sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivänimeni: pusutteleva eräirma


Face on nykyisin täynnä kaikenmaailman nimigeneraattoreita. Yleensä ne ei kiinnosta, mutta kun tästä pystyi ihan vaan katsomaan äitienpäivänimensä klikkaamatta mitään, tulin uteliaaksi. Pusutteleva eräirmahan sieltä sitten osui kohdalleni :D Voiskohan tässä tapauksessa sanoa, että nimi on enne? Metsään meinaan oltiin Eemelin kanssa suuntaamassa ja tottakai on myös pusuteltu!


Tuusulanjärven yksi kivoimpia eväsretkipaikkoja on länsirannan Sarvikallio, jota pikku-Koliksikin kutsutaan. Yleensä me ollaan oltu siellä ainoat, vain satunnaisesti ollaan kohdattu muutama muu kulkija. Hämmästys olikin suuri, kun metsänlaidalla oleva parkkipaikka oli täynnä autoja. Uskaltauduttiin kuitenkin jättämään auto tien varteen ja palatessa todettiin, että meidän esimerkkiä seuraten niin oli tehnyt jo moni muukin. Joko viimein lämmennyt kevätsää oli saanut ihmiset kaivautumaan esiin kodeistaan tai Sarvikallio on saanut julkisuutta retkikohteena.


Paikalla oli perheitä eväineen, pariskuntia termospulloineen ja yksinäisiä kulkijoita kameroineen. Autoilijoiden lisäksi paikalle saapui ihmisiä myös polkupyörillä. Ihmisten määrän lisäksi mua hämmensi eväiden määrä. Niitä näytti olevan kassitolkulla! Me sentään pysyttiin kohtuudessa ja oltiin otettu mukaan vaan kaakao, latte ja juustokakkua. Tarkoitus oli siis hoitaa ruokailu kotona, mutta ensi kerralla taidetaan pakata mukaan koko lounas!


Sarvikalliolta on hieno näköala järvelle. Kallion korkein kohta nousee jyrkkänä 25 m pinnan yläpuolelle. Pienten lasten kanssa saa olla tarkkana; mikään leikkipaikka kallio ei ole! Mulla oli turvamiehenä Eemeli, joka huomautteli useampaan kertaan reunan yli kurkkimisesta. Sarvikallion aluetta hallinnoi Uudenmaan virkistysalueyhdistys ja osa on luonnonsuojelualuetta. Parkkipaikalta on ehkä kilometrin verran kävelymatkaa kalliolle pientä hiekkatietä pitkin. Missään pöpelikössä ei siis tarvi tarpoa. Kallion kupeessa on jopa pieni huussi, jos yllättävä hätä iskee kesken retken.


Äitienpäivä sujui siis leppoisasti pikkumiehen kanssa kahden. Pieniä paineita tosin oli tainnut olla, kun perinteeksi muodostunut äitienpäivän aamiainen piti hoitaa ihan yksin ilman isoveljen tai isän apua. Hienosti sujui 8-vuotiaalta!! Kahvinkeitin ja vedenkeitin tosin oli menneet sekaisin, mutta mitäs pienistä :) Mua oli silti odottamassa ihana aamiainen, parikin korttia ja rakkaudella siemenestä saakka kasvatettu ruusupavun taimi. Ihanaa olla äiti!


Rakkaudella Eräirma ;D


10 kommenttia:

  1. Upeissa maisemissa olette retkeilleet!
    Ihanaa Äitienpäiväiltaa!

    VastaaPoista
  2. Mun tuli joitakin vuosia sitten käytyä siellä aina silloin tällöin piknikillä, mutta nyt on mennyt monta vuotta ilman ensimmäistäkään visiittiä. Hmm, pitänee ryhdistäytyä!
    Kivaa viikkoa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muullakin jäi viime kesä väliin, mutta nyt olikin kiva käydä pitkästä aikaa. Kiva paikka!

      Poista
  3. Hauskan nimen sait :D Kiva retkipaikka, mäkin odotan että päästään perheen kanssa joku viikonloppu luontoretkelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö vaan😂 Luonnossa on kyllä kiva liikkua ja vaikka eväänä olisi mitä, se maistuu ulkona kaksinverroin paremmalle!

      Poista