristä. Minä olisin halunnut petroolinsinisen pöydän ja mustat tuolit, mutta mies meinasi hyppiä seinille pelkästä ajatuksesta. Seuraavaksi ehdotin valkoista pöytää, jonka ympärillä jokainen kuudesta tuolista olisi erivärinen. Vaan noup, ei mennyt läpi sekään: edelleen ihan liikaa väriä! Kokonaisen vuoden mittaisen väsytysleikin jälkeen päädyimme pöydän värissä yksimieliseen harmaaseen ja pääsin maalaamaan pöydän viime kesänä.

Kuva Pinterestistä

Kuva Pinterestistä
En missään tapauksessa halunnut tuoleja pöydän kanssa saman väriseksi ja ne saikin sitten jäädä odottamaan hamaan tulevaisuuteen.... ja se tulevaisuus koitti nyt! Ihan helppo ei ollut tämäkään maalivalinta, vaikkakaan ei enää värin suhteen. Paljastui pieniä ennakkoluuloja kalkkimaalin suhteen, mutta kun ne oli selätetty, pääsin toimeen. Kalkkimaalin valitsin siksi, että sen voi maalata vanhan käsittelyn päälle hiomatta vanhaa lakkaa tai maalia pois. Viime kesän pöytäprojekti aiheutti sellaisen määrän lakkapölyä ja yhden hajonneen hiomakoneen, että nyt halusin jotain helpompaa.

Maalipintaan hiottuja kulumajälkiä

Maalina käytin Rust-Oleumin chalky finish kalustemaalia. Maalin peittävyys aiheutti kyllä pienen pettymyksen. Olin lukenut, että yksi kerros kalkkimaalia riittäisi peittämään vanhan pinnan, mutta johtuisiko sitten pohjan tummuudesta, ettei kyllä täysin peittänyt. Eikä yksi tölkillinen maalia riittänyt kuuteen tuoliin edes siihen yhteen kerrokseen, joten edessä on uuden maalipurkin haku ennen kuin kaikki tuolit on maalattu edes kertaalleen. Oma virhe oli se, että ensimmäisen tuolin maalasin superlon-sudilla, eikä jälki ollut ollenkaan toivotunlaista. Sitten vaihdoin tavalliseen pensseliin ja maalausjälki alkoi näyttää huomattavasti paremmalta. Vasta yksi tuoleista on kokonaan valmis; tarkoitus on, että kun tuolit on maalattu, hion niihin kulumajälkiä. Tämä valmis tuoli näyttää kyllä ihan siltä miltä pitikin, eli voin olla lopputulokseen tyytyväinen :)