Taiteiden yö ja Mars vs. Venus-stand up show

Viime viikonloppu olikin aika kulttuuripitoinen, kun Tuusulanjärven ympäristössä oli tarjolla erilaisia tapahtumia. Vai voiko stand uppia sanoa kulttuuriksi? No tietysti voi!

Perjantaina Tuusulan taiteiden yö levittäytyi Hyrylästä Rantatielle saakka erilaisten tapahtumapisteiden myötä. Meillä lapset ei halunneet mukaan ja niinpä oltiin paikalla vain muutama tunti, mutta siinäkin ajassakin ehdittiin mukavasti. Käytiin useammassa paikassa ja sääkin ehti vaihtua auringonpaisteesta vesisateeksi ja takaisin. Alkoi jo tuntua siltä perinteiseltä Suomen kesältä! Ehdittiin siemailla skumppaa, katsoa lyhytelokuvia, käydä kirkossa, nauttia muurinpohjalettuja ja tutustua työläiskotimuseoon.

Koko kesän suunnitelmissa ollut visiitti johonkin lähialueen kesäteattereistakin päästiin toteuttamaan lauantaina, ainakin melkein. Jotenkin kummasti se kesä mennä hurahti niin, että yht'äkkiä havahduttiin elokuuhun ja lähestyviin viimeisiin näytöksiin. Tehtiin sitten kompromissi-ratkaisu ja mentiinkin katsomaan stand uppia, mutta Järvenpääläiseen kesäteatteriin Vanhankylän kartanolla. Jääkööt ne perinteisemmät teatteriesitykset sitten seuraavalle kesälle.

Kyseessä oli Risto Suokkaan ja Johanna Tohnin kesäkiertueella oleva Mars vs. Venus, joka pureutuu siekailematta niihin kuuluisiin naisten ja miesten välisiin eroihin. Esitys oli ratkiriemukasta seurattavaa, eikä vähiten siksi, että Riku ja Johanna ovat tosielämässä pariskunta. Räiskyvän komiikan lisäksi esitys tarjosi kurkistuksen pariskunnan kotielämään ja sellainenkos jaksaa viihdyttää. Ja vaikka stand upin tyyliin yleensä kuuluu pieni nokittelu, tässä tapauksessa se tehtiin kaikella lämmöllä ja rakkaudella. Ja kyllähän lopputulema oli se, että väkisinkin joutui nauramaan omalle itselleen, kun tutun kuuloisia tilanteita miehen silmin kuvailtiin :D

Kesäkiertueen päätyttyä show starttaa syyskuussa Tampereen työväen teatterin TTT-klubilla ja jos yhtään kiinnostaa, suosittelen kyllä katsomaan. Tarjolla on takuuvarmaa naurua ja ehkä pientä parisuhdeterapiaakin ;)

Omenasmoothie, joka maistuu piirakalta

Omenapiirakka on mun klassikko-lemppari, johon en ihan helpolla kyllästy, mutta rajansa kaikella. Ainakin makean syömisellä. Helteinen kesä sai mut ihan hunningolle jäätelön syönnin suhteen, kun koko ajan lupasin itselleni, että hellepäivinä saa syödä jäätelöä, eikä ne helteet sitten loppuneetkaan millään. Nyt kun koulutkin jo alkaa ja syksy antaa ensimerkkejä itsestään, on pakko tehdä pieni ryhtiliike syömisten suhteen. Ihan pieni kuitenkin vaan, koska huomiseksihan on taas luvassa +30 astetta, eli jäätelööööööö!

Omenoita kypsyy nyt puissa kilokaupalla ja niiden makeiden leipomusten lisäksi on keksittävä muutakin, koska tarkoitus olisi mahtua omiin vaatteisiin vielä syksylläkin. Kehittelin sitten omenasmoothien, joka on kyllä niin hyvää, että korvaa omenapiirakan ihan täysin, mutta kokonaan ilman sokeria ja voita. Tätä tulee kyllä ikävä, kun omanakausi päättyy!

Omenamoothie kahdelle

3 omenaa
1 pakastettu banaani
2 dl vaniljajogurttia
1 dl maitoa
1 tl hunajaa
0,5 tl kanelia

Poista omenoista kodat ja pilko omenat. (Omien pihapuiden omenoita en edes kuori.) Laita kaikki ainekset blenderiin ja surauta tasaiseksi juomaksi. Kaada kahteen lasiin ja nauti!

Kesäelämää

 

Tää kesä on ollut uskomaton! Muistan kun toukokuun alkupäivinä julkaisin Instassa kuvan yht'äkkiä kuuman sään innostamina auenneista koivun lehdistä. Totesin silloin, että tuntuu kuin kesä olisi saapunut, mutten uskalla sanoa ääneen etten pelästytä sitä pois. Hyvä etten pelästyttänyt, koska siitä lähtien aurinko on paahtanut niin kuin ei koskaan ennen. Tai no, tilastojen mukaan niin kuin ei sataan vuoteen, mikä on vielä tässä iässä melkein sama asia :)

Lämpö on tehnyt tehtävänsä ja loman aikana olen uppoutunut johonkin lapsuuden kesien tunnelmiin. Lapsenahan aurinko paistoi aina ja jos joskus satoi, sade oli lämmintä ja pehmeää, joka houkutteli hyppimään lätäköissä ja seisomaan rännin alla. Niin kuin tänä kesänä. Rännin alla en sentään ole seissyt, mutta sateessa olen ollut ja hymyillyt kulkiessani sitä ihanaa tunnetta, kun raikas sadevesi kastelee hiljalleen ja valuu lämpiminä pisaroina pitkin selkää ja kasvoja, mutta ei palele yhtään. Ja kun pilviverho repeää, aurinko kuivattaa vaatteet ja hiukset hetkessä ja jättää kaipaamaan seuraavaa kuuroa.

Arkityö on jäänyt johonkin kauas taka-alalle ja käy mielessä vain pieninä väläyksinä; ihan kuin uni, jonka on nähnyt joskus kauan sitten eikä ole ihan varma oliko se unta vai totta. Jos arki yrittää nostaa päätään muistin sopukoista, käännän sille selän ja vaimennan muistot. En halua ajatella sitä nyt. Mieluummin annan auringon raukeasti koskettaa ruskettunutta ihoa, veden loiskua rantakiviin ja tuulen tuivertaa hiukset sekaisin. Vielä voin käydä iltauinnilla silloin kun aurinko jo alkaa laskea, viettää päivän kuumimmat tunnit puiden varjossa mustikoita poimien tai heittää mölkkyä ystävien ja lasten kanssa niin myöhään, ettei otsalamppukaan enää auta illan pimeydessä.

Oi kesä, miten olin voinut unohtaa miten rakas olet!

Mustikkacurd ja pavlova - täydellinen pari

Kesän kuumin marjakausi osui sopivasta lomaviikkoihin. On ollut aikaa hankkia marjoja sekä kaupasta, että käydä niitä poimimassa. Pakastimessa onkin nyt 10 kg mansikkaa ja mustikoitakin jo ihan mukavasti. Riittää taas talvella smoothieihin aineksia ja ehkä vähän muuhunkin. Ensimmäiset erät mehuakin on jo keitetty kotipihan herukoista.

Leipominen on houkuttanut kovasti, mutta helteiden takia olen malttanut pitää uunin vähällä käytöllä. Jotain uutta teki kuitenkin mieli mustikoista kokeilla ja päädyin keittelemään kardemummalla maustettua curdia. Ajattelin, että se olisi ihanaa tuorepuuron, vohveleiden tai pannukakun lisukkeena, mutta ensimmäinen erä loppui jo ennen kuin ehdin sitä puuron kanssa edes kokeilla. Tuli meinaan sitten äkkinäinen inspiraatio tehdä mustikkainen pavlova! Curdiin kun tarvitsin 4 munan keltuiaista ja pavlovaan sitten taas 4 valkuaista, eli täydellinen pari tehdä samana päivänä sekä curd että pavlova.

Mustikkacurd

4 dl mustikoita

4 kananmunan keltuaista

2 rkl sokeria

1 tl kardemummaa

6 rkl voita

Laita kattilaan mustikat, sokeri ja kardemumma. Keitä seosta miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Painele samalla mustikat soseeksi, jotta neste irtoaa. Siivilöi seos ja kaada neste takaisin kattilaan. Lisää keltuaiset ja kuumenna seosta sekoittaen koko ajan. Keitellä miedolla lämmöllä, kunnes seos paksunee. Lisää voinokareet yksi kerrallaan sekoittaen hyvin kunnes voi on kokonaan sulanut ja sekoittunut massaan. Ota pois liedeltä ja jäähdytä.

Pavlova

4 kananmunan valkuaista

2,5 dl sokeria

2 tl Maizenaa

1 tl sitruunan mehua

Täytteeksi: curdia tai hilloa, kermavaahtoa, marjoja (oman maun tai kaapin sisällön mukaan).

Vatkaa valkuaiset kevyeksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja siihen sekoitettu maizena ja jatka vatkaamista voimakkaasti niin että vaahdosta tulee kovaa ja kiiltävää. Sekoita joukkoon sitruunamehu.

Laita uunipelille leinpaperi ja öljyä se kevyesti. Nostele vaahto lusikalla paperille muotoillen siitä pyöreä kakkupohja. Muotoile pohja keskeltä matalammaksi ja reunoilta korkeammaksi, jotta täytteille on hyvä paikka. Paista 125 asteessa n. 1,5 tuntia, kunnes pinta saa hiukan väriä ja on rapsakka, mutta sisus tahmean pehmeä. Nosta jäähtymään.

Täytä jäähtynyt pohja mustikkacurdikka, kermavaahdolla ja marjoilla.

Mun makuun nää on molemmat ihan mahdottoman herkullisia, mutta niin makeita, että paljoa ei voi kerralla syödä. Sehän on kuitenkin vaan hyvä, että makeanhimon saa laantumaan jo pienemmälläkin herkkupalalla.

Seuraavaksi odottelenkin sitten, että myös vadelmat kypsyisi poimintavalmiiksi. Nyt olen päässyt vasta maistelemaan muutaman aurinkoisen paikan kasvatin.

Lomapäivistä nautiskellen
-Hanna

Perhosia ja pörriäisiä

 

Tänä kesänä on tullut liikuttua metsissä ja niityillä tavallistakin enemmän. Hyvät säät on mahdollistaneet kävelylenkit myös luonnossa, kun märällä säällä pysyn mieluummin teillä ja pururadoilla. Luonnossa liikkuessa olen samalla kerännyt villiyrttejä ja mun säilömisvimma puhkesikin tänä vuonna kukkaan jo kesäkuun alussa, kun kuusenkerkät ja nokkoset aiheutti pienen inspiroitumisen.

 Yhtä paljon kuin villiyrteistä, olen ihastununut myös perhosista ja pörriäisistä, joita niittyjen ja piennarten runsas kukkamäärä vetää puoleensa. Mies sanoikin, että mun kanssa lenkkeily on kuin koiraa ulkoiluttaisi kun joka pusikkoon pitää pysähtyä; joko kuvaamaan tai keräämään jotain.
-Ok, tunnustan, mutta teen sitä vain yksin liikkuessa tai Mikan kanssa. Muussa lenkkiseurassa pidättäydyn MELKEIN aina, vaikka näkisin matkan varrella mitä!

Kesäisiä ötökkäkuvia voinkin sitten katsella paukkuvina pakkasiltoina ja muistella tätä uskomatonta hellekesää. Vähän jo harkitsen kuvakollaasin tekemistä seinälle, mutta sopivaa paikkaa ei oikein kotoa löydy. Ehkä sitten säiden viilettyä ehtii sisälläkin katsella paikkoja taas sillä silmällä. Toistaiseksi kesä jatkuu pihan puolella.

 

Lämpöä, iloa ja kauniita hetkiä kesääsi toivotellen
-Hanna

DIY Hunajainen jalkakuorinta ja kamomilla-jalkakylpy

Mä olen se tyyppi, joka kulkee läpi kesän ilman sukkia, jos vain sää sallii. Kun tämä kesä on antanut parastaan jo toukokuusta lähtien, on paljasjalka-aikaakin ehtinyt kertyä useampia viikkoja. Jaloille tekisikin hyvää kuoria ja kosteuttaa niitä säännöllisesti, mutta kun en vaan muista/ehdi/viitsi ja mitä näitä syitä nyt onkaan :)

Tällaiset kesäiset päivät onkin sitten ihan oivallisia istahtaa hemmottelemaan itseään. Oi mikä tunne olisikaan mökkirannassa jäädä ihailemaan edessä aukeavaa auringossa kylpevää järvimaisemaa jalat vadissa kylpien. Tai ehkä vielä makoisampi tunne olisi koleana sadepäivänä upottaa jalkansa kuumaan kylpyveteen ja kuunnella sateen ropinaa katolla. Vaan ei ole mökkiä, mutta hyvin tämä hoituu kotipihalla, parvekkeella tai ihan sisätiloissakin. Kuppi kuumaa, naamio kasvoille, kirja käteen, jalat kylpyyn ja sen päätteeksi hoitava kuorinta. Aina voi vähän fiilistellä, eiks vaan?

Tee sekä kylpy että kuorinta valmiiksi, niin jalkakylvyn jälkeen voit siirtyä suoraan kuorintaan.

Kamomilla-jalkakylpy

1/2 dl merisuolaa
Kourallinen koivun lehtiä
Kourallinen siankärsämön kukkia
Kourallinen kamomillan kukkia (ja vähän koristeeksi)
Vettä

Leikkaa koivun lehdet saksilla pieniksi ja nypi villiyrteistä kukat. Sekoita kaikki suolan kanssa ja laita vatiin. Kaada päällä litra kiehuvaa vettä ja anna yrttien liota hetki. Täytä sitten vati mukavan lämpöisellä vedellä ja lisää vielä kamomillan kukkia pinnalle kellumaan. Upota jalat lämpöiseen veteen ja anna kesätunnelman viedä! 10-15 minuutin kylvyn jälkeen siirry kuorintaan.

Hunajainen kuorinta jaloille

1 tl hunajaa
1 tl sitruunan mehua
1 tl oliiviöljyä
1-3 rkl sokeria

Laita kippoon ensin muut ainekset ja viimeisenä sokeri. Sokerin määrä riippuu hunajan paksuudesta, joten lisää sitä tarpeen mukaan, jotta saat voidemaisen tahnan. Hiero kuorinta-ainetta jalkoihin pyörivin liikkein. Huuhtele ja kuivaa tai anna auringon ja kesätuulen kuivattaa :)

Hoidon jälkeen jalat jäi niin pehmeiksi, ettei kaivanneet edes rasvausta. Jopa kovertuneet kantapäät pehmeni siloisiksi. Kyllä näillä varpailla on taas valmis kesän viettoon ja aurinkoisiin päiviin!

Mehu mustaherukan lehdistä

Voi kuinka kauan tämäkin on ollut suunnitelmissa, mutta jäänyt aina tekemättä! Vaan nytpä on tehty juomaa mustaherukan lehdistä. Ja hyvää tuli! Mulle tulee ihan mieleen valkoviini, sekä väristä että mausta. Noh, täytyy tunnustaa, että olen jättänyt viinin maistelun melkein kokonaan, niin mun makuaisti ei varmaan sen suhteen ole enää ihan vireessä. Parempi siis jättää viinivertailut omaan arvoonsa :)

Mustaherukanlehtijuoma

1 litra mustaherukanlehtiä

2 rkl mintunlehtiä

1 litra vettä

10 g viinihappoa

1 dl sokeria 

Huuhdo lehdet ja laita kuumuuden kestävään astiaan. Kaada päälle kiehuva vesi. Jätä jäähtymään. Kun neste on huoneenlämpöistä, lisää viinihappoa. Anna seistä vielä yön yli.

Siivilöi lehdet pois juomasta ja lisää sokeri. Lämmitä sen verran, että sokeri sulaa nesteeseen. Pullota ja säilytä kylmässä. Laimenna vedellä omaan suuhun sopivaksi; kannattaa kokeilla mikä parhaalta maistuu.

Tällä ohjeella tulee näppärä reilun litran kokeiluannos maisteltavaksi. Jos pidät mausta, kerro määrät 5:llä (mintunlehtiä 1 dl) ja tee isompi mehumäärä kerralla. Jos teet isomman erän, mehua voi myös pakastaa.