Kierros kotipihalla

Kylmä kevät ja armoton laiskuus saivat aikaan sen, ettei kotipihassa kasva tänä kesänä juuri mitään. Aikamoinen vastakohta viime kesän viljelyksille, joita Eemelin kanssa hartaudella vaalittiin. Oman maan sipuleiden varassa ollaan elelty viime kesästä tähän saakka. Mutta nyt... ei mitään! Pelkkä surullisen näköinen pläntti kuivahtanutta multaa. Ensin ahdisti, että menee hyvä kasvimaa ihan hukkaan, mutta ei oikeastaan enää. Sama keväällä iskenyt laiskuuden puuska jyllää edelleen, joten on ihan hyvä, että vältän tänä kesänä kaiken kastelun ja kitkemisen vaivan. Vaikka kyllähän niitä oman maan antimia tulee vielä ikävä... No, kaikkea ei voi saada. Ehkä välivuoden jälkeen ensi keväänä olen taas täynnä tarmoa!

Onneksi pihasta löytyy myös monivuotisia kasveja, että sentään jotain kasvaa ja voi satoakin odottaa. Omenoita ei kuitenkaan tänä vuonna ole tulossa; kukkiminen oli olematonta eikä pölyttäjiäkään niissä vähissä kukissa näkynyt. Viinimarjat ja karviaiset kuitenkin kasvaa kohisten ja raparperista on jo nautittu niin piirakassa kuin kiisselissäkin. Lipstikka rehottaa kuin viimeistä päivää ja ruohosipuli kukkii, samoin kuin mansikka. Vasta muutama päivä sitten kylvetty rucola on jo itänyt ja puskee mullasta pienen pieniä alkuja.

Pienen kierroksen jälkeen totesin, että kyllä siellä pihalla sittenkin kasvaa ja kukoistaa, vaikka olin ajatellut sen tänä vuonna olevan tyhjää täynnä. Ilokseni huomasin, että juhannusruusuun oli tänään puhjennut ensimmäiset kukat. Nuppuja on ihan valtavasti, joten melkoinen kukkaryöppy on muutaman päivän päästä tulossa, kun kaikki nuput aukeavat. Sitä odotellessa!