Kaniherran karkumatka

Äkkiseltään voisi luulla, että kesäisen viikonlopun sykähdyttävin näkymä olisi  upea auringonlasku tai aamukasteen kimmeltävät pisarat pionin terälehdillä. Tai tänä kesänä se, että aurinko ylipäätään näyttäytyy. Mutta ei. Kyllä pihalla istuva rusakko saa sydämen jättämään yhden lyönnin väliin. Tai oikeastaan se hetki kun tajuaa, ettei siellä pihalla mikään rusakko ole, vaan sisätiloissa elelevä karvalapsemme Romeo! Yksin! Kavalassa maailmassa!

Vietettiin mukavan leppoisaa sunnuntai-iltaa, kun Eemeli vielä vanui yksikseen iltapalan ääressä käsi poskella. Siinä ikkunasta ulos katsellessaan poika sitten totesi, että meidän Romeo juoksee juuri pihan poikki. Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että se voisi olla mahdollista! Meinasin juuri alkaa selittää rusakon ja luppakorvaisen kanin eroavuuksista kun tajusin, että siellä se Romeo tosiaan pompottelee metsää kohti töpöhäntä iloisesti vilkkuen.

Romeo on kyllä tottunut ulkoilija, mutta ihmisten kanssa ja valjaissa! Ei koskaan yksin! Mieli teki kiljaista kauhusta, mutta äidinvaisto toimi nopeammin kuin ajatukset. Todennäköisesti kiljuminen olisi säikäyttänyt kaniherran pahanpäiväisesti. Kun avasin oven ja huusin Romeolle ystävällisesti, että meinaako pitkällekin mennä vai kelpaisiko seura, se pysähtyi niille sijoilleen keskelle nurmikkoa ja jäi odottamaan. Seura siis kelpasi yksinäisen  karkumatkan päätteeksi. Hyvä niin! En ollut ihan varma, miten Romeo vapauden huumassaan reagoisi minuun; pelästyisikö vai pinkoisiko pakoon ihan vaan pysyäkseen vapaana. Pelko oli kuitenkin turha. Syli kelpasi hyvin ja Romeo vaikutti tyytyväiseltä kun pääsi kantaen kotiin. Oli tainnut jo käydä oven takana odottelemassa, kun nautti silmin nähden kotona odottavasta porkkanasta ja sohvan alusen tarjoamasta rauhasta ja turvasta.

Eemeli nimitettiin päivän sankariksi. Ilman Emppua Romeo olisi jäänyt yöksi ulos, todennäköisesti huonoin seurauksin. Kadonneen kanin tapaus olisi alkanut askarruttaa vasta seuraavana aamuna, kun se ei olisi ilmaantunut keittiöön jääkaapin oven auetessa. En tajua vieläkään, miten Romeo pihalle päätyi ja kauanko se siellä on itsekseen touhuillut. Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin! Ja jatkossa ollaan tarkempia avoimien ovien kanssa! ❤️