lauantai 13. helmikuuta 2016

Irtokarkkeja ja iskelmätähtiä




Välillä hotelliyö vieraassa kaupungissa voi saada ihmeitä aikaan. Ja tutussakin kaupungissa voi käydä samoin. Käytiin nääs pikavisiitillä Tampereella, koska kutsu kävi Iskelmägaalaan. Aikataulu oli niin tiukka, että ahdisti, mutta päätettiin selvitä ajoissa perille. Ja melkein selvittiinkin. Kellottamalla perjantain aikataulu minuutilleen, oltiin Holiday Innin respassa kirjautumassa sisään 3 minuuttia ennen tervetulotilaisuuden alkua: hyvä me! Tuskan hiki otsalta ei kuitenkaan kuivunut vielä siinä vaiheessa. Meidän piti nimittäin käydä vielä hotellihuoneessa vaihtamassa vaatteet. Muutaman sattumuksen takia en ollut ehtinyt laittaa hiuksiakaan gaalakuntoon ennen lähtöä. Toivoin siis ihmettä tapahtuvaksi, että olisin ehtinyt tehdä niille jotain vielä hotellihuoneessa, mutta se ihme jäi toteutumatta. Vaatteet vaihtui alle kymmenessä minuutissa ja hiukset sutaisin joten kuten välttävän asentoon. Onneksi meikki edes oli jo hoidossa ja Katri Niskasen mekko sai pelastaa loput. Sitten päätin vaan rentoutua; ei sinne kukaan ollut mua tulossa katsomaan, vaan niitä artisteja! Onneksi mulla on ihana mies, joka ulkonäkökriisin iskiessä osaa sanoa juuri oikeat sanat ja saada mut tolkkuihini!

Siispä suunnattiin helmat liehuen hotellin alakertaan tervetulotilaisuuteen ja ehdittiin paikalle sopivasti saadaksemme lasilliset skumppaa ja kirjekuoret, jotka sisälsi kaiken oleellisen loppuillaksi: liput, kutsuvieraskortit ja drinkkiliput. Siinä vaiheessa saattoi jo huokaista helpotuksesta; oltiin saatu kirittyä aikataulu kiinni ja ehdittiin yhteiskuljetukseen hotellilta Tampere-talolle. Ja loppu sujuikin ihan täydellisesti! Syötiin, juotiin, kuunneltiin musiikkia, yllätyttiin ja tavattiin tuttuja.

Katsomossa istuessani totesin, että Iskelmägaala on vähän kuin pussillinen irtokarkkeja. Niissä pusseissahan tulee syötyä ne huonommatkin karkit, joita ei koskaan voisi syödä koko pussillista. Siinä seassa ne kuitenkin menee, eikä ehdi kyllästyä. Vähän samoin kävi gaalassa. Ja kai se on ihan hyvä niin. Ei kaikista voi tykätä. Mutta kuten sanottu, kyllä ne siinä hyvien seassa meni!

Muutama sielua järisyttänyt kai pitää mainita: i-ha-na Chisu (nonni, nyt on sit mentävä konserttisaliinkin), takuuvarma ja/tai yllättävä Apulanta, riipaisevan vakuuttava Laura Voutilainen ja hämmentävän monipuolinen Anssi Kela. Enkä yhtään yritä väittää, että loput oli huonoja. No ei todellakaan ollut!!!! Mutta tällä kertaa nuo neljä kosketti eniten.





Juha Tapion keikka jatkoilla piti toki nähdä loppuun, mutta siinä kohdassa olikin sopiva hetki painua pehkuihin. Hyvin nukutun yön ja herkullisen aamiaisen jälkeen kuppelehdittiinkin sitten Koskikeskuksessa jo ennen kuin kaupat aukesi. Tosin vain pari minuuttia liian aikaisin. Vähän ostoksia, vähän jäätelöä ja vähän kaupungilla kävelyä. Se jo riitti saamaan aikaiseksi täydellisen miniloman!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti