Glögiä ja luonnonmateriaaleja

En ole uhrannut vielä ajatustakaan joululle. En tietenkään, koska nythän on lokakuu! Perjantaina jouluiset tuntemukset kuitenkin valtasi olotilan, kun osallistuin Pitkäsen kukkakaupan Ladies Nightiin. Kukkakaupan valot, joulupallot ja muut koristeet alkoi virittää mieleen jouluista tunnelmaa. Tapahtuma taisi olla yleisömenestys ja kukkakaupan tiloissa oli illan mittaan käynyt yli 100 ladya nauttimassa tunnelmasta, tarjoilusta ja käsillä tekemisestä. Enkä ihmettele yhtään! Olihan se ihana piristys viikon päätteeksi astua pimeästä illasta lyhdyin valaistun oven kautta keskelle kukkapaljoutta nauttimaan skumppaa ja pikkupurtavia. Ja vielä kun pääsi toteuttamaan itseään luonnonmateriaalien parissa, nollaantui menneen viikon kiireet aika nopeasti.

 

Pitkäsellä oli mahdollisuus osallistua kolmeen maksuttomaan työpajaan, joissa tehtiin kransseja, kokedamoja tai kukkakoruja. Koru jäi tällä kertaa tekemättä, mutta sekä kokedaman että kranssin tein. Ja niistähän joulumieli vain vahvistui, havut ja hyasintit kun ovat aika jouluisia :) Kokedamassa käytin hyasinttia ja sammalta ja toin sen nyt ensin vähäksi aikaa sisään, mutta siirrän sen kyllä ulos, kunhan kukka alkaa aueta. Saan nykyisin hyasintista allergisia oireita, vaikka sen tuoksua rakastankin. Suloinen sammalpallero sopii kuitenkin yhtä hyvin pihan asetelmaan kuin pöydällekin.

Kranssi kieputeltiin pajupohjalle havuista, kävyistä ja hopealangasta. Hauskaa puuhaa sekin! Lopputulos ei ole kovin viimeistelty, mutta kun pöytään jonotti vielä pitkä jono innokkaita naisia, tuntui että homma pitää saada pian valmiiksi ja nopeus oli tässä tilanteessa toivottavampaa kuin harkinta ja huolellisuus. Pääasia olikin kokeileminen ja itsetekeminen, ei niinkään se lopputulos. Kotiin viemisiksi ostin vielä mun viikonloppujen lempparin, Pitkäsen puketin, jonka sisältö vaihtelee viikottain. Nyt osui taas ihan mun värejä kimpuun, joten en olisi voinut tyytyväisempi olla.

Leppoisa lauantai sujahti ohi kuin huomaamatta kyläillen maailman suloisimman koiravauvan Nolan luona. Pikkuinen mäyräkoira-neiti ei ole kuin puolet meidän kanin koosta <3 Kun päivä kääntyi kohti iltaa ja pimeys laskeutui, lämmittelin illan hiljaisuudessa glögiä. Ja taas mielessä kupli joulu! Hans Välimäen vuosikertaglögi 2018 on aika hyvä. Siis sininen pullo, keltaista en ole maistanut ja tuskin maistankaan, kun en tyrnin mausta erityisemmin välitä. Mutta sinisen nappasin kaupasta heti, kun niitä sinne ilmaantui. Siinä on makuna mustikkaa ja laventelia ja yhdistelmä toimii. Laventeli saisi maistua voimakkaamminkin, mutta hyvää oli näinkin. Tätä tulee talven mittaan kulumaan useampikin pullo!

Dramaattisia lomahetkiä Tallinnassa

 

 Meidän perheen suosikkikaupunki minilomailuun on eteläisen rajanaapurin iki-ihana Tallinna. Tuntuu, että kerta toisensa jälkeen siellä riittää uutta nähtävää. Lasten syyslomaviikkoa kun vietetään, lähdettiin ystäväperheen kanssa matkaan lasten ehdoilla yöpyen kylpylähotelli Tallink Spassa. Siitä kun ei pääse yli eikä ympäri, että lapset nauttii uimisesta ja vedessä lotraamisesta.

Tämän reissun uusi kokemus oli vanhaan sähkölaitokseen rakennettu Energia avastuskeskus eli Energian oivalluskeskus. Se on ihan kivenheiton päässä Tallink Spasta, joten niiden välillä matka menee mukavasti kävellen vaikka pienempienkin lasten kanssa. Etukäteen odotin jotain Heurekan veroista, mutta aika paljon pienempi paikka on kyseessä. Lapsille oli monta erilaista pistettä, joissa asioita voi tutkia tieteellisestä näkökulmasta. Ja turha kiistää; ihan kivaa se oli aikuisillekin. Esimerkiksi tuulikonetta ja neulasänkyä pääsi testaamaan ja kuuntelemaan miltä äänet kuulostaa meren pohjassa, korkealla vuoristossa tai vaikka Jupiterissa. Mielenkiintoisia juttuja, mutta aika pienimuotoisesti toteutettuja. Poikien kanssa aikaa vierähti muutama tunti ja kahvilaa olisi siinä vaiheessa jo kaivannut, mutta paikan kahvila osoittautui kahvi- ja karkkiautomaatiksi, jotka jäi kyllä käyttämättä.

No sitten siihen dramatiikkaan! Jo aiemmin ollaan käyty Tallinn Legendsissä, mutta poikien toiveesta (Eemelin n. 100 anelua) mentiin sinne uudellen. Isät lähti shoppailemaan ja me äidit poikien kanssa katsomaan esitystä. Alku meni hyvin, mutta puolen välin jälkeen toinen pojista alkoi valitella huonoa oloa ja istahti portaalle lepäämään. Esityksen jatkuessa tuli aika siirtyä seuraavaan tilaan ja vasta siellä huomasin, että meidän porukasta olin Eemelin kanssa kaksin ja myös toisesta esitystä seuranneesta perheestä puuttui pappa. Arvasin heti, että jotain on sattunut ja lähdin pimeää reittiä takaisinpäin katsomaan mistä on kyse. Sydän jätti lyönnin väliin, kun portaikossa vastaan pinkoi hätääntyneen oloinen näyttelijä, joka paiskasi oven käytävältä pihalle saakka auki ja kun valo pääsi sisään näin Valtterin makaamassa velttona kellarin lattialla kylkiasennossa ihmisiä ympärillään. Tilanne tuntui todella dramaattiselta varsinkin kun esityksen vilkkuvat valot ja kovat  äänet pauhasivat edelleen. Yksi näyttelijöistä kaappasi pojan käsivarsilleen ja kantoi pihalle ja jostain juoksi nainen vesilasin kanssa huutaen ambulanssia. Muutama minuutti oli melkoista härdelliä, mutta ulkona raittiissa ilmassa poika alkoi kuitenkin nopeasti toipua. Ambulanssiakaan ei onneksi tarvittu. Kyse oli loppujen lopuksi vain pyörtymisestä, joka oli monen tekijän summa. Kellaritilan huono ilma, välkkyvät valot, jännitys, liian vähän juomista aamun saunomisen jälkeen ja yli 38 asteen kuume! Kaiken kivan tekemisen lomassa kukaan ei huomannut, että pojalle oli noussut kuume, eikä Valtteri itsekään huomannut muuta kuin väsymyksen ja vähän huonon olon, muttei malttanut antaa sen hidastaa tahtia eikä sen kummemmin valitellut vointiaan. Loppupäivä otettiin sitten hyvin rauhallisesti ja jätettiin touhotus vähemmälle.

Viimein kotona yön yli omassa sängyssä nukuttuaan olo oli jo paljon parempi ja pelottava tilanne oli muuttunut huimaksi jännitystarinaksi, jossa on kavereille kertomista vielä pitkäksi aikaa. Ja ihan varmasti muistan itsekin tämän tapauksen varmaan lopun ikääni, sen verran kyllä pelästyin. Varsinkin siinä ympäristössä ja kammottavan esityksen luomassa mielentilassa kokemus oli aika pysäyttävä. Tämän reissun jälkeen ei voi kuin todeta, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja sitten seuraavaa reissua suunnitelemaan ;)

Monkey Bread - pullahiiren toteutunut päiväuni

Kanelilta tuoksuva tuore pulla on mun suosikki leivonnainen. Ei se taikinan vaivaaminen tosin, mutta se kodikas maku ja tuoksu. Mehevää, perinteistä ja pehmeää, ei mitään turhaa hienostelua. Monkey Bread eli nyhtöpulla onkin ollut jo pitkään mun kokeiltavien reseptien listalla, mutta vasta nyt oli aikaa siirtyä toteutusvaiheeseen. Ja voi mikä tahmea kanelin, voin ja kuohkean taikinan taivaallinen liitto siitä sukeutuikaan! Mä olen tämän edessä ihan myyty. Lämpimän pullan mausteinen maku sopii ihanasti myös tähän vuodenaikaan: viileneviin syyspäiviin ja pimeneviin iltoihin. Ihan tässä ajautuu nostalgisiin tunnelmiin, vaikka perinteisen maun muoto on uusi. Kupillinen kahvia tai tuoksuvaa teetä ja pala tahmaista pullaa - ja harmaakin päivä on pelastettu!

2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 kananmuna
1/2 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 dl sokeria
7,5 dl vehnäjauhoja
75 g margariinia

75 g margariinia
2 dl sokeria
1,5 rkl kanelia

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Lisää kananmuna ja sekoita. Lisää suola, kardemumma ja sokeri. Lisää jauhot vähitellen taikinaan ja lopuksi sulatettu margariini. Vaivaa taikina tasaiseksi ja jatka kunnes se ei enää tartu käsiin. Kohota taikinaa liinan alla 15 minuuttia.

Leivo taikinasta kaksi pötköä ja leikkaa molemmat 10 osaan. Pyörittele palloiksi. Sulata margariini ja anna sen hetki jäähtyä. Kaada sokeri ja kaneli lautaselle ja sekoita. Dippaa pullat ensin sulaan margariiniin ja pyörittele sitten kaneli-sokeriseoksessa. Lado sokeroidut pullat voideltuun rengasvuokaan. Kohota vielä 10 minuuttia.

Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa sitten varoen.

Vaahtokarkki popcornit ja makumuisto matkalta

Nyt tuli tehtyä herkkua, joka sai lapsilla sukat pyörimään jaloissa. Vaahtokarkki-popparit hurmasi molemmat pojat ihan tyystin ja koko satsi katosi sellaista vahtia, että piti jo vähän toppuutella. Vielä tehdessä mietin, että mitenköhän niitä kannattaisi säilyttää kun ei kuitenkaan saada kaikkea kerralla syötyä. Ei tarvinut montaa hetkeä säilytysongelmia miettiä, kun kaikki katosi parempiin suihin. Kieltämättä autoin itsekin urakassa ihan kiitettävästi :D

 

Vaahtokarkki-popparit olisi selkeästi loistavaa tarjottavaa lastenkutsuille. Ajattelin kyllä, että nämä kävisi kivasti Halloweenin herkkupöytäänkin. Mukavia naposteltavia ne oli myös kotoisana leffailtana ja helppo toteuttaa lasten kanssa yhdessä.

1 pussi mikropopcornia

1 pussi pieniä vaahtokarkkeja

50 g margariinia

1 rkl siirappia

Tee ensin popcornit valmiiksi ja kaada kulhoon.

Sulata margariini kattilassa ja lisää siirappi. Lisää joukkoon vaahtokarkit ja sekoittele kunnes karkit sulaa. Kaada seos popcornien päälle ja sekoita. Nostele pieniin kertakäyttövuokiin. Valmista tuli!

Muutenkin meni vähän herkuttelun puolelle tuo lauantai. Mun päivän toinen sokerisynti oli limu. Silloin tällöin ostan itselleni salaa yhden tölkin Fanta Grapea, eli violettia viinirypäle limua. Ekan kerran maistoin sitä muutama vuosi sitten Miamissa ja ihastuin pehmeän karkkiseen makuun. Viinirypäle Fantan maku vie mut edelleen sinne: lämpimän auringon alle, missä lempeä meren kohina ja kiihkeä kaupungin syke ovat molemmat yhtä vahvasti läsnä. Salatölkkini juon ehdottomasti yksin ja annan matkamuistojen viedä mennessään :) On pelkästään hyvä, että ainakaan meidän lähikaupassa tölkkejä ei ole normaalissa juomahyllyssä näkösällä, vaan pitää mennä erikseen Amerikan herkkujen osastolle sitä hakemaan. En halua arkipäiväistää tätä makua itselleni, vaan säilyttää sen juttuna, joka palauttaa aina tiettyyn paikkaan, hetkeen ja tunteeseen.

Tää on muuten aika jännä, että joku tuoksu tai maku tekee niin. Joskus jopa joku väri saattaa palauttaa mieleen muiston jostain paikasta tai tilanteesta. Onko muilla sama juttu? Onko sulla joku maku tai muu juttu, joka palauttaa sut johonkin paikkaan tai aikaan? Olis kiva kuulla, koska yleensä näissä on niin ihania hetkiä taustalla :)

Ihmeaine luonnosta: pihkasalva auttaa moneen

Tämän vuoden mahdottoman suuri omenasato poiki muutakin kuin hilloa ja piirakoita. Pari vuotta sitten ollessani samanlaisen omenakatastrofin keskellä, kuuluttelin omenoille ottajia Facebookissa ja sitä kautta sain yhteyden Ailaan, joka tuli hakemaan meiltä omenoita peuroille. Tänä vuonna mietin, että kehtaisinko laittaa taas viestiä, että omenoita on ihan huimasti yli oman tarpeen. Pienen harkinnan jälkeen laitoin viestiä menemään ja Aila kävikin taas useamman kerran omenan hakureissulla. Jotenkin siinä tavatessa tuli sitten puheeksi luonnontuotteet ja kuuset. Minä tein keväällä kuusenkerkistä siirappia yskänlääkkeeksi ja kurkkukarkeiksi ja Aila tekee kuusenpihkasta salvaa. Sain Ailalta rasiallisen pihkasalvaa kokeiltavaksi ja tykkään siitä ihan hirveästi!

Kuusenpihkasta tehty salva on vanhan kansan tuntema apu haavojen hoitoon ja ärtyneen ihon rauhoittamiseen, mutta myös nykylääketiede on kiinnostunut pihkasta. Mikrobiologisissa tutkimuksissa on todettu pihkasalvalla olevan antimikrobisia vaikutuksia bakteereihin ja salva nopeuttaakin haavojen paranemista. Pihkasalvan on todettu tehoavan myös kynsisieneen ja hiivasieneen. Lääkärilehdessä luin, että pihkasalvaa käytetään nykyisin monissa sairaaloissa ainakin makuuhaavojen hoitoon. Jopa antibiooteille vastustuskykyisiin bakteereihin on tehonnut pihkasalva.

Itse olen käyttänyt salvaa pieniin haavoihin ja palovammoihin, jotka ovatkin tuntuneet parantuvan normaalia nopeammin. En tiedä kuvittelenko vaan, mutta tuntui, että sormessa olleen tulehtuneen haavan päälle levitetty salva lievitti myös kipua. Muutama viikko sitten sain kieleeni niin kammottavan kipeän aftan, ettei syömisestäkään meinannut tulla mitään. Apteekin aftalääkekin helpotti kipua vain pikkiriikkisen hetken. Sitten muistin pihkasalvan. Mietin kyllä hartaasti uskallanko sitä kieleen laittaa, mutta kipuun tuskastuneena uskalsin kokeilla. Pihkahoidon aloitettuani kipu alkoi helpottaa ja afta parantua. Toki se epäilijä jossain takaraivossani huhuili, että ehkä se olisi jo muutenkin alkanut parantua :) Myös kynsinauhoihin ja varpaassa olleeseen kovettumaan pihkasalva on tehonnut hyvin.

Omaan erittäin epätieteelliseen tutkimukseeni perustuen olen todennut, että pihkasalvaa voi käyttää:
~haavoihin
~palovammoihin
~auringonpolttamalle iholle
~syyliin
~jalkasieneen
~kynsinauhojen pehmittämiseen
~halkeileviin kantapäihin
~lemmikkien haavoihin (myrkytön, niin ei haittaa vaikka lemmikki sitä nuolisi)

Tuote on todella riittoisa ja 20 ml purnukasta on vielä suurin osa jäljellä. Onneksi nyt on yhteystiedot Ailalle, niin saan tilattua salvaa lisää kun tämä loppuu :)

Tunnustuksia aamu-usvassa

 
Tää viikko on ollut aika kamala. Ei oikeastaan mistään erityisestä syystä, mutta jotenkin vaan kaikki on ahdistanut ja suututtanut ja itkettänyt. Kattoremontti ja vesisade, uusi laina, teini ja koulun vaihto, kolea sää, valvotut yöt ja ainainen kiire. Eli kaikkea pientä, vaikka ei oikein mitään. Töissä olen valittanut ihan kaikesta, vaikkei olisi ollut mitään syytäkään. Torstai-iltana tulin onneksi jotakuinkin järkiini ja toivoin, että voisin kelata takaisin viime maanantaihin ja aloittaa viikon alusta tehdäkseni asiat toisin ja valitakseni sanani paremmin. Vaan kun se ei onnistu, niin vein sitten perjantaina töihin pullaa pyytääkseni anteeksi ja hyvittääkseni menneen viikon marinat.

Vaikka sanomisia ei saa peruttua, tuntui että olen velkaa jotain positiivista, kylvettyäni ympärille niin paljon negatiivista. Auttoi se ainakin vähän. Syntyi naurua ja muutama muukin tunnustus ja anteeksipyyntö leppoisan pullakahvittelun lomassa. Ne lähimmät ja tärkeimmät työpaikalla tietää ja ymmärtää, muut ehkä ihmetteli sitä anteeksipyytelyä ja silmät kyynelissä hihittämistä. Onneksi työyhteisö on sellainen kun on: rento ja vapautunut <3

Rasittavan viikon päätteeksi oli helpotus tajuta, ettei viikonloppuna ole pakko tehdä mitään. Aamulla olinkin jo puoli kahdeksan jälkeen ulkona pöpelikössä. Kadut oli jäisiä ja liukkaita, mutta pysyin sentään pyörällä pystyssä. Arkiaamuisin olen junan ikkunasta ihaillut paksua sumua, joka peltojen yllä viipyilee ja haaveillut, että jonain aamuna ehtisin sinne sumun sekaan kulkemaan. Nyt oli sitten se hetki. Olihan se ihan huiman kaunista, kun taivaanranta hohti punertavana ja sumu aaltoili pellon yllä ruskan väreissä hehkuva metsä taustanaan. Maisema oli aamuvarhaisella aika täydellinen ja sai muut asiat loksahtelemaan oikeisiin mittasuhteisiinsa. Ehkä elämä taas ensi viikolla onkin ihan mukavaa ja seesteistä :)