Talvipäivä vihreässä metsässä

Onhan se vähän outoa. Ja ehdottomasti surullista. Ilmasto lämpenee ja luonto on sekaisin. Välipäivinä pihalla puhkesi kukkaan valkoinen orvokki ja skillat ovat myös jo hyvässä vauhdissa. Suren niiden puolesta, kun pakkaset ovat juuri alkamassa, eikä ne pienet kukkaparat siitä varmaankaan ilman lumipeitettä selviä.

Lapsena vuoden ensimmäisenä päivänä hiihdettiin tai oltiin pulkkamäessä. Nyt käveltiin Eemelin kanssa kauniin vihreässä metsässä. Sentään vähän kuuraa oli lehtien pinnalla auringon laskiessa.

Hilaan lapseni säännöllisesti metsään. Toivon, että aikuisena muistelevat millaisia oli lapsuuden talvet, niin kuin minä muistelen nyt niitä pakkastalvia. En osaa edes kuvitella, millaisia Suomen talvet ovat 30 vuoden päästä. Onko lunta silloin enää vain muistoissa?

Metsässä oli kyllä todella kaunista auringon säteiden kuultaessa puiden takaa ja hämärän alkaessa hiljalleen laskeutua. Istuttiin kannon nokassa, hörpittiin lämmintä kaakaota ja nakerrettiin viimeisiä joulupipareita. Juteltiin niitä näitä ja odotettiin paluuta arkeen: kouluun ja töihin. Hetki oli täydellinen päätös joululomalle ja alku uudelle vuodelle!