Ja valkeus tuli!

Tänä aamuna kaihtimien avaaminen aiheutti innostunutta hihkuntaa: lunta oli satanut ainakin 10 cm! Vihdoinkin!!! Tarkoitus oli ollut siivota, mutta lumi aiheutti välittömän suunnitelman muutoksen: lumiukko oli tehtävä, hinnalla millä hyvänsä. Suuri pelko nimittäin on, että huomenna herätessä kaikki on jo sulanut pois...

Kun avasin ulko-oven, hämmästyin ensin ihan pieneksi hetkeksi. En ensin muistanut, kuinka pehmeä lumikerros vaimentaa kaikki äänet! Hetken aikaa maailma kuulosti oudolta ja ihmeelliseltä, kunnes se tuntuikin taas ihan normaalilta. Niin kaunista! Syysmasennus alkoi väistyä välittömästi lumen ja valon vaikutuksesta.

Minä konttasin pihalla ja sain aikaiseksi muhkean lumiukon sillä aikaa, kun Mika ja Eemeli teki lumitöitä. Niin, todellakin: äiti konttaamassa hangessa ja lapsi lumitöissä... Eemelissä elää vanha sielu, joka on välillä järkevämpi kuin minä...