sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukiireinen viikko


Viimeinen viikko on ollut mahdottoman täynnä touhua ja joulun ajan tapahtumia. Olo ei siltikään ole ollenkaan kiireinen vaan enemmänkin leppoisan seesteinen pienestä tohinasta huolimatta.


Eemelin kanssa on koluttu läpi Kellokosken ruukin joulumarkkinat ja Jampan joulupolku. Ihania joulutunnelman nostattajia molemmat! Myynnissä oli paljon käsitöitä, mutta mukaan tarttui vain puusta veistetty lettulasta. Eemelin kanssa keskityttiin enemmän tunnelmasta nauttimiseen: ihailtiin ilma-akrobatia esitystä, kohdattiin joulupukki ja maisteltiin kuumaa glögiä, vohveleita ja makkaraa. Kyllä ulkosalla nautituissa herkuissa on aina pieni tunnelma-bonus mukana!




Viikon varrella Eemelin tiedekerhossa oli perhekerta ja pikkujoulut, jonne olin lupautunut auttamaan tarjoiluissa. Olisipa ollut omassa lapsuudessakin mahdollisuus päästä tuollaiseen kerhoon! Perhekerralla saatiin tehdä sorbettia hiilidioksidijään avulla, värjätä kankaita etanolia käyttäen ja tehdä saippuakuplia täynnä höyryä. Niin kivaa!!! Esitin jo toiveen, että keväälläkin olisi kerta, jolloin vanhemmat saa tulla mukaan :D
 


Suomen 100-vuotisjuhlan ansiosta viikkoon osui myös ylimääräinen vapaapäivä. Ehkä sen takia onkin virtaa riittänyt osallistua kaikkeen. Itsenäisyyspäivä kului hyvin suomalaisittain rentoutuen: ulkoilua, päiväsauna, juhla-ateria ja linnanjuhlien pukujen kommentointia. Ehkä tärkeimpänä kuitenkin kiitollisuudella muisteltiin omia isovanhempiamme, jotka ovat rintamalla taistelleet itsenäisen Suomen puolesta. Mun vaaria, joka palasi rintamalta haavoittuneena ja ilman veljeään ja lottana toiminutta Mikan Aili-mummoa, joka joutui jättämään kotinsa rajan taakse. Suuria tekoja, suuria menetyksiä, mutta vielä suurempia voittoja.


Itsenäisyyspäivänä soiva Finlandia-hymni on aina saanut mut herkistymään, mutta tänä vuonna se tuntui vielä piirun verran voimakkaammin. Kiitos Suomi! Kiitos te, joilla oli rohkeutta puolustaa kotimaata! Ja kiitos Sibeliukselle, joka tuon hienon teoksen on säveltänyt. Osui Jannen syntymäpäiväkin tälle viikolle, niin käytiin ohimennessä hänen patsaansa luona onnittelemassa. Komeasti seisoi illan hämärissä joulukuusta katselemassa.

Yhtä hämärässä sainkin kulkea oikeastaan koko viikon, kuten kuvistakin näkyy. Valoisat hetket ovat kuluneet töissä ja melkeinpä kaikki vapaa-aika on kulunut pimeyden vallitessa. Tajusin sen vasta kuvia katsellessa: yhtä pimeyttä koko viikko! Mutta onneksi sentään onnellista pimeyttä :) Vielä jaksetaan vähän aikaa hämärän hyssyä ja kynttilänvaloa. Joulusta on enää hetki siihen, kun päivät alkavat kirkastua!

2 kommenttia:

  1. Mukavia yhteisiä hetkiä pojan kanssa!
    Pimeää on tosiaan riittänyt.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulun lähestyessä yhdessä olon tärkeys lasten kanssa korostuu. Vanhempi poika ei enää äidin kanssa lähde mihinkään, niin pienemmän kanssa otan ilon irti kaikesta, mitä vielä voidaan yhdessä tehdä. Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista