Dramaattisia lomahetkiä Tallinnassa

 

 Meidän perheen suosikkikaupunki minilomailuun on eteläisen rajanaapurin iki-ihana Tallinna. Tuntuu, että kerta toisensa jälkeen siellä riittää uutta nähtävää. Lasten syyslomaviikkoa kun vietetään, lähdettiin ystäväperheen kanssa matkaan lasten ehdoilla yöpyen kylpylähotelli Tallink Spassa. Siitä kun ei pääse yli eikä ympäri, että lapset nauttii uimisesta ja vedessä lotraamisesta.

Tämän reissun uusi kokemus oli vanhaan sähkölaitokseen rakennettu Energia avastuskeskus eli Energian oivalluskeskus. Se on ihan kivenheiton päässä Tallink Spasta, joten niiden välillä matka menee mukavasti kävellen vaikka pienempienkin lasten kanssa. Etukäteen odotin jotain Heurekan veroista, mutta aika paljon pienempi paikka on kyseessä. Lapsille oli monta erilaista pistettä, joissa asioita voi tutkia tieteellisestä näkökulmasta. Ja turha kiistää; ihan kivaa se oli aikuisillekin. Esimerkiksi tuulikonetta ja neulasänkyä pääsi testaamaan ja kuuntelemaan miltä äänet kuulostaa meren pohjassa, korkealla vuoristossa tai vaikka Jupiterissa. Mielenkiintoisia juttuja, mutta aika pienimuotoisesti toteutettuja. Poikien kanssa aikaa vierähti muutama tunti ja kahvilaa olisi siinä vaiheessa jo kaivannut, mutta paikan kahvila osoittautui kahvi- ja karkkiautomaatiksi, jotka jäi kyllä käyttämättä.

No sitten siihen dramatiikkaan! Jo aiemmin ollaan käyty Tallinn Legendsissä, mutta poikien toiveesta (Eemelin n. 100 anelua) mentiin sinne uudellen. Isät lähti shoppailemaan ja me äidit poikien kanssa katsomaan esitystä. Alku meni hyvin, mutta puolen välin jälkeen toinen pojista alkoi valitella huonoa oloa ja istahti portaalle lepäämään. Esityksen jatkuessa tuli aika siirtyä seuraavaan tilaan ja vasta siellä huomasin, että meidän porukasta olin Eemelin kanssa kaksin ja myös toisesta esitystä seuranneesta perheestä puuttui pappa. Arvasin heti, että jotain on sattunut ja lähdin pimeää reittiä takaisinpäin katsomaan mistä on kyse. Sydän jätti lyönnin väliin, kun portaikossa vastaan pinkoi hätääntyneen oloinen näyttelijä, joka paiskasi oven käytävältä pihalle saakka auki ja kun valo pääsi sisään näin Valtterin makaamassa velttona kellarin lattialla kylkiasennossa ihmisiä ympärillään. Tilanne tuntui todella dramaattiselta varsinkin kun esityksen vilkkuvat valot ja kovat  äänet pauhasivat edelleen. Yksi näyttelijöistä kaappasi pojan käsivarsilleen ja kantoi pihalle ja jostain juoksi nainen vesilasin kanssa huutaen ambulanssia. Muutama minuutti oli melkoista härdelliä, mutta ulkona raittiissa ilmassa poika alkoi kuitenkin nopeasti toipua. Ambulanssiakaan ei onneksi tarvittu. Kyse oli loppujen lopuksi vain pyörtymisestä, joka oli monen tekijän summa. Kellaritilan huono ilma, välkkyvät valot, jännitys, liian vähän juomista aamun saunomisen jälkeen ja yli 38 asteen kuume! Kaiken kivan tekemisen lomassa kukaan ei huomannut, että pojalle oli noussut kuume, eikä Valtteri itsekään huomannut muuta kuin väsymyksen ja vähän huonon olon, muttei malttanut antaa sen hidastaa tahtia eikä sen kummemmin valitellut vointiaan. Loppupäivä otettiin sitten hyvin rauhallisesti ja jätettiin touhotus vähemmälle.

Viimein kotona yön yli omassa sängyssä nukuttuaan olo oli jo paljon parempi ja pelottava tilanne oli muuttunut huimaksi jännitystarinaksi, jossa on kavereille kertomista vielä pitkäksi aikaa. Ja ihan varmasti muistan itsekin tämän tapauksen varmaan lopun ikääni, sen verran kyllä pelästyin. Varsinkin siinä ympäristössä ja kammottavan esityksen luomassa mielentilassa kokemus oli aika pysäyttävä. Tämän reissun jälkeen ei voi kuin todeta, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja sitten seuraavaa reissua suunnitelemaan ;)