perjantai 26. joulukuuta 2014

Vihdoinkin valoa!








Muutaman päivän löhöämisen ja herkuttelun jälkeen tuntui ihanalta kaivautua esiin vällyistä ja lähteä ulos auringon paisteeseen! Vasta satanut lumi oli niin puhtaan valkoista ja keveää kuin olisi tomusokerissa kahlannut. Vanhankylänniemen maisemat tarjosivat lumipeitteessään mieltä hivelevän näkymän. Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen tämä valo ja kirkkaus tekee ihmeitä sielulle! Täytyy myöntää, että sielunhoito tuli tarpeeseen kuluneen syksyn jälkeen. Rankka työrupeama, pimeys ja terveysongelmat on vieneet motivaation tehdä mitään ylimääräistä. Nyt kun takana on viikko lomaa ja valkeus on vallannut ympäristön, mieli kuplii taas täynnä iloa ja ideoita. Saisipa tämän olotilan säilymään vielä loman jälkeenkin!






lauantai 13. joulukuuta 2014

Glögin kaveriksi aurajuusto-jalapenopiiraita

Glögin kaveriksi pientä suolapalaa!


Aurajuusto-jalapeno piiraat


3 torttutaikinalevyä
1/2 purkkia vihreää pestoa
1/2 pussia aurajuustomuruja
1/2 pussia juustoraastetta
Jalapeno viipaleita
1 kananmuna voiteluun

Leikkaa sulaneet taikinalevyt kolmeen osaan. Paina taikinapalan keskelle painauma lasin pohjalla. Levitä painaumaan pestoa. Voitele taikinapalat munalla. Ripottele peston päälle aurajuustomuruja ja juustoraastetta. Lado pinnalle vielä muutama jalapenoviipale. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia.

Itsenäisyyspäivänä sisko teki näitä vähän eri versiona: ilman jalapenoa, punaisella pestolla ja vähän suurempina: taikinalevyt oli leikattu kahteen osaan.


Ja valkeus tuli!

Tänä aamuna kaihtimien avaaminen aiheutti innostunutta hihkuntaa: lunta oli satanut ainakin 10 cm! Vihdoinkin!!! Tarkoitus oli ollut siivota, mutta lumi aiheutti välittömän suunnitelman muutoksen: lumiukko oli tehtävä, hinnalla millä hyvänsä. Suuri pelko nimittäin on, että huomenna herätessä kaikki on jo sulanut pois...

Kun avasin ulko-oven, hämmästyin ensin ihan pieneksi hetkeksi. En ensin muistanut, kuinka pehmeä lumikerros vaimentaa kaikki äänet! Hetken aikaa maailma kuulosti oudolta ja ihmeelliseltä, kunnes se tuntuikin taas ihan normaalilta. Niin kaunista! Syysmasennus alkoi väistyä välittömästi lumen ja valon vaikutuksesta.

Minä konttasin pihalla ja sain aikaiseksi muhkean lumiukon sillä aikaa, kun Mika ja Eemeli teki lumitöitä. Niin, todellakin: äiti konttaamassa hangessa ja lapsi lumitöissä... Eemelissä elää vanha sielu, joka on välillä järkevämpi kuin minä...







torstai 6. marraskuuta 2014

Hurjimuksia tivolissa











Suomen Tivoli oli saanut loistavan idean pystyttää tivolilaitteita Halloweenin kunniaksi! Laitteita ei ollut kovin montaa, mutta ne oli valittu hauskasti teemaan sopivaksi, kuten kummitusjuna ja kurpitsakaruselli. Lisäksi koko henkilökunta oli pukeutunut halloween-asuihin.

Lauantaina olisi ollut upea auringonpaiste, mutta silloin ei valitettavasti ehditty paikalle lähteä. Moni muu oli kuulemma ehtinyt ja hyvä niin: nyt saattaa olla toivoa, että ensi vuonna tapahtuma järjestetään taas. Sunnuntain tihkusateessa me saatiinkin sitten olla melkoisen rauhassa. Kun saavuttiin paikalle, ei siellä ollut meidän lisäksi kuin yksi ainoa perhe. Ensin melkein nolotti hengata siellä, mutta sitten otettiin ilo irti ja pääsin itsekin mukaan pomppulinnaan. Heh, no kun ei siellä muitakaan ollut! Eemeli huristeli laitteet läpi ja yhdessä ihailtiin hämärtyvää iltaa ja tivolissa hiippailevia hahmoja. Pienelle  miehelle oli taas yksi jännittävä elämys lisää!







lauantai 1. marraskuuta 2014

Dinovember!!!


Aamulla kun herättiin, meillä oli tapahtunut jotain kummaa: vanhat dinosauruslelut löytyivät olohuoneesta tussien kanssa. Outoa. Peiliin oli teipattu lappu, jossa luki jotain Dinovemberistä... Kukaan ei tunnustanut tietävänsä asiasta mitään. Mietittiin, että jos Romeo osaisi puhua, sillä saattaisi olla tiedossaan ratkaisu arvoitukseen. Oltiin meinaan aamulla kuuden maissa kaikki havahduttu siihen kun se paukutti takajaloillaan, eli pelästyi jotain. Olisi pitänyt silloin jaksaa nousta ja mennä katsomaan!

Päivä sujui ihan normaalisti ja oltiin jo unohdettu koko dinosaurus-episodi, kunnes saunasta tultaessa yllätyttiin taas. Olin jättänyt muutaman kuppikakun pöydälle odottamaan ja saunomisen aikana sen ympärille oli kerääntynyt lauma dinosauruksia! Siinä vaiheessa oli pakko alkaa tehdä pientä salapoliisityötä Googlen avustuksella. Selvisi, että viime vuosina ympäri maailmaa marraskuisina öinä leludinoja on herännyt henkiin ja sen vuoksi kuun nimi november on saanut uuden nimen: Dinovember. Pikku hiljaa alkoi hahmottua mistä on kyse. Nyt sitten jännitetään jatkuuko tämä koko kuukauden, vai oliko kyseessä vain outo sattuma! 




Ja ohjetta kuppikakkuihin:

Valkosuklaa-appelsiini kuppikakut

1 appelsiini (kuori ja mehu)
100 g margariinia
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
200 g kermaviiliä

Kuorrutus:
200 g valkosuklaata
200 g vaniljatuorejuustoa

Pese appelsiini hyvin. Raasta kuori ja purista mehu. Sulata margariini ja jäähdytä hetki. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Sekoita joukkoon margariini sekä appelsiinin kuori ja mehu. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Lisää taikinaan. Sekoita lopuksi joukkoon myös kermaviili. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Anna jäähtyä.

Kuorrute:
Sulata suklaa mikrossa välillä sekoittaen. Vatkaa joukkoon tuorejuusto. Pursota kuorrute kuppikakkujen päälle. Koristele halutessasi.


tiistai 28. lokakuuta 2014

Banaanilettuja

No nyt on sitten sekin testattu, meinaan banaaniletut. Älyttömän helppo tehdä ja hirmuisen hyvän makuisia. Mitä nyt tuo nuorimmainen ei tykännyt, mutta sitä ei lasketa kun ei se tykkää oikeastaan mistään. Paitsi nakeista. Ja nekin pitää olla suomalaisia... No takaisin banaanilettuihin... Ovat siis hyvän makuisia ja Santeri tykkäsi, mikä oli osittain syy näitä paistella. Ajattelin kokeilla, jos onnistuisin vähentämään gluteenin määrää Santun ruokavaliossa, jos siitä olisi jotain apua. Näissä letuissa ei siis ole mitään jauhoja, joten ovat täysin gluteenittomia.



Banaaniletut
(8 kpl pieniä lettuja)

1 banaani
2 kananmunaa
Kanelia

Murskaa banaani haarukalla. Sekoita munat hyvin joukkoon. Mausta seos kanelilla. Paista lettupannulla margariinissa.

Maistui mainiolta vadelmien ja vaahterasiirapin kanssa!

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Feta-kesäkurpitsa-makaronilaatikkoa















Jos lapsilta kysytään, voisi makaroonilaatikkoa olla ruokana vaikka joka päivä. Tai ainakin joka viikko... Aikuisen makuun se kuitenkin välillä vähän tympii. Koska olin jälleen kerran lasten toiveesta luvannut sitä tehdä, eikä itselle olisi maistunut ollenkaan, piti asiaa vähän viritellä. Tilanne ratkesi kahdella eri vuo'alla: toiseen perinteistä makaroonilaatikkoa ja toiseen tuunattu versio. Rakettispagettia, ruskistettua jauhelihaa maustettuna, kuutioitua kesäkurpitsaa ja rasiallinen fetakuutioita öljyssä kera aurinkokuivatun tomaatin. Johan alkoi maistua makaroonilaatikko mullekin! Sairaan hyvää!



perjantai 24. lokakuuta 2014

Vintage Café Lolipop

Pitkäsen Kukkakauppaan putkahti pop up kahvila ja tokihan sitä piti käydä kannattamassa. Kaikki oli kohdallaan: makeita herkkuja, kuumaa kahvia, tupa tulvillaan värikkäitä kukkia ja Café sisustettuna vanhan ajan tunnelmalla. Tykkään!













Mansikka-vadelma granola


Mä en ole koskaan pitänyt myslistä, mutta kun maistoin ekan kerran muromysliä, aloin jo vähän pehmentää mielipidettäni. Mansikkainen muromysli on meinaan ihan mielettömän hyvää, mutta siinä on ihan hirveästi sokeria, niin mikään päivittäinen herkku se ei ole. Siitä sain kuitenkin innoituksen tehdä itse granolaa. Ja niin meillä sunnuntai-aamuna uunista tuli kanelin tuoksu ja rouskuvaa herkkua pääsin ripottelemaan jogurtin päälle. Tämä hakkaa kyllä kaupan myslit mennen tullen. Tai siis mun mielestä tietenkin, koska myslit maistuu pahalle.

Kaurahiutaleita ja rusinoita löytyi kaapista ja muut ainekset granolaan ostin Punnitse & Säästä -kaupasta. Järvenpäässä on muuten ketjun suurin myymälä. Varmaan ainoa asia, jossa Järvenpää pääsee kehumaan suurimpana ;). Valikoimaa siellä on niin paljon, että granolan koostumusta voi jatkossa vaihdella ja kokeilla eri versioita, eikä vaihtoehdot ihan äkkiä lopu kesken. Ja nytkin ostin mielestäni tosi vähän, mutta aineksia jäi silti vielä toiseenkin kertaan.

Mansikka-vadelma granola


3 dl kaurahiutaleita
0,5 dl rusinoita
0,5 dl pähkinäsekoitusta
0,5 dl kuivattuja mansikoita
0,5 dl pakastekuivattuja vadelmia
0,5 dl ruokaöljyä
0,5 dl vaahterasiirappia
Kanelia

Jos marjat ovat kovin suuria, pilko ne vähän pienemmäksi. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lorauta joukkoon ruokaöljy ja vaahterasiirappi ja sekoita hyvin. Mausta seos kanelilla.

Levitä seos leivinpaperin päälle uunipellille. Paahda 125 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja laita purkkiin.











maanantai 13. lokakuuta 2014

Suklaiset marengit

Suklaamarengit


130 g tummaa suklaata
4 valkuaista
3 dl tomusokeria
Sulata suklaa mikrossa. Vatkaa valkuaiset ja tomusokeri vaahdoksi. Vatkaa vaahtoa niin kauan, että se pysyy kulhossa, vaikka kääntäisit kulhon ylösalaisin. Kaada sula suklaa vaahdon päälle ja kääntele varovasti sekaisin niin, että vaahtoon tulee suklaisia raitoja. Nostele lusikalla vaahtokökköjä leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 100 asteisessa uunissa n. 1,5 tuntia. Marengit jäävät sisältä vähän tahmeiksi.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Suppismunakas


Metsässä kotiin päin kävellessä pysähdyin ihan hetkeksi laittaakseni vaatteet paremmin. Siinä ne sitten oli jalkojen juuressa; suppilovahverot. Onneksi oli pussi taskussa, niin sain kerättyä mukaan ainekset yhden naisen sienimunakkaaseen.

Suppismunakas


2 kananmunaa
2 rkl vettä
Suppilovahveroita
1 tomaatti
Juustoraastetta
Suolaa
Mustapippuria

Paista sieniä hetki voissa ja siirrä lautaselle odottamaan. Vispilöi munat ja vesi kevyesti ja mausta suolalla. Kaada seos pannulle paistumaan ja mausta mustapippurilla. Levitä sienet ja viipaloitu tomaatti munakkaan päälle ja paista kunnes munakas on hyytynyt. Ripottele päälle juustoraastetta. Liu'uta munakas lautaselle ja taita kaksinkerroin.






perjantai 10. lokakuuta 2014

Askartelutarvikkeita luonnosta


Vuosia sitten ostamani pajukranssi pääsi vihdoin käyttöön, kun näpertelin metsästä kerätyt kanervat sen ympärille. Kanervat loppui vähän kesken, niin loppupätkän harvemman kohdan peitin pihlajan marjoilla. Kiinnitin sekä varvut että marjat käyttämättä jääneellä kuparin värisellä koruvaijerilla. Ihan hyvä siitä tuli ensimmäiseksi kranssin tekeleeksi! Eikä mitään tarvikkeita tarvinut ostaa: kaikki löytyi joko metsästä tai oman kaapin perukoilta. Kierrätystä se on sekin, kaapin täytteestä koristeeksi!


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Tuliaisia metsästä

Tänään keräilin metsäretkellä erilaisia varpuja, jäkälää ja pihlajanmarjaterttuja. Kotiin päästyä putsasin kesän orvokeilta jääneen korin, täytin sen mullalla ja asettelin metsän löytöjä sinne. Ensin laitoin jäkälän ja varpujen sekaan myös pihlajanmarjat, mutta se yhdistelmä näytti ihan liian jouluiselta. Niinpä vaihdoin marjat krysanteemin kukkiin. Hyvä tuli!