Maalauskuume kiihtyy

Turkoosi. Väri, johon palaan yhä uudelleen. Kai sitä voisi voimaväriksi kutsua. Se ei ole lempiväri, e-hei! Lempiväri vaihtelee, turkoosi pysyy. Se on enemmän kuin lempiväri; osa minua. Vaikka pyristelen siitä eroon, huomaan, että se onkin kärkkynyt koko ajan jossain piiloutuneena ja räjähtää sitten silmille kaikessa loistossaan ja upeissa sävyissään.

Turkoosi on raikas, kuulas, rauhoittava, räiskyvä, pirteä ja samalla seesteinen. Turkoosi on kaikki. Juuri kun luulin hankkiutuneeni eroon fiksaatiosta turkoosinsiniseen, löysin itseni rautakaupasta vertailemassa värilastujen erilaisia petroolin- ja turkoosinsinisiä sävyjä. Ajatus oli kytenyt päässä jo pitkään, mutta kun sain värilastut käteeni, epäilys alkoi hälvetä.

Suunnitelma on selvä. Enää täytyy vakuuttaa Mika siitä, että mun suunnitelma voisi toimia! Sen jälkeen voisi laittaa taas pensselin heilumaan. Se on tää kevät, joka saa mulle aina maalauskuumeen aikaiseksi!