lauantai 26. syyskuuta 2015

Kodin ja koulun päivä

Perjantaina vietettiin kodin ja koulun päivää. On hieno idea kutsua vanhemmat ja isovanhemmat päiväksi tutustumaan nykykoulumaailman arkeen! Otin sitä varten lomapäivän töistä, vaikka oikeasti meinaan hukkua töihin. Eemelin koulu meni kuitenkin tärkeysjärjestyksessä edelle...

Oli mukavaa lähteä aurinkoisena aamuna kävellen kouluun. Yhtä mukavaa oli huomata kuinka paljon uusia tuttuja Eemelin koulun aloittaminen on tuonut myös minulle. Eemeli on laajentanut kaveripiiriään kesän ja syksyn aikana tosi paljon!

Kouluaamu alkoi ruokalassa ekaluokkalaisten oppimia uusia lauluja kuunnellessa. Musta oli jotenkin tosi liikuttavaa kun huomasin, että pienten laulaessa isompien luokkien oppilaita alkoi kertyä yläkerroksen kaiteelle kuuntelemaan ja katselemaan. Ne oli siellä ylhäällä niin suojelevan oloisia...

Laulujen jälkeen siirryttiin luokkiin ja saatiin seurata oppituntia. Ihan normi oppitunti se ei kuitenkaan ollut. Lähinnä meille vanhemmille esiteltiin erilaisia opetustapoja, joita nykyään käytetään. Oli huvittavaa seurata ekaluokkalaisten touhua luokassa. Kaikki pysyivät suurin piirtein omalla paikallaan, mutta tuolilla istuminen näytti olevan toisille vähän vaikeampaa: joku seisoi, joku makasi mahallaan pulpetilla, joku pyöri sinne tänne ja pudottuaan lattialle totesi vain, että tuoli on liian liukas! Opettaja säilytti hermonsa ihailtavasti!

Välitunti olikin sitten ihan oma lukunsa. Koulun piha on hyvin suunniteltu ja tosi viihtyisä. Siellä on huomioitu hienosti eri ikäisten lasten tarpeet. Lasten käytös sai mut kuitenkin ymmärtämään, miksi oma poika on jatkuvasti mustelmilla ja ruhjeilla ja toivoo, ettei välitunteja olisi niin paljon. Leikit oli tosi rajun näköisiä. Siellä tönittiin ja tuupittiin ja tiputettiin keinusta. Puhuttiin toisille rumasti ja oltiin ilkeitä. Lapsia on pihalla reilusti yli sata ja valvojia kaksi. Eskarissa aikuisia oli yleensä neljää lasta kohden yksi, joten ekaluokkalaiselle muutos on valtava ja näyttää saavan olon aika turvattomaksi. Ei siinä paljon keinuminen enää kiinnosta, kun 20 cm pidempi ja 10 kg painavampi tyyppi tempaisee vauhdissa keinun kettingistä kiinni ja ravistelee kunnes sieltä putoaa. Eikä tarkoitus selvästikään ollut kiusata; se vaan vaikutti olevan ihan normaali tapa ilmoittaa keinuvuoron vaihtumisesta.

Eemeli oli sitä mieltä, että turhan rajuja leikkejä ei missään tapauksessa saa ottaa aikuisten kanssa puheeksi, koska ketään ei kiusata. Välitunnit nyt vaan on kurjia, kun aina sattuu johonkin. Mun mielestä se on väärin, koska välitunnin tarkoitus on olla lapsille hengähdystauko oppituntien välissä, eikä liian usein toistuva painajainen. Pihan touhua ihmetellessäni ajattelin, että kun tulee se päivä kun olen työtön, ilmoittaudun lähimmälle ala-asteelle vapaaehtoiseksi välituntivalvojaksi. Ehkä useamman aikuisen läsnäolo rauhoittaisi leikkejä vähän ja toisi ainakin pienimmille turvallisemman olon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti