Kesämuistoja Haarajoen kotieläinpihalla

Viikonlopun helle houkutteli rannalle, mutta Eemelin perjantaisen pyöräonnettomuuden jäljiltä päätettiin pysyä pari päivää poissa vedestä, jotta haavat ehtii vähän arpeutua. Nahkaa kun kuoriutui irti useammasta paikasta, eikä haavojen tulehtuminen olisi ollenkaan kiva juttu. Poikaa laastarit ja kipeät paikat harmitti niin, että kiukkusi jo koko kesäloman olevan pilalla heti ensimmäisenä päivänä. Jotta kesälomatunnelmaa olisi saatu vähän kohotettua lupasin Eemelille, että hän saa valita sunnuntain retkipaikan. Eläinrakkaana Eemeli valitsi Haarajoen kotieläinpihan, jonne ei matka meiltä kauaa kestäkään, mutta siltikään ei aiemmin ole tullut poikettua.

Etukäteen vähän epäilytti, että onkohan Eemeli jo vähän liian iso kyseiseen huvitukseen ja ajatus vain vahvistui parkkipaikalla, kun muilla perheillä oli matkassa alle kouluikäisiä nappuloita. Epäilys oli kuitenkin ihan turha! Itselle tuli ihan mieleen lapsuuden kesät mummolassa ja Eemeli iloitsi eläinten näkemisestä, iästä viis :) Myönnettävä on, että alle kouluikäisten kanssa paikassa vierähtäisi pidempikin aika, kun voisi leikkiä hiekkalaatikolla, leikkimökissä ja keppihevosilla ja traktorissa istuminenkin olisi jännää. Nyt traktorissa kävin vain minä, muille se oli liian lapsellista :D

Kotieläinpiha on pienen maatilan yhteydessä ja muistutti kyllä hyvin paljon mummolan naapurustoa omasta lapsuudesta. Eläimiä ei ole kauhean paljon ja tunnelma on hyvin kotoisa. Tilalla on lampaita ja vuohia, minipossuja ja aaseja, hevosia ja poneja, kaneja ja marsuja, kanoja ja ihana rapsutuksia rakastava Oona-koira. Eläinvalikoima on siis kyllä ihan riittävä, varsinkin pienen lapsen kanssa vieraillessa. Kaikki eläimet näyttivät todella hyvin hoidetuilta ja tyytyväisiltä oloihinsa. Belgianjättikanit tosin taisivat tunnistaa, että nyt on kani-ihmisiä paikalla ja yrittivät esittää olevansa nälkäkuoleman partaalla :D No eivät siis todellakaan olleet, mutta aina kannattaa vähän esittää muutaman herkkupalan toivossa! Kyllä mä niin tahtoisin meille seuraavaksi tuollaisen jättiläisen...

Apuaaaa! Joku laittoi tähän aidan!!! Antakaa ruokaa!

Maatilalla kiertelyn jälkeen poikettiin vielä kahvituvalle ja juotiin kahvit ja mehut aurinkoisella pihamaalla. Tuoretta pullaakin oli emäntä leiponut ja myös omien eväiden kanssa olisi pihamaan pöytäryhmiin saanut parkkeerata. Asiakkaiden käytössä oleva mikrokin löytyy, jos tarvii vaikka vauvanruokaa tai maitopulloa lämmitellä. Meidän kohdalla ne ajat tosin on jo autuaasti ohi :)

Jotenkin kuuma kesäpäivä ja maalaismaisema sai mut niin lapsuuden kesien fiiliksiin, että jatkoin samaa tunnelmointia vielä kotonakin. Keräsin mummon vanhaan maitohinkkiin kimpun juhannusruusuja ja niiden tuoksussa keittelin kiisselin mansikoista ja raparperista. Se on  ollut yksi kesäpäivien vakkarijälkiruokia mummolassa! Lapsuuden kesien tuoksunuistoja on myös puhtaat matot (eli käytännössä mäntysuopa). Pesinkin vielä omalla terassilla yhden maton siinä toivossa, että helle sen nopeasti kuivaa.

Melkoinen nostalgiapläjäys koostui sunnuntaille ja mikäs sen mukavampaa. Olo oli nukkumaan päästessä kuin olisi pienen kesäloman viettänyt <3