Pakkoruokintaa ja piikkejä

Kun kani sairastaa, ei ole aina helppoa arvata mikä on vialla. Kani kun lähinnä vaan vetäytyy hiljaa omiin oloihinsa. Meillä on onneksi niin sosiaalinen ja luottavainen kani, että se ei mennyt piiloon potemaan, vaan tuli aamupalaa nauttivan perheen luo ja vasta siinä jähmettyi hiljaa paikoilleen ja kieltäytyi syömästä mitään. Vessalaatikon tarkistettuani totesin, ettei edellispäivän jälkeen ollut ilmestynyt yhtään papanaa eikä pissojakaan. Aloin aavistella suolitukosta,  kun maton hapsut oli viime aikoina viehättäneet kaniherraa kovasti. Kun Romeo sitten vielä alkoi kävellä takaperin, oli kyllä ikävä tunne lähteä töihin. Olin epävarma mitä päivän aikana ehtiikään tapahtua ja näänkö koko karvalasta enää hengissä. Onneksi sain työt järjesteltyä niin, että pystyin lähtemään iltapäiväksi kotiin.

Romeo odotti kotona voipuneena ja liikkumattomana, mutta hengissä sentään. Se ei ollut koko aamupäivän aikana liikkunut minnekään, joten tiesin ettei se ollut juonut eikä syönytkään. Ruiskulla sain väkisin juotettua sille vettä ja sen jälkeen varasinkin ajan lääkäriin. Lääkärin ohjeistuksesta tein seoksen vedessä liotetuista kanin pelleteistä ja persikka-Piltistä ja taas oli ruiskulla töitä. Ohje oli saada 10 ml ravintoa syötettyä hampaiden välistä ennen lääkäriin pääsyä. Yllättävän hyvin se onnistuikin ja Romeokin vaikutti jopa vähän pirteämmältä. Raukka oli jo varmaan ollut ihan kuivunut!

Eläinlääkärissä alkoikin ihmeparantuminen kun päästiin ovesta sisään. Romeo kun sattuu pitämään koirista, niin sehän oli innoissaan odotushuoneen tuoksuista. Meidät kuitenkin ohjattiin potilashuoneeseen odottelemaan, niin jäi koirakavereihin tutustuminen väliin. Huoneessa alkoi touhukas paikkojen tutkiminen ja 5 minuutin odottelun aikana Romeo liikkui enemmän kuin koko päivänä yhteensä. Jännittävän paikan aiheuttama adrenaliini veressä ilmeisesti lievitti kipuakin. Lääkäri oli huvittunut Romeon touhuamisesta ja totesi, että on helppohoitoinen tapaus. Kanit kun on usein niin arkoja, että sairauden ja pelon yhdistelmä aiheuttaa joskus kuoleman kun lääkäri vasta yrittää tutkia :(

Romeo ei kuitenkaan paljon hätkähtänyt, vaikka piikkejä tuikattiin nahkaan kaikkiaan 4 kpl: kipulääkettä, B-vitamiinia, suolen toimintaa vilkastuttavaa lääkettä ja lisäksi nestettä nahan alle iso ruiskullinen. Kotiin saatiin vielä lääkkeitä ja ohje pakkoruokinnan jatkamisesta, mikäli ruoka ei ala maistua.

Nyt on kuitenkin kaikki taas hyvin ja Romeo entisellään. Ruoka maistuu ja vipinää riittää. Maton hapsuihin koskeminen on ankarasti kielletty ja ne onkin koko perheellä armottoman vahtimisen kohteena. Kani saa kyytiä joka kerran, kun suu aukeaa maton lähellä. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä!