Pataleivän kanivahti

Pataleipä ehti muhia mielessä pitkään, ennen kuin se päätyi oikeasti pataan. Kuvittelin sen olevan työläämpi kuin onkaan ja siksi se vaan jotenkin aina jäi. Eilen totesin, että jääkaapissa lojuva hiivan pala on käytettävä ja päähän pulpahti ajatus pataleivästä. Tein taikinan illalla ja paistoin leivän aamulla. Paistoaika oli sen verran pitkä, että nälän kurniessa vatsassa otin leivän uunista vähän liian aikaisin: ei vaan pystytty enää odottamaan! Ensi kerralla varaudun siis paremmin. Leipä oli silti tosi hyvää ja kuori täydellisen rapea! Ja eräs kaniherra hoiti luottamustehtävänsä uunin vahtina hartaudella. Palkkioksi siitä hänelle tarjottiin rapeita leivän murusia, jotka tekivät kauppansa melkoista vauhtia!

Pataleipä

3,5 dl vettä

Nokare hiivaa

1 tl suolaa

2 dl grahamjauhoja

5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja jauhot. Peitä kulho muovikelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan vähintään 12 tunniksi.

Käännä taikinaa muutama kerta kulhossa, ripottele pinnalle jauhoja ja anna kohota vielä puoli tuntia. Laita siksi aikaa kannellinen pata kylmään uuniin ja laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Sivele kuuman padan sisäpinta öljyllä ja nosta taikina pataan. Laita kansi päälle, nosta takaisin uuniin ja paista puoli tuntia. Ota sen jälkeen kansi pois päältä ja jatka paistamista vielä n. 15 minuuttia.

Haistele valmista pehmeää leipää. Kuuntele kuinka kuori rapsahtelee ja kumisee, kun leikkaat sitä. Katsele kuinka voi sulaa lämpimän leivän pinnalla. Nauti hetkestä. Nauti elämästä.