maanantai 20. toukokuuta 2013

Karkumatka!!!

Onnistuttiin Mikan kanssa järjestämään helatorstain yhteyteen pikkuinen miniloma. Mummo oli lasten kanssa meillä ja päästiin lähtemään kahdestaan jopa kokonaiseksi kahdeksi yöksi! Meillä sellainen ihme tapahtuu hädin tuskin kerran vuodessa, joten silloin on otettava ilo irti joka hetkestä... Mun tapauksessa se tarkoittaa myös nukkumista ja oleilua tekemättä mitään... :)


Helatorstaina suunnattiin kohti Tampereen kylpylää. Päivä vietettiin kaikessa rauhassa uiden, saunoen, lukien ja leväten. Illalla käytiin Haraldissa syömässä ja takaisin päin kävellessä leikittiin turistia kuvaten kummallisia Tampere-asioita ja ihasteltiin Panimoravintola Plevnaa.



Perjantaina ihanan rauhallisen ja runsaan aamiaisen jälkeen shoppailtiin Koskikeskuksessa ja lounastettiin Daddy´s Dinnerissä. Siellä ranskan ja suomen sekainen palvelu oli jotenkin niin hauskaa, että jo pelkkä tilaaminen alkoi naurattaa. Meni madamit ja mösjööt iloisesti sekaisin! Keskustakierroksen jälkeen vietettiin iltapäivä uiden ja saunoen sekä poreissa lilluen. Ja mä nukuin päikkärit sillä aikaa kun Mika kävi lenkillä :). Eli ihan täydellinen lomapäivä, eikä se edes päättynyt tähän!


Kaikin puolin virkistäytyneenä lähdettiin TAAS syömään! Me oltiin menossa Tampereen työväenteatteriin, joten syömäänkin päädyttiin siihen ihan naapuriin. Frankly se paikka taisi olla nimeltään... Teatterin TTT-klubilla oli Friday Night Live, jossa on yhdistetty stand uppia ja musiikkia. Paikka oli kiva, stand up hauskaa ja musiikki jees, eli homma toimi hienosti ja lomapäivä sai arvoisensa päätöksen.


Lauantai-aamuna hyödynnettiin vielä viimeiset vapaat hetket ja laitettiin sviitin sauna lämpeämään siksi aikaa kun käytiin aamiaisella. (Ja nyt on pakko myöntää: mulla pimahtaa jotain päässä aina kun tarjolla on kermavaahtoa, joten laitoin sitä myös jogurtin päälle... letuista nyt puhumattakaan :d). Aamiaisen jälkeen rentouduttiin siis vielä saunan rauhassa ennen kuin laitettiin kamat kasaan ja suunnistettiin kotia kohti. Oli niin rentouttavaa ja kivaa, että parin päivän karkumatka Tampereelle melkein veti vertoja jopa viime kevään Pariisin pyrähdykselle. Tällaisia pikkulomia pitäisi ehdottomasti järjestää useammin!!!



torstai 16. toukokuuta 2013

Päivä Onnelassa

Tiistaina vietin koko päivän työkavereiden kanssa Majatalo Onnelassa Tuusulajärven rannalla. Olipa ihana paikka ulkoiluun ja kokouspaikkana varmaan toimisi myös! Mutta me siis ulkoiltiin koko päivä. Aamulla lähdin sinne fillarilla ja matkaa kertyi 8,5 km, eli ihan kelpo aamulenkki :). Aamiaisen jälkeen meidät jaettiin ryhmiin ja sitten päästiin tositoimiin: ohjelmassa oli puistogolfia, jousiammuntaa ja ongelmanratkaisua.
Rantasauna ja vastarannalla Sarvikallio
Hauskoin kisa oli kuitenkin tornin rakentaminen pullokoreista: yksi joukkueesta pääsi killumaan köyden varassa ja muut pinosi koreja päällekkäin ja lopulta tuki tornia, jotta se pysyisi pystyssä. Köysityyppi oli tornin huipulla ja sinne hänelle heitettiin aina kori kerrallaan, joka piti saada pinon päällimmäiseksi. Meidän joukkue voitti: meillä oli 28 koria päällekkäin, ennen kuin pino alkoi kaatua. Hauskaa hommaa ja olisin itsekin halunnut sinne pinon päälle kokeilemaan, mutta kaikkea ei voi saada! Hauskaa oli tukipuunakin, vaikka vähän pelotti, että koska rysähtää kori päähän. Onneksi oli kypärä!
Voittoisa 28:n korin torni loppusuoralla
Ehdin kuulla siellä myös vähän paikan historiaa. Tarina oli mielenkiintoinen ja surullinen myös. Kolmiodraamaa, mustasukkaisuutta ja murha. Siitä olisi riittänyt vaikka elokuvan aineksiksi. Johanna Bjöklund sai paikan isältään 25-vuotis lahjaksi vuonna 1905. Rakastuttuaan naimisissa olevaan Paul Shabelskiin he viettivät siellä yhdessä kesiä. Jostain syystä piharakennukseen sitten majoitettiin miehen vaimo ja lapset. Lopulta Johannakin kehitti säpinää toisen miehen kanssa ja myrkytti varmaan kiukuspäissään Shabelskin. Sen jälkeen Johanna sekosi ja kuoli Kellokosken sairaalassa vajaa vuosi Shabelskin kuokeman jälkeen. Sitä jäin miettimään, onko paikan nimi ollut jo valmistuessaan Onnela, vai mistä ihmeestä tuollainen nimi on tullut. Alkuperäiselle omistajalleen se ei ainakaan lopulta ollut mikään onnela, vaikka sellaiseksi oli varmaan tarkoitettu.
Johannan mestan päärakennus. Ikkuna yläkerrassa vasemmalla on Eino Leinon vanha runoilukämppä.
Kotimatkalla poikkesin Marin Putiikissa, kun se osui sopivasti matkan varrelle. Sisustusliike on Rantatien varrella vanhassa navetassa. Kaunis paikka täynnä kauniita esineitä ja hyvää tunnelmaa!

 
 
Illalla lähdin vielä käymään zumbassa, kun kerran virtaa vielä riitti. Siellä puhti alkoi kyllä jo loppua, mutta hyvää mieltä sain mukaan senkin edestä. Kaiken kaikkiaan oli ihan mahtavan hieno päivä!

torstai 2. toukokuuta 2013

Raakalaiset

Joku kevään viimeinen flunssanpoikanen oli vielä liikkeellä ja  yritti iskeä muhun kyntensä, mutta onneksi selvisin siitä yhden illan potemisella. Vappuaatto kyllä meni ohi sohvan nurkassa viltin alla. Kun Mika haki illan viihdykkeeksi leffan ja kaappi oli täynnä karkkia, niin ei se ollut kuitenkaan ollenkaan huonompi vaihtoehto. Filmtownin hyllyt oli olleet melkein tyhjät, mutta löytyi sieltä sentään Savages. Joku muukin oli vissiin päätynyt viettämään vappua kotisohvalle elokuvan ääreen.


 

Vaikka illalla nukahdinkin kesken leffan, oli syy kuitenkin flunssaisessa olossa eikä elokuvassa, jonka sitten seuraavana päivinä ahnehdin loppuun. Mun mielestä se oli hyvä, vaikka netissä olevien arvostelujen perusteella muiden mielestä ei niinkään. Mä olin halunnut jo aiemmin nähdä tämän pelkästään siksi, että siinä on Blake Lively. (Joo, totta se on: olen Gossip girl-koukussa, enkä yhtään paljon häpeä tunnustaa sitä...). No, Ophelia kumppaneineen olikin sitten koukussa johonkin ihan muuhun. Ja nyt joku vois varmaan repiä pelihousunsa siksi, että kehtaan mainita samassa lauseessa Raakalaiset ja Gossip Girlin!

Yleensä mä en tykkää väkivaltaisista elokuvista yhtään, mutta Raakalaisissa en pystynytkään sitä tuomitsemaan. Alun kohtaukset kaikessa ällöttävyydessään jotenkin kuului asiaan: niiden avulla mun sisällä virisi viha sitä pahuutta kohtaan ja lopussa sitten pystyikin melkein hihkumaan riemusta, kun Ophelia jakoi oikeutta omalla tavallaan.

Tykkäsin myös elokuvan jyrkästä vastakkain asettelusta. Toinen puoli letkeän rentoa hippeilyä ja hyväntekeväisyyttä, rauhaa ja rakkautta, ikuista auringonpaistetta. Ja toinen puoli ahneutta, julmuutta, vallankäyttöä, vihaa ja pelkoa. Ja molempien puolien virranlähteenä maailman paras marijuana. Se sai taas ajattelemaan, että ei asiat ole pahoja, vaan pahat ihmiset tekee niistä pahoja.

Vappumunkkeja ja hyvää mieltä

Mun flunssailun takia munkkien paisto jäi tänä vuonna vappupäivään. Ja vielä pitkälle iltapäivään, kun aamupäivä vierähti makkaraa grillaillessa Eemelin kaverin syntymäpäivillä. Menoa ja melskettä riitti, kun lapset hihhuloi keskenään, mutta sehän kuuluu asiaan!





Vappumunkit


(20 kpl)

2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 muna
1 dl sokeria
vajaa 1 tl suolaa
n. 500 g jauhoja
125 g margariinia

Kypsennykseen:
500 g munkinpaistorasvaa

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää munat, sokeri, suola ja osa jauhoista. Vatkaa taikina tasaiseksi. Alusta loput jauhot taikinaan. Lisää viimeisenä sulatettu margariini. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa. Pyöritä taikinasta 20 pyöreää pikkupullaa ja anna niiden kohota liinan alla.

Sulata ja kuumenna munkinpaistorasva kattilassa. Kokeile rasvan kuumuutta vaalealla leipäpalalla: jos leipä tulee kauniin ruskeaksi noin minuutissa, on rasva sopivan kuumaa. Kypsennä munkit öljyssä muutama kerrallaan ja nosta paperin päälle jäähtymään. Sokeroi munkit lämpiminä kierittelemällä ne ympäriinsä sokerissa.

Munkit oli niin nopeita ja helppoja tehdä, että jäin miettimään miksi ihmeessä teenkään niitä vain kerran vuodessa. No, nähtäväksi jää, tuleeko niitä jatkossakaan tehtyä muuten kuin vapuksi. Tuskin?

Munkkien kanssa maistui Lapsimessujen tuliaiset: messutarjouksena Forsmanin osastolta sai teetä kolme pussia 5,- eurolla. Olen nykyään täysin ihastunut jasmiiniteehen ja messuilta toin siitä vihreän version. Lisäksi ostin kolesterolia alentavaa Villi-Mansikkaa ja Royal Earl Greytä terästettynä ruiskukan ja ruusun terälehdillä.

Grillaamisen ja makeiden herkkujen lisäksi synttäreiden ohjelmassa oli lennokin rakennus- ja pituusheittokisa, aarteenetsintää ja tietenkin leikkimistä ja lahjojen avaamista. Mikäköhän kumma siinä onkaan, että muiden lelut on aina mielenkiintoisempia kuin omat?

Lennokkikisan alus nro 2 valmiina lähtöön
Meidän perhe VOITTAAAAAAA!