maanantai 30. marraskuuta 2015

Pieni liekki

"Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen."





Tänään vaellettiin hurjana ulvovasta myrskystä huolimatta Jampan joulupolulla. Oksia lenteli, kynttilälyhtyjä kaatuili ja välillä vihmoi vettä, mutta joulumieli löytyi!

Muutama vuosi sitten lumi tuli niin aikaisin, että joulupolun aikaan oli jo paksut kinokset, mutta nyt oli pelkkää pimeyttä. Sään takia ensin vähän epäröin lähtöä, mutta luvattu mikä luvattu... Tuulen, sateen (ja pimeän) kestävissä vaatteissa oli hieno ilta.

Kierros aloitettiin päiväkodin pihalta; päiväkodin aikuiset ja lapset olivat rakentaneet hienon Frozen-teemaisen talvimaailman: kaikkea sitä saakin aikaiseksi pahvilaatikoista, jäästä, hileistä ja kynttilöistä! Ja tuoksupusseista tarttui joulun tuoksu niin vahvasti nenään, että olisi voinut luulla olevansa leipomossa!

Seuraava rasti oli koulun pihalla ja ilmassa oli orastava toive joulupukin tapaamisesta. Hänestä ehdittiin kuitenkin nähdä vain oven raossa vilahtava selkä. Grillimakkarakaan ei meille maistunut, niin luikahdettiin liukkaasti seurakuntasalille.

Siinä vaiheessa tarjolla ollut lämmin glögi ja piparit maistuikin jo ihan taivaallisilta ;) . Niitä maistellessa ja joululauluja kuunnellessa se sitten iski: joulumieli. Ensin hyvänä ja haikeana ja sitten ihan äärettömänä suruna. Viime päivien kammottavat uutiset hirveistä tapahtumista vyöryi mieleen ja haikeat laulut hyvyydestä, toivosta ja rauhasta alkoi itkettää ihan väkisin. Toivon tuiketta sydämeen tällä hetkellä todellakin tarvitaan! Vielä ulkonakin itku meinasi tulla ihan väkisin. Onneksi oli pimeää ja Eemeli höpötteli kävellessä omia juttujaan, niin sain piilotettua sen. Kasvoilla viuhuva tuuli  auttoi saamaan ajatukset muualle ja meidän viimeisellä rastilla ei enää surettanut!

Perhepuistossa oli monta erilaista pikkuihmisille sopivaa liikunnallista rastia. Eemelin kanssa purettiin energiaa oikein kunnolla! Juostessa, keinuessa, kiipeillessä ja temppuillessa unohtui kaikki muu! Mieleen nousi vain vanha totuus: liikkukaa ihmiset, liikkukaa, niin murheet unohtuu!

Olen hirvittävän iloinen siitä, että löytyy ihmisiä, jotka haluaa ja jaksaa järjestää tällaisia avoimia ja maksuttomia tapahtumia. Mulle tämän päivän joulupolku oli juuri se tarvittava "pieni liekki", josta sain pisaran toivoa sydämeen. Vaikka ympärillä tapahtuukin hirveitä, kyllä hyvyyttäkin löytyy. Se vaan meinaa jäädä kaikkien huonojen uutisten jalkoihin. Mut pienempiä pitää puolustaa, eiks niin? Hoidetaan kukin osamme.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Ideoiden metsästystä


Kiihkeää kartoitusta ja sulavaa salapoliisityötä on suoritettu keittiömyymälöissä. Kuvastoja on selattu, hylätty ja kaivettu uudelleen esiin. Nyt tiedän mistä pidän ja mistä en pidä. Jotain on löytynyt myös "pakko saada"-listalle. Täsmävalintaa ei kuitenkaan ole vielä tehty. Maallikon silmin tarjonta on oikeastaan joka paikassa melko samantyyppistä, koska keittiötrendit tietenkin seurailee vahvasti muuta sisustamista. Pitkään pinnalla ollut mustavalkoisuus jatkaa, mutta kirkkaat värit ja ripaus retroa rikkoo mukavasti simppeliä linjaa. Ja ikuisia puun ystäviä löytyy aina... Edellisessä kodissa 10 vuotta pyökkiovien kanssa eläneenä meille tulee kuitenkin jotain ihan muuta!

Vähän on alkanut mietityttää, käykö tämän keittiöprojektin kanssa lopulta samoin kuin makuuhuoneen tapetin kanssa. Menin rautakauppaan varmana siitä, että olen ostamassa valkoista kuviollista tapettia. Intuitio kuitenkin ratkaisi ja nappasin hyllystä mukaan mustat rullat. Makuuhuoneesta on sen ansiosta tullut mun suosikkihuone! Nytkin olen ollut kovin varma valkoisista kaapistoista ja huomaan kuitenkin pysähtyväni aina mustan kohdalla. Keittiö on kuitenkin pitkäikäisempi valinta kuin tapetit, joten vähän epäilyttää, kuinka vahvasti uskaltaa mennä vaiston varassa...


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Isi tuli kotiin! Happy Halloween!






Pojat on poteneet pientä isi-ikävää viime aikoina ja isin kotiinpaluun kunniaksi pojatkin innostui keittiöpuuhiin. Yhdessä tehtiin hurjia halloween-tarjoiluita: muumionakkeja, ötökkäleipiä ja hämähäkkikakku. Kakulle tosin kävi vähän köpelösti; lakukastiikkeesta kakun pintaan tehty seittikuvio suli ja valui muodottomaksi. Vaan eipä tuo makuun vaikuttanut! Sitruunan ja lakritsin liitto oli oikein toimiva!

Kaikki meidän tekemät halloween-herkut oli helppoja ja nopeita tehdä. Nakit kiedottiin valmiista voitaikinasta leikattuihin suikaleisiin. (Laiskoina jätettiin silmätkin askartelematta.) Lämpimät voileivät koristeltiin oliiveista leikellyillä ötököillä. Juustokakkuun sekoitettiin sitruunan makuista tuorejuustoa, sitruunarahkaa ja kermaa ja hyydytettiin liivatteella. Kivaa ja niin helppoa, että onnistuu hyvin lapsiltakin!