perjantai 28. helmikuuta 2014

Talvilomailua, osa 4: Funpark ja Ideapark

Aamupäivällä käännettiin auton nokka kohti pohjoista ja lähdettiin köröttelemään kohti Ideaparkia ja siellä erityisesti Funparkia. Perillä odotti jo kummipoika perheineen ja taas vaihteeksi lapsilla alkoi mahdoton  hulabaloo. Me oltiin jo kolmatta päivää peräkkäin eri huvittelupaikassa, mutta minkäänlaisia hyytymisen merkkejä ei nuorimmainen parivaljakko osoittanut. Kun ostettiin kaksi perhepakettia, kaikki muut sai laiterannekkeet, mutta minä jäin ilman (kjäh kjäh) ja sehän tarkoitti sitä, että syömisen jälkeen jätin lapset ja miehet hauskuuttelemaan ja lähdin itse shoppailemaan.... Vihdoinkin! Heidi kävi muutamassa laitteessa ja pinkaisi sitten perään ostoksille :)


Tavoitteena oli löytää uudet farkut ja kun ne löytyi heti ekasta kaupasta, jäi loppuaika käytettäväksi puhtaasti nautiskeluun. Mulla on niiiiiiin harvoin aikaa kierrellä kaupoissa ihan muuten vaan ihastelemassa ja hypistelemässä, että se on mulle ihan käsittämättömän ihana ja inspiroiva rentoutumismuoto. Kun löysin vielä ihanat nahkasaappaat -60%:n alennuksella, oli ostoskierros jokseenkin täydellinen.


Mä tykkäsin paikasta tosi paljon. Olenhan mä Ideaparkissa käynyt ennenkin, mutta Funparkin visiitti oli ensimmäinen laatuaan. Kunhan lapsille on leikkiseuraa, siellä saa kevyesti kulumaan koko päivän. Ja lapsenvahteja vuorottelemalla aikuiset voi käydä välillä ostoksilla. Ainoa pettymys oli se, että lapset ei pääse rannekkeenkaan kanssa käymään alueen ulkopuolella ja Funparkin puolella ruoka oli surkeaa. Kyllähän sillä vatsansa täyttää, mutta kun tietää, että muutamien metrien päästä löytyisi hyvääkin ruokaa, niin hampurilaiset ja nugetit sai kyllä mielen matalaksi. Ja kun vielä palvelun toimivuus oli pahasti hakusessa, ei ravintolasta jäänyt mikään hyvä mielikuva. No, hinnat oli sentään laatuun nähdenkin kohdallaan.


Käsittämättömällä tavalla päivä kului niin vauhdikkaasti, että lähdettiin Funparkista ulos vasta viimeisten joukossa klo 20.00. Kotimatkalla oli pakko pysähtyä huoltoasemalle iltapalalla, jotta lapset saatiin kotona suoraan sänkyyn. Ja taas oli takana täydellinen lomapäivä!

Talvilomailua, osa 3: Talma Ski ja Werneri Park

Koska tänä vuonna on #kummatalvi, on pulkkamäki ollut mission impossible näillä meikäläisten leveysasteilla, kun ei lunta juuri ole näkynyt. Hiihtoloman takia piti ihan periaatesyistä kuitenkin päästä mäkeen. Santtu ja Mika lähti Talmaan laskettelemaan ja me Eemelin kanssa mukaan Werneri Parkiin pulkkailemaan.

Enpä muista ennen maksaneeni siitä, että pääsisin pulkkamäkeen, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ja ehdottomasti hintansa väärti! Iltalippu (klo 16.00-20.30) maksoi 6,- euroa, eli ei mikään paha hinta niissä puitteissa.


Ja sitä paitsi meillä oli ihan huiman hauskaa! Omia pulkkia tai kelkkojakaan ei tarvittu mukaan, kun kaiken sai talon puolesta. Valittavana oli pulkkia, rattikelkkoja, liukureita ja kumirenkaita. Kaikkia niitä kokeiltiin! Rengasmäki oli kyllä mun (ja muidenkin) suosikki. Werneri Parkissa oli hauska laskea jo senkin takia, kun puitteet oli niin turvalliset: ei tarvinut varoa puita tai kiviä ja turva-aidat piti laskut oikeilla reiteillä. Ihmisiäkään ei ollut paljoa, joten saatiin laskea aika rauhassa. Ja tietysti plussaa vielä siitä, että rinteen vieressä on wc, grillikota ja kahvila!

Kun vielä laskun jälkeen pääsi takaisin ylös hyppäämäällä liukuhihnan kyytiin, ei keksitty kerrassaan mitään valittamista! Mullakin kesti kunto, kun ei tarvinut vähän väliä hinata Eemeliä kelkkoineen tuollaista mäkeä ylös. Kaksi tuntia vierähti tosi nopeasti ja me oltais hyvin voitu vielä jatkaa mäen laskua, mutta suksimiehet väsähti sohjossa laskemiseen. Nekin tuli sitten meidän kanssa ottamaan pienen kisan rengasmäessä... Jos vaan ehdittäisiin, niin tekisi mieli mennä vielä kerran tänä talvenakin mäkeen.

Sunnuntaina on Järvenpäässä Hanki ja Sydän-tapahtuma, joten tämä viikonloppu taitaa vierähtää taas ihan kotikylässä. Rantapuistoon on sunnuntaita varten rahdattu tekolunta, jotta laskiaissunnuntain pulkkamäki toteutuisi, mutta aika pieneksi taitaa mäki jäädä. Joka tapauksessa iloinen yllätys Järvenpään kaupungilta, että lahjoittivat tapahtumalle lunta... (Joka kuulostaa kertakaikkisen koomiselta: lahjoittaa. lunta. helmikuussa.) :D

...Tuleepa taas mieleen pari edellistä talvea töissä, kun on maksettu maltaita siitä, että lunta on saatu kuljetettua pihoilta pois...

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Talvilomailua, osa 2: HopLop vs Naurusaari

Jo ennen Tallinnaan lähtöä me oltiin sovittu, että tiistaina mennään kyläilemään Riihimäellä kummipojan luona. Isät lupautuivat viemään pojat HopLoppiin purkamaan energiaa, kun ei ulkoilu tuolla märässä oikein innosta. Yllättäen siellä vierähtikin sitten iltaan saakka. HopLopissa ei näköjään enää ollutkaan mitään aikarajoitetta ja pojat viihtyivät leikeissään yli neljä tuntia! Viimeiset pari tuntia pidettiin Heidin kanssa iseille seuraa, kun oli saatu muutamat ostokset tehtyä. Molemmat pojat olivat hiestä märkiä monen tunnin temmeltämisen jälkeen! Ja hyvin tuo Santerikin sai aikansa kulumaan pienten poikien perässä porhaltaessaan.

Keskiviikkona lähdettiin Flamingoon testaamaan Naurusaari Eemelin kanssa sillä aikaa, kun Santtu meni kaverinsa kanssa leffaan. Me ei oltu koskaan ennen käyty Naurusaaressa ja mua vähän epäilytti miten Eemeli viihtyy siellä itsekseen, kun edellinen päivä oli mennyt hurvitellessa kaverin kanssa. Mutta huoli viihtymisestä oli ihan turha: Eemeli porhalsi taas täysillä muutaman tunnin, seurasta viis! Kiipeilyä, putkia ja tunneleita oli riittämiin ja Eemeli näytti olevan juuri täydellisen kokoinen juoksemaan putkissa ilman että pää olisi kolissut kattoon.

Jaa kumpi oli kivempi? No en mä vaan tiedä. Lapsi näytti nauttivan molemmista. HopLopissa oli enemmän kiipeilemistä ja sokkeloita, Naurusaaressa taas monipuolisemmin myös pelejä ja juoksutilaa lattiatasolla. Molemmissa oli aikuisille pöytiä ja penkkejä. Naurusaaren sininen sisustus ehkä ihan pikkuisen viehätti enemmän kuin HopLopin iloisen kirjava. En pysty valitsemaan: molempi parempi!





perjantai 21. helmikuuta 2014

Talvilomailua, osa 1: Tallinnassa

Koko viikko ennen talviloman alkua oli kiivasta äkkilähdön metsästystä. Sopivaa kohdetta meille neljälle ei sitten kuitenkaan löytynyt. Las Palmasin koneeseen olisi mahtanut yksi hlö ja Mikan kanssa arvottiin kivi-sakset-paperi metodilla kumpi lähtee. Onni suosi minua ja siitä alkoi kuumeinen pakkaaminen... tai sitten ei... Enhän mä raaskinut ilman tuota katrasta mihinkään lähteä...


Sunnuntain lähtö Tallinnaan oli sitten kuitenkin melko äkkinäinen, kun matka varattiin aamupäivällä ja iltapäivällä jo lähdettiin. Silja Europa oli ihan jees. Lasten mielestä kuitenkin Super-Jees! Puffet on aina yksi risteilyn nautintoja, kun kaikki saa valita sitä ruokaa ja sen verran kuin haluaa. Lapsetkin on ruikuttamatta ruuasta, kun vaihtoehtoja on ja maistella saa. Lämpimiä ruokia mä en syönyt ollenkaan, mutta kylmissä olikin ihan riittävästi mun makuun. Jälkiruokapöytä oli vähän pettymys Viking Lineen verrattuna... Oli vaan jotain ylimakeita kakku- ja piirakkajuttuja. Mä olisin kaivannut panna cottaa tai suklaamoussea (vali vali), mutta tyydyin sitten juustoihin.



Kun lasten pakolliset karkkiostokset oli tehty ja leikkihuoneessa riekuttu tarpeeksi, alkoi olla vähän tekemisen puutetta. Me päädyttiin sitten tutustumaan laivan saunaosastoon, joka Europalla ei ollutkaan "kellarissa" niin kuin monella laivalla, vaan aurinkokannen vieressä. Kun tilat näytti kivoilta, me varattiin sieltä oma perhesauna ja vuokrattiin kaikille uikkarit. Eemelin mielestä yöuinti perheen kesken olikin lopulta laivamatkan paras osuus. Kieltämättä se oli tosi kivaa!



Tallinnassa meillä oli tarkoitus käydä Lennusadamassa katsomassa sukellusvenejuttuja ja kiertämässä Titanic-näyttely. Niinpä me hypättiin taksiin heti satamasta ja hurautettiin sinne. Ovessa oli kyltti, että paikka aukeaa klo 10.00 ja me oltiin siellä jo varttia vaille. Niinpä sitten hengailtiin tihkusateessa siinä pihalla odottelemassa aukeamista. Vähän ennen kymmentä ovesta tuli ulos pari miestä tupakalle ja kysyttiin niiltä, että joko saa mennä sisään. Silloin selvisi, että paikka on maanantaisin suljettu!!! Siinä vaiheessa oli kaikki katastrofin ainekset ilmassa, kun oltiin siellä keskellä ei mitään sateen valuessa harmaana yhtä harmaan maiseman ylle. Sinne oli ihan mahdotonta saada edes taksia, joten lähdettiin tallustamaan kohti keskustaa. Loppujen lopuksi kävelymatka oli tragikoomisuudessaan ihan hauska. Satamasta oli tehty kävelytie meren rantaa pitkin Lennusadamaan eikä matkaa ollut varmaan paljon kilometriä enempää. Aurinkoisena kesäpäivänä se olisi tosi mukava kävelymatka. Maisemat oli melko erilaisia, kuin mihin lapset on tottuneet, mutta niiden mielestä tosi mielenkiintoisia. Reitin varrella oli ränsistyneitä asuintaloja, suljettuja teollisuusrakennuksia, vanha vankila ja paaaal-jon graffiteja. Mielenkiintoinen reissu, kaiken kaikkiaan ;)


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Lohisoppaa ja titityytä


No nythän mä kreasin huikeen idiksen! Olis niinku talo ja siel talos olis niinku kattila ja siin kattilas olis niinku lohisoppaa. Siis huikeeta! Ja sitä soppaa ei tarvis edes tehdä. Kaatelis vaan juttuja kattilaan ja antais vähän kiehua. Melkein liian helppoa!

Lohisoppa


3 dl vettä
peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
keittojuureksi (pakaste)
300 g kirjolohisuikaleita
2,5 dl Crea ruokakerma, kolme yrttiä
suolaa

Lisää kiehuvaan veteen peruna-sipulisekoitusta ja keittojuureksia. Odota, että vesi kiehahtaa uudelleen. Lisää kerma ja kirjolohisuikaleet. Mausta suolalla ja keitä kunnes kalapalat on kypsiä.


Jep, alkaa siis mennä pää sekaisin tästä kotona nyhjäämisestä. Flunssa ja päänsärky on jatkuneet jo viikon ja kaikki maailman jumpat on jääneet väliin. Kräääh! En kestä! Tunnin päästä alkais zumba ja mä vilkuilen kelloa vieroitusoireissa...

Tänään yritin lievittää tuskaa lähtemällä vähäksi aikaa Eemelin kanssa ulos. Ei paljon auttanut. Ärsyttää toi sääkin: aurinko paistaa, vesi lirisee ja joka suunnasta kuuluu jotain hemmetin titityytä. PAKKASTA TÄNNE JA VÄHÄN ÄKKIÄ!!! Lumen pitäis sulaa vasta maaliskuussa ja nyt sitä ei ole ehtinyt vielä kunnolla edes sataa. En tykkää yhtään... Ei nurmikon kuulu paljastua vielä helmikuussa...

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kirkonkellot kajahtaa


 
Aamupäivällä kävin lenkillä järven jäällä. Rannalta kantautui jäälle kirkonkellojen kumu jyhkeänä ja surumielisenä. Kuulosti siltä, että oli menossa hautajaiset. Pohjoisesta vyöryvä pilvimassa sai kirkkaana hehkuneen auringon haalistumaan ja hangella hohtaneen valon hämärtymään. Kellojen kumina ja synkeät pilvet saivat tunnelman joten ihmeellisen jylhäksi ja haikeaksi. Lenkki jäikin aika lyhyeksi, kun tuli koti-ikävä ja kipitin takaisin rantaan...


Kotimatkalla poikkesin Pitkäsen Kukkakauppaan. Tarkoitus oli hakea valkoisia tulppaaneja, mutta ihastuinkin pieneen valkoiseen ruukkuun ja keväisen vihreään pileaan, joka kaupassa vielä ystävällisesti istutettiin siihen haluamaani ruukkuun. Loistavaa palvelua!

 
 

I´m dreaming of a white chocolate... (kuppikakkuja)

Lauantai-aamuna Eemeli oli mönkinyt meidän viereen nukkumaan. Olin itsekin vielä puoliunessa, kun havahduin siihen, että Eemeli mutisi silmät kiinni: "Mä haluan mutakakkua ja valkosuklaata......" ja jatkoi unia. Olin ajatellut leipoa päivällä kuppikakkuja jälkiruuaksi ja päätin sitten risteyttää omat suunnitelmat ja Eemelin unihaaveet. Siitä syntyi suklaisia kuppikakkuja ja valkosuklaakuorrutusta.

Suklaiset kuppikakut (12 kpl)


85 g margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
2 dl maitoa
30 g tummaa suklaata rouhittuna

Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri. Vatkaa sekaan munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoittele ne joukkoon. Sekoita lopuksi joukkoon maito ja viimeisenä rouhittu suklaa.
(Maitoa oli tarkoitus laittaa 1 desi, mutta taikina tuntui niin paksulta, että lorottelin sitä koko ajan lisää. Veikkaisin, että tuo 2 dl on aika lähellä, mutta se kannattaa lisätä vähitellen ja tarpeen mukaan.)

Lusikoi taikina paperivuokiin ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Valkosuklaakuorrutus


130 g valkosuklaata
75 g tuoreuustoa

Sulata suklaa mikrossa. Vatkaa tuorejuusto ja sula suklaa tasaiseksi kuorrutteeksi. Levitä jäähtyneille kuppikakuille ja anna jähmettyä hetki ennen tarjoilua.