lauantai 13. huhtikuuta 2019

Jos joisi vähän liikaa




Perjantaina lounaalla meitä oli useampi keski-ikäinen äiti-ihminen nautiskelemassa ansaitusta tauosta työn lomassa. Viikon viimeistä työpäivää kun elettiin, keskustelu kääntyi viikonlopun suunnitelmiin. Siinä arkisista asioista jutellessa yhden naisen silmiin alkoi pikkuhiljaa syttyä nostalginen kiilto ja hän alkoi kuvailla omia perjantai-illan haaveitaan: aurinkoa, omalla takapihalla grillailua, chillailua, olis frendei ja poppi sois, kukaan ei lähtisi minnekään ja sitten vois juoda vähän liikaa...

Sain heti kiinni siitä ajatuksesta ja tunnelmasta. Totesimme, ettei juttu ole se, että haluaisi juoda liikaa, vaan se, että niin voisi tehdä tai olla tekemättä, ihan oman halunsa mukaan, eikä se haittaisi ketään eikä mitään. Sellaista elämä oli silloin joskus nuorena, ennen äidiksi tuloa. Enemmän kuin liikaa juomista, me todettiin kaipaavamme sitä vastuuttomuutta. Niitä kevyitä hetkiä, kun voi antaa tilanteen viedä mennessään ja elää kuin huomista ei olisi. Ja kun se huominen sitten kuitenkin tulisi, voisi herätä niiden ystävien ympäröimänä, tilata pitsaa, avata tv:n jota kukaan ei katsoisi ja nauraa pöhköille jutuille pelkästä elämänilosta.



Se henkiin herätetty tunnelma jäi loppupäiväksi kytemään jonnekin sielun syövereihin. Kotimatkalla junassa ajatukset pyöri edelleen samassa teemassa. Mieli kehitteli asioita, joita viikonloppuna voisikaan tehdä ja järki luetteli listaa kotitöistä, jotka pitäisi hoitaa. Mietin sitä, kuinka vielä perjantaisin viikonloppu on vähän kuin tyhjä taulu, jonka voi maalata ihan millaiseksi haluaa. Ja niin siinä kävi, että tyynnytin järjen pikasiivouksella ja annoin mieliteon viedä. Suuntasin miehen kanssa nepalilaisravintola Pikku Budhaan ja kun ystäväkin saapui paikalle, houkuttelin pöytäseurueemme tilaamaan viiniä koko pullon. Ja siinä se nyt oli! Lapset omissa menoissaan, läheisiä ihmisiä hyvän ruuan äärellä ja mahdollisuus juoda vähän liikaa. Miten vapauttava tunne! Kun olin saavuttanut sen tunteen, ei tehnyt yhtään mieli juoda liikaa. Se pari lasia ruuan kanssa oli juuri sopivasti. Ja sain todistettua itselleni sen, että kaipasin vain sitä tunnetta mahdollisuudesta <3

18 kommenttia:

  1. Voi, miten ihana ja rehellisen nautinnollinen postaus! Tuo tunne on todellakin hukkunut ruuhkavuosien varrella ja tiedän tasan sen vapauttavan olon, kun sen saa takaisin, vakka vain hetkeksi!
    Ystävien kanssa jaetut hetket on niin parhaita!
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruuhkavuosien myötä elämästä tosiaan katosi jotain, ainakin spontaaniutta. Siltikään en vaihtaisi äitiyttä mihinkään <3 Tunnen kuitenkin, että nyt on tullut aika saada takaisin jotain siitä menetetystä tunteesta: edes hetkittäin :)

      Kiitos ja ihanaa viikonloppua myös sulle!

      Poista
  2. Ihana postaus. Tällaisia juttuja pitää vaan joskus tehdä, unohtaa kaikki kotityöt, ruoanlaitot ja muut. Antaa itselle luvan mennä ja nauttia! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, niin pitääkin! Mun on joskus vaikea hellittää, kun haluan pitää asiat kontrollissani, mutta ai että tekeekin sitten hyvää, kun vähän höllää :D Suosittelen kaikille :)

      Kiitos Anneli ja kivaa viikonloppua!

      Poista
  3. Tällaista se on :)

    Tervetuloa minunkin blogiani vilkaisemaan, ja ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos kutsusta ja kiva kun kävit! Varmasti tulen vastavierailulle :) Kivaa viikonloppua Dzinni!

      Poista
  4. Saan niin hyvin kiinni tästä, sillä sitä nuoruuden vapauden tunnetta ja huolettomuutta ei vaan saa enää juuri kuin tälläisinä hetkittäin kokemuksina joskus harvoin. Kun äidiksi tulee, pieni huoli on takapuolessa aina.

    Ihana pysähtynyt ja onnelinen hetki teillä, jonka muistatte varmasti pitkään. <3

    Mukavaa sunnuntaita. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Tiia, se vapauden tunne on nykyisin vain pienissä ohikiitävissä hetkissä, mutta ne onkin sitten sitäkin arvokkaampia. Välillä pitää järjestää itselleen niitä hetkiä ja sitten pärjää taas pitkään :) Kai se pieni huoli on koodattu mukaan äitiyteen <3

      Mukavaa sunnuntaita <3

      Poista
  5. Ihana postaus! Ihana ajatus siellä lähtenyt kytemään ja sait sen vielä toteutettua. Nuo ei huolta huomisesta hetket on kyllä niin akkuja lataavia.

    Mukavaa sunnuntaita! <3

    VastaaPoista
  6. Kivasti kuvailtu tunnelmat <3.

    Nyt kun omat lapset on jo aikuisia ja omillaan, sitä voi taas käyttää oman ajan fiilispohjalta niinkuin sillä hetkellä parhaalta tuntuu. Vähän niinkuin paluu aikaan ennen lapsia, mutta kuitenkin rauhallisempana ja ehkä vähän viisaampanakin (ainakin mitä siihen liikaa juomiseen tulee, kun nykyään ei tarvi enää kuin valvoa vähän pidempään, niin seuraavan päivän peli on pelattu :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vasta varovasti harjoittelen niitä hetkiä, että pikkuhiljaa olenkin lapsille "tarpeeton". Toisaalta se on ihan kauheaa ja toisaalta vapauttavaa :) Mutta se on kyllä totta, että nykyisin jo pelkkä valvominen saa seuraavan päivän pilattua :D
      Mukavaa iltaa Annukka!

      Poista
  7. Ihana postaus ja oivallus siitä, että viikonloppu (niin kuin viikkokin) on tyhjä taulu. Se kannattaa maalata mahdollisimman värikkääksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja hyvä kun muistutit myös arjesta; yhtä lailla sekin on valintoja täynnä ja mahdollista tehdä siitä oman näköistä. Töiden ja perheen ristitulessa arkipäivät vaan tuntuu vilahtavat niin nopeasti ohi, että niistä muodostuu vähän tasaisemman värisiä tauluja. Mutta kyllä sinne saa lisättyä muutaman väripilkun :) Mukavaa lauantai-iltaa Taru!

      Poista
  8. Loistava postaus ja voi miten tulikin ne nuoruuden tunteet mieleen, miten elämä oli vapaata, kevyttä eikä huolta huomisesta osannut ottaa:) Leppoisaa pääsiäisen aikaa❤️🐥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde! Huolettomalta se aika ennen lapsia tosiaan tuntuu, mutta ehkä se osittain johtuu siitäkin, että aika on kullannut muistoja :) Mukavaa pääsiäistä!

      Poista