maanantai 4. tammikuuta 2016

Jänismetsällä



 

Eemelin kanssa päädyttiin sattumalta jänismetsälle aseena porkkana ja pussi heinää. Metsässä kävellessä alettiin seurata jäniksen jälkiä ja juteltiin siitä, mitä  jänönen on aamukävelynsä varrella touhunnut. Kun jäljet yht'äkkiä päättyivät, naureskeltiin, että se varmaan on jäänyt päiväunille johonkin lähistölle. Ja niinhän se sitten olikin! Kun se ei lähtenyt pakosalle, päätettiin käydä nopeasti hakemassa kotoa sille vähän evästä. Meidän palatessa jänis oli edelleen samalla paikalla ja kun se oli niin pieni ja väriltään kuin meidän Romeo, eikä edelleenkään lähtenyt pakoon, alkoi herätä huoli. Epäiltiin jo, että olisiko jonkun kani päässyt karkuun ja hakee nyt suojaa puun juurelta. Silläkin uhalla, että jänis saa hepulin liian lähelle tulevien ihmisten takia, oli pakko tarkistaa, että sillä on kaikki kunnossa. Ennen kosketusetäisyyttä se sitten ponkaisi pystyyn ja vaihtoi vauhdikkaasti maisemaa. Hyvä niin! Porkkanat ja heinät jäi syömättä, mutta ainakaan ei tarvinut jäädä murehtimaan, onko jonkun kani paleltumassa tuolla pakkasessa. Jänis osannee hankkia itselleen ruokaa; varsinkin kun tuossa talojen lähituntumassa majailee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti