Lainaaminen on uusi musta

Mistä ihmeestä se ajatus tauosta edes tuli mieleen? Olen jo puolitoista vuotta ollut tyytyväinen jäsen Vaatepuussa (ihanainen Järvenpääläinen vaatelainaamo) ja yhtäkkiä mietin, että josko pitäisin vähän taukoa: yhteisen vaatekaapin sisältö oli tullut yhtä tutuksi kuin oman vaatekaapinkin. Halusin kuitenkin hetken vielä miettiä ja hyvä niin: no todellakin jatkan jäsenyyttä! Niin monta kivaa kolttua ja korua on koettu jäsenyyden aikana!

Jatkoa harkitessa tuli kuitenkin oikeasti puntaroitua vaatteiden lainaamisen hyviä ja huonoja puolia. Hyviä puolia löytyi ehdottomasti enemmän, enkä edes osaa sanoa, mikä on parasta. 1) Ihanaa on se, ettei oma vaatekaappi täyty turhista hankinnoista. Viimeisen vuoden aikana sinne on tullut koko ajan lisää tilaa; heitän pois tarpeettomia, mutta uusia en osta enää niin paljon kuin ennen; ei tarvi, kun voi lainata! 2) Vaihtelunhalun pukeutumisessa voi tyydyttää ostamatta mitään. 3) Tulee kokeiltua kummallisiakin asioita ja samalla  tehtyä ihania löytöjä. (Tai sitten ihan vaan kummallisia...). 4) Juhliin voi hakea vaikka joka kerta uuden mekon ilman että siitä tulee kertakäyttövaate, joka jää kaappiin pölyttymään. 5) Rahaa vaatteisiin kuluu vähemmän. 6) On kiva pukeutua kotimaisiin vaatteisiin. 7) Tuntuu hyvältä, kun on voinut jättää ostamatta vaatteita, joiden tuotannon eettisyys arveluttaa. 8) Kun ostaa harvoin, ostaa harkitummin.

Seuraava lainaamo, johon haluaisin liittyä, olisi sisustuslainaamo. Siinä on toinen asia, jossa haluan vaihtelua, mutta inhoan niitä kaappeihin kertyviä tyynyjä, verhoja ja kippoja. Silti bongailen koko ajan uusia juttuja olohuoneeseen, seinälle, sinne ja tänne. Ja oikeasti haluaisin, että olisi vaan selkeää ja yksinkertaista. Olispa mahtavaa kun voisi perjantaikukkia hakiessa lainata samalla maljakon ja vaikka kukkiin sopivan sohvatyynyn. Ja sitten parin viikon päästä palauttaa ne ja lainata jotain ihan muuta!