lauantai 11. kesäkuuta 2016

Panagia ja rakkauden lähde



Vaikka lomalla ollaan, ei tässä malta pitkäksi aikaa jäädä laakereillaan lepäämään. Iskät ja teinit vuokrasi aamulla skootterit ja päräytti kohti etelää Paradise Beachille uimaan. Pikkuihmiset sai sen jälkeen oman skopa-kierroksen hotellin lähikaduilla. Kun lapset oli kyyditetty, teinit jäi lapsenvahdiksi ja vanhemmat lähti päristämään ylös  vuorille. Skoottereilla huristaessa sitä jyrkkää, mutkaista vuoristotietä teki mieli huutaa; vähän riemusta ja ihan pikkuisen kauhusta! Riemu kuitenkin voitti! Oli ihan huikeat maisemat ajella pikkuruiseen Panagian vuoristokylään. Ei sitä alapuolella aukeavaa tyhjyyttä ja kaukana siintävää turkoosia merta oikein pysty edes sanoilla kuvaamaan. Ja siihen näkymään pitää liittää vielä ympärillä tuoksuva pinjametsä!



Panagia on todella pikkuriikkinen kylä ylhäällä vuoren rinteessä. Kadut on niin kapeita, että niitä hädin tuskin mahtuu ajamaan autolla. Joka paikka on täynnä pysäköintikieltomerkkejä, joten autolla sinne on melko hankala edes lähteä, ellei tunne paikkoja. Skootteritkin jätettiin parkkiin heti kun tuli tilaisuus; ystävällinen tarjoilija vinkkasi meille hyvän paikan heidän porttinsa takaa ja neuvoi meidät kohti "Rakkauden lähdettä", jota oltiin menossa katsomaan.



Itse lähde ei ole kummoinenkaan nähtävyys, mutta reitti ylös vuoristoon ja idyllinen pikkukylä oli kyllä kokemisen arvoiset! Montaa sataa metriä ei tarvi kävellä, kun on jo nähnyt koko kylän. Kylässä on myös oliiviöljypuristamo, mutta se jätettiin käymättä. Retken lopuksi käytiin kahvilla sen ystävällisen tarjoilijan luona, tietenkin. Ja hyvät hyssykät sitä ravintolan kissaa!!! Kun on viikon katsellut paikallisia luisevan laihoja katukissoja, oli ravintolan pihalla lötköttävä karvapallo melkoinen ilmestys! Se panoi ainakin kolmen katukissan verran!


Vuorelta selvittiin hengissä alas, vaikka se alastulo hirvitti melkein enemmän. Melkein joka mutkassa oli muistomerkki jonkun paikalla menehtyneen muistoksi, joka oli kyllä omiaan tuomaan pientä lisäjännitystä matkaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti