En kyllä ymmärrä miten ne pisamat onnistui ilmaantumaan, vaikka hirmuisen tuulen takia olin melkein koko ajan kasvot peitettynä. Aurinko kyllä porotti niiiiiin kirkkaasti, että näköjään se teki tehtävänsä nopeasti. Eemeli treenasi hiihtämistä, mutta se oli kyllä hirveän vaikeaa, koska latu oli ihan peilikirkasta jäätä. Siihen yhdistettynä navakat tuulenpuuskat takasivat sen, että kaatumiskertojen määrä oli lukematon. Vakuutin kyllä Eemelille, että kaatuilu johtui pelkästään olosuhteista. Sukset otettiinkin pois jalasta melko lyhyen matkan jälkeen ja jatkettiin molemmat kävellen.
Viimasta huolimatta oli mukava ulkoilusää. Maisema on edelleen uskomattoman kaunis, vaikka tuuli onkin jo tiputtanut enimmät lumet alas puiden ja pensaiden oksilta. Auringon hehku oli sitä luokkaa, että se lämmitti tuulesta huolimatta. Pitkän pimeän kauden jälkeen huikaiseva kirkkaus saa muitenkin olon ihmeen energiseksi. Vaikkakin muutaman kuukauden hämärässä elämisen jälkeen silmillä oli totuttelemistä, kun lumihankikin loisti kuin peili. Kyllä ulkoilu vaan on mukavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti