Ja sanaton on sydämeni kieli.”
Ihana, rauhallinen jouluaatto raksutteli viimeiset minuuttinsa loppuun rakkaan joululaulun tunnelmissa. Perheen miesväki otti päivän päätteeksi mittaa toisistaan pleikkarin ääressä ja sain istua hiljaa omassa rauhassani. Kuinka nautinnollista se voikaan olla! Olen sen verran erakkoluonne, että yksinolo on mulle yhtä tärkeää kuin ruoka ja juoma. Ja varsinkin joulun aikaan kaipaan niitä hiljaisia rauhoittumisen hetkiä.
Tämä joulu onkin ollut silkkaa rentoutumista. Jo toista joulua meillä oli aikuisten kesken lahjojen ostokielto. Huomaan sen olevan yllättävän vapauttavaa. Lahjojen ostaminen aikuisille aiheuttaa aina enemmän päänvaivaa (kun kaikkea on jo!), kun taas lapsille keksisin vaikka mitä hankittavaa. Kohtuus pidetään kuitenkin siinäkin ja lahjojen määrä lapsillekin vähenee vuosi vuodelta. Meidän pojat tosin on jotenkin ihmeellisen tiedostavia ja osaa ajatella maailmaa paljon avarakatseisemmin kuin minä tuossa iässä. Molemmat pojat on sitä mieltä, että turhaa tavaraa ei saa ostaa, koska niin tuhotaan maapallo. Muutaman harkitun ja täsmällisen toiveen toteuttaminen on ilo itsellekin ja lisäksi muutama lahjakortti bonuksena antaa vielä valinnanvaraa saajallekin.
Lahjojen hankinnan helppouden lisäksi pääsin tänä vuonna istumaan siskon valmiiseen joulupöytään. Olin lupautunut tuomaan jälkiruuan mukanani ja sitä sitten värkkäsinkin lähdön hetkeen saakka. Aaton aikatauluun kun aiheutui yllättävä mutka auringonpaisteen muodossa. Pitkien pimeiden päivien jälkeen upeaa säätä ei malttanut jättää hyödyntämättä ja surutta lähdin ennen joulusaunaa lenkille silläkin uhalla, että jälkiruuan valmistus menee viimesekunneille, niin kuin sitten menikin. Jouluhalko ei ole koskaan kuulunut mun jouluperinteisiin, mutta kun tykästyin piparkakkurahkaan, innostuin myös Arlan halko-reseptistä, jossa suklainen kääretorttu täytetään piparin makuisella rahkalla. Koristeluun en ehtinyt paneutua, kun levittelin viimeiset suklaaganachet tortun päälle juuri kun muu perhe alkoi vetää kenkiä jalkaan lähteäkseen joulun viettoon. Mutta hälläväliä; aurinkoinen lenkki voitti moninverroin tässä asiassa :)
Suklainen kääretorttu toteutetaan kolmessa vaiheessa: pohja, täyte ja kuorrutus. Kaikki vaiheet on kuitenkin helppo toteuttaa. Ja oikeastaan kaikkia kolmea voi soveltaa myös muissa leivonnaisissa.
Pohja:
4 munaa
1 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita vähitellen vaahtoon. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina siihen. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia. Kumoa kypsä pohja toisen leivinpaperin päälle ja irrota paistossa ollut leivinpaperi varovasti, ettei taikinalevy repeä.
Täyte:
2 dl kuohukermaa
2 prk piparkakkurahkaa
1 tl sokeria
Vaahdota kerma ja mausta sokerilla. Vatkaa joukkoon rahka. Levitä täyte jäähtyneen pohjalevyn päälle. Kääri napakalle rullalle. Kääri leivinpaperi rullan ympärille ja nosta jääkaappiin.
Suklaa ganache-kuorrute:
1 dl kuohukermaa
150 g tummaa suklaata
Paloittele suklaa kattilaan. Lisää kerma ja kuumenna sekoittaen kunnes suklaa sulaa. Sekoita tasaiseksi ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Vatkaa kuohkeaksi ja kuorruta.
Jos haluat tehdä kääretortusta halon, leikkaa päädyistä viipaleet ja asettele ne tortun päälle oksan kohdiksi ennen kuorruttamista. Mun "halko" oli sen verran nopeasti kyhätty, että oksan kohdat herätti hilpeää hämmennystä: näytti kuulemma siltä, oli joltain oli tipahtanut tortun viipale ja unohtunut siihen :D Ai muka vai?!?! Ihan hienolta sen oli tarkoitus näyttää ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti